Kuinka tehdään huorin?

Se mikä aiemmin Raamatussa mainittiin huorinteoksi on nykyään aviorikos. Tämä on sitä että menee ja sovittelee värkkejään yhteen jonkun toisen kuin aviopuolisonsa kanssa.

Mikäli ei mene avioon, ei koskaan syyllisty moiseen rikokseen.

Kannattaa ottaa selvää uudesta-testamentista Jeesuksen opetus;jo pelkkä naisen himoitseminen on huorin tekoa.

Huorin tehdään silloin kun ollaan luvattu antaa vain yhelle ja annetaankin myös muille.

1. JUMALALLINEN LAKI.

On olemassa jumalallinen laki. Asian oikeinymmärtämiseksi sanan "laki" tilalla voidaan käyttää vaikka sanaa "periaate".
Kyse ei ole siitä että Jumala kyttäisi ihmisten asioita, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, ja sitten päättäisi: tuo ja tuo on syntiä, tuo ja tuo ei ole syntiä.
Kyse on elämään "sisäänkirjoitetusta" laista.
Se mikä rikkoo elämää vastaan, on syntiä, ja se mikä ei riko elämää vastaan, ei ole syntiä.

Kristillisessä mielessä kaiken lähtökohta on Jumala.
Asiat arvottuvat eli saavat oikean merkityksensä Jumalasta käsin, siitä käsin millainen Hän on.
Ihmiskeskeinen liberaaliteologia ja yltiöhumanismi kääntävät asian väärinpäin: jumalalliset asiat arvotetaan ja niille annetaan merkitys (synnillisestä) ihmisestä käsin. Silloin yksilö on Raamatun yläpuolella, ei sen alapuolella.

Jotta voisimme tietää mitä huorinteko on (siis mikä seksuaalisessa käyttäytymisessämme on huorinteoksi määriteltävä synti) meidän tulee ensinnäkin tunnustaa, että on olemassa Jumala kaiken lähtökohtana - ja tämä Jumala ilmaisee tahtoaan Raamatussa.
Muuten synti ja sen tekeminen jää pelkästään juridiseksi pelailuksi ja käsitteelliselle tasolle - voimme myöntää että jokin asia on Raamatun valossa synti, mutta tosiasiassa se ei millään tavalla kosketa meitä syvällisesti, koska emme ymmärrä synnin todellista merkitystä, loukkaavaa asennoitumistamme pyhyyttä kohtaan.

Raamatun mukaan jokainen on jumalallisen lain alainen.

Jos rikon elämää ja sen pyhyyttä vastaan, silloin rikon pyhää Jumalaa vastaan, joka on elämän alkuperä.
Jos tekoni siis rikkoo elämää vastaan, silloin elämä itsessään todistaa että olen tehnyt syntiä, vaikka itse olisin asiasta mitä mieltä tahansa. Käsitteellinen näpertely ja teorisointi ei muuta asiaa miksikään, todellisuus on ja pysyy todellisuutena.

Jos se mikä Raamatun perusteella ja kristillisessä mielessä määritellään huorinteoksi, on jumalallisessa mielessä syntiä, silloin se on rikkomus Jumalan pyhyyttä vastaan ja väärä teko; jos se mikä Raamatun perusteella ja kristillisessä mielessä määritellään huorinteoksi, ei ole jumalallisessa mielessä syntiä - jolloin kyseessä on erehdys kristillisessä tulkinnassa - silloin kyseessä ei ole todellisesti huorinteko, joten kyseessä ei myöskään ole synti. Silloin erehdys ei ole sen ihmisen joka seurakunnan tai toisten kristittyjen mielestä on langennut, vaan seurakunnan ja kristittyjen, jotka oman väärän tulkintansa mukaan näkevät lähimmäisen teon lankeemuksena. Tästä on kysymys.
Ei riitä että sanon tätä tai tuota tulkintaa oikeaksi ja jotakin toista vääräksi. Jos olen oikeasti kiinnostunut todellisuudesta myönnän omaan rajallisuuteeni sisältyvän taipumuksen tulkita asioita inhimillisen mieltymykseni mukaan, ja lasken tulkintani ristin juurelle antautuen itse Herralle. Siinä sitten luen Raamattua rukoillen ja olen valmis ottamaan vastaan Jumalan ilmoitusta.

