Ongelmallista psykiatriassa

Jos on saanut diagnoosin, lääkitystä ei anneta lopettaa. Puhutaan loppuelämän lääkityksestä, halusi sitä tai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on saanut diagnoosin, lääkitystä ei anneta lopettaa. Puhutaan loppuelämän lääkityksestä, halusi sitä tai ei.

Mitä sinä tiedät loppuelämästäsi?

Anonyymi kirjoitti:

Jos on saanut diagnoosin, lääkitystä ei anneta lopettaa. Puhutaan loppuelämän lääkityksestä, halusi sitä tai ei.

Niin minullekin puhutaan, mutta itsekin voi asiaan vaikuttaa.
Kun tunsin olevani valmis kokeilemaan elämistä ja olemista ilman lääkkeitä, lopetin ne. Omatoimisesti kyllä, koska lääkäreiden mielestä niitä olisi pitänyt käyttää loppuelämän ajan.
Nyt on mennyt hyvin jo monia vuosia, viettäessä loppuelämää pikkuhiljaa loppua kohti, milloin sitten eteen tuleekaan, sitäkään ei voi tietää etukäteen.

Jälkeenpäin kun mietin, niin oli jännä huomata sellainen asia, kun nuorempana ollessani psyykkisesti huonossa kunnossa, kaikki hoitoon liittyvä tuntui pakolta, pakotetulta, oli joskus alistettu ehkä nöyryytettykin tunne, mutta alkaessani toipua, ajatus- ja asennemaailmani muuttui. Huomasin, että aivan hyvin pystyn itsekin vaikuttamaan asioihin, myös omaan hoitooni.
Pakolla ja pakottamisellakin on rajansa, voi pistää itse vähän vastaan halutessaan, ja joskus voi jopa lakikin sanoa johonkin jotain.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sinä tiedät loppuelämästäsi?

Kukaan ei voi tietää loppuelämästään lähes mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on saanut diagnoosin, lääkitystä ei anneta lopettaa. Puhutaan loppuelämän lääkityksestä, halusi sitä tai ei.

Monella on koko elämän aikainen lääkitys joten mikä siinä sinua häiritsee ovat todenneet että tarvitset sitä niin että ota lääkkeesi niin pysyt pinnalla .
Ei ne ilman syytä kirjoita niitä.. joten tämä on alituinen ongelma psykiatriassa kun ihmiset eivät hyväksy sairauttaan ja sitten syytellään lääkäreitä omasta mielenterveydellisistä sairauksistaan .et ole ensimmäinen etkä viimeinen. Sillä jotkut lopettavat lääkityksensä ja se on aina mennyt samaa rataa. Joutuu sairaalaan uudestaan
Ja että muka pakotetaan Se on väärä sana , lääkkeet kirjoitetaan että sinulla olisi jonkinlainen tasapaino elämässä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin minullekin puhutaan, mutta itsekin voi asiaan vaikuttaa.
Kun tunsin olevani valmis kokeilemaan elämistä ja olemista ilman lääkkeitä, lopetin ne. Omatoimisesti kyllä, koska lääkäreiden mielestä niitä olisi pitänyt käyttää loppuelämän ajan.
Nyt on mennyt hyvin jo monia vuosia, viettäessä loppuelämää pikkuhiljaa loppua kohti, milloin sitten eteen tuleekaan, sitäkään ei voi tietää etukäteen.

Jälkeenpäin kun mietin, niin oli jännä huomata sellainen asia, kun nuorempana ollessani psyykkisesti huonossa kunnossa, kaikki hoitoon liittyvä tuntui pakolta, pakotetulta, oli joskus alistettu ehkä nöyryytettykin tunne, mutta alkaessani toipua, ajatus- ja asennemaailmani muuttui. Huomasin, että aivan hyvin pystyn itsekin vaikuttamaan asioihin, myös omaan hoitooni.
Pakolla ja pakottamisellakin on rajansa, voi pistää itse vähän vastaan halutessaan, ja joskus voi jopa lakikin sanoa johonkin jotain.

Lue lisää

Näitä asioitahan ei voi verrata mitenkään , eikä neuvoa jotaintoista koska ei koskaan tiedä minkä laatuinen.sairaus sillä toisella on ja millainen hän on ihmisenä. Joten niin moni ei hyväksy sairauttaan jostain kukan syystä vaan kääntää ja veivaa koko ajan ettei hän ole sairas ja ei halua syödä lääkkeitä .
Mutta hänen tekonsa ja ajatuksensa kertovat jotain muuta .
Joten oikeastaan näistä asioista ei kannattaisi edes puhua netissä koska jokaisen diagnoosi tulee eri perusteilla riippuen minkä laatuisesta sairauden muodosta on kysymys .

Anonyymi kirjoitti:

Näitä asioitahan ei voi verrata mitenkään , eikä neuvoa jotaintoista koska ei koskaan tiedä minkä laatuinen.sairaus sillä toisella on ja millainen hän on ihmisenä. Joten niin moni ei hyväksy sairauttaan jostain kukan syystä vaan kääntää ja veivaa koko ajan ettei hän ole sairas ja ei halua syödä lääkkeitä .
Mutta hänen tekonsa ja ajatuksensa kertovat jotain muuta .
Joten oikeastaan näistä asioista ei kannattaisi edes puhua netissä koska jokaisen diagnoosi tulee eri perusteilla riippuen minkä laatuisesta sairauden muodosta on kysymys .

Lue lisää

Jos olet ymmärtänyt, niin eivät kaikki ole täällä neuvomassa, monet kertovat omista kokemuksistaan.
Tietenkin olemme kaikki erilaisia, se joka käy itselle, ei välttämättä käy toiselle, jne.
Ja väität tuolla ylempänä, jos lopettaa lääkkeet, se menee aina samaa rataa, joutuu sairaalaan uudestaan. Sitäkään kun ei tapahdu ihan kaikille, johtuen juurikin siitä, kun olemme erilaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Jos olet ymmärtänyt, niin eivät kaikki ole täällä neuvomassa, monet kertovat omista kokemuksistaan.
Tietenkin olemme kaikki erilaisia, se joka käy itselle, ei välttämättä käy toiselle, jne.
Ja väität tuolla ylempänä, jos lopettaa lääkkeet, se menee aina samaa rataa, joutuu sairaalaan uudestaan. Sitäkään kun ei tapahdu ihan kaikille, johtuen juurikin siitä, kun olemme erilaisia.

Lue lisää

Montako on taas monta? Eikö yhtään ihmetytä, että miksi täällä on about kolme tarinaa, joka vain toistuu.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sinä tiedät loppuelämästäsi?

En tiedä mitään loppuelämästäni, eivätkä sitä tiedä lääkäritkään. Vielä vähemmän he tietävät siitä kuin minä.

Anonyymi kirjoitti:

Monella on koko elämän aikainen lääkitys joten mikä siinä sinua häiritsee ovat todenneet että tarvitset sitä niin että ota lääkkeesi niin pysyt pinnalla .
Ei ne ilman syytä kirjoita niitä.. joten tämä on alituinen ongelma psykiatriassa kun ihmiset eivät hyväksy sairauttaan ja sitten syytellään lääkäreitä omasta mielenterveydellisistä sairauksistaan .et ole ensimmäinen etkä viimeinen. Sillä jotkut lopettavat lääkityksensä ja se on aina mennyt samaa rataa. Joutuu sairaalaan uudestaan
Ja että muka pakotetaan Se on väärä sana , lääkkeet kirjoitetaan että sinulla olisi jonkinlainen tasapaino elämässä.

Lue lisää

Olet olevinasi asiantuntija. Mutta mitä tiedät todellaksan psykiatrian lääkkeistä? Ne ovat tuoneet minulle liikuntakyvytttömyyden sängyn pohjalla makaamiseen. Joka johtaa ennen aikaiseen hautaan. Ja ei, kyseessä ei ole haluttomuus liikuntaan, vaan liikuntakyvyn lamauttava lääkitys.

Anonyymi kirjoitti:

Montako on taas monta? Eikö yhtään ihmetytä, että miksi täällä on about kolme tarinaa, joka vain toistuu.

No ei yhtään ihmetytä.
Miksi näitä juttuja pitäisi ihmetellä ? Ihmisiä on erilaisia, jokainen omanlaisensa.
Ei näihin kommentteihin ole mikään pakko kovin syvälle sukeltaa, itse luen oikeastaan ihan mielenkiinnosta, olen itsekin takavuosina kärsinyt mielenterveysongelmista, ja mielestäni ihmismieli on hyvin mielenkiintoinen.
Enkä tietenkään pysty tekemään toisista ihmisistä mitään päätelmiä, onko joku sairas vai ei, vielä vähemmän tuiki tuntemattomista.

Anonyymi kirjoitti:

Olet olevinasi asiantuntija. Mutta mitä tiedät todellaksan psykiatrian lääkkeistä? Ne ovat tuoneet minulle liikuntakyvytttömyyden sängyn pohjalla makaamiseen. Joka johtaa ennen aikaiseen hautaan. Ja ei, kyseessä ei ole haluttomuus liikuntaan, vaan liikuntakyvyn lamauttava lääkitys.

Lue lisää

En ole asiantuntija, mutta ne ehkä sata ihmistä jotka tunnen kohtalaisen hyvin, ja käyttää lääkkeitä, niin eivät ole siellä sängynpohjalla liikuntakyvyttömänä.

Anonyymi kirjoitti:

En ole asiantuntija, mutta ne ehkä sata ihmistä jotka tunnen kohtalaisen hyvin, ja käyttää lääkkeitä, niin eivät ole siellä sängynpohjalla liikuntakyvyttömänä.

Mutta minäpä olen. Olen ollut vuodesta 2009 asti sängyn vankina. En käy koskaan missään. En käy edes ruokakaupassa. Minulle tuodaan ruuat.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta minäpä olen. Olen ollut vuodesta 2009 asti sängyn vankina. En käy koskaan missään. En käy edes ruokakaupassa. Minulle tuodaan ruuat.

Mutta minä en ole ja käyn itse ruuat.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta minä en ole ja käyn itse ruuat.

Kävisin minäkin itse hakemassa ruuat, jos ei olisi lamauttavaa lääkitystä.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta minäpä olen. Olen ollut vuodesta 2009 asti sängyn vankina. En käy koskaan missään. En käy edes ruokakaupassa. Minulle tuodaan ruuat.

Minä uhriuduin ainakin kaksikymmentävuotta, ja makasin vain sängynpohjalla, kunnes pikkuhiljaa tajusin, että se ei vahingoita ketään muuta kuin minua.

Nyt elämä sujuu niin hyvin, että voin halutessani wolttailla ruokaa eri ravintoloista kotiin.

Anonyymi kirjoitti:

Minä uhriuduin ainakin kaksikymmentävuotta, ja makasin vain sängynpohjalla, kunnes pikkuhiljaa tajusin, että se ei vahingoita ketään muuta kuin minua.

Nyt elämä sujuu niin hyvin, että voin halutessani wolttailla ruokaa eri ravintoloista kotiin.

Lue lisää

Useinhan se on niin, kun sairastuu ja saa ne lääkkeet, niin ei ne lääkkeet yksistään lamaa niin, että jää vain makaamaan, mukana on myös psyykkistä ongelmaa.
Eri asia, jos on neliraajahalvaantunut, eikä jäsenet todellakaan toimi, mutta en ole eläissäni nähnyt, että joku olisi psyyken lääkkeistä saanut neliraajahalvauksen.
Kuinka monet ovat sairaalahoidossakin maanneet osastolla päivä- ja viikkokausia sängyssään, mutta lopulta sieltä kuitenkin nousseet ja piristyneet, sellaista on tullut nähtyä usein.

Anonyymi kirjoitti:

Useinhan se on niin, kun sairastuu ja saa ne lääkkeet, niin ei ne lääkkeet yksistään lamaa niin, että jää vain makaamaan, mukana on myös psyykkistä ongelmaa.
Eri asia, jos on neliraajahalvaantunut, eikä jäsenet todellakaan toimi, mutta en ole eläissäni nähnyt, että joku olisi psyyken lääkkeistä saanut neliraajahalvauksen.
Kuinka monet ovat sairaalahoidossakin maanneet osastolla päivä- ja viikkokausia sängyssään, mutta lopulta sieltä kuitenkin nousseet ja piristyneet, sellaista on tullut nähtyä usein.

Lue lisää

Olen pirteä kuin peipponen, mutta neurolepteiss ei liikuta. En ainakaan minä. Niinhän tajuttomuuskohtauksenikin olivat muusta kuin lääkkeistä johtuvia täällä jonkun älykön mielestä. Niihinkin paljastui syyksi liian vahva lääkitys. Samoin liikuntakyky on mennyt neuroleptien takia. Nyt kun sitä on vähennetty, pystyn vähän liikkumaan asunnossa, mutta en paljon.

Anonyymi kirjoitti:

Olen pirteä kuin peipponen, mutta neurolepteiss ei liikuta. En ainakaan minä. Niinhän tajuttomuuskohtauksenikin olivat muusta kuin lääkkeistä johtuvia täällä jonkun älykön mielestä. Niihinkin paljastui syyksi liian vahva lääkitys. Samoin liikuntakyky on mennyt neuroleptien takia. Nyt kun sitä on vähennetty, pystyn vähän liikkumaan asunnossa, mutta en paljon.

Lue lisää

No hyvä että edes vähän. Ehkä se siitä ajan myötä lähtee parempaan suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olen pirteä kuin peipponen, mutta neurolepteiss ei liikuta. En ainakaan minä. Niinhän tajuttomuuskohtauksenikin olivat muusta kuin lääkkeistä johtuvia täällä jonkun älykön mielestä. Niihinkin paljastui syyksi liian vahva lääkitys. Samoin liikuntakyky on mennyt neuroleptien takia. Nyt kun sitä on vähennetty, pystyn vähän liikkumaan asunnossa, mutta en paljon.

Lue lisää

Minulla meni lihaskunto todella huonoon kuntoon kun en liikkunut. Tilanne parani vasta kun rupesin oikeasti liikkumaan sieltä sängyn pohjalta.

Anonyymi kirjoitti:

Olen pirteä kuin peipponen, mutta neurolepteiss ei liikuta. En ainakaan minä. Niinhän tajuttomuuskohtauksenikin olivat muusta kuin lääkkeistä johtuvia täällä jonkun älykön mielestä. Niihinkin paljastui syyksi liian vahva lääkitys. Samoin liikuntakyky on mennyt neuroleptien takia. Nyt kun sitä on vähennetty, pystyn vähän liikkumaan asunnossa, mutta en paljon.

Lue lisää

Neurolepteissä se liikkuminen on todella vaikeaa. En ymmärrä miten hoitajat ja lääkärit eivät tätät tosiasiaa ymmärrä. Ne lääkkeet kun vaikuttavat muuallekin kuin aivoihin. Luulevat että se on helppoa vain lähteä lenkille, ei se ole. Se on helvettiä.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla meni lihaskunto todella huonoon kuntoon kun en liikkunut. Tilanne parani vasta kun rupesin oikeasti liikkumaan sieltä sängyn pohjalta.

Lihakset menee nopeasti heikoiksi.
Se on tuttua kaikille, jotka joutuvat jäämään sängyn pohjalle esim. fyysisen sairastumisen takia.
Itsekin takavuosina makasin kuutisen viikkoa, joista neljä viikkoa teho-osastolla. Sen jälkeen ei jalat kantaneet, kävely oli aloitettava alusta pikkuhiljaa.
Kuntoutuminen ja lihasvoiman palautuminen on lähes aina mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Neurolepteissä se liikkuminen on todella vaikeaa. En ymmärrä miten hoitajat ja lääkärit eivät tätät tosiasiaa ymmärrä. Ne lääkkeet kun vaikuttavat muuallekin kuin aivoihin. Luulevat että se on helppoa vain lähteä lenkille, ei se ole. Se on helvettiä.

Lue lisää

Itselläni ei neurolepti juurikaan vaikuttaneet liikkumiseen, eikä hoitajatkaan siitä kommentoineet. Välillä vain laiskotti kun ei olisi jotain kauppareissua yms. Hyvittanut tehdä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on saanut diagnoosin, lääkitystä ei anneta lopettaa. Puhutaan loppuelämän lääkityksestä, halusi sitä tai ei.

Mt sairauksissa on todella useinloppuelmön pituinen lääkitys ja siihen on syyt myös.
Mitä se haittaa jos syö lääkkeitä kunhan vaan saa olla jotakuinkin terveen oloinen.
Ja että puhut siitä jonain pakottamisena . Jotainhan on tapahtunut kuitenkin kun ;yleensä olet psykiatrin kirjoissa . Moni lopetttaa ja sitten taas vähän päästä ollaan hoidin alaisena
Itselläni on myös koko iän kestävä lääkitys vaikka eri syystä kun sinulla koska kärsin autoimmuunista sairaudesta eintulisi mieleenkään lopettaa lääkitystä koska se olisi mahdottomuus. Joten älä viitsi puhua pakottamisesta , sinun parastaai he vaan meinaavat sillä lääkityksellä ä

Anonyymi kirjoitti:

Niin minullekin puhutaan, mutta itsekin voi asiaan vaikuttaa.
Kun tunsin olevani valmis kokeilemaan elämistä ja olemista ilman lääkkeitä, lopetin ne. Omatoimisesti kyllä, koska lääkäreiden mielestä niitä olisi pitänyt käyttää loppuelämän ajan.
Nyt on mennyt hyvin jo monia vuosia, viettäessä loppuelämää pikkuhiljaa loppua kohti, milloin sitten eteen tuleekaan, sitäkään ei voi tietää etukäteen.

