Hei!
Olen ollut 2,5 vuotta suhteessa poikaystäväni (28v) kanssa. Eilen kuitenkin päätin suhteen, koska en saanut tarvitsemaani vastakaikua ja se vaivasi kokoajan ja teki mielen haikeaksi. Toki nyt pohdin että teinkö väärän päätöksen?
Tilanne on siis se, että mä rakastin häntä todella ja luulin että hän on mulle oikea, mutta poikaystävä ei tiennyt/kokenut samoin. Hänelle riittää se, että hänen tyttöystävä on kaunis ja laiha jolloin hänelle on se ja sama kuka vieressä on jolloin ei koe syvempoä tunteita mua kohtaan. Ei jotenkaan tunnu hyvälle että toinen on mun kanssa vaan noin pinnallisesta syystä.
Toki hän tykkää/rakastaa muttei osaa tai pysty enempään.
Mä koen jo nykyään, että ansaitsen enemmän, eli kumppanin joka kokee samoin mua kohtaan takaisin eli että toisestakin tuntuisi että nyt on löytynyt jotai erityistä.
Teinkö hätäisen päätöksen kun erosin 2,5 vuoden odottelun jälkeen vai olisiko mun kannattanut vielä odotella muutama vuosi lisää, jos hän olisi ehkä sitten tiennyt?
Olen ollut 2,5 vuotta suhteessa poikaystäväni (28v) kanssa. Eilen kuitenkin päätin suhteen, koska en saanut tarvitsemaani vastakaikua ja se vaivasi kokoajan ja teki mielen haikeaksi. Toki nyt pohdin että teinkö väärän päätöksen?
Tilanne on siis se, että mä rakastin häntä todella ja luulin että hän on mulle oikea, mutta poikaystävä ei tiennyt/kokenut samoin. Hänelle riittää se, että hänen tyttöystävä on kaunis ja laiha jolloin hänelle on se ja sama kuka vieressä on jolloin ei koe syvempoä tunteita mua kohtaan. Ei jotenkaan tunnu hyvälle että toinen on mun kanssa vaan noin pinnallisesta syystä.
Toki hän tykkää/rakastaa muttei osaa tai pysty enempään.
Mä koen jo nykyään, että ansaitsen enemmän, eli kumppanin joka kokee samoin mua kohtaan takaisin eli että toisestakin tuntuisi että nyt on löytynyt jotai erityistä.
Teinkö hätäisen päätöksen kun erosin 2,5 vuoden odottelun jälkeen vai olisiko mun kannattanut vielä odotella muutama vuosi lisää, jos hän olisi ehkä sitten tiennyt?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Odotit jo enemmän kuin tarpeeksi. Älä tuhlaa elämääsi odottamalla ihmistä joka ei halua sinua.
Kyllä tuo ihan oikealta päätökseltä kuulostaa. Ei se rakkaus siitä odottelemalla yhtäkkiä ilmesty. 2,5 vuotta, niin tuossa on jo se rakastumisen huuma ohitettu, jos sellainen on ollut ja mikäli rakkautta ei vielä ole, niin ei se ole sieltä tullakseenkaan. Eksäsi ei ehkä kykene tuntemaan tuollaisia tunteita tai ehkä hän ei ole vielä riittävän kypsä tuntemaan niitä. Ei omaa elämää kannata tuhlata enempää siihen odotteluun.
Puhukaa ja haastakaa toista, ennen kuin teette päätelmiä, eroaminen jostain itsekkäästä syystä, josta ei ole ollut edes puhetta tuntuu hölmöltä minusta? Voi kaduttaa jälkeenpäin?
Mitä jos olisit ensin pitänyt juttutuokiota yllä, jossa kerrot hänelle, mitkä asiat koet itsellesi tärkeäksi ja merkitykselliseksi ja jos sen jälkeen ei anna niille arvoa, tuntuisi eroaminenkin helpommalta, eikä tarvitsisi epäröidä oliko teko hyvä vai huono juttu?
Näin oon tehnyt monta kertaa, ja hän aina vaan sanoo ettei ajattele samalla tavalla kun mä että tää suhde ois oikea ja hänen maailmassaan kaikki on hänelle samaa, eli hänelle riittää jos on laiha ja kaunis niin on erityinen hänelle.
Toki ymmärrän, ettei ole vaan yhtä oikeaa, mutta haluaisin että mun kumppanilla olisi se tunne että tää suhde on se oikea tähän mennessä, vaikkei tulevasta voi tietää koskaan.
AP
Miksi edes kyselet päätoksesi valintaa?!
Teit aivan oikein halutessasi vierellesi kumppanin joka kykenee tuntemaan muutakin kuin kuin typerää pinnallisuutta.
Tuo mies voi aivan yhtä hyvin leikata lehdestä valokuvamallin ja pitää sitä mukanaan. Se riittää hänelle ja onkin oikea ratkaisu.
Saat huomata että on olemassa poikia, miehiä jotka kaipaavat hellyyttä, kauneutta samalla tavoin kuin sinä.
Jatka etsinää.
Ajattelet hyvällä tavalla, ehkä tälle miehellesi pitää tulla näitä takaiskuja ensin, että ymmärtää arvostaa enemmän olemassa olevaa? Valitettavaa on aina sinun roolisi olla se, jota toinen ei osannut arvostaa oikealla tavalla?