Olisi kiintoisaa tietää, mitä tällä palstalla olevat uskovaiset ihmiset ajattelevat siitä, että joidenkin uskovaisten lahkoissa kehoitetaan "saatanaan vastaan taisteleminen" rukouksin, paastoin ja raamattua lukemalla.
Eikö uskova syyllisty ylpeyden syntiin luullessaan olevansa Jumalansa veroinen ja kykenevä käymään pahaa vastaan omin avuin? Vaikka kehoitus kuulostaa hienolta, voi käyttäytyminen lopulta olla yhtä pahaa tai pahempaa, kuin varsinainen saatanan palvonta.
Olen joutunut seuramaan tällaista käyttäytymistä aivan lähipiirissäni ja yritys on päätynyt tuhoisin surauksin ja läheiseni psyyke romuttui täysin! Synnin pelossaan hän myös satutti kaikkia läheisiään ja karkoitti ystävänsä uhauksillaan saatanasta. Eikö uskon pitäisi tuoda luottamuksen ja onnen synnin pelon ja saatanan ajattelun sijaan?
Haluaisinkin varoittaa ulkopuolisen näkökulmasta, että loppujen lopuksi ryhtyessään taistelemaan saatanaa vastaan kääntää kristitty huomionsa pois siitä hyvästä mitä hän palvoo eli Jumalasta ja keskittyy torjumaan pahaa ja suuntaa kaiken energiansa siihen. Näin paha saa vallan ajatuksissa ja mielessä eikä Jumala. Kehoittaako Raamattu tosiaan tällaiseen?
Eikö uskova syyllisty ylpeyden syntiin luullessaan olevansa Jumalansa veroinen ja kykenevä käymään pahaa vastaan omin avuin? Vaikka kehoitus kuulostaa hienolta, voi käyttäytyminen lopulta olla yhtä pahaa tai pahempaa, kuin varsinainen saatanan palvonta.
Olen joutunut seuramaan tällaista käyttäytymistä aivan lähipiirissäni ja yritys on päätynyt tuhoisin surauksin ja läheiseni psyyke romuttui täysin! Synnin pelossaan hän myös satutti kaikkia läheisiään ja karkoitti ystävänsä uhauksillaan saatanasta. Eikö uskon pitäisi tuoda luottamuksen ja onnen synnin pelon ja saatanan ajattelun sijaan?
Haluaisinkin varoittaa ulkopuolisen näkökulmasta, että loppujen lopuksi ryhtyessään taistelemaan saatanaa vastaan kääntää kristitty huomionsa pois siitä hyvästä mitä hän palvoo eli Jumalasta ja keskittyy torjumaan pahaa ja suuntaa kaiken energiansa siihen. Näin paha saa vallan ajatuksissa ja mielessä eikä Jumala. Kehoittaako Raamattu tosiaan tällaiseen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jaakobin kirje 4:7
Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
Efesolaiskirjeen 6:11-18 puhutaan taistelusta ja aseista pimeyden valtoja vastaan. 14. jakeessa sanotaan "seisokaa" eli siis emme taistele kuin ilmaan hosuen (sekin on Paavalin sanonta) vaan seisomme, olemme hiljaa ja Herra sotii meidän puolestamme silloin kun on sotimisen aika. Nuo aseet joita luvussa luetellaan ovat siis PUOLUSTUSTA eivät hyökkäystä varten. Ne meillä on jatkuvasti oltava päällemme puettuina. Paavalin käytöstä tässä taistelussa voimme seurata Apostolien teoista ja hänen kirjeistään. Herramme itse antoi myös esimerkin kiusauksissaan erämaassa. Ei hän paastonnut ja rukoillut saatanan takia ollenkaan. Sille ei tosiaankaan saa antaa liikaa huomiota! Sinä olet oivaltanut hienosti asian ja varoituksesi on tosihyvä! Ihmettelen etkö voisi jotenkin auttaa sitä läheistäsi, kun olet noin älykäs ja tervejärkinen? Raamattu ei todellakaan kehoita tuollaiseen taisteluun jota hän on yrittänyt. Valitettavasti monet muutkin ovat käsittäneet asian väärin ja jopa uhoavat ja pilkkaavat saatanaa. Se on meille vaarallinen vastustaja kuten olet läheisesi ongelmasta huomannut.
Kummallista, että minä en ole joutunut jumalan tai saatanan ahdistelemaksi, vaikka täysin avoimesti kiellän uskoni kumpaankin kristinuskon olentoon.
Uskonkin siis, että jos saatanan haluaa kiusakseen, siihen pitää ensin uskoa.
olet jo Saatanan pauloissa. :D