Ovatko kiireesi

Joku aika sitten telkkarista tullut "Hyvinvointivaltion loppu" -dokkari käsitteli juuri tätä uusliberalismin jyräämistä maailmassa - siis maailmassa, jonka tuottavuus ja rikkaus on suurempaa kuin koskaan.

Dokumentin loppu oli järisyttävä. Siinä todettiin, että tällaisella pelillä on aina ollut nk. paskainen loppu. Dokkari päättyi aprikointiin "saa nähdä, millaisia vastavoimia nyt nousee". Taustalla törmäsi matkustajakone World Trade Centeriin.

Rinnastus on pitkälti totta. Vaikka 9/11:a voidaankin pitää uskonnollisten fanaatikkohörhöjen iskuna, sen pohjalta pilkistää ihmisten epätoivo. Kun kansoja kurjistetaan, ääriryhmät tarjoavat edes jonkinlaista ulospääsyä ja keräävät kosolti kannattajia.

Kokonaistuotantomme on kasvanut puolella ja teollisuustuotantomme on yli kaksinkertaistunut parissakymmenessä vuodessa. Vientimme on kolminkertaistunut, eli rahaa pitäisi siis olla kaiken järjen mukaan aivan mielettömästi.

Miksi se ei näy? Eikö palkkojen pitäisi nousta, työajan laskea ja yhteiskunnallisten palvelujen taso kohota lisääntyneen vaurauden mukaisesti?

Sen sijaan meno näyttää kulkevan juuri päinvastaiseen suuntaan. Työntekijöitä kurmuutetaan ja hiostetaan, etuja ja palkkoja pyritään alentamaan, ja kaikki tämän tuottavuuden nimissä - tuottavuuden, joka on jo nyt ainakin rikkaissa maissa ylisuuri tarpeeseen nähden.

Työssäkäyvien etuja voidaan pyrkiä leikkaamaan, kun vaihtoehdot poistetaan. Jokainen duunari suostuu mihin tahansa, jos vaihtoehtona on ilmainen pakkotyö, kuten nyt kaavaillaan työttömille.

Kun yhä useammat huomaavat tämän kehityksen, alkavat luonnolliset vastavoimat jyrätä. Se tie on arvaamaton. Ensioireet ovat jo pitkään olleet näkyvissä yhteiskunnassammekin - viimeksihän viime viikolla mellakkapoliisin pamppu jo heilui Helsingin keskustassa.

metsäteollisuus vanhasen tukijana presidentinvaaleissa