Elämme mieheni kanssa etäsuhteessa. Hän opiskelee noin 600 kilometrin päässä minusta. Minua on ärsyttänyt koko 2-vuotisen etä-seurustelumme aikana se, että minä olen aina se joka näkee vaivaa suhteen eteen...Minä olen se joka suunnittelee päivätolkulla jotain yllätystä miehelleni, minä olen se joka kirjoittelee kirjeitä, minä lähetän pieniä yllätyspaketteja, ostan rakkaalleni herkkuja tai leivon hänelle kun hän tulee kotiin, laitan silloin tällöin romanttisen illallisen, ostan seksikkäitä uusia alusvaatteita jne.
Hän ei kirjoita minulle ikinä, ei lähetä minulle mitään (paitsi vuosipäivänä), ei yllätä kuin äärimmäisen harvoin, ei yleensä osta minulle mitään, ei tuo välttämättä edes tuliaisia ulkomailta (käy pari kertaa vuodessa ulkomailla)...saattaapa jättää syntymäpäivälahjankin antamatta!
Minä olen meistä se vähävaraisempi, mutta käytän silti parisuhteemme/mieheni eteen paljon enemmän rahaa kuin hän käyttää meihin. Eikä hän edes tunnu ymmärtävän sitä. Minulla on taloudellisesti hyvinkin tiukkaa välillä, mutta olen silti valmis käyttämään osan opintotuestani hemmotteluhetkiin.
Hän ottaa yllätyslahjat ja muut tyytyväisenä vastaan, mutta ei tajua että minäkin tahtoisin jotain vastaavaa joskus. Se on rasittavaa!!! Toki minusta on mukavaa touhuta näiden yllätysten ja muiden parissa ja on ihanaa kun toinen ilahtuu niin kovasti, mutta välillä tympii kun en itse saa vastaavanlaista osakseni. Olen puhunut tästä miehelleni, mutta hän väittää että hänellä ei ole aikaa eikä mielikuvitusta tuollaisille asioille. ONKO SE NIIN VAIKEAA OSTAA KUKKAPUSKA TAI SUKLAALEVY MUUTAMAN KERRAN VUODESSA, HÄH?!?
Onko muilla samanlaisia ongelmia?
Hän ei kirjoita minulle ikinä, ei lähetä minulle mitään (paitsi vuosipäivänä), ei yllätä kuin äärimmäisen harvoin, ei yleensä osta minulle mitään, ei tuo välttämättä edes tuliaisia ulkomailta (käy pari kertaa vuodessa ulkomailla)...saattaapa jättää syntymäpäivälahjankin antamatta!
Minä olen meistä se vähävaraisempi, mutta käytän silti parisuhteemme/mieheni eteen paljon enemmän rahaa kuin hän käyttää meihin. Eikä hän edes tunnu ymmärtävän sitä. Minulla on taloudellisesti hyvinkin tiukkaa välillä, mutta olen silti valmis käyttämään osan opintotuestani hemmotteluhetkiin.
Hän ottaa yllätyslahjat ja muut tyytyväisenä vastaan, mutta ei tajua että minäkin tahtoisin jotain vastaavaa joskus. Se on rasittavaa!!! Toki minusta on mukavaa touhuta näiden yllätysten ja muiden parissa ja on ihanaa kun toinen ilahtuu niin kovasti, mutta välillä tympii kun en itse saa vastaavanlaista osakseni. Olen puhunut tästä miehelleni, mutta hän väittää että hänellä ei ole aikaa eikä mielikuvitusta tuollaisille asioille. ONKO SE NIIN VAIKEAA OSTAA KUKKAPUSKA TAI SUKLAALEVY MUUTAMAN KERRAN VUODESSA, HÄH?!?
Onko muilla samanlaisia ongelmia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirjoituksestasi päätellen sinua riivaa yltiöpäinen miellyttämisenhalu. Mistä se kumpuaa?
Minäkään en saa edes syntymäpäivälahjaa, vaikka suhdetta kestänyt vasta vähän yli vuoden.
Ensimmäinen seurustelusuhteeni, olikohan minulla liian epätodellinen kuva millaista tulisi olemaan?
Harmittaa vaan, kun poikaystäväni kuitenkin jopa lupasi ja kertoi epäsuoraan hankkivansa minulle jotakin. Myöhemmin sitten sanoi, ettei keksinyt mitään.
Miksi puhui koko asiasta, jos ei aikonutkaan hankkia mitään?
Sitten kun hän pari kertaa noin muuten vain antoi jotakin, niin myöhemmin, kun oli velkaa minulle niin kysyi, kävisikö se hänen silloin antamansa lahja velanmaksuksi?
Minä kun olen tottunut, että velat eivät ole kuitattavissa lahjoilla, vaan lahjoja annetaan ihan muista syistä.
Tiedän toki sen, ettei hänellä liiemmin ole rahaa, mutta ajatus kaikkein tärkein olisi.
Ei omakaan lahjani hänelle ollut rahassa mitattuna arvokas, mutta kyllä minä ainakin muistin hänen päivänsä.
