Onko miehelle tosiaan niin kova pala, jos naisella on ollut elämää aiemminkin? Siis kaikenlaisia miesjuttuja. Itselläni on kaatunut monta hyvin alkanutta suhdetta siihen, että mies on alkanut kaivella menneisyyttäni. Sitten on hävinnyt luottamus, kun toinen on alkanut koko ajan epäillä, että voisin pettää häntä jne. Koomisinta tässä on se, etten edes voisi ikinä pettää ketään.
Tuntuu vaan tyhmältä joutua ikuisesti kärsimään niistä virheistä, joita on tehnyt nuorempana. Ja eihän kukaan voi kuitenkaan odottaa, että päälle parikymppinen nainen olisi neitsyt. Minulle itselleni on aivan sama, kuinka paljon kumppanilla on aiempaa kokemusta. Tärkeintä on se, miten suhteen aikana käyttäytyy. Mutta miehet tuntuvat ajattelevan asian toisin.
Yleensä en edes mielelläni puhu menneisyydestäni, sillä menneet ovat menneitä. Asioilla on kuitenkin aina taipumus jotain kautta kantautua toisen korviin. Jos taas olen rehellisesti puhunut asioista, on mies säikähtänyt sitäkin. Ei siis ole hyvä mitenkään.
Ystävät ovat yrittäneet lohduttaa, että tapaan kyllä vielä jonkun kypsän miehen, joka osaa jättää menneet omaan arvoonsa. Ei kuitenkaan tuo ajatus lohduta, kun on tarpeeksi monta kertaa nähnyt asioiden toisen puolen. Jotenkin vain tuntuu, etten enää edes uskalla aloittaa uutta suhdetta, koska pelkään niin paljon, että jossain vaiheessa käy taas samoin :(
Tuntuu vaan tyhmältä joutua ikuisesti kärsimään niistä virheistä, joita on tehnyt nuorempana. Ja eihän kukaan voi kuitenkaan odottaa, että päälle parikymppinen nainen olisi neitsyt. Minulle itselleni on aivan sama, kuinka paljon kumppanilla on aiempaa kokemusta. Tärkeintä on se, miten suhteen aikana käyttäytyy. Mutta miehet tuntuvat ajattelevan asian toisin.
Yleensä en edes mielelläni puhu menneisyydestäni, sillä menneet ovat menneitä. Asioilla on kuitenkin aina taipumus jotain kautta kantautua toisen korviin. Jos taas olen rehellisesti puhunut asioista, on mies säikähtänyt sitäkin. Ei siis ole hyvä mitenkään.
Ystävät ovat yrittäneet lohduttaa, että tapaan kyllä vielä jonkun kypsän miehen, joka osaa jättää menneet omaan arvoonsa. Ei kuitenkaan tuo ajatus lohduta, kun on tarpeeksi monta kertaa nähnyt asioiden toisen puolen. Jotenkin vain tuntuu, etten enää edes uskalla aloittaa uutta suhdetta, koska pelkään niin paljon, että jossain vaiheessa käy taas samoin :(
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuohon muuta osaa sanoa, kun älä kerro menneisyydestä ihan liian tarkasti ja jos on ollut paljon panoja tai muuta vastaavaa....pyöristä numeroita alaspäin. tsemiä vaan, kyllä minä ainakin arvostan, jos joku on tuollaisissa asioissa rehellinen.
