Löyty tällänen artikkeli, missä kerrotaan ettei toi parisuhde juttu oo välttämättä pelkästä tuurista kiinni. Että jos onnistuu väärin niin kannattaa miettiä kiintymyssuhdetta. Nää kiintymyssuhteet muodostuu vanhempien ja sisarusten vaikutuksesta ja myös geeneillä on merkitystä.
Kiintymyssuhde voi olla turvallinen ja kaksi turvallista muodostaa usein hyvän suhteen. sitten se voi olla välttelevä turvaton eli hitaasti lämpenevä tai sitten ahdistunut turvaton eli tarvii läheisyyttä mutta saattaa olla mustasukkainenkin.
https://yhteishyva.fi/elama/eraan-teorian-mukaan-tallainen-kumppani-on-halutui/2Ncde12ZD8ogv9K9uRe6wC/a
Tästä kuulemma ois hyötyä ikisinkullekin. Eli koitin itteeni analysoida, ja moni piirre osoitti turvalliseen, mutta toisaalta kun oon kuitenkin erikoinen, etten oo missään suhteissa ollut. niin tuli mieleen, että minkälainen toi harvinainen jäsentymätön sitten on. Sitä kun ei käsitelty tossa yhteen. Pitäs varmaan lukee toi kirja. Onko teistä joku lukenu?
Kiintymyssuhde voi olla turvallinen ja kaksi turvallista muodostaa usein hyvän suhteen. sitten se voi olla välttelevä turvaton eli hitaasti lämpenevä tai sitten ahdistunut turvaton eli tarvii läheisyyttä mutta saattaa olla mustasukkainenkin.
https://yhteishyva.fi/elama/eraan-teorian-mukaan-tallainen-kumppani-on-halutui/2Ncde12ZD8ogv9K9uRe6wC/a
Tästä kuulemma ois hyötyä ikisinkullekin. Eli koitin itteeni analysoida, ja moni piirre osoitti turvalliseen, mutta toisaalta kun oon kuitenkin erikoinen, etten oo missään suhteissa ollut. niin tuli mieleen, että minkälainen toi harvinainen jäsentymätön sitten on. Sitä kun ei käsitelty tossa yhteen. Pitäs varmaan lukee toi kirja. Onko teistä joku lukenu?
Vastaukset 48
Vanhimmat
En oo lukenut tuota kirjaa, mutta jäsentymätön kiintymyssuhde on semmoinen jossa lapsi ei saa tarvitsemaansa turvaa ja huolenpitoa aikuiselta. Siinä ei vastata lapsen tarpeisiin, se on kaaottinen ja turvaton.
Selasin tuon artikkelin. Ihan hyvää asiaa siinä oli.
Ensimmäisen mallin parisuhteesta me saadaan omien vanhempien kautta. Niin hyvässä kuin pahassakin. Siitä sitten revitään ja rakennetaan omassa elämässä ja oman elämän aikana..🙂
Joo , vaikeehan noista on sanoa. Mutta niinhän siinä painotettiinkin, että liukumia on.
Toisaalta vähän ihmettelen, kun faijalla niitä naisia riitti ja mulla on sillä saralla ihan täys hiljasuus. Tosin mulle ois ykskin riittäny. mutta näillä mennään.
Jokainen meistä on yksilö ja uniikki. Niin isäsi kuin sinäkin ja oma elämän polku on jokaisella. Ei sitä osaa tai kukaan pysty sanomaan mistä syystä toisella on naisia ja toisella ei. Jotain teette eri tavalla.
Sanoin tänään yhdelle ihmiselle, että ihmeitä ei tapahdu. Hän vastasi, että kyllä niitä tapahtuu, mutta ei aina silloin kun itse niitä toivomme. Tämä keskustelu ei liittynyt parisuhteisiin. Enkä tarkoita, että pitäisi tapahtua ihme, että elämääsi tulisi nainen, mutta niin voi kuitenkin käydä sinulle.
Ei kannata pudottaa kirvestä kaivoon.
Hyviä unia.