Asia on just niin kun sanoitkin: kumppanisi ei tajuu koko juttua. Ei kaikki vaan ymmärrä lahjojen merkitystä ja näitä pieniä yllätyksiä. Mun mies ei myöskään ymmärrä. Meillä oli sama tilanne kun teillä nyt. Mä tykkäsin antaa lahjoja ja tehdä yllätyksiä. Kaikki meni ensin hyvin, mutta sitte tuli se vaihe että olis itekin halunnu joskus jotain vastinetta. Asia otettiin puheeksi ja ei mies vaan tajuu miks pitäis olla lahjoja ja yllätyksiä. No ei siinä sit mitään. Loppu kyllä mun puolelta kanssa se turha vaivannäkö. Onhan sitä muitakin keinoja näyttää pitävänsä toisesta kun lahjat ja yllätykset. Mut kyllä se silti pikkasen kirpasee joka joulu, synttäri ja äitienpäivä kun toinen ei vaan tajuu hankkii sitä lahjaa tai kukkaa. Hääpäivinä mies on aina ostanu kyl jonku lahjan, jotain on siel kaalin sopukoissa kytkeytyny oikeinkin =)) Meitä on niin erilaisia.
Tästä tulee ongelma, jos toinen "antaa" liikaa.
Pitää antaa vain niin paljon, mikä itsestä hyvältä tuntuu.
Jotkut vaan eivät ole tottuneet järjestämään yllätyksiä, eivätkä lahjoja.
Se on sellainen piirre, mistä ei välttämättä niin
paljon pidä.
Säälihän se tietysti on.
Elämä kun on pääosin sitä arkea.
Pieni toisen huomiointi piristäisi mukavasti.
Jos elämästä karsii kaikenlaisen tuollaisen,
alkaa se pikkuhiljaa maistua puisevalta.
Minusta tuolle asialle on vaikea tehdä mitään.
Tulee mieleen, että onko kumppani niin pihi,
ettei halua laittaa toisen ilahduttamiseksi
euroakaan likoon.
Rahapulassa lahja voisi olla vaikka kukkakimppu
luonnosta.
Pääasia, että jotenkin huomioisi esim. merkkipäivän.
Eikä vain istahtaisi tyytyväisenä täytekakulle.
Suhteen latistuminen alkaa usein juuri tälläisestä: toista aletaan pitää
itsestäänselvyytenä.
Ei ymmärretä, että rakkaus on teonsana.
Mitäs, jos ehdottaisit rakkaallesi, että
alkaisitte järjestellä vuorotellen toisillenne
jonkinlaisia pieniä yllätyksiä.
Voisit kertoa hänelle samalla, minkätyyppinen
juttu tekisi sinut hyvin iloiseksi.
Toiveet kannattaa tietysti sovittaa niukkaan
budjettiin sopiviksi.
Olishan tuo kiva joskus saada jokin yllätys mieheltä, mutta ei. Ennen joulua se ehdottaa aina, että ei osteta toisillemme mitään..joulun jälkeen on mun synttärit ja hyvä,jos korttia saan ja kakkukin pitää itse tehdä, vaikka mies on parempi leipomaan. Synnytin esikoisemme pari kuukautta sitten ja en saanut edes yhtä kukkaa ja äitienpäivänä en saanut mitään. Ei edes toivottanut hyvää äitienpäivää ja minä sain siivota, tehdä ruoan ja hoitaa vauvan :( Se sattui..ensimmäinen äitienpäivä minulle ja se tuntui tärkeältä. Minä, kun muistin miestäni isäinpäivänä (vaikka vauva oli vielä masussa), syntymäpäivinä yms..Miksi se on näin yksipuolista? Mies ei tajua, jos en itse suoraan sano ja sanomisenkaan jälkeen turha toivoa yllätystä :( Olisi kiva saada joskus itsekin jotain pientä..
jokaisella parisuhteella pitäisi olla yksi naispuolinen hyvä ystävä joka neuvoisi ja muistuttaisi miestä toimimaan!!
5 vuoden seurustelu; unohdettu syntymäpäivä, lukuisia samanapäivänä viime tingassa ostettuja typeriä joulu/syntymäpäivä lahjoja, itsemaksettuja lahjoja, muutema lahjaton syntymäpäivä, yksi anopin;äidin ostama joululahja, lahjaton ammattiinvalmistumispäivä, lahjattomia vuosi päiviä... ei yllätyksiä.
Ensin kirpasee kun toinen unohtaa, sitten sattuu kun itselle tärkeää juhlaa ei toinen arvostakkaan, sitten vituttaa kun saa anopin ostaman kynttilän muka mieheltään, sekin vituttaa kun saa typeriä lahjoja lähi siwasta 10min sitten haettuna ilman minkään laista ajatusta.
ensimmäinen äitien päivä ilman muistamista, se kirpaisee varmasti. on äidillä sentään suloinen lapsi kalleimpana lahjana. =)
Onpas kyllä ihanaa kuulla että en ole ainoa näiden ongelmien kanssa. Vaikka toisaalta on tietysti ikävää kuulla muiden kokemuksia. Minunkin mieheni on ostanut juuri näitä viime hetken lähikauppa-lahjoja, ja olen myös viettänyt yhden lahjattoman syntymäpäivän, kun mies unohti ostaa lahjan. Ilmeisesti täytyy vaan niellä osa tästä, ja yrittää välillä muistuttaa miestä siitä kuinka ihanaa on saada ja antaa lahjoja...
Voimia teille ja kiitos kaikille vastauksista, toki vastailla saa vielä edelleen. :)