Mitä mieltä olette pitäisikö kertoa kun tietää, että toisen puoliso pettää? Vai onko parempi pitää näppinsä erossa koko asiasta?
Mutta kyllä minä ainakin haluiasin tietää?
Mutta kyllä minä ainakin haluiasin tietää?
Pitäisikö pettämisestä kertoa???
kuuma peruna
163872
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sanoisin ettei kannata mennä toisten suhteisiin sekaantumaan. Antaa ihmisten selvittää omat asiansa.
Onhan se hankalaa jos petetty on hyvä ystävä, mutta silloinkin puhuisin henkilön itsensä kanssa ja sanoisin tälle mitä mieltä olen.
Itse en henk.koht pidä siitä että jos oma puoliso pettää, niin siitä saa kuulla kautta rantain. Mieluummin kuulen seurustelukumppanilta itseltään. Tai sitten en ollenkaan.
Sehän on sitten taas eriasia, jos pettäminen on jatkuvaa tai jo useiden ihmisten tiedossa.
Ehkä parisuhde ei silloin enää ole kovin vakaalla pohjalla.
Sitten on tietysti lojaalius kaveria/ystävää kohtaan. Jos asia myöhemmin tulee ilmi ja se että siitä on jo tiedetty, muttei kerrottu, mitkä on seuraamukset...?
On niitäkin tilanteita nähty, joissa kumppanille on kerrottu ja koko homma suhteessa selvitetty ja sitten on joku tullut sanomaan tästä pettämishommasta, jolloin kaverille on suututtu, ettei puutuisi toisten asioihin tai puhuisi kumppanista pahaa.
Vaikea sanoa tuntematta tilannetta paremmin.Itse sinä päätöksen joudut tekemään.
Mutta kuitenkin miettisin kaksi kertaa, ennen kuin menen puutumaan toisten ihmisten asoihin.
Tavalaan asiasta on helppo vwtäytyä sanomalla, ettei asia ole sinun, miksi puuttua? Toisaalta asia painaa, koska kyse voi olla ystävästä. Mihin vetää puuttumiskynnys? Jos kyse on ystävistä, niin mielestäni asiaan pitäisi puuttua. Itse olin tilanteessa jossa puolison sivusuhteista ei minulle kerrottu, kun asia lopulta selvisi puolison kiinnijäämisen myötä, alkoi meillä kriisiaika. pitkässä terapiassa selvisi puolison vinoon mennyt elämä, ja myös miksi meidän suhde ei koskaan päässyt kehittymään oikein hyväksi. Kymmenen vuotta meni ikäänkuin hukkaan, ja olin hyvin katkera näille "ystäville" koska katsoin että mikäli olisin aiemmin saanut asian tietää, olisimme sen voineet myös aiemmin korjata. Toki asia ei aina ole näin, mutta omalla kohdallani olisin arvostanut mikäli jollain näistä "sisäpiiri" ihmisistä olisi ollut vastuuntuntoa senverran etä olisi puuttunut asiaan. Jokainen suhde on tietenkin erilainen, ja erikseen harkittava.
Ehkä kannattaa puhua sen pettäjän kanssa ihan ensimmäiseksi. Toiseksi voi vihjaista petetylle osapuolelle. Voit sanoa vaikka, että joku oli nähnyt puolison jossain epäilyttävässä paikassa tai kysyä, että onko puoliso aivan varma, että toinen on sielllä missä pitääkin tms. Annat kuitenkin petetyn itse löytää vastauksen, ohjailet hiukan siihen suuntaan.
joo kaikki vihjaili pettämisestä. mä en ekaks edes tajunnu vaikka oli jotain aavistuksia. Sickan-Solveig heitti parhaimmat vihjaukset. Nyt olen tosi tyytyväinen että Sickan-Solveig vihjisi niinkin alleviivaavasti vaikka aluksi tuli se yleinen tyrmistys.
Sinuna ainakin kertoisin...
...tietoon on itsestään selvää.
Voihan olla, että hänelle voi käydä kuten minulle:
Mies valmisteli eroa salassa, jätti kaikki yhteiset laskumme maksamatta, hankki varattomuustodistuksen päästäkseen elareista ja laskuista, joissa molempien nimet olivat. Hyvin ansaitseva, eri työnantajilla, hankala kiinniotettava ulosotolle.
Itse olen henkilökohtaisen konkurssin tehnyt (vaikkei tuo olekaan oikea termi), nimi mennyt Suomen Asiakastiedon rekistereissä, ulosotossa koska olen palkkatyössä, elätän kahta lastamme. Olen, suoraan sanoen, taloudellisesti kusessa monta vuotta. Sen miehen takia jonka en olisi ikinä uskonut sekoavan toisen naisen (hyvin nuoren) takia noin totaalisesti.
pidä suusi kiinni. Jos olet vaimon hyvä ystävä, niin kerro pois.