Vaikka tässä ei itekkään olla mikään neitsyt marian miespuolinen reinkarnaatio niin kyllä muakin arveluttas alkaa mihinkään vakavampaan juttuun totaalisen huoletonta elämää viettäneen muijan kanssa.Minkäs sille mahtaa,tää on sit varmaan näitä miesten ja naisten välisiä ajatusmaailma eroja jotka kumpuaa jostain syvältä sielun sopukoista joten niiden kanssa on vain elettävä.Kait tää on joku devil-himselfin kehittämä tasoitus naisten pillumarkkinaylivaltaa vastaan:ne ketkä sitä seksiä helposti sais eivät sitä saa harrastaa tai paha maine miesten silmissä vie mennessään.Sorry,mä en keksinyt näitä sääntöjä mut näillä on pelattava jos meinaa pelata.
etenkin jos itse on ollut ns. kiltti poika joka odottaa sitä oikeaa ja sit sen "oikean" elämä ei ole ennen ollutkaan sellaista mitä sen on odottanu olevan, vaan hän on jo kokenut kaiken merkityksellisen.
Älä tuo niitä muistoja esille tai tuo ne silleen, että annat negatiivisen kuvan tai toteat että ne on jo menneitä, entä jos etsitään uutta ja jotain korvaavaa...
Ei ole olleet kyseessä ns. kiltit pojat, vaan miehet joilla on itselläänkin runsaasti kokemusta. Sitten eivät kuitenkaan kestä samaa naisen taholta. Se tässä onkin kaikkein vaikeinta ymmärtää...
Enkä ikinä ole tuonut vanhoja juttuja mitenkään kehuskelumielessä esille, sillä niistä ei ole mitään syytä olla ylpeä. Mieluiten en puhuisi menneistä ollenkaan, mutta jos toinen kyselee ja inttää, niin mitäpä siinä voi tehdä. Valehdella en halua. Jos olen jotain kertonut, niin todella ympäripyöreästi, en todellakaan mitään yksityiskohtia. Mutta niinkuin jo aiemmin sanoin, lopputulos on aina sama huolimatta siitä kerronko vai en.
Haluaisin kyllä löytää sen ihmisen, jolle olisin kaikesta huolimatta tärkeä ja luottamuksen arvoinen, mutta enpä taida enää uskaltaa uskoa sellaiseen...
Miehet, joilla on kaksoisstandardit seksin suhteen, eivät todellakaan ole harvinaisia. Joku tuolla aiemmin jo sanoikin, ettei alkaisi vakavaan suhteeseen huoletonta elämää viettäneen naisen kanssa...Niinpä, erilaiset käyttäytymissäännöt itselle ja toisille.
Haluaisitko oikeasti elää tälläisen miehen kanssa, joka sallii itselleen paljon mutta sinulle ei mitään? Mielestäni toisilta ei voi vaatia mitään sellaista, mitä ei ole itse valmis antamaan. Sanon, että sama kaksinaismoralismi tulisi näkymään myös myöhemmin suhteessa: harvassa ei ole nekään miehet, jotka omasta mielestään ovat oikeutettuja pettämään kumppaniaan mutta kumppanin pettäessä heitä suhde loppuu siihen. "En koskaan suvaitse sitä, että minua petetään".
Se on totta, että sitä menneisyyttä ei tarvitse mitenkään mainostaa, eihän sillä ole väliä. Kunhan pitää huolen siitä, että ei kanna mukanaan kokoelmaa sukupuolitauteja (koskee tottakai myös miehiä). Ja koskaan ei kannata kysyä sellaista, mihin ei halua kuulla todenperäistä vastausta.
Haloo miehet! Elämme vuotta 2005 ja naisten seksuaalinen vapautuminen on ollut käynnissä jo vuosikymmeniä. Ja kyllä, naisetkin harrastavat yhden yön juttuja, nauttivat seksistä, haluavat kokeilla erilaisia asioita ja hankkia kokemuksia. Se ei koskaan ole tehnyt kenestäkään kevytkenkäistä lumppua - paitsi joidenkin estyneiden miesten mielissä. Kaikkia miehiä tämä normaali elämä menneisyydessä ei haittaa eli kyllä sinullekin joku näistä realistisista miehistä löytyy! :)
juttuun niin mähän otin jo hiukan sanojani takaisin.Mut eksä naisena pysty ymmärtämään mikä tässä asiassa miehiä oikeesti vituttaa yli kaiken:naisten valta.Toisin sanoen se kuinka helppoa naisilla halutessaan on harrastaa ja kokeille verrattuna miehiin.Jos lueskelet esim. noita seksipartneri galluppeja niin huomaat et keksiverto naisella on aivan sikapaljon enemmän partnereita kuin keskiverto miehellä ja tottakai se saa aikaan katkeruuden tunnetta yms.Vallalla on tapana olla myös varjopuolensa,tässä asiassa se varmaan sit on miesten tuomitseminen kun ei meillä rassukoilla muutakaan mahdollisuutta ole.
