On hiukan sekava olo. Minulla, jota on sanottu eronkin jälkeen seesteiseksi ja olen itsekin ihmetellyt miten hyvältä ero tuntui. Elämä oli niin raskasta jo pitkään.
Nyt ilmeisesti sitten kaikki tunteet tulevat kerralla, en saa nukuttua ja lapset pitäisi jaksaa hoitaa. Mielessä myllää ajatukset, josko jotenkin asiat saisi vielä kuntoon- toisaalta katkeruutta miehen uskottomuudesta, jota hän edelleen väittää ystävyydeksi. Välillä haluaisin uskoa. Vaikka järki sanoo ihan muuta. Sitten tämän puolen vuoden selibaatin jälkeinen olotila alkaa olla tuskaa. Miehen kanssa se puoli toimi loistavasti ja tuntuu että haluan häntä nyt aivan älyttömästi.
Miten ihmeessä tästä selkityttäisi päänsä. Hyppäänkö sänkyyn hänen kanssaan. Onpa sitten kokeiltu miten se elämään vaikuttaa. (Sekoittaako tilannetta entisestään???)
Hän haluaisi tulla takaisin, mutta minulla ei ole ikävä sitä mitä meillä oli. En kaipaa häntä kotiin. Enkä usko että mitään muuttuisi. Kyllä minulla tunteita häntä kohtaan on, mutta tiedän hänen valehtelevan minulle koko ajan. En jaksa sitä enkä tarvi sitä.
Olen jopa katsonut netistä miesten seuranhakuilmoituksia, mutta en ole valmis uuteen suhteeseen, vaikka kosketuksen kaipuu on kova. Enkä pysty seksiin vieraan ihmisen kanssa.
Juu, sekavalta kuulostaa varmasti, mutta kertokaa hyvät ihmiset omista kokemuksistanne ja miten selvisitte eteenpäin.
Toivon ettei tätä olotilaa kestä kauaa..
Hyvää kesää kaikille.
Nyt ilmeisesti sitten kaikki tunteet tulevat kerralla, en saa nukuttua ja lapset pitäisi jaksaa hoitaa. Mielessä myllää ajatukset, josko jotenkin asiat saisi vielä kuntoon- toisaalta katkeruutta miehen uskottomuudesta, jota hän edelleen väittää ystävyydeksi. Välillä haluaisin uskoa. Vaikka järki sanoo ihan muuta. Sitten tämän puolen vuoden selibaatin jälkeinen olotila alkaa olla tuskaa. Miehen kanssa se puoli toimi loistavasti ja tuntuu että haluan häntä nyt aivan älyttömästi.
Miten ihmeessä tästä selkityttäisi päänsä. Hyppäänkö sänkyyn hänen kanssaan. Onpa sitten kokeiltu miten se elämään vaikuttaa. (Sekoittaako tilannetta entisestään???)
Hän haluaisi tulla takaisin, mutta minulla ei ole ikävä sitä mitä meillä oli. En kaipaa häntä kotiin. Enkä usko että mitään muuttuisi. Kyllä minulla tunteita häntä kohtaan on, mutta tiedän hänen valehtelevan minulle koko ajan. En jaksa sitä enkä tarvi sitä.
Olen jopa katsonut netistä miesten seuranhakuilmoituksia, mutta en ole valmis uuteen suhteeseen, vaikka kosketuksen kaipuu on kova. Enkä pysty seksiin vieraan ihmisen kanssa.
Juu, sekavalta kuulostaa varmasti, mutta kertokaa hyvät ihmiset omista kokemuksistanne ja miten selvisitte eteenpäin.
Toivon ettei tätä olotilaa kestä kauaa..
Hyvää kesää kaikille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vähän samoja fiiliksiä täällä.
Olemme nyt erossa olleet reilut kaksi kuukautta.
Tunteet käy vuoristorataa.
Välillä tunnen miestä kohtaan pelkkää vihaa (hän oli se joka lähti) ja välillä kaipaan sitä otusta ihan mielettömästi.
Minulla myös lapsi hoidettavana, arkea pyöritettävä ja töissä käytävä. Kun ajattelen tätä koko rumbaa olen katkera ukolle siitä että jätti kaiken mun hoidettavaksi. Hänellä kun ei ole huolta huomisesta.
On tämä elämä vaan niin ihmeellistä, kerralla vetää maton pois jalkojen alta.
Hei, ihan tuntuu uskomattomalta, miten samalla tavalla asiat kulkee. Itse olin viikko sitten ihan tuskissani ja melkein laitoin miehelleni viestin, että tulisi takaisn, niin kovasti häntä halusin kolmen viikon eron jälkeen. (Hän oli ollut uskoton ja ehdotin että hän ei olisi kotona kun tulen töistä, eikä ole ollut.) Meillä oli 20 vuoden avioliitto takana, kolme lasta, ei koskaan aikaisemmin uskotttomuutta.
No en sitten suoraa kutsunut häntä takaisin vaan kerroin tekstiviesteissäni kuinka otan aurinkoa ja kaipaan häntä ja sitä elämää, mikä meillä oli. Varmasti satutin ihan tahallani. Sitten kohta taas vihaan häntä, enkä toivoisi kuulevani mitään hänestä.
Nyt tällä viikolla olen tajunnut, että nämä ovat ihan selviä vierotusoireita siitä riippuvuudesta, mikä minulla häneen on. Seksi oli hyvää, vaikkakin siihen oli harvoin yhteistä aikaa, mutta se oli tosi onnistunutta. Tottakai sitä kaipaa. Mutta kun pääsee päivän kerrallaan eteenpäin, alkaa osata eritellä tunteitaan, rakastanko, olenko riippuvainen.
Aluksi mielessä pyöri vain kaikki hyvät asiat, mitä meillä oli. Nyt kuitenkin alkaa nousta myös ne ikävät puolet, joita oli melko paljon. Oliko se onnellista elämää, haluaisinko sen takaisin.
Vierotusoireisiin voisi toki käyttää korvaushoitoa, kunhan ei jää siihen kiinni, koukkuun. Helpottaisi seksinälkää, kyllähän miestä maailmasta löytyy. Eriasia tuntuisiko se miltään ja voiko sitä tehdä ilman kiinnostusta ihmiseen.
Musiikki on auttanut minua valtavasti purkamaan sitä aggressiota, mitä olen tuntenut miestäni kohtaan, sekä myös ikävää, jota olen tunteut. Ihmelääke.
Heippa vaan. Älä hylkää itsekunnioitustasi hypäämällä sänkyyn exäsi kanssa. Olisiko mahdollista keskustella jonkun ammattiauttajan kanssa tai ulkopuolisen ihmisen, joka ei olisi kummankaan ystävä tai läheinen? Pysy ratkaisussasi, jos sinulla ei ole ikävä sitä mitä teillä oli ja anna ajan kulua, jospa asiat muuttuvat niin, että sinun olisi ikävä sitä uutta olemusta ex-miehessäsi. Henkinen puoli pitäs saada kuntoon ennenkuin seksi tulee kuvioihin, vai mitä? Muutenhan vastuu on kaukana koko jutusta. tsemppiä.