Entä sitten äitisi? Millainen hän oli parisuhteessa. Ainakin omat vanhempani poikkesivat paljon toisistaan. Isä oli sairaan mustasukkainen ja äiti alistuja. Ymmärsin hyvin nuorena, että kaikki mustasukkaisuus on sairautta. Tein sen omassa parisuhteessa niin hyvin, että suljin silmät täydellisesti toisen touhuilta. Turhauttavaa lukea näitä, kun voi nähdä asiat vasta myöhemmin.
Joo, tosi erilaisia on mun vanhemmatkin. Enkä tota faijan toimintaa pitäny mitenkään esimerkillisenä. Mieluummin oon sitten vaikka yksin.
On aika paljon vaikuttavia tekijöitä ollakseen minkäänlainen koulutaulukko. Voiko tuota oikein tosissaan lukea. - cu-
Viimeisin kumppani kuului:
Ahdistunut (ristiriitainen) kiintymystyyli
Aivan kauhea. Ois pitänyt olla viisas ja huomata tuo ensimäisillä tapaamisilla mutta ei sitten nähnyt.
Jotenkin liian raskasta alkaa itseään analysoimaan. Olisiko siitä mitään hyötyä, vaikka itsensä tunnistaisi. Ja toisaalta kun oman kiintymysmallinsa tietää ilman tuotakin. Kamalasti kaikkia hyviä testejä ja malleja, mutta silti pysyt samana.
Toi oli simppeli artikkeli.
On se hyvä tiedostaa ja osata sanoittaa omia käytösmallejaan. Jos aina vastaus kysymyksiin on "en mä tiedä", niin uskoakseni se karkoittaa mahdolliset vähän järkevämmät kumppaniehdokkaat. Mulle tulee heti ekana mieleen tyyppi, jonka ratkaisuvalikoimaan kuuluu draamailu, kilarit, riehuminen, väkivalta, uhriutuminen ja kosto.
xLiner
Niin minullekin, mutta juuri se tyyppi on edelleen parisuhteessa ja siinä yhdessä ja ensimmäisessä, niin että on toisilla tuuria. Eikä se puolisokaan mikään taipuisa myötäilijä. Heillä on nähtävästi kuitenkin riittävästi hyvää kiintymystä ja turvaa toisilleen.
Sieltähän löytyi takertuva miesvauva-tyyppi.
xLiner
Olen tylsä ja turvallinen. Osuva juttu.
xLiner
"Osaat myös kertoa mitä kaipaat ja seisot sanojesi takana"
No tämä osuu minuun, kuin veitsi voihin. Koen saaneeni osakseni rakkautta ja huolenpitoa vanhemmiltani, vaikka koen myös joskus jääneeni vanhempieni parisuhdedraamojen jalkoihinkin. Olen nähnyt liikaa mitä kivut parisuhteissa osaa olla. Ehkä hyvä ehkä huono, kun lapselle lävöhtää kaikki peittelemättä ja pehmentämättä näölle.
Ei ole työvälineitä nääs käsitellä niitä lapsena muutoin, kun ottamalla enemmän vastuuta itsestään ja kasvamalla lapsuudesta ulos nopeammin. Se on ollu joskus raskasta mulle.
Tiedostan vältteleväni riitoja juuri siksi mitä oon nähny jo muksuna ja ahdistun aina kun joku virittelee riitaa mun kanssa tai nään edes moista. Haluan paeta. Välttelen riiteleviä tyyppejä. Toisaalta välttelen myös liian maireita tyyppejä, koska en luota maireuteenkaan.
Mulle on esitetty niin usein hyvää kuitenkaan olematta hyviä ja hyvää tahtovia. Alert.
Mutta omissa suhteissa tuo riitely on koettu ja ja epämääräisyys.. En enää halunnut moista kokea, joten koitin valita harkitsevan ihmisen. Ja ihan hyvin osui, vaikkei aina muuten näkemykset osu.
Jasu
Sanotaan näin lyhyesti, että elämänkokemusteni jälkeen arvostan stressittömiