Laihtuminen ja rumentuminen

No roikkukoon Ei kaim se kukaan koko alämänsä ole sileäposki. Itse ennemmin huolehdi että saisi vaan olla terve se kun ruma olen , kun on ikää tarpeeksi niin roikkumiset ovat pieni huoli

Mutta jotkut haluavat olla kiinteitä.

Olen ajatellut samaa. Ei kannata niin kauheasti laihduttaa, että posket pahasti rypistyy. Nuorella iho mukautuu, mutta näin vanhempana katson kyllä, että ulkonäkö ei pahasti kärsi.

No jaa.. Ehkä oletkin tottunut näkemään ne pyöreät kasvot? Miten ikä, minkä ikäinen olet? Minä olen aina ollut nälkäkurjen näköinen mutta pyöreänaamainen, ja 40-v. alkoi naama muuttumaan, suupielen juonteet alkoivat silloin näkyä,ja 45-v. aloin näyttämään narkomaanilta, kun poskien lommot tulivat näkymään vielä oikein toispuoleisesti. Paino oli silti koko ajan sama, edelleen +50v. on, mutta nyt on alkanut maha roikkumaan, vaikkei siellä ole koskaan ollutkaan massaa, mutta alaspäin kumartuessa entinen pyykkilauta roikkuu sekin. Näin se elämä menee, alaspäin...

Mutta onko tämä oikeaa rumuutta, no ei; rumuus tulee luonteen pinnallisuudesta ja ulkonäön pinnallisesta arvostuksesta, eli ulkonäön rumuuskin on siis aina vain noista johtuvaa, etenkin kun arvostellaan muita ja arvostetaan myös itseään sitä kautta. Pitää vain hyväksyä nämä normaalit ulkonäköön liittyvät muutokset ja ihmisten erilaisuus. Saa sitä käydä itseään täyttämässä tai kiristämässäkin, mutta sitten sitä vasta oudolta ja pinnalliselta näyttääkin.

Ei kannata.

Parempi olla kaunis ruumis, kun ryppyinen elävä.
Prioriteetit kohdalleen!