Jälkeenpäin kun mietin, niin oli jännä huomata sellainen asia, kun nuorempana ollessani psyykkisesti huonossa kunnossa, kaikki hoitoon liittyvä tuntui pakolta, pakotetulta, oli joskus alistettu ehkä nöyryytettykin tunne, mutta alkaessani toipua, ajatus- ja asennemaailmani muuttui. Huomasin, että aivan hyvin pystyn itsekin vaikuttamaan asioihin, myös omaan hoitooni.
Pakolla ja pakottamisellakin on rajansa, voi pistää itse vähän vastaan halutessaan, ja joskus voi jopa lakikin sanoa johonkin jotain.

Lue lisää

Kaikkiin diagnooseihin ei sovi se että lopettaa . Koskaan ei tiedä miten tämäkin ihminen on saanut diagnoosinsa.
Siksi ei neuvot ole tarpeen hänelle että joku on lopettanut ja kuulemma pärjännyt hyvi.on sairauden muotoja joissa ei voi lopettaa lääkitystä , ja seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Potilaan tulee keskustella lopettamisesta oman lääkärinsä kanssa eikä haukkua psykiatriaa netissä .

Anonyymi kirjoitti:

Jos olet ymmärtänyt, niin eivät kaikki ole täällä neuvomassa, monet kertovat omista kokemuksistaan.
Tietenkin olemme kaikki erilaisia, se joka käy itselle, ei välttämättä käy toiselle, jne.
Ja väität tuolla ylempänä, jos lopettaa lääkkeet, se menee aina samaa rataa, joutuu sairaalaan uudestaan. Sitäkään kun ei tapahdu ihan kaikille, johtuen juurikin siitä, kun olemme erilaisia.

Lue lisää

Aiis ailloin ei ole sairastanut skitsofreniaa jos on voinut lopettaa lääkkeet . Aillä se sairaus on ihmisessä koko ajan . Ja useimmat tietenkin tuodaan takasin hoitoon, joku voi sinnitellä kotonaan ja elää sen mukaisesti kun jaksaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikkiin diagnooseihin ei sovi se että lopettaa . Koskaan ei tiedä miten tämäkin ihminen on saanut diagnoosinsa.
Siksi ei neuvot ole tarpeen hänelle että joku on lopettanut ja kuulemma pärjännyt hyvi.on sairauden muotoja joissa ei voi lopettaa lääkitystä , ja seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Potilaan tulee keskustella lopettamisesta oman lääkärinsä kanssa eikä haukkua psykiatriaa netissä .

Lue lisää

Miksi joka kohdassa kuvittelet, että täällä oltaisiin vain neuvomassa muita ?
Monet kertovat asioista, miten itsellä on mennyt ja mitä on tapahtunut, se ei ole muiden neuvomista.
Samaa voisi sanoa sinustakin, että olet neuvomassa, kuinka kaikkien tulee syödä lääkkeitä, kun ovat sairaita. Et sinäkään voi tietää tänne kirjoittelevista ihmisistä ja heidän sairauksistaan mitään, ja silti olet tuputtamassa lääkkeiden käyttöä.
Eli älä neuvo muita olemaan neuvomatta, kun kukaan ei edes neuvo, vaan kertoo omakohtaisia juttuja.
Eikä niitä lääkkeitä aina käytetä diagnoosin takia, vaan sairauden oireiden takia.
Autoimmuunisairauksia on vähän huono alkaa vertailemaan psyykkisten sairauksien kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Aiis ailloin ei ole sairastanut skitsofreniaa jos on voinut lopettaa lääkkeet . Aillä se sairaus on ihmisessä koko ajan . Ja useimmat tietenkin tuodaan takasin hoitoon, joku voi sinnitellä kotonaan ja elää sen mukaisesti kun jaksaa.

Lue lisää

Myös skitsofreniasta parantuneita ihmisiä on olemassa. Sekään ei aivan välttämättä ole elinikäinen sairaus. Harvat siitä paranevat, mutta heitäkin on.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi joka kohdassa kuvittelet, että täällä oltaisiin vain neuvomassa muita ?
Monet kertovat asioista, miten itsellä on mennyt ja mitä on tapahtunut, se ei ole muiden neuvomista.
Samaa voisi sanoa sinustakin, että olet neuvomassa, kuinka kaikkien tulee syödä lääkkeitä, kun ovat sairaita. Et sinäkään voi tietää tänne kirjoittelevista ihmisistä ja heidän sairauksistaan mitään, ja silti olet tuputtamassa lääkkeiden käyttöä.
Eli älä neuvo muita olemaan neuvomatta, kun kukaan ei edes neuvo, vaan kertoo omakohtaisia juttuja.
Eikä niitä lääkkeitä aina käytetä diagnoosin takia, vaan sairauden oireiden takia.
Autoimmuunisairauksia on vähän huono alkaa vertailemaan psyykkisten sairauksien kanssa.

Lue lisää

Minulla on tähän vaihtoehtoinen teoria. Täällä on kourallinen ihmisiä joilla on jäänyt kasetti jumiin, ja he hakevat sitä vahvistusta heidän vahvistusharhalleen.

Vaikka esimerkiksi foorumin otsikko jako antaisi ymmärtää, että foorumin tarkoitus olisi nimenomaan hakea vertaistukea ja auttaa ihmisiä joilla on ko. aiheiden kanssa ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on tähän vaihtoehtoinen teoria. Täällä on kourallinen ihmisiä joilla on jäänyt kasetti jumiin, ja he hakevat sitä vahvistusta heidän vahvistusharhalleen.

Vaikka esimerkiksi foorumin otsikko jako antaisi ymmärtää, että foorumin tarkoitus olisi nimenomaan hakea vertaistukea ja auttaa ihmisiä joilla on ko. aiheiden kanssa ongelmia.

Lue lisää

Kun kerran ymmärtää, että tänne kirjoittelevat myös sairaat ihmiset, sekä paremminkin voivat, niin antaa ihmisten kirjoittaa, oli tarkoitus sitten mikä tahansa.
Jos alkaa ottamaan jutut päähän, niin voi ihan vapaaehtoisesti jättää lukematta.
Tuskin tämä turhaan on mielenterveyttä ja sairauksia käsittelevä palsta.

Anonyymi kirjoitti:

Kun kerran ymmärtää, että tänne kirjoittelevat myös sairaat ihmiset, sekä paremminkin voivat, niin antaa ihmisten kirjoittaa, oli tarkoitus sitten mikä tahansa.
Jos alkaa ottamaan jutut päähän, niin voi ihan vapaaehtoisesti jättää lukematta.
Tuskin tämä turhaan on mielenterveyttä ja sairauksia käsittelevä palsta.

Lue lisää

No mutta onhan se hemmetin surullista, jos tänne tulee vahingossa ihminen joka oikeasti tarvitsee apua ja hänen päälleen oksennetaan potaskaa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin minullekin puhutaan, mutta itsekin voi asiaan vaikuttaa.
Kun tunsin olevani valmis kokeilemaan elämistä ja olemista ilman lääkkeitä, lopetin ne. Omatoimisesti kyllä, koska lääkäreiden mielestä niitä olisi pitänyt käyttää loppuelämän ajan.
Nyt on mennyt hyvin jo monia vuosia, viettäessä loppuelämää pikkuhiljaa loppua kohti, milloin sitten eteen tuleekaan, sitäkään ei voi tietää etukäteen.

Jälkeenpäin kun mietin, niin oli jännä huomata sellainen asia, kun nuorempana ollessani psyykkisesti huonossa kunnossa, kaikki hoitoon liittyvä tuntui pakolta, pakotetulta, oli joskus alistettu ehkä nöyryytettykin tunne, mutta alkaessani toipua, ajatus- ja asennemaailmani muuttui. Huomasin, että aivan hyvin pystyn itsekin vaikuttamaan asioihin, myös omaan hoitooni.
Pakolla ja pakottamisellakin on rajansa, voi pistää itse vähän vastaan halutessaan, ja joskus voi jopa lakikin sanoa johonkin jotain.

Lue lisää

Itsemääräämisoikeus itseensä on laki.

Anonyymi kirjoitti:

Olet olevinasi asiantuntija. Mutta mitä tiedät todellaksan psykiatrian lääkkeistä? Ne ovat tuoneet minulle liikuntakyvytttömyyden sängyn pohjalla makaamiseen. Joka johtaa ennen aikaiseen hautaan. Ja ei, kyseessä ei ole haluttomuus liikuntaan, vaan liikuntakyvyn lamauttava lääkitys.

Lue lisää

On niitäkin lääkkeitä joissa tulee pakonomainen tarve liikkumiseen., ettei tarvinne jäädä makoilemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Minä uhriuduin ainakin kaksikymmentävuotta, ja makasin vain sängynpohjalla, kunnes pikkuhiljaa tajusin, että se ei vahingoita ketään muuta kuin minua.

Nyt elämä sujuu niin hyvin, että voin halutessani wolttailla ruokaa eri ravintoloista kotiin.

Lue lisää

Minä en uhriudu, vaan olen tahtomattani uhrin asemassa. Mitään en haluaisi enemmän kuin liikkua. Mutta lääkitys estää sen.