Vaikka jokainen ihminen - uskovasta ateistiin, panteistit ja agnostikot mukaan lukien - on jumalallisen lain ja niin ollen myös Jumalan ilmoitetun lain ja Raamatun sanan alainen, koska hän ei voi leikata itseään irti Jumalan luomasta maailmasta ja suhteesta Jumalaan, silti häntä ei voida velvoittaa elämään jumalallisen lain - jonka perusteet Jumala ilmaisee Kymmenessä Käskyssä - eikä Uuden testamentin uskoville tarkoitettujen velvoitusten mukaan!

KRISTILLISEN JULISTUKSEN TARKOITUS EI OLE SAADA IHMISIÄ MUUTTAMAAN ELÄMÄNTAPOJAAN, VAAN SUHTAUTUMISTAAN JUMALAAN JA SEN KAUTTA ELÄMÄÄN YLEENSÄ. Jumala sitten saa aikaan muutoksen elämäntavoissa sen sisällisen uudistuksen kautta, jonka yhteys Jumalaan tuottaa luonnollisena hedelmänä.

2. JUMALALLISEN LAIN TARKOITUKSESTA.

Jumalan lain tarkoitus on saattaa ihminen näkemään oma suhteensa Jumalaan.
Tajutessamme että olemme olemuksellisesti Hänestä erossa ja että emme kykene noudattamaan elämään sisällekirjoitetun eli olemassaolevan lain vaatimuksia - jotka perustuvat Jumalan pyhyyteen - alamme etsiä yhteyttä Jumalaan toiselta pohjalta. Ei lain kautta vaan armossa.
Fariseukset erehtyivät tekemään laista itselleen Jumalan ja eksyivät sen alkuperäisestä tarkoituksesta.
Jeesuksen opetus ja tulkinta laista vuorisaarnassa on erittäin tarpeellinen kaikille joilla on taipumusta "farisealaisuuteen" eli legalismiin ja suorituskeskeiseen uskonnollisuuteen.

Oman tilansa huomiotta jättäminen ja sen kätkeminen erilaisten teorioiden ja käsitteellisen pelailun alle on todellinen synti. Niin ateismi kuin uskonnollisuuskin saattaa olla aidon Jumala-yhteyden korvike ihmisille, jotka tahtovat "uskoa omalla tavallaan" mutta eivät suostu näkemään syntisyytensä todellista merkitystä ja riippuvaisuuttaan Jumalasta.

Uuden testamentin opetuksen mukaan kukaan ei joudu kadotukseen syntien (epävanhurskaat, synnilliset teot) tähden, vaan synnin (ihmisen sisällinen tila ja asenne, yhteyden puute Jumalaan, väärän autonomian ylläpito) tähden.

3. MAALLINEN LAKI JA SEN TARPEELLISUUS.

Jumalallisen lain, joka on muuttumaton ja erehtymätön - vaikka sen tulkinnat muuttuvat ja uskovat voivat lain ymmärtämisessä erehtyä! - lisäksi on maallinen laki, joka on muuttuva ja sidoksissa kulttuuritekijöihin. Kulttuurin muuttuessa myös lainsäädäntö muuttuu. Se, mikä ennen oli rikos, voi tänään olla täysin sallittua, ja mikä ennen oli sallittua, voi tänään olla rikos.

Uuteen testamenttiin perustuvan kristillisen opetuksen mukaan uskovan kuuluu noudattaa
A) jumalallista lakia. Tämän hän tekee armon olotilassa. Hän ei tule uskovaksi tekemällä oikeita tekoja, mutta koska hän on tullut uskovaksi, armossa, hänellä on myös voima elää uutta, tekojenkin tasolla muuttunutta elämää. Se että emme ole täydellisiä ja teemme erehdyksiä, ei poista tätä velvoitetta. Kyse on suhteesta Jumalaan. Kun rakastan Jeesusta ja tahdon elää seurustelusuhteessa Häneen, ammentaen Hänen hyvyyttään, silloin en tahdo harrastaa asioita jotka rikkovat Häntä vastaan ja häiritsevät suhdettamme.
B) maallista lakia. Uuden testamentin opetus tästä asiasta on täysin selvä. Ihmisinä kuulumme myös ihmisten yhteyteen ja elämme myös yhteiskunnallisella tasolla. Raamattu ei kutsu ihmistä elämään jossakin utopiassa tai haavemaailmassa, päinvastoin. Ainoastaan siinä tapauksessa jos maallinen laki selkeästi on Raamatussa ilmaistua jumalallista lakia vastaan ja käskee rikkomaan sitä, uskovan tulee "mieluummin totella Jumalaa". Tässäkin tapauksessa hänen tulee ottaa vastaan maallisen lain hänelle langettamat rangaistukset, nousematta väkivaltaan. Paavali ja Siilas ylistivät Jumalaa vankeudessa.

Maallinen laki - ainakin länsimaissa - pohjautuu Raamattuun ja kristilliseen ihmiskuvaan.
Jumalan lakia - Kymmenen Käskyä - ei ole Raamatun mukaan laitettu pyhille eli uskoville, vaan jumalattomille; uskova elää sisällisessä yhteydessä Jumalaan ja yhteyden kautta koettava "voitelu opettaa häntä", siksi kristillinen elämä ei ole legalistista eikä suorituskeskeistä.
Jumalan näkökulmasta maallisen lain tarkoitus on ohjata niitä joilta puuttuu sisällinen yhteys Jumalaan tai jotka ovat tuosta yhteydestä eksyneet, toimimaan oikein ja välttämään pahaa!
Maallisen lain idea on väärän tuomitsemisessa. Se perustuu pelkoon. Ihmisellä saattaa olla halu varastaa ja hän ei välttämättä pidä varastamista kovin pahana, mutta lain tähden hän pidättyy varastamasta koska lain rikkominen tuottaisi häpeää, se olisi yhteisesti sovittujen normien rikkomista ja lisäksi voisi johtaa rangaistukseen ja sen myötä haittaisi omaa hyvinvointia.
Ensimmäisessä kirjeessään Johannes mainitsee ettei rakkaudessa ole pelkoa. Jumalan tosiasiallinen tarkoitus on johtaa ihminen rakkauden sisäistämiseen jossa hän sisällisesti käsittää varastamisen vääräksi.

Käytännöllistä tulkintaa:
On hyvä tapa että nuori avaa oven vanhemmalle tai luovuttaa paikkansa bussissa. Mutta mitä merkitystä on tällaisen tavan harrastamisella, jos hän näin tehdessään sisimmässään halveksii tuota vanhempaa ihmistä? Silloin kyseessä on pelkkä ulkonainen, opittu tapa. Lasta saatetaan rangaistuksin ja rangaistuksen pelossa ohjata toimimaan ulkonaisesti oikein, mutta pelkät rangaistukset eivät koskaan voi saada lasta sisäistämään miksi hyvä tapa on hyvä.
Pitäisikö hyvien tapojen ja oikean käyttäytymisen opettamisesta siis luopua? Ei tietenkään.
Mutta vanhempina meidän tulisi kiinnittää huomiota elämämme sisäiseen tilaan ja asenteisiimme. Millaista henkeä lapsillemme välitämme...

Ilman maallista lakia (ja hyvien tapojen ylläpitämistä) maailmassa vallitsisi kaaos.
Uusi testamentti kehottaa uskovia ahkerasti rukoilemaan hallituksen ja lainsäätäjien puolesta.
"Esivalta ei turhaan miekkaa kanna".