on hyvin tärkeää että moraaliasioissa ollaan samalla tasolla. Jos paljon kokenut mies on niin tekopyhä ettei salli naiselle samaa, ei mieskään ikinä pysty pysyvään suhteeseen.
Mies haluaisi arvostaa naistaan. Jos mies ei pysty edes jollaintavalla pitää itseään ainutlaatuisena niin suhde lässähtää kuin pannukakku. Se että naiselle kelpaa melkein kuka vaan ei saa miestä tuntemaan että hän olisi saavuttanut tai saanut ainutlaatuisen naisen.
En tiedä löydätkö sellaista "kypsää" miestä. Elämäänsä kypsähtäneen saatat löytää jolla ei enää ole niin kovia vaatimuksia.
mietiskelin tätä juttua eilen illalla ihan ajatuksen kanssa (ok,myy mulle arkielämä halvalla).Tulin siihen tulokseen että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä:sellaisia jotka tutustuu ihmisiin,pohdiskelee heissä olevia hyviä/huonoja ja koittaa rakentaa sitä fiilistä ja pikku ihastuksen poikasta pikkuhiljaa.Sit on tällasia kuten minä joka on ihastunut eläissään vain muutaman kerran lievästi ja yhden kerran vakavammin.Mene ja tiedä oliko siinä kyse jo jonkinsortin rakkaudestakin,tosin mun mielestä mistään rakkaudesta ei voi puhua ennekun on nähnyt toisesta niitä huonojakin puolia ja kokeillut myös arkirealismia piereskelyineen ja vastaavineen ;).No anyway se muija johon olin ihastunut oli samanlainen bilehile kuten minäkin ja tuskin mikään siveyden sipulikaan jos rehellisiä ollaan.Olin nähnyt hänet mm. monet kerrat lähtevän baarista jonkun jäbän matkaan jne. ja lähtihän hän munkin mukaan samana iltana kun sit lopulta tutustutiin.Kuitenkaan sen vuoden aikana mitä haikailin hänen perään en miettinyt kertaakaan et voi kun hän on helppo, monenkohan jätkän kanssa hän on mahtanut paneskella ennen mua tai muutakaan vastaavaa paskaa.Tai mietin kyllä paljonkin mut ei se mun ihastusta ja fiiliksiä mihinkään laskenut,ei edes silloin kun juttu oli jo mennyt vituiksi ja näin hänen lähtevän jonkun miehen kanssa baarista.Pointti täs on se että ei tollasia ajattele jos joku kolahtaa tosissaan,tai vaikka ajatteliskin niin ei juttu voi kertakaikkisesti kaatua mihinkään menneisyyden haamuihin vaikka ne eivät miellyttäviä olisikaan.Niille jotka koittavat tutustua ja rakentaa sitä tunnetta ajan kanssa menneisyys voi olla jonkun sortin este tai ainakin hidaste mut ei ainakaan mulle.
Pitäisköhän tässä lähteä illalla ostaan hamekangasta kun mietiskelee tällasiä naisten lässyjuttuja illat pitkät.Tekemisen puute saa ihmisen tekemään epätoivoisia juttuja.
Sanotaan et oon samaa mieltä tän yrmion viimesimmän viestin kanssa, ei se juttu voi kaatua sun menneisyyteen jos se tosissaan susta välittäis, rakastais.