Anonyymi kirjoitti:

No hyvä että edes vähän. Ehkä se siitä ajan myötä lähtee parempaan suuntaan.

Varmasti lähtee parempaan suuntaan, kun lopetan lääkkeet.

Anonyymi kirjoitti:

Mt sairauksissa on todella useinloppuelmön pituinen lääkitys ja siihen on syyt myös.
Mitä se haittaa jos syö lääkkeitä kunhan vaan saa olla jotakuinkin terveen oloinen.
Ja että puhut siitä jonain pakottamisena . Jotainhan on tapahtunut kuitenkin kun ;yleensä olet psykiatrin kirjoissa . Moni lopetttaa ja sitten taas vähän päästä ollaan hoidin alaisena
Itselläni on myös koko iän kestävä lääkitys vaikka eri syystä kun sinulla koska kärsin autoimmuunista sairaudesta eintulisi mieleenkään lopettaa lääkitystä koska se olisi mahdottomuus. Joten älä viitsi puhua pakottamisesta , sinun parastaai he vaan meinaavat sillä lääkityksellä ä

Lue lisää

Kun itse tiedän parhaiten, miltä minusta tuntuu. Toistennhyväntahto ei auta. Tiedän itse parhaiten, mikä tilanteeni on.

Anonyymi kirjoitti:

Neurolepteissä se liikkuminen on todella vaikeaa. En ymmärrä miten hoitajat ja lääkärit eivät tätät tosiasiaa ymmärrä. Ne lääkkeet kun vaikuttavat muuallekin kuin aivoihin. Luulevat että se on helppoa vain lähteä lenkille, ei se ole. Se on helvettiä.

Lue lisää

Se johtuu siitä, että lääkärit ja hoitajat eivät ole itse käyttäneet koskaan neuroleptejä, eivätkä siksi tiedä, miten ne vaikuttavat liikuntakykyyn.

Anonyymi kirjoitti:

On niitäkin lääkkeitä joissa tulee pakonomainen tarve liikkumiseen., ettei tarvinne jäädä makoilemaan.

Pakonomainen lääkkeen aikaansaama liikkuminenkaan ei ole hyvä asia. Liikkumisen täytyy tapahtua omasta halusta liikkua.

Anonyymi kirjoitti:

Pakonomainen lääkkeen aikaansaama liikkuminenkaan ei ole hyvä asia. Liikkumisen täytyy tapahtua omasta halusta liikkua.

Paniikinomainen pakkoliikkuminen lääkkeiden seurauksena voi vied junan alle. Pahimmillaan sitä ei juuri nukutakaan kun ei pysty olemaan paikallaan ja hallitsemaan liikkumisen tunnetta. Jatkuva paniikki ja pakkoliikkuminen. Kontrollin menetys itsestä kun pakko kokoajan liikuttaa kehoa akatisian vuoksi. Siihen loppui mun psykiatristen lääkkeiden käyttö.

Anonyymi kirjoitti:

Mt sairauksissa on todella useinloppuelmön pituinen lääkitys ja siihen on syyt myös.
Mitä se haittaa jos syö lääkkeitä kunhan vaan saa olla jotakuinkin terveen oloinen.
Ja että puhut siitä jonain pakottamisena . Jotainhan on tapahtunut kuitenkin kun ;yleensä olet psykiatrin kirjoissa . Moni lopetttaa ja sitten taas vähän päästä ollaan hoidin alaisena
Itselläni on myös koko iän kestävä lääkitys vaikka eri syystä kun sinulla koska kärsin autoimmuunista sairaudesta eintulisi mieleenkään lopettaa lääkitystä koska se olisi mahdottomuus. Joten älä viitsi puhua pakottamisesta , sinun parastaai he vaan meinaavat sillä lääkityksellä ä

Lue lisää

Kyllä se loppuelämän lääkitys haittaa, jos ei pysty liikkumaan. Haluaisin liikkua. Olen säkyni vanki.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se loppuelämän lääkitys haittaa, jos ei pysty liikkumaan. Haluaisin liikkua. Olen säkyni vanki.

Sänkyni*

Anonyymi kirjoitti:

Itsemääräämisoikeus itseensä on laki.

Harmi vaan että niilläkin ihmisillä on itsemääräämisoikeus, joiden niskaan sitä ajatusjätettä oksennetaan, eikä pidä unohtaa että kolmannes psykoosisairasita on suorastaan agressiivisia.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en uhriudu, vaan olen tahtomattani uhrin asemassa. Mitään en haluaisi enemmän kuin liikkua. Mutta lääkitys estää sen.

Minulta meni vuosia ymmärtää että mitä eroa on uhrilla ja uhriutumsiella. Onneksi en enää piehtaroi menneisyyden itsesäälissä, vaan korjasin ne asiat elämässäni jotka pystyin. Se ei tietenkään tapahdu silmänräpäyksessä, vaan pienin askelin, mutta nyt katson elämääni eteenpäin.

Suosittelen kaikille.

Anonyymi kirjoitti:

No mutta onhan se hemmetin surullista, jos tänne tulee vahingossa ihminen joka oikeasti tarvitsee apua ja hänen päälleen oksennetaan potaskaa.

Voihan täältä löytää myös vertaistukea.
Jos ihminen oikeasti tarvitsee oikeaa apua, niin yhteydenotto terveydenhuoltoon on se paras keino.
Ja nuo " oksentelut " taitavat johtua siitä, kun aiheet liittyvät mielenterveyteen, siltä saralta löytyy jos vaikka mitä potilaiden keskuudessa. Toiset ovat paremmassa kunnossa, toiset huonommassa.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en uhriudu, vaan olen tahtomattani uhrin asemassa. Mitään en haluaisi enemmän kuin liikkua. Mutta lääkitys estää sen.

Jos lääkkeet on ainoa vaikutin siihen, ettei ihminen lainkaan pysty liikkumaan, niin kyllä lääkärit siihen kiinnittävät huomion, se on faktaa.
Huomaavat kyllä, onko liikkumisen esteenä jotain muutakin kuin lääkitys.
Ammattilaisetkin tietävät, ettei liikkumattomuus ole hyväksi yhtään kenellekään.
Sairaalaan saatetaan mennä sen verran huonossa kunnossa, että alkuun ehkä maataan vain sängyn pohjalla, mutta sieltäkin henkilökunta yrittää saada potilaan nousemaan ylös.

Anonyymi kirjoitti:

Varmasti lähtee parempaan suuntaan, kun lopetan lääkkeet.

Ole varovainen.
Jotkut pärjäävät ilman lääkkeitä, mutta kyllä on heitäkin, joille on käynyt huonommin, ja ovat joutuneet hoitoon uudestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Pakonomainen lääkkeen aikaansaama liikkuminenkaan ei ole hyvä asia. Liikkumisen täytyy tapahtua omasta halusta liikkua.

Psyykkisissä sairauksissa se oma tahto/halu, voi olla aika matalalla. Ja se vaikuttaa jonkin verran liikkumiseen.
Useimmiten käy niin, kun ihminen alkaa toipumaan, haluakin rupeaa löytymään ihan eri tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Harmi vaan että niilläkin ihmisillä on itsemääräämisoikeus, joiden niskaan sitä ajatusjätettä oksennetaan, eikä pidä unohtaa että kolmannes psykoosisairasita on suorastaan agressiivisia.

Lue lisää

Mistä tilastoista on napattu tuo kolmannes ?
Kokemuksen ja näkemyksen perusteella olen vähän eri mieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Minulta meni vuosia ymmärtää että mitä eroa on uhrilla ja uhriutumsiella. Onneksi en enää piehtaroi menneisyyden itsesäälissä, vaan korjasin ne asiat elämässäni jotka pystyin. Se ei tietenkään tapahdu silmänräpäyksessä, vaan pienin askelin, mutta nyt katson elämääni eteenpäin.

Suosittelen kaikille.

Lue lisää

Uhriutunut ihminen pitää itseään uhrina.
Ei siinä kamalasti mitään eroa ole. Toki uhri voi olla, mutta sekin voi olla ohimenevää.

Katsos kun toiset eivät hyväksy sairauttaan ja luulevat että jos lopettaa lääkkeet niin sairaus on poissa,
Ja kovat epäilyt sitten hoito henkilöitä kohtaan . Että ne muka piruuttaan pakottele ja tämä on yleistä monella potilaalla joka ei näe itseään sairaana vaan sen oman tahdon kanssa takkuavat pahentaa vaan asiansa .
Lääkkeitä ei koskaan kirjoiteta terveelle ihmiselle , ja silloinkin sairaalle niitä kirjoitetaan niin ihan vaan tarpeeseen . Aika kyllästyttäviä nuo pakottamis jutut joita ailloin sun tällöin täällä, kirjoitellaan

Anonyymi kirjoitti:

Useinhan se on niin, kun sairastuu ja saa ne lääkkeet, niin ei ne lääkkeet yksistään lamaa niin, että jää vain makaamaan, mukana on myös psyykkistä ongelmaa.
Eri asia, jos on neliraajahalvaantunut, eikä jäsenet todellakaan toimi, mutta en ole eläissäni nähnyt, että joku olisi psyyken lääkkeistä saanut neliraajahalvauksen.
Kuinka monet ovat sairaalahoidossakin maanneet osastolla päivä- ja viikkokausia sängyssään, mutta lopulta sieltä kuitenkin nousseet ja piristyneet, sellaista on tullut nähtyä usein.