Jumalallinen laki ei siis kumoa maallisen lain tarpeellisuutta eikä anna uskovalle oikeutta olla piittamaton yhteiskunnan velvoitteista - ei silloinkaan kun nuo lait ja velvoitteet ovat epäraamatullisia. Noudatamme myös epäraamatullisia lakeja ja velvoitteita siihen pisteeseen saakka kuin voimme sen uskovina tehdä. Ehdottomassa ristiriitatilanteessa tottelemme mieluummin Jumalaa - ja otamme vastaan seuraukset, kiittäen Jumalaa Hänen hyvyydestään, oikeudenmukaisuudestaan ja armostaan.

4. LAITTOMUUDEN PÄÄSTESSÄ VALTAAN KYLMENEE USEIMPIEN RAKKAUS.

Täytyy muistaa, että lainsäädännön muuttuminen epäraamatullisempaan suuntaan on osittain uskovien vastuulla. Ei olla kokosydämisesti rukoiltu hallituksen ja lainsäätäjien puolesta.
Kokosydämisen rukouselämän puute on suoraa seurausta yhteyden puutteesta.
Ei olla oltu kiinnostuttu antautumaan Jeesukselle yhä syvemmin vaan on henkilökohtaisessa elämässä tyydytty jo saavutettuun - vähitellen kirkossakäyminen ja kristilliset elämäntavat ovat korjanneet sisällisen yhteyden ja voitelun.

Uskovien epäpyhyys ja penseys heijastuu väistämättä koko kansakuntaan, koska uskovat ovat valo ja suola. Jos emme ole todistajia siellä missä olemme ihmisten silmiltä piilossa, kuinka voimme olla todistajia ihmisten edessä?

Ja vielä. Kuinka jumalattomat päättäjät, joilta puuttuu yhteys lain lähtökohtaan eli Jumalan pyhyyteen, voisivat tehdä oikeita päätöksiä, jos heidän yllään ei ole rukoilevia ja siunaavia käsiä?
Uskovat tekevät tässä asiassa tavallaan kaksinkertaisen synnin:
1) Eivät rukoile presidentin, hallituksen, eduskunnan ja päättäjien puolesta eivätkä aktiivisesti ja päättävästi siunaa heitä.
2) Arvostelevat, haukkuvat ja mollaavat heitä väärien päätösten tähden - sen sijaan että nöyrtyisivät itse tekemään parannusta ja huutaisivat Jumalan puoleen, jotta tilanne muuttuisi!

Jos ja kun lainsäädäntö siis muuttuu sellaiseksi että uskovien on pakko rikkoa sitä vastaan totellakseen Jumalaa ja näin he joutuvat vastaamaan teoistaan lain edessä ja vastaanottamaan sen langettamat rangaistukset - se saattaa olla suoranainen seuraus heidän omasta penseydestään, valvomattomuudestaan ja rukoilemattomuudestaan.
Jo VT:stä näemme opetuksen, että kun kansa teki parannusta ja rukoili, maa parani.

On aikansa parannuksenteolla ja rukouksella. Ja on aikansa seurauksilla - myös tuomioilla.
Kun rukoukselle varattu etsikkoaika on käytetty loppuun seurakunnissa ja alkavat vyöryä esiin penseytemme seuraukset - silloin ei enää (välttämättä) voida muuttaa asioita rukouksin.

Ehkä olemme astumassa aikaan, jolloin uskovien penseys ja laittomuus on tuottanut meille kansakuntana epämiellyttävän tulevaisuuden?
Vaikka määrättyjä Jumalan päätöksiä ei enää voitaisi muuttaa voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, missä mittakaavassa ja millä tavalla nuo päätökset toteutuvat.
Muutos ei lähde siitä että keskitymme Jumalaan lainsäätäjänä ja yritämme elää mahdollisimman oikein - muutos lähtee siitä että otamme Jumalan tosissaan keskittyen Häneen itseensä ja alamme kysyä millainen Hän todella on, kuinka voin elää ehyttä elämää Hänen yhteydessään niin, että Hänen rakkautensa ja armonsa muuttaa minua ja elämääni sisältäkäsin joka päivä?

