Jeesuksen historillisuuden ongelma

Viimeisen sadan vuoden aikana vain pari tutkijaa on yrittänyt todistaa Jeesuksen historiallisuuden. Kumpikaan todistelu on vertaisarvioimattomia kirjoja. Pureudutaan hieman tarkemmin Jeesuksen todistelun logiikkaan.

Lähtökohtatilanne on se, ettei UT:n evankeliumit ole historiallista faktaa vaan ne on myyttejä. Jeesuksesta ei ole lainkaan Raamatun ulkopuolista historiallista faktaa. Tacitus toistaa kaukaista huhua. Testimonium on kristittyjen kopioimaa ja muuttamaa tekstiä. Tämän lähtökohdan myöntää esimerkiksi Bart Ehrman.

Tutkijoiden todisteluyritys perustuu oletuksiin ja kehäpäätelmään. Koska historiallisia faktoja ei ole, ne keksitään oletuksina.

1. Täytyy olla historiallinen henkilö koska on myytti (=Evankeliumit). Eiväthän ihmiset voi puhtaasti keksiä myyttiä, vaikka se onkin liioiteltu.

2. Koska on olemassa historiallinen henkilö ja myytti, niiden välissä täytyy olla silminnäkijäkertomuksia, jotka ovat historiallista faktaa.

Todistelu on siis kehäpäätelmä: täytyy olla historiallinen Jeesus, koska on evankeliumit. Evankeliumit ovat pohjimmiltaan totta, koska on historiallinen henkilö. Tähän kehäpäätelmään on keksitty kaksi oletusta, jotta kehäpäätelmä näyttäisi tieteelliseltä. Nämä ovat oletettu lähde, silminnäkijäkuvaulset Jeesuksen ja evankeliumien välissä. Toinen oletus on samalla johtopäätös, historiallinen Jeesus on ollut olemassa.

Jos tutkija olisi ei-kristitty, hän ei tekisi näitä kahta oletusta eikä päätyisi johtopäätökseen Jeesuksen historiallisuudesta. Kristityt ylläpitävät käsitystä, että Jeesuksen historiallisuus olisi tutkijoiden konsensus. Näin ei ole vaan kyse on vain kristittyjen tutkijoiden vanhojen argumenttien toistamisesta. Pari uskaliainta (Ehrman ja Casey) on yrittänyt todistaa tieteellisesti, mutta ne ovat olleet akateemisia häpeäpilkkuja juuri tämän kehäpäättelyn ja useiden peräkkäisten oletusten vuoksi.