Lue lisää

Mutta silti eivät ymmärrä sitä että se on sairaus joka lamaannuttaa syyttelevät lääkkeitä .
Olen nähnyt niin monia potilaita jotka ovat saaneet toimintakykyistä takaisin juuri siksi että heillä on lääkkeet.

Anonyymi kirjoitti:

Olen pirteä kuin peipponen, mutta neurolepteiss ei liikuta. En ainakaan minä. Niinhän tajuttomuuskohtauksenikin olivat muusta kuin lääkkeistä johtuvia täällä jonkun älykön mielestä. Niihinkin paljastui syyksi liian vahva lääkitys. Samoin liikuntakyky on mennyt neuroleptien takia. Nyt kun sitä on vähennetty, pystyn vähän liikkumaan asunnossa, mutta en paljon.

Lue lisää

Jokaiselle vaikuttaa lääkkeet eri tavalla. Jos jo ottaessaan on pelon kanssa takussa ja ei haluaisi ottaa niitä niin saa kyllä kaiken maailman kohtauksia. Aivojen toiminta on fantastinen. Yhdeltä lapselta lähti hiukset päästä kun vanhemmat erosivat hön kärsi erosta niin kosvati että keho sanoi sen mitä hän ei sairaudeksi kyennyt ymmärtämään. Siinä jo joku tyhmä olisi syytellyt lääkkeitä
Syvä henkinen väsymys ja paineet elämästä vie usein toimintojen kyvyt mutta syyttele vaan lääkeitä sehän on helpompi tapa ihmisellä . Ja lopeta lääkkeet ja ole sitten ilman niitä iloinen ja ja toimelias .

Anonyymi kirjoitti:

Se johtuu siitä, että lääkärit ja hoitajat eivät ole itse käyttäneet koskaan neuroleptejä, eivätkä siksi tiedä, miten ne vaikuttavat liikuntakykyyn.

Sitähän sinä et tiedä onko hoitohenkilökunnalla olemassa lääkitystä . Ainoastaan he itse tietävät sen,

Anonyymi kirjoitti:

Jokaiselle vaikuttaa lääkkeet eri tavalla. Jos jo ottaessaan on pelon kanssa takussa ja ei haluaisi ottaa niitä niin saa kyllä kaiken maailman kohtauksia. Aivojen toiminta on fantastinen. Yhdeltä lapselta lähti hiukset päästä kun vanhemmat erosivat hön kärsi erosta niin kosvati että keho sanoi sen mitä hän ei sairaudeksi kyennyt ymmärtämään. Siinä jo joku tyhmä olisi syytellyt lääkkeitä
Syvä henkinen väsymys ja paineet elämästä vie usein toimintojen kyvyt mutta syyttele vaan lääkeitä sehän on helpompi tapa ihmisellä . Ja lopeta lääkkeet ja ole sitten ilman niitä iloinen ja ja toimelias .

Lue lisää

Sitäkin tapahtuu, ja on tapahtunut, että ihminen on tullut iloiseksi ja toimeliaaksi lopetettuaan lääkkeet.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se loppuelämän lääkitys haittaa, jos ei pysty liikkumaan. Haluaisin liikkua. Olen säkyni vanki.

Miksi et sano lääkärillesi aitä ja sovi hänen kanssaa. Olleilla ilman lääkkeitä ,

Anonyymi kirjoitti:

Harmi vaan että niilläkin ihmisillä on itsemääräämisoikeus, joiden niskaan sitä ajatusjätettä oksennetaan, eikä pidä unohtaa että kolmannes psykoosisairasita on suorastaan agressiivisia.

Lue lisää

Itsemääräämis oikeis on sellainen asia että kaikkien kanssa se ei käy edes. Silloin kun ihminen on hyvin sairas niin joku muu ottaa vastuun siitä että yrittää auttaa ihmistä etekkin juuri hoidon kannalta joka sinänsä on se tärkein jokaiselle .

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tilastoista on napattu tuo kolmannes ?
Kokemuksen ja näkemyksen perusteella olen vähän eri mieltä.

Tarkoitatko, että lähes puolet MT ihmisistä riehuu päivystyksessä?

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko, että lähes puolet MT ihmisistä riehuu päivystyksessä?

En todellakaan tarkoita.
Kysyin, että mistä tuo kolmannes ?
Koska heitä taitaa loppujen lopuksi olla pienempi määrä kuin kolmannes.

Ihmisellä on joku ongelma, jos hän alkaa rikoksia tekemään.
Lähdetään siitä, kun aletaan puhumaan rikoksista.
Tuomio ei ole ongelma, tuomio on seuraus rikoksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisellä on joku ongelma, jos hän alkaa rikoksia tekemään.
Lähdetään siitä, kun aletaan puhumaan rikoksista.
Tuomio ei ole ongelma, tuomio on seuraus rikoksesta.

Lue lisää

Mielisairas haluaa häiriköidä, mutta ei halua kohdata tekojensa seurauksia

Anonyymi kirjoitti:

Mielisairas haluaa häiriköidä, mutta ei halua kohdata tekojensa seurauksia

Sairas ihminen ei välttämättä itse tajua häiriköivänsä, niin ehkäpä hän ei sitten ymmärrä, miksi jotain seurauksia tulee, jos on tullakseen.

Anonyymi kirjoitti:

Mielisairas haluaa häiriköidä, mutta ei halua kohdata tekojensa seurauksia

Ehkä se sairaus on just sitä, että en usko että sairas varsinaisesti haluaa. vaan se on osa sitä sairautta. Toki vankilassa on tonneittain ihmisiä jotka väittävät etteivät ole sairaista, vaikka sitten ovatkin näin tehneet...

Ota siitä nyt sitten selvää.

Osuva vertaus. Kertoo hyvin miten hupsuja käsityksiä ihmisillä on syy- seuraus suhteista.

Pakko on tarpeen vain jos potilas väittää olevansa terve

Ei sitä muuten tarvita

Anonyymi kirjoitti:

Pakko on tarpeen vain jos potilas väittää olevansa terve

Ei sitä muuten tarvita

Pakkohoidon syyksi ei riitä se, että väittää olevansa terve.
Sairauden merkkejä on oltava myös, ja vieläpä pahemman laatuisia, pakkohoitoon ei ihan kevyin perustein laiteta.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoidon syyksi ei riitä se, että väittää olevansa terve.
Sairauden merkkejä on oltava myös, ja vieläpä pahemman laatuisia, pakkohoitoon ei ihan kevyin perustein laiteta.

Lue lisää

Kuka muu kieltäisi olevansa sairas paitsi sairaudentunnottomat?

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoidon syyksi ei riitä se, että väittää olevansa terve.
Sairauden merkkejä on oltava myös, ja vieläpä pahemman laatuisia, pakkohoitoon ei ihan kevyin perustein laiteta.

Lue lisää

Tämä juuri! Ei hoitoon laiteta jos ei ole pahasti harhainen. Kyllä voi väittää olevansa terve jos ei ole mitään harhoja. Kyllä sen itsekin huomaa onko harhoja vai ei. Jos on vuosia ollut ilman mitään harhoja, voi jo sanoa olevansa terve.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä juuri! Ei hoitoon laiteta jos ei ole pahasti harhainen. Kyllä voi väittää olevansa terve jos ei ole mitään harhoja. Kyllä sen itsekin huomaa onko harhoja vai ei. Jos on vuosia ollut ilman mitään harhoja, voi jo sanoa olevansa terve.

Lue lisää

Ainahan näiltä sekopäitä löytyy selitys sille miksi he olisivat terveitä

Anonyymi kirjoitti:

Tämä juuri! Ei hoitoon laiteta jos ei ole pahasti harhainen. Kyllä voi väittää olevansa terve jos ei ole mitään harhoja. Kyllä sen itsekin huomaa onko harhoja vai ei. Jos on vuosia ollut ilman mitään harhoja, voi jo sanoa olevansa terve.

Lue lisää

Puhdas psykoosi, on vain osa psykoosi sairauksia. Ne voi ilmetä kaikkena muunakin höpöttämisenä ja vänkäämisenä.

Anonyymi kirjoitti:

Puhdas psykoosi, on vain osa psykoosi sairauksia. Ne voi ilmetä kaikkena muunakin höpöttämisenä ja vänkäämisenä.

Höpöttäminen ja vänkääminen ovat ihmisoikeuksia. Myös terveet ihmiset harrastavat niitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka muu kieltäisi olevansa sairas paitsi sairaudentunnottomat?

Kenen tarvitsisi kieltää olevansa sairas, jos ei ole sairas ?
Terveitä ihmisiä ei väitetä sairaiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Puhdas psykoosi, on vain osa psykoosi sairauksia. Ne voi ilmetä kaikkena muunakin höpöttämisenä ja vänkäämisenä.

Ei se sairaus ole pelkkää harhakuvitelmaa. Vaikka ei ole harhoja, voi sairaus olla silti päällä.
Höpöttäminen, vänkääminen, ylipäänsä sairauteen viittaava käytös, yleinen pärjääminen normaalielämässä, ihmissuhteet, asioiden ja talouden hoito, ihan kaikesta katsotaan, miten asiat hoituu, kun mietitään sairautta ja kaikkea siihen liittyvää.
Sairaus ja sen oireet sisältää paljon muutakin kuin harhoja.

Anonyymi kirjoitti:

Höpöttäminen ja vänkääminen ovat ihmisoikeuksia. Myös terveet ihmiset harrastavat niitä.

Terveet ihmiset " harrastavat " niitä kenties vähän terveemmällä tavalla.
Kyllä sen erottaa siinä vaiheessa, jos kaikki menee ns. överiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se sairaus ole pelkkää harhakuvitelmaa. Vaikka ei ole harhoja, voi sairaus olla silti päällä.
Höpöttäminen, vänkääminen, ylipäänsä sairauteen viittaava käytös, yleinen pärjääminen normaalielämässä, ihmissuhteet, asioiden ja talouden hoito, ihan kaikesta katsotaan, miten asiat hoituu, kun mietitään sairautta ja kaikkea siihen liittyvää.
Sairaus ja sen oireet sisältää paljon muutakin kuin harhoja.

Lue lisää

No ei ainakaan lääkkeet tuo noita asioita takaisin, kuten ihmissuhteita, asioidenhoitoa yms. Joillakin ne eivät ole koskaan hoituneet eivätkä tule hoitumaan vaikka pumpattaisiin kuinka täyteen lääkkeitä. Päinvastoin lääkkeissä toimintakyky laskee.

Anonyymi kirjoitti:

Terveet ihmiset " harrastavat " niitä kenties vähän terveemmällä tavalla.
Kyllä sen erottaa siinä vaiheessa, jos kaikki menee ns. överiksi.

Kenties niin varmaan... Kunhan yrität lyödä sairasleimaa tuollakin tavalla että muka väitteleminenkin on terveempää tai sairaampaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se sairaus ole pelkkää harhakuvitelmaa. Vaikka ei ole harhoja, voi sairaus olla silti päällä.
Höpöttäminen, vänkääminen, ylipäänsä sairauteen viittaava käytös, yleinen pärjääminen normaalielämässä, ihmissuhteet, asioiden ja talouden hoito, ihan kaikesta katsotaan, miten asiat hoituu, kun mietitään sairautta ja kaikkea siihen liittyvää.
Sairaus ja sen oireet sisältää paljon muutakin kuin harhoja.

Lue lisää

Pitäähän siellä pakollisella 45 minuutilla kuukaudessa keksiä jotain puhuttavaa. Siinä on aikaa höpötellä jonninjoutavia.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se sairaus ole pelkkää harhakuvitelmaa. Vaikka ei ole harhoja, voi sairaus olla silti päällä.
Höpöttäminen, vänkääminen, ylipäänsä sairauteen viittaava käytös, yleinen pärjääminen normaalielämässä, ihmissuhteet, asioiden ja talouden hoito, ihan kaikesta katsotaan, miten asiat hoituu, kun mietitään sairautta ja kaikkea siihen liittyvää.
Sairaus ja sen oireet sisältää paljon muutakin kuin harhoja.

Lue lisää

Ei ketään silti laiteta pakkohoitoon höpöttämisen tai vänkäämisen takia. Jos pärjää kotona, ei pakkohoidolle ole tarvetta.

Anonyymi kirjoitti:

Kenties niin varmaan... Kunhan yrität lyödä sairasleimaa tuollakin tavalla että muka väitteleminenkin on terveempää tai sairaampaa.

Älä nyt luule olemattomia, en minä mitään leimoja ole lyömässä, olen itsekin siinä " leimattujen " porukassa ( jos on käytettävä leima sanaa ).
Olen ollut aika pahastikin psyykkisesti sairas nuorempana, eli suurin piirtein tiedän näistä sairauksista aika paljon, ainakin enemmän kuin sellaiset, jotka eivät ole itse sairastaneet tai läheisiä ei ole ollut sairaana.
Ja taas kerran toistan, ettei täällä näitä kommentteja kannata ottaa millään tavalla henkilökohtaisesti, ei niitä ole sellaisiksi tarkoitettu.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäähän siellä pakollisella 45 minuutilla kuukaudessa keksiä jotain puhuttavaa. Siinä on aikaa höpötellä jonninjoutavia.

Ilmeisesti käyt jossain hoitajalla juttelemassa, kun mainitsit tuon 45 minuuttia ?
Jos ammattilaisen luokse menee vain höpöttelemään jonninjoutavia, niin onko siitä mitään hyötyä itselle ?

Anonyymi kirjoitti:

Ei ketään silti laiteta pakkohoitoon höpöttämisen tai vänkäämisen takia. Jos pärjää kotona, ei pakkohoidolle ole tarvetta.

Juurikin näin.

Anonyymi kirjoitti:

Höpöttäminen ja vänkääminen ovat ihmisoikeuksia. Myös terveet ihmiset harrastavat niitä.

Vain sairas ihminen kuvittelee, että se on ihmisoikeus oksentaa omat ongelmansa toisten ihmisten niskaan. Henkinen väkivalta on yhtä haitallista, kuin fyysinenkin väkivalta.

Anonyymi kirjoitti:

Vain sairas ihminen kuvittelee, että se on ihmisoikeus oksentaa omat ongelmansa toisten ihmisten niskaan. Henkinen väkivalta on yhtä haitallista, kuin fyysinenkin väkivalta.

Lue lisää

Eikö mt-hoitajalla sitä varten käydä että siellä puhutaan omista ongelmista? Missä sitten jos ei siellä?

Anonyymi kirjoitti:

Ilmeisesti käyt jossain hoitajalla juttelemassa, kun mainitsit tuon 45 minuuttia ?
Jos ammattilaisen luokse menee vain höpöttelemään jonninjoutavia, niin onko siitä mitään hyötyä itselle ?

Lue lisää

En tiedä mistä siellä.pitäisi puhua. Aionkin lopettaa käynnit kokonaan.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä mistä siellä.pitäisi puhua. Aionkin lopettaa käynnit kokonaan.

Miksi sinua on pyydetty käymään siellä ? Kai siihen on jokin syy ollut ?
Niistä asioista siellä on hyvä keskustella, mikä on ajanut tilanteen siihen, että käyt juttelemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Vain sairas ihminen kuvittelee, että se on ihmisoikeus oksentaa omat ongelmansa toisten ihmisten niskaan. Henkinen väkivalta on yhtä haitallista, kuin fyysinenkin väkivalta.

Lue lisää

Höpöttäminen ja vänkääminen ei aina tarkoita henkistä väkivaltaa.
Henkinen väkivalta on erikseen.
Edes se, jos ihminen valittelee omista ongelmistaan, ei ole henkistä väkivaltaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kenen tarvitsisi kieltää olevansa sairas, jos ei ole sairas ?
Terveitä ihmisiä ei väitetä sairaiksi.

Näin juuri . Usein mielisairauden ensimmäinen oire on se että henkilö kieltää olevansa sairas.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se sairaus ole pelkkää harhakuvitelmaa. Vaikka ei ole harhoja, voi sairaus olla silti päällä.
Höpöttäminen, vänkääminen, ylipäänsä sairauteen viittaava käytös, yleinen pärjääminen normaalielämässä, ihmissuhteet, asioiden ja talouden hoito, ihan kaikesta katsotaan, miten asiat hoituu, kun mietitään sairautta ja kaikkea siihen liittyvää.
Sairaus ja sen oireet sisältää paljon muutakin kuin harhoja.

Lue lisää

Mt sairauksia on monen tyyppisiä joten joillakin hyvin vaikeana koettu ja taas toisille helpotus kun saa lääkkeet ,

Anonyymi kirjoitti:

Näin juuri . Usein mielisairauden ensimmäinen oire on se että henkilö kieltää olevansa sairas.

Kyllä ensin tulee muita oireita, ennen kuin ihmisellä aletaan epäilemään " mielisairautta ", siis psyykkistä sairautta.
Sitten kun sairautta epäillään, ja siitä keskustellaan potilaan kanssa, silloin voi tulla eteen se, että henkilö kieltää sairautensa.
Ei kukaan voi kieltää jotain, mitä ei ole vielä olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Pakkohoidon syyksi ei riitä se, että väittää olevansa terve.
Sairauden merkkejä on oltava myös, ja vieläpä pahemman laatuisia, pakkohoitoon ei ihan kevyin perustein laiteta.