Kristinuskon vastaus kysymykseen ei ole uskonnollinen "tee niin ja niin, ja sinä pelastut", vaan hengellinen: ottamalla vastaan Jeesuksen, sinä pelastut; ja elämällä Jeesuksen yhteydessä, sinä elät todeksi pelastustasi aidolla, dynaamisella tavalla. Se juuri on armoa.
Kun sydämemme on kiinnittynyt ennen kaikkea Jeesukseen ja persoonalliseen elämään Hänen yhteydessään, jolloin ymmärrämme olevamme todella riippuvaisia Kristuksesta, silloin rakkautemme voi tämän rakkaudettoman ja penseän ajan keskellä yhä puhdistua ja kasvaa -
Emmekä lähde mukaan laittomuuteen, jonka seurauksena ihmiset "eivät kärsi tervettä oppia, vaan haalivat itselleen opettajia oman korvasyyhynsä (mieltymystensä) mukaan".

5. JA AIHE OLI:

Kuinka tehdään huorin?
Uusi testamentti kieltää sekä avoliitot että moniavioisuuden. Esimerkiksi Joosef ja Maria olivat vasta kihloissa kun Marian todettiin olevan raskaana. Asia oli häpeällinen. Jo pelkästään tämä kohta riittää todistamaan että avioliitto on Jumalan tarkoittama ja että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Lisäksi Uudessa testamentissa on ihan selkeää opetusta asiasta.

Huorinteko on sitä että on avioliitossa yhden kanssa, mutta harrastaa ainoastaan avioliittoon kuuluvaa seksuaalista kanssakäymistä myös jonkun muun kuin puolisonsa kanssa. Flirttailukin saattaa kuulua tähän kategoriaan eli olla huorintekoa. Ainakin jos flirttailuun liittyy tarkoituksellinen seksuaalisen kiinnostuksen herättäminen ja himolla leikittely.
Naimisissa oleva ihminen joka tarkoituksellisesti katselee toista ihmistä ruokkien mielikuvitustaan seksuaalisilla mielikuvilla, tekee huorin.
Jeesushan tähdensi tätä asiaa fariseuksille, jotka luulivat olevansa täydellisiä koska olivat, omasta mielestään, noudattaneet Jumalan lakia - toteuttaessaan sen ulkonaisia säädöksiä. Jeesus toi esiin Jumalan lain perustan ja sen oikean hengen, koskettaen asennetta jolla ihminen elää.

Jumalan valon paljastamina olemme kaikki syntisiä ja tarvitsemme armoa - ja armo "muuttaa meitä, elääksemme vanhurskaasti ja siveästi".
Jos armo ei muuta uskovaa, silloin on syytä kysyä, onko hän todellisesti ottanut armoa vastaan?
Uuden testamentin mukaan armo saadaan vain Jeesuksessa, jossa armo on, ottamalla vastaan Hänet - ja näin antautumalla Jumalan tahdon mukaiseen elämään Kristuksessa.

Jos erotellaan käsitteitä, voidaan sanoa että huorinteko kuuluu nimenomaan avioliittoon ja sen koskemattomuuden loukkaamiseen, mutta tämän lisäksi Raamattu käyttää käsitettä haureus, joka on laajempi.
Myös huorinteko on haureellisuutta, mutta on monenlaista muutakin haureellisuutta - eli epäpyhää, epärakkaudellista, elämää rikkovaa seksuaalista asennoitumista ja käyttäytymistä.

Esimerkiksi esiaviollista seksiä ei välttämättä voida sanoa huorinteoksi - tai voidaan ajatella, että se on epärakkaudellista käyttäytymistä tulevaa puolisoa kohtaan ja sikäli huorintekoa? - mutta se on ainakin haureutta.