Siihenkö ihmisen oikeustaju vetää rajan? Pitää olla sydänystävä, että toista auttaa? Muut tutut, työ- ja vapaa-ajankaverit, ei heillä niin väliä, selvittäkööt itse omat asiansa (milläs selvittävät kun kukaan ei kerro, mitä pitäisi selvittää)
Helppo sanoa, ettei se "uhri" yhtäkkiä olekaan mulle niin läheinen että mihinkään puuttuisin, ja keksiä tuhat tekosyytä tätä ajatusta vahvistamaan.
Pettämisestä kertomatta jättäminen on törkeää, jos siitä esimerkiksi tietää koko kaveripiiri/työyhteisö jne. Kaikki kuitenkin puhuu siitä selän takana ja tietää että henkilö itse ei tiedä. Syntyy julkinen salaisuus ja välit "uhriin" heikkenee. Kyllä ihmiset varmasti tuntevat syyllisyyttä siitäkin, etteivät kerro toiselle ihmiselle hänen henkilökohtaiseen elämäänsä vaikuttavaa asiaa. Säälitään kyseistä ihmistä (tai tunnetaan vahingoniloa), kun asiasta päästäisiin nostamalla se kissa pöydälle. Loppuisi salailu ja välttely ja juoruilu.
Miettikääpä omalle kohdalle miltä tuntuisi kuulla vuosien päästä, että kaikki tuttavasi ovat tienneet asiasta vuosia, muttei kokenut asiakseen kertoa sinulle? Kuka on mielestäsi pettäjä?
Säälittää ihan toi ajatus, että "antaa ihmisten hoitaa omat asiansa, ei kannata mihinkään puuttua"... varsinkin jos se puuttumisen aste on vain ja ainoastaan asiasta kertominen...
Kyllä minä ainakin olen ystävilleni lojaali. Eli tietenkin kerron. Olen kerran päässyt näin tekemäänkin kun kaverin ex yritti iskeä minua, otin puhelimen käteen ja soitin kaverille välittömästi. Oltiin joskus aikaisemmin juteltu kaveriporukassa että tuollaiset asiat kerrotaan aina. Olisittepa nähneet eukon ilmeen.
saatko iskeä äijää turpaan? Lol.
kertoa. Perusteluita on esitetty jo edellä, tyydyn toteamaan vain sen, että itse olisin todella pahoillani, jos ystäväkseni itseään väittävä ihminen pimittäisi minulta noin oleellisen tiedon. Siinä menisi romukoppaan varmaan ystävyyskin, kokisin ystäväni loukanneen minua yhtälailla, ehkä pahemminkin, olisinhan kenties silläkin aikaa kun hän olisi pettämisestä tietänyt vuodattanut sydänsurujani hänelle, ja hän olisi vain hymissyt ja vaiennut.
Ehkä voisi sen verran lieventää, että kysyisi puolisolta kertooko hän nyt heti itse, vai kerronko minä. Yhtään enempää armoa tai suojelusta pettäjälle ei tulisi suoda.
menis kertoo mun ukolle että mä petän sitä, sais kamu mennä. just paras kaveri on se, jolle salaisuudet uskotaan, ei se mikää avioliitoneuvoja ole eikä meidän molempien bestis
miten musta näyttää että sä olet vastannut ihan eri näkökulmasta mitä on edes kysytty ? Ainut selitys siihen taitaa olla se,että sä petät puolisoasi. Todella ikävää jos näin on, ja todella kyseenalaista jos ystävyys pitää sisällään sen että pitää osallistua salailuun ja valehteluun. Eikö siinä vaiheessa jos pitää pettää, olisi asiallisempaa hankkia ero, ja käyttää ystävyyttä paremman elämän rakentamisessa, kuin valheitten verkkojen punomisessa. Kieroa sakkia.
en ole miestäni pettänyt eikä bestiskään, vaikka ain välillä jutellaankin muista miehistä. kieroa tai ei, mutta täällä voidaan jeesustella, tosielämässä moni vain menee sänkyyn eikä kerro siitä kellekkään. ja jos aina kaikki eroais jo siinä vaihees kun joku vieras alkaa kiinostaa, ni olisi niitä eroja pilvin pimein.
miten niin eri näkökulmasta, eikös jokasella ole omat näkemyksensä.
Joo älä kerro.. Itse olen saanut mieheni 12 kertaa kiinni (en verekseltään) vieraista. On se kauhea järkytys . PAHINTA OLI KUN KAVERINI KERTOI MINULLE !!! Olisin halunnut olla tietämätön. Arvaa millaista se on kun ei tiedä mitä sanoo kun toinen kertoo : ai ,niin ukkos juoksee toisten naisten perässä. mitäs minä siihen ??? Että Jaa... :) Kyllä aavistelin jo aikaisemmin ennen kuin minulle kerrottiin.
Pettämisestä pitää ehdottomasti kertoa!
Pettäminen on muutenkin aivan väärin! Mielellään jättää ja sitten menee muita panemaan.