Lue lisää

"pakkohoitoon ei ihan kevyin perustein laiteta."

Ei niin nykyään.Mielisairaaloita on suljettu nykyään niin paljon.
Ennen saattoi joutua kevyinkin perustein pakkohoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

"pakkohoitoon ei ihan kevyin perustein laiteta."

Ei niin nykyään.Mielisairaaloita on suljettu nykyään niin paljon.
Ennen saattoi joutua kevyinkin perustein pakkohoitoon.

Lue lisää

Ei sinne ennestäänkään vahingossa päässyt, mutta hoitoajat olviat pidemmät, kun lääkkeet olivat huonommat.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sinne ennestäänkään vahingossa päässyt, mutta hoitoajat olviat pidemmät, kun lääkkeet olivat huonommat.

Kyllä niitäkin tapauksia on olemassa.
Yhessä psykiatriaa käsittävässä dokumentissa tuli ilmi.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ensin tulee muita oireita, ennen kuin ihmisellä aletaan epäilemään " mielisairautta ", siis psyykkistä sairautta.
Sitten kun sairautta epäillään, ja siitä keskustellaan potilaan kanssa, silloin voi tulla eteen se, että henkilö kieltää sairautensa.
Ei kukaan voi kieltää jotain, mitä ei ole vielä olemassa.

Lue lisää

Tottakai sairaus on olemassa koska eihän hän muuten kieltäisi sitä

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä niitäkin tapauksia on olemassa.
Yhessä psykiatriaa käsittävässä dokumentissa tuli ilmi.

Tässäkin on se susien ulvonta ongelma. Sama varmaan on vankiloissakin. Kun kaikki psykoosisairaat väittävät olevansa terveitä, niin entä jos siellä onkin joku oikeasti terve?

Ja pahintahan tässä on se että ne sairaudentunnottomat ulvoo entistä enemmän sitä sutta, kun kuuleevat että joku oiekasti terve meinaa saada kaltoinkohtelua.

No mutta kun tutustutte tarpeeksi sairaisiin ihmisiin, niin kyllä sieltä rupeaa jyvät erottumaan akanaoista.

Anonyymi kirjoitti:

Tässäkin on se susien ulvonta ongelma. Sama varmaan on vankiloissakin. Kun kaikki psykoosisairaat väittävät olevansa terveitä, niin entä jos siellä onkin joku oikeasti terve?

Ja pahintahan tässä on se että ne sairaudentunnottomat ulvoo entistä enemmän sitä sutta, kun kuuleevat että joku oiekasti terve meinaa saada kaltoinkohtelua.

No mutta kun tutustutte tarpeeksi sairaisiin ihmisiin, niin kyllä sieltä rupeaa jyvät erottumaan akanaoista.

Lue lisää

On sielä ollut oikiasti terveitäkin.
On jopa jotkut onnistunut saamaan siitä korvauksen vaikka se on tosi vaikeaa.Tämäki tuli siitä dokumentissa ilmi.Ei niitä korvauksia saa jos ei ole mitään näyttöä väärinperustaisesta pakkohoidosta.

Anonyymi kirjoitti:

Tässäkin on se susien ulvonta ongelma. Sama varmaan on vankiloissakin. Kun kaikki psykoosisairaat väittävät olevansa terveitä, niin entä jos siellä onkin joku oikeasti terve?

Ja pahintahan tässä on se että ne sairaudentunnottomat ulvoo entistä enemmän sitä sutta, kun kuuleevat että joku oiekasti terve meinaa saada kaltoinkohtelua.

No mutta kun tutustutte tarpeeksi sairaisiin ihmisiin, niin kyllä sieltä rupeaa jyvät erottumaan akanaoista.

Lue lisää

Ulvonta loppuu kun injektoidaan pari ruiskua rauhoittavia

Anonyymi kirjoitti:

Ei sinne ennestäänkään vahingossa päässyt, mutta hoitoajat olviat pidemmät, kun lääkkeet olivat huonommat.

Silloin kun itse hakeutuu hoitoon, silloin sinne päästään.
Jos määrätään pakkohoitoon, silloin sinne joutuu.

Anonyymi kirjoitti:

Ulvonta loppuu kun injektoidaan pari ruiskua rauhoittavia

Niin, ja injektointi tapahtuu vain tilanteissa, joissa se on tarpeen.
Ei niitä turhaan pistellä.

"kun potilaita sidotaan, piikitetään...."
Ei siinä ole mikään kun, ei edes jos.
Vaikeita ja hankalia potilaita saatetaan joutua sitomaan, piikittämään ja eristämään, mutta ei kaikkia potilaita.
On tuolla laitoksissa tullut nähtyä niitä hankaliakin tapauksia, siellä voidaan alkaa hajottamaan irtaimistoa, pahimmassa tapauksessa mennään potilastoverin tai henkilökunnan päälle väkivaltaisesti, ym. Niissä tapauksissa on pakko saada potilas rauhoittumaan , ja jos ei muuten, niin sitomalla, rauhoittamalla piikillä, jopa eristämälläkin.
Asiallinen käytös takaa sen, ettei pakkotoimiin tarvitse ryhtyä.

Anonyymi kirjoitti:

"kun potilaita sidotaan, piikitetään...."
Ei siinä ole mikään kun, ei edes jos.
Vaikeita ja hankalia potilaita saatetaan joutua sitomaan, piikittämään ja eristämään, mutta ei kaikkia potilaita.
On tuolla laitoksissa tullut nähtyä niitä hankaliakin tapauksia, siellä voidaan alkaa hajottamaan irtaimistoa, pahimmassa tapauksessa mennään potilastoverin tai henkilökunnan päälle väkivaltaisesti, ym. Niissä tapauksissa on pakko saada potilas rauhoittumaan , ja jos ei muuten, niin sitomalla, rauhoittamalla piikillä, jopa eristämälläkin.
Asiallinen käytös takaa sen, ettei pakkotoimiin tarvitse ryhtyä.

Lue lisää

Pakkoinjektioiden laittaminen väkisin, ilman potilaan omaa tahtoa, on asiatonta kohtelua alalla toimivien puolelta. Ja lisäksi se rikkoo kaikella tavalla ihmisoikeuksia.

Hoitokulttuurissa olevien epäkohtien puolusteleminen ja kyseisten ei-eettisten periaatteiden ja hoitokäytöntöjen tekeminen minkään mt-diagnoosin perusteella on absurdia, eikä ole millään tavalla oikeutettavissa.

Niinpä. Olet aivan oikeassa. Alalla olevat eivät näitä asioita juurikaan näe, eivätkä tajua.

Esille nostamasi pointtia, että monilla on vaikea elämäntilanne taustalla, joka jätetään täysin huomiotta on harjoitettu psykiatriassa jo useamman vuosikymmenen ajan. Hoito on lähes pelkästään diagnosointia ja lääkityksiä. Tämä oli yksiä niitä syitä, jonka takia lopetin pysyvästi neuroleptien käytön. Toinen hyvä syy oli neuroleptien vakavat terveyshaitat.

Itse suosittelisin jokaista miettimään 50 kertaa ennen kuin menee terveydenhuoltoon kertomaan mt-oireista. Koska se voi olla elämän huonoin päätös.

Kenenkään ei pitäisi käyttää neuroleptiä koko elämän ajan. Koska paitsi että ne aiheuttavat somaattisia ja neurologisia sairauksia, lyhentävät myös elinaikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä. Olet aivan oikeassa. Alalla olevat eivät näitä asioita juurikaan näe, eivätkä tajua.

Esille nostamasi pointtia, että monilla on vaikea elämäntilanne taustalla, joka jätetään täysin huomiotta on harjoitettu psykiatriassa jo useamman vuosikymmenen ajan. Hoito on lähes pelkästään diagnosointia ja lääkityksiä. Tämä oli yksiä niitä syitä, jonka takia lopetin pysyvästi neuroleptien käytön. Toinen hyvä syy oli neuroleptien vakavat terveyshaitat.

Itse suosittelisin jokaista miettimään 50 kertaa ennen kuin menee terveydenhuoltoon kertomaan mt-oireista. Koska se voi olla elämän huonoin päätös.

Kenenkään ei pitäisi käyttää neuroleptiä koko elämän ajan. Koska paitsi että ne aiheuttavat somaattisia ja neurologisia sairauksia, lyhentävät myös elinaikaa.