Älä tyydy mihinkään pikku mieheen jonka arvostus sua kohtaan katsotaan sun menneisyyden puolelta. Jos miehellä ei ole tarpeeksi munaa kestämään sitä et naisella on ollut elämää ja kokemuksia ennen sitä niin anna olla.
Itse en ole mikään bilehile ja tuntuu, et juuri te bilehile naiset luotte jossain mielessä väärän kuvan meistä naisista jotka ei elä elämäänsä samalla tavalla kuin te, vähän niinkuin me vastaan te, mutta se ei tarkoita et kenekään naisen tarvis tyytyä mieheen joka tuijottaa menneisyyteen...
...ymmärrä, miksi pitäisi olla aina jotain vastakkain asettelua. Itse olen aina arvostanut niitä ystäviäni, jotka ovat olleet ainoastaan yhden miehen, nykyisen kumppaninsa kanssa. Kuitenkin olen menettänyt monta hyväksi luulemaani ystävää, kun heille oma elämäni onkin ollut moraalitonta. Parisuhteessa vielä ymmärrän, että menneisyydellä on jotain merkitystä, mutta ystävyyssuhteisiin en olisi luullut sen vaikuttavan. Väärässäpä olin...
mut siltä se vaan aina välillä tuntuu ja vaikuttaa. Ei voi mitään. Sitä luulee, et tämä bilehile nainen tulee ja vie oman miehen. Ja kun oikein rakastuneita ollaan ja tuntuu että pitää valita joko kaveri tai tämä mies niin...
mulla on ollut aika monta seksisuhdetta ilman rakkautta ennen kuin mentiin yhteen mun poikaystävän kanssa. alussa kun hän kysyi, kerroin vain totuudesta puolet. pari kuukautta sitten tunnustin että oli ollut pari muutakin, ja sitten vähän ajan päästä tunnustin taas yhden ja eilen tunnustin sitten sen viimeisen. siitä on aina syntynyt aivan hirveetä riitaa, eikä syyttä. ei olisi pitänyt valehdella. mutta kun oli niin helvetin vaikeeta ja noloa kertoa totuus. sitäpaitsi mies ei reagoi ollenkaan hyvin vaan sanoo minua moraalittomaksi lutkaksi (sitähän minä olin) ja ne tilanteet on ollut aivan kestämättömän hirveitä. on ollut itsemurha-ajatuksia (sitä en tosin tekisi, oikeesti) ja huutamista keskellä yöllä. tämän vuoksi minua on pelottanut aivan mielettömästi kertoa totuus.
poikaystäväni on ollut vain yhden ainoan tytön kanssa ennen minua, ja siinä suhteessa oli myös rakkautta. minun menneisyyteni sen sijaan on säälittävä ja hirvittävä putki merkityksetöntä seksiä, joskus jopa yhdenillanjuttuja- ja tuttavuuksia. häpeän menneisyyttäni aivan uskomattoman paljon, ja rakastan poikaystävääni todella paljon, enkä kestä ajatella että on hyvin mahdollista että nyt menetän hänet. on ollut liian paljon valheita enkä minua enää voi ottaa tosissaan. hän ei usko, ettei minulla ole enemmän juttuja mistä en ole kertonut. pelottaa, kaduttaa ja nolottaa. ihan hirveästi. apua.
Jos mies ei pysty hyväksymään menneisyyttäsi, en oikein näe teillä tulevaisuutta, ainakaan hyvää sellaista.
Elin itse aiemmin suhteessa, jossa toinen kaiveli menneitä jatkuvasti ja alkoi (etenkin humalassa) haukkua aina huoraksi. Tilanne meni koko ajan pahemmaksi ja ero tuli väistämättä. Kuluttavaa olla suhteessa, jossa toinen ei yhtään luota. Tuollainen henkinen väkivalta tulee jatkumaan (ja kokemuksesta voin sanoa, että muuttuu helposti fyysiseksikin väkivallaksi), ellet itse tee siihen loppua. Ei auta, vaikka kuinka rakastaisit. Kaikkea ei kuitenkaan jaksa eikä tarvitsekaan kestää.
