Olen niin lopen kyllästynyt tähän elämän tilanteeseen, että haluaisin jotain muutosta, mutta en uskalla.. Olen ollut yhdessä erään miehen kanssa jo yli kaksi vuotta, mutta nyt puolen vuoden aikana kaikki on mennyt ihan päin honkia ku minusta on alkanut tuntumaan, että me olemme aivan eri aaltopituudella. Me nauramme eri asioille ja pidämme eri asioista, minä en voi sietää sitä kun hän hiplaa ja silittelee koko ajan ja aina valittaa ku mun pitäis kuulemma tehdä myös niin.. Minä haluaisin pitää seurustelukumppania myös ystävänä jonka kanssa voisi tehdä kaikkea mukavaa yhdessä eikä aina tarvisi olla oi-niin-romanttista.
Onko tässä enään mitään järkeä? Vai olenko vain liian kriittinen? Pitäisikö vain yrittää jatkaa?
Onko tässä enään mitään järkeä? Vai olenko vain liian kriittinen? Pitäisikö vain yrittää jatkaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin se illuusio siitä oikeasta pikkuhiljaa häviää ...
Älä väkisin yritä jatkaa, mutta älä myöskään heti kävele ovesta ulos.
Sinua en tunne, mutta niistä naisista joita tunnen ja joilla on tullut vähän tuon suuntaisia ongelmia, niin voi kertoa heillä aina unohtuvan yhden olennaisen seikan. Mitä jos puhuisit sille miehellesi asiasta? Vai oletko niin jo tehnyt?
Koska me miehet ollaan hyvin yksinkertaisia olentoja, niin joskus saa ihmeitä aikaan kun muistaa ääneen kertoa mitä ajattelee :-)
Tosi hienosti sanoit. Voi kun maailmassa olisi ihmisiä jotka osaavat ajatella noin kirkkaasti enemmänkin. Ja oikeaan aikaan.
Olen kyllä yrittänyt puhua ja kertoa, mutta ei siittä tule mitään kun minusta tuntuu, että puhumme eri kieltä.. Eilen sain kuunnella kaksi tuntia kuinka huono ihminen olen ja kuinka olen pilannut monen ihmisen elämän. Itkin koko illan ja toivoin, että tämä loppuu pian koska tuntuu siltä, että en jaksa enään kauaa! tarviiko minun sietää tätä? Niin ja sitten olisi mielenkiintoinen tietää, että miksi te miehet aina uhkaatte tappaa ittenne jos puhuu suhteen lopettamisesta?
Okei, tuo lisäselvityksesi kyllä saa tilanteen kuulostamaan aikalailla huonommalta kuin ensinmäinen viestisi.
Sanottakoon nyt vielä ennen lisäkommentteja, että en tosiaan kuvittele olevani mikään ihmissuhdeterapeutti, joten nämä ovat vain omia näkemyksiä tilanteesta jota en oikeasti tunne.
Lyhyesti : Ei tarvitse sietää
Pitkästi :
Mielestäni jos toinen osapuoli yrittää puhua asiasta ja toinen ei kuuntele tai reagoi siihen negatiivisesti/agressiivisesti, niin eipä ole suhteella tulevaisuutta. Ongelma on, että se keskustelua haluavampi osapuoli vain kärsii uskoessaan epätoivoisesti asioiden muutuvan.
Ei käynyt ilmi miksi olet toisen mielestä huono ihminen tai miksi olet pilannut monen ihmisen elämän. Jos nämä johtuu siitä, että yritit keskustella, niin mitä jos lähtisit kävelemään ja vähän äkkiä. Tuolla systeemillä sinulta ei mene kuin itsetunto.
Ja mitä tulee tuohon itsemurhalla uhkaamiseen, niin valitettavasti se on miehisen itsesäälissä vellomisen alhaisin muoto. Se on itseasiassa raakaa henkistä väkivaltaa ja äärimmäisen itsekeskeisyyden ilmentymä. Ja typeryyden.
Tätä tosin esiintynyt naisissakin, mutta uskon sen olevan ennen kaikkea miesten käyttämä malli suhteen "pelastamiseksi".
Itseäni tuollainen itsemurhalla uhkailu ärsyttää niin paljon, että en viitsi antaa kauheasti kommentteja miten menetellä. Voivat tuntua vähän turhan tylyiltä.
En osaa kuitekaan vastata miksi me miehet uhkailemme itsemurhalla. Mielestäni silkkaa typeryyttämme ja erityisesti ajattelemattomuuttamme. Onneksi en itse moiseen ole syyllistynyt.