Lue lisää

Miksi ketään pitäisi suositella tekemään tai ei tekemään jotain ?
On jokaisen henkilökohtainen asia, jos haluaa hakea apua ongelmiinsa tai vaikeaan tilanteeseen.
Psykiatria on saanut enemmän hyvää kuin pahaa aikaiseksi, se on faktaa.
Toki lääkitysten suhteen olisi paranneltavaa, tulisi tarkemmin miettiä lääkityksen määriä, oikeaa tarvetta, käyttöaikaa, ym.
Ja kyllä ne alalla olevat näkevät ja tajuavat aika paljon. Koko alaa ei olisi olemassa, jos sellaiseen ei olisi tarvetta.
Muutakin hoitoa on, kuin pelkkää diagnosointia ja lääkitystä, avohoidon puolella on erilaisia mahdollisuuksia, on toimintaa, esim. ryhmiä, joihin voi vapaasti osallistua. Se on sitten ihmisestä kiinni, mitä on valmis tekemään itsensä hyväksi. Ja psyykkisesti sairas ihminen ei välttämättä ihan heti ymmärrä omaa tilannettaan, miten hänen kannattaisi toimia, koska sairauden alkuvaiheessa saattaa olla sen verran huonossa kunnossa, että jo se oma olotila ja omasta hyvinvoinnista välittäminen voivat olla heikoilla.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi ketään pitäisi suositella tekemään tai ei tekemään jotain ?
On jokaisen henkilökohtainen asia, jos haluaa hakea apua ongelmiinsa tai vaikeaan tilanteeseen.
Psykiatria on saanut enemmän hyvää kuin pahaa aikaiseksi, se on faktaa.
Toki lääkitysten suhteen olisi paranneltavaa, tulisi tarkemmin miettiä lääkityksen määriä, oikeaa tarvetta, käyttöaikaa, ym.
Ja kyllä ne alalla olevat näkevät ja tajuavat aika paljon. Koko alaa ei olisi olemassa, jos sellaiseen ei olisi tarvetta.
Muutakin hoitoa on, kuin pelkkää diagnosointia ja lääkitystä, avohoidon puolella on erilaisia mahdollisuuksia, on toimintaa, esim. ryhmiä, joihin voi vapaasti osallistua. Se on sitten ihmisestä kiinni, mitä on valmis tekemään itsensä hyväksi. Ja psyykkisesti sairas ihminen ei välttämättä ihan heti ymmärrä omaa tilannettaan, miten hänen kannattaisi toimia, koska sairauden alkuvaiheessa saattaa olla sen verran huonossa kunnossa, että jo se oma olotila ja omasta hyvinvoinnista välittäminen voivat olla heikoilla.

Lue lisää

Noin 20 vuotta psyykelääkkeitä käyttäneenä sanon, että en näe niiden pitkäaikaiskäyttämisessä, tai koko elämän kestävässä sellaisessa mitään järkeä. Ja ainakaan julkisella puolella, etenkään sairaaloissa, osastojaksoilla, tai akuuttiosastoilla ei tarjota potilaille mitään järkevää tekemistä. Ja kohtelu on erittäin kylmää, tylyä, välinpitämätöntä, robottimaista, ja epäempaattista. Pakkohoito ja injektioiden pakolla potilaille antaminen ovat yksiä esimerkkejä tästä. Useissa sairaaloissa on potilaita kaltoinkohdeltu ja kohdeltu vain "sairauden edustajina". Kaikkea sanomista, ajattelua ja tekemistä katsotaan sairauden linssien läpi katsottuna. Elämän olosuhteet, tilanteet ja tapahtumat eivät ole koskaan kiinnostaneet ainakaan julkisella puolella ja sama koskee avopuolta. Jonninjoutavaa typerää jutustelua, joka ei johda mihinkään. Hoidollinen puoli on olematonta ja keskittyy vain lääkkeiden käytön kyselemiseen ja kyttäämiseen. Lääkkeillä ei hoideta oireiden aiheuttajia, tai niiden taustalla olevia syitä.

Tuohon viimeiseen lauseeseesi totean vain, että niinhän ne alalla olevat tuppaavat ajattelemaan, että "sairas ihminen ei muka mitään ymmärrä tilanteestaan jne..".

Voi kuule, luulen, että aika moni ymmärtää ja liiankin paljon.

Ja ne, jotka ovat nähneet systeemin ja siellä toimivien tavan toimia tietävät aika tasan tarkalleen, kuinka stereotypisesti alalla ajatellaan ja millaisina potilaat nähdään.

Me potilaat olemme ihmisiä, ja jokainen toivoo, että myös nähdään ja kohdellaan ihmisinä, eikä mitään mistään muka ymmärtämättöminä, tai sairauden edustajina.

Anonyymi kirjoitti:

Noin 20 vuotta psyykelääkkeitä käyttäneenä sanon, että en näe niiden pitkäaikaiskäyttämisessä, tai koko elämän kestävässä sellaisessa mitään järkeä. Ja ainakaan julkisella puolella, etenkään sairaaloissa, osastojaksoilla, tai akuuttiosastoilla ei tarjota potilaille mitään järkevää tekemistä. Ja kohtelu on erittäin kylmää, tylyä, välinpitämätöntä, robottimaista, ja epäempaattista. Pakkohoito ja injektioiden pakolla potilaille antaminen ovat yksiä esimerkkejä tästä. Useissa sairaaloissa on potilaita kaltoinkohdeltu ja kohdeltu vain "sairauden edustajina". Kaikkea sanomista, ajattelua ja tekemistä katsotaan sairauden linssien läpi katsottuna. Elämän olosuhteet, tilanteet ja tapahtumat eivät ole koskaan kiinnostaneet ainakaan julkisella puolella ja sama koskee avopuolta. Jonninjoutavaa typerää jutustelua, joka ei johda mihinkään. Hoidollinen puoli on olematonta ja keskittyy vain lääkkeiden käytön kyselemiseen ja kyttäämiseen. Lääkkeillä ei hoideta oireiden aiheuttajia, tai niiden taustalla olevia syitä.

Tuohon viimeiseen lauseeseesi totean vain, että niinhän ne alalla olevat tuppaavat ajattelemaan, että "sairas ihminen ei muka mitään ymmärrä tilanteestaan jne..".

Voi kuule, luulen, että aika moni ymmärtää ja liiankin paljon.

Ja ne, jotka ovat nähneet systeemin ja siellä toimivien tavan toimia tietävät aika tasan tarkalleen, kuinka stereotypisesti alalla ajatellaan ja millaisina potilaat nähdään.

Me potilaat olemme ihmisiä, ja jokainen toivoo, että myös nähdään ja kohdellaan ihmisinä, eikä mitään mistään muka ymmärtämättöminä, tai sairauden edustajina.

Lue lisää

Sen verran nyt oikaisen, että en maininnut mitenkään painottaen, että sairas ei ymmärrä.
Huomasitko sanoja" välttämättä ", " saattaa ", ymmärsitkö etten tarkoittanut, että kaikki olisi ja kaikilla olisi jotakin esim. puutteita ymmärryksessä, tms. ?

Itsekin olin yli 20 vuotta aika tiiviisti psykiatrian rattaissa, on kokemusta osastoilta, avohoidosta, lääkkeistä, pakkotoimenpiteistä, ym.
Ei se aina mitään ruusuista ollut, huonojakin kokemuksia oli turhan paljon. Sairaaloissa ja osastoissakin oli joskus isojakin eroja, ja henkilökuntaa ihan laidasta laitaan.
En siltikään sanoisi, että hoito ym. olisi " jonninjoutavaa typerää keskustelua ", koska kai siitä jotain hyötyäkin oli, kun olen ollut poissa psykiatrian piiristä jo monta vuotta, eikä lääkityksiäkään enää ole.

Olen nähnyt systeemin ja siellä toimivien tapoja toimia, itse ollessani sairaana potilaana, kuin myöhemmin jo hyvinkin toipuneena potilaana. Pakko sanoa, että oman terveydentilan muuttuessa, kohentuessa, asiat näki aika lailla eri tavalla, oma psyyke oli iso vaikuttaja siinä, miten mistäkin ajatteli, miten mitäkin otti vastaan, jne. Näkökanta muuttui vuosien varrella.
Ja on tullut pohdittua, miten muutuin itse niiden vuosien aikana, miltä mikäkin tuntui missäkin vaiheessa, minkälaisia tunteita kävin läpi, omia asenteita itseäni kohtaan, sekä myös hoitavia tahoja kohtaan.
Ei nämä ole ihan yksiselitteisiä asioita.

Ei lääkket sairautta poista.Poistaa oireita jos niitäkään.
Jos lääkkeet poistaa sairauden niin oireetkaan enää uusiutus.

Silloin kun olin pahimmillaan sairaana, olin todellakin alemmuudentuntoinen, enkä edes uskaltanut keskustella edes asiallisesti lääkärin kanssa.
Toivuttuani huomasin, että lääkäreillekin voi puhua lähes samanvertaisesti, ei tarvitse kuvitella olevansa jotenkin " alempana ".
Lääkäri oli sitä mieltä, tuntematta minua ja elämänmenoani mitenkään paremmin, että lääkitystä tulisi jatkaa loppuelämän ajan. Olin asiasta eri mieltä, pääsin lääkkeistä eroon, eikä siinä ollut mitään sen kummempaa, ei seurannut mitään toimenpiteitä, tai muutakaan.
Pakko lisätä, että en missään vaiheessa vuosien varrella kokenut, että minulle olisi lääkitykset millään tavalla pakotettu.