Itse en haikaile näiden suhteiden perään, jotka olen itse lopettanut juuri miehen käytöksen (haukkumista yms.) takia. Pahemmalta tuntuvat tapaukset, joissa mies on lähtenyt kävelemään, kun ei ole kestänyt totuutta. Tosin täytyy kai vaan ajatella, ettei sellainen ihminen, joka on heti valmis toisen tuomitsemaan, ole suremisen arvoinen...
"Ja eihän kukaan voi kuitenkaan odottaa, että päälle parikymppinen nainen olisi neitsyt"!!
Niinkö luulet?
...todellakaan tarkoittanut, ettei päälle parikymppinen nainen voisi olla neitsyt. Kunnioitan kovasti niitä ihmisiä, jotka ihan omasta vakaasta tahdostaan ovat päättäneet säästää itseään jollekin erityiselle. Nämä neitsyet ovat kuitenkin harvassa, joten kyllä realistisen miehen pitäisi ymmärtää, että tämän ikäisenä kokemustakin jo useimmiten löytyy.
Minkä tyyppisten miesten kanssa sitten yleensä päädyt aloittamaan suhteita? Kertomasi kuulostaa viattomia saaliita etsivien omistushaluisten "pelimiesten" reaktioilta.
Voihan se ollakin niin, että ihastun näihin "pelimiehiin". Ehkä sitten olen kuvitellut, että heidän jos kenen pitäisi ymmärtää, että menneet ovat menneitä, koska heillä itselläänkin on värikäs tausta.
Mutta enpä tiedä olisiko yhtään sen helpompaa aloittaa suhdetta vähemmän kokeneen miehen kanssa. Ainakin tässä keskustelussa on käynyt selväksi, että ns. kiltit miehet haluavat myöskin kiltin, viattoman naisen.
Eli tästä voi kai päätellä, että kukaan ei halua seurustella "käytetyn" naisen kanssa. Ilmeisesti kelpaan pitemmän päälle vain seksisuhteeseen, en tyttöystäväksi. Tosin enää en alennu kenelläkään pelkäksi panoksikaan, olen sitten mieluummin kokonaan ilman miestä. Henkisesti sekä fyysisesti.
Hmmm... Itselleni kumppanin kokemuksen (eli entisten) määrällä ei ole mitään merkitystä. Olen tosin jo lähemmäs 30-vuotias ja ilman kokemusta seksistä, puhumattakaan seurustelusta.
Mitä tätä sinkku palstaa olen lukenut, niin kyllä naiset ihan samalla tavalla "kokemuksesta" valittavat, eli: "kyllä mä noin kokematonta outona pitäisin.", "voi että mikä luuseri kun asuu vielä kotona, en kyllä huolisi.", jne.. Älä vaan kommentoi tuohon viimeiseen, että puhuttiinkin aivan eri asiasta...
Loppujen lopuksi tässä on kysymys vain niistä kumppanille asetettetuista vaatimuksista/toivomuksista/odotuksista... Näin netti kirjoitusten perusteella miehet näyttävät kohdistavan ne kumppanille asetetut toivomukset sinne "entisten määrään" suuntaan ja naiset taas johonkin muuhun asiaan (niin mihin?)...
Miksi ihmeessä satutat turhaan itseäsi, eli miksi et selvitä heti kättelyssä miten mies suhtautuu kyseiseen asiaan? Eikös sinun kannattaisi myös muuttaa hieman "haku kriteereitäsi" jos kerran siihen otokseen osuu kuvailemasi kaltaiset miehet.