Johtuu ehkä siitä, että tuollainen itsemurhaaminen on liipannut vähän liian läheltä. Sitä näkee millaista kärsimystä tuollainen teko voi aiheuttaa lähimmäisissä. Siksi ei voi koskaan tajuta, kuinka joku voi uhata rakastamaansa ihmistä itsemurhalla, jos uhkaa tulla jätetyksi.
Jos oikeasti välittää tai jopa rakastaa, niin silloin on valmis tekemään myönnytyksiä toisen eteen. Vaikka se sitten merkitsisi hänen päästämistään "vapauteen". Sillä eikö toisen onnellisuus ole omaa etua tärkeämpää?
Kysyppä vaikka tuota mieheltä joka uhkaa sinua itsemurhalla jos jätät hänet.
No, toisaalta tuo voi olla vähän turhan monimutkainen kysymys niin yksinkertaiselle ihmiselle...
Minusta tuntuu erityisen pahalta se itsemurhalla uhkaaminen koska aikasempia poikaystäväni teki aivan saman jutun ja soitteli minulle monena yönä ja kertoi kaikkea kauheaa mitä meinaa tehdä itselleen ja sitten löi luurin kiinna ja ei enään vastannut ja minä tietysti itkin koko yön ja mietin mitä olen taas saanut aikaa, silloin tuohon käytökseen oli syynä se, että hän halusi kanssani sänkyyn ja kun en suostunut hän teki sen väkisin.. Olin silloin 13 vuotias.. Seuraavaksi eräs ystäväni meinasi tapaa itsensä moneen otteeseen ja aina minä jotenkin sain hänet suostumaan, että odottaa siihen asti kun selviää niin jutellaan sitten uudestaan, mutta kerran hän ei uskonut ja ei ollut lähellä, että olisi ystävä kuollut ja syytin tietysti siittäkin itseäni.. siloin kun aloitin tämän suhteen luulin, että hän olisi erilainen eikä tekisi minulle tälläistä, mutta olin taas väärässä.. Onkohan minut tarkoitettu olemaan yksin ikuisesti? Vai olenko liian vaativainen?
Jos asiat tosiaan noin on menneet, niin jopa olet erityisen outoja tapauksia onnistunut keräämään. Anteeksi, mutta minulla on pieniä vaikeuksia jo usko tuota kohtaloasi. Tosin maailma on aika ihmeellinen paikka...
Mutta pakko nyt sanoa, että jos joku uhkaa itsemurhalla tai tekee sen, niin ei se ei tosiaankaan ole sinun syytäsi.
Siitähän tuo koko itsemurhaamalla uhkaaminen juuri tulee - yritetään syyllistää.
Ihmisiä toki tekee valitettavasti itsemurhia, kun eivät enää omasta mielestään löydä syytä jatkaa tai ovat vain niin loppuunpalaneita. Yhtä kaikki, helvetin itsekäs teko.
Voisin toki kirjoittaa omalle kohdalle tapahtuneesta tapauksesta, mutta se ei taida oikein kuulua tälle "palstalle".
Tuli hieman mieleen, että oletko joskus kertonut tälle nykyiselle poikaystävällesi noista aikaisemmista tapahtumista? Jos olet, niin se paskiainen käyttää hyväkseen sitä tietoa.
Jos et, niin on muuten vaan idiootti.
En kuitenkaan usko sinun olevan liian vaativainen tai sen paremmin tarkoitettu olemaan yksinkään. Mutta onneton sinusta tulee, jos et lopeta nykyistä suhdettasi. Ja itsetunnostasi menee loputkin.
Useimmat uhkailevat itsemurhilla, koska eivät itsekeskeiset idiootit tajua mitä puhuvat. Niin on todennäköisesti sinunkin tapauksessasi.
Koita nyt vaan hankkitua siitä hepusta eroon, jos kerran tuntuu ettei homma enää toimi. Jos kaveri alkaa taas uhkailemaan itsemurhalla, niin kysyppä vähän mitä se kaverin päässä oikein liikkuu? Kysy, onko suhteessa jotain järkeä, jos se pysyy kasassa tälläisellä kiristämisellä?
Luuletko tosissaan, että valehtelisin? Miksi tekisin niin? Olen jo aivan tarpeeksi loppu muutenkin, ajattelin, että haluaisit ihan oikeasti auttaa! Sä oot saanut mua ees vähän paremmalle mielelle ja ajatteleen niin, että ehkäpä ihan kaikki ei olekkaan minun syytäni.. Kyllä minä olen hänelle kertonut kaiken mitä minulle on tapahtunut ja siksi minua surettaakin, että hän tekee minulle saman minkä kaikki muutkin ovat tehneet! Täällä missä asun on muutenkin tehty paljon itsemurhia ja yksi tapaus sattui juuri niin, että eräs tyttö jätti poikaystävänsä ja tämä tappoi itsentä hyppäämällä junan alle samana päivänä.. Häntä ei edes tunnistettu muusta kuin vyöstä ja minä en halua,että niin käy kenellekkään minun takiani! voisitko kertoa minulle siittä mitä sinulle on tapahtunut? ei kuulu ehkä tälle palstalle niin kuin sanoit, mutta minä kuuntelisin mielelläni.
Anteeksi, jos sanani satuttivat. Haluan korostaa, että en tiedä voinko auttaa. Kuten sanoin nämä ovat omia mielipiteitäni, enkä missään nimessä halua "esiintyä" minään ihmissuhdeasiantuntiana tai terapeuttina. Haluan sinun siis ymmärtävän, että se mitä minä kaikkein eniten toivon, on että alat ajattelemaan asioita hieman toisesta näkökulmasta.
Se, että jos olen saanut sinut paremmalle mielelle ja todella ajattelemaan ettei kaikki olekkaan sinun syytäsi tekee minut todella iloiseksi. Eli vastavuoroisesti piristät päivääni.
Sen perusteella mitä olet kirjoittanut, niin nuo asiat eivät todellakaan ole sinun syytäsi.
Tuollaiset henkiset taakat harteillasi mitä kuvailevat ovat kyllä hiukan turhan rankkoja. En ole varma, mutta jossain vaiheessa sain sen vaikutelman että olet vielä aika nuori. Silloin tuollaiset asiat vielä saavat äkkiä suhteettomat mittasuhteet. Ei sillä, että ne vanhempanakaan kevyttä kamaa olisivat.
Mutta en turhaan viitsi vaivata muita tuolla tarinallani ja koska tämä on mennyt meidän kahden väliseksi kirjoitteluksi, niin voit lähettää minulle sähköpostia suoraan osoitteeseen [email protected]
Lupaan vastata ja kertoa tuon stoorin jos sen haluat kuulla.
Hyvä Kaisa.
Lueskelin läpi viestinne, ja omien kokemuksieni perusteella olen hyvin pitkälti samaa mieltä Seerin kanssa.
Kertomasi perusteella vaikuttaisi siltä, että tilanne alkaa muistuttaa umpikujaa. Vaikuttaisi myös siltä, ettet voi omaa asennettasi muuttamalla "avata tätä solmua". Niinpä muutoksen täytyisi tapahtua poikaystäväsi pään sisällä. Ja jos se ei onnistu keskustelemalla, toimintatapojen muuttaminen on ainoa keino. Tässä mahdollisuuksia pohdittavaksi:
1. etäisyys: Asiat näyttävät pienemmiltä ja ainakin erilaiselta vähän kauempaa katsottuna. Etäisyyden ottaminen voi tapahtua monella tavalla. Olennaista on, että harventaa yhdessäolokertoja. (asumusero, matkailu, kesätyöt toisella paikkakunnalla, jne.) Itse olen päässyt eräästä kahden terveen ihmisen sairaasta suhteesta irti, kun opiskelujen takia asuimme erillämme. Molemmat huomasivat, ettemme olleet sopivia toisillemme, vaikka se tuskalliselta silti tuntuikin.
2. apua: Erityisesti miehesi itsetuhoiset saattaisivat kaivata ulkopuolista (ammatti)apua. Tätä löytynee varmasti myös oman paikkakuntasi terveyskeskuksesta kysymällä. Ymmärrän kyllä kynnyksen olevan aika korkea ruotia asioitaan kasvotusten vieraiden tai pikkupaikkakunnalla puolituttujen ihmisten kanssa.
LOPUKSI:
Muista, että et ole vastuussa kumppanisi itsetuhoisuudesta. Omakohtaisesti näitä itsemurha-asioita LIIKAA kokeneena voin todeta, että jos ihminen ei osaa pyytää apua, eikä halua apua, ei muille ihmisille oikein jää keinoja avun antamiseen. Oma elämäsi on liian arvokasta kiristettäväksi "lähihoitoon". Jos kumppanisi on tosissaan uhkailuissaan, et sinä voi häntä auttaa ongelmiensa yli pelkästään jatkamalla suhdetta hänen kanssaan.
Tsemppiä! Ratkaisu on ain olemassa, se pitää vain löytää ja siihen pitää tarttua!
no sen kuule varmaan päätät sinä itse, mutta katsos sehän on sillä selvä jatkattekos te jos rakastatte toisianne niin TIETYSTI JATKATTE!