Itseasiassa elämäni tärkeimmässä suhteessa kerroinkin asioista rehellisesti heti alussa, kun en halunnut joutua myöhemmin pettymään. Tai en lähtenyt sen tarkemmin asioita erittelemään, kerroin vain, että menneisyyttä riittää enkä ole siitä ylpeä. Mies oli ymmärtävinään, sanoi, että välittää siitä huolimatta. Antoi uskoa yhteiseen tulevaisuuteen, avioliittoon, lapsiin... Mutta jonnekin takaraivoon jäi hänelläkin asia jäytämään eikä ollut suhteen luottamus kovin hyvällä pohjalla. Eron jälkeen hän on myöntänyt, että alkoi suorastaan ällöttää tuo asia. Mukava kuulla tuollaista :(
Niin, kyllä varmasti itsekin hieman hätkähtäisin miehen kokemattomuutta niinkuin kirjoitit naisten tekevän, mutta ei se olisi este suhteen kehittymiselle. Vanhempien luona asumista en kyllä sulattaisi, on tarpeeksi huonoja kokemuksia myös noista "äidin pojista". Itse olen tottunut tulemaan toimeen omillani, joten kyllä toiseltakin väkisinkin odotan itsenäisyyttä.
Valitettavaa että jouduit jälkeenpäin kuulemaan tuollaista mieheltä. En tarkoittanut selvittämisellä suoraan asiasta kertomista (koska tämän jälkeen et ehkä saa rehellistä mielipidettä). Tarkoitin lähinnä sellaista, että sanoisit vaikka jonkun ystävän käyttäytyneen niin, ja sitten katsoisit miten mies reagoi ja minkä kannan hän ottaa asiaan... (Tämä taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty.).
Vähän ihmetyttää tuo lauseesi: "...kerroin vain, että menneisyyttä riittää enkä ole siitä ylpeä...". Omaan korvaani tuo kuulostaa siltä, että oma menneisyytesi vaivaa sinua, ja näin annat miehelle signaalia siitä että kyseinen asia saa vaivata myös häntä. Miksi et kertonut miehelle rehellistä mielipidettä eli: "paljon on tullut kokemusta hankittua, mutta mielestäni menneet suhteet ovat menneitä ja sillä sipuli.". (vai etkö ajattelekaan näin?). Älä missään nimessä ala pahoittelemaan menneisyyttäsi muille...
Tuosta kun sanoit että sinulla on tarpeeksi huonoja kokemuksia noista mamman pojista.. Oletko ajatellut sitä että, nuoret miehet käyttävät "samaa logiikkaa" sinuun, eli heillä on vain huonoja kokemuksia naisista joilla on ollut vilkas menneisyys. Toiset puhuu mamman pojista, tms. ja toiset jakorasioista, tms. eli kumpikin halveksii toista. Todettakoon että, yleensä tämä "kokemuskin" ei nuoren iän takia tarkoita yleensä kuin yhtä tällaista suhdetta tai sitten ei edes sitäkään... Se kuinka paljon on harrastanut menneisyydessä seksiä tai missä asuu, ei näy eikä vaikuta ihmiseen mitenkään...
Valitettavasti se menee niin että, miehillä ja naisilla on näitä kummallisia odotuksia jotka perustuu muka "omaan kokemukseen", ja jos kumppani ei täytäkään näitä odotuksia, niin sitten se suhde meneekin yleensä karikoille...
Kyllä sinä sen miehen vielä löydä, kun noin nuorikin olet... Yritä kuitenkin jo heti alkuun saada miehestä jotain irti tämän menneisyys asian suhteen. Anna myös miehelle heti kenkää, jos hän vihjaa kokeneiden naisten olevan jakorasioita tai muuta vastaavaa.
En kuitenkaan kelpaisi sulle. Liian vähän sitä, liikaa tätä... Aina löytyy joku parempi, pidempi, rikkaampi, olen varasijalla... no, vitut siitä, kyllähän mulla hyvin menee... paskannan kaikkien päälle... ei se helppoa ole...olen niin vitun vakavissani täällä, ihan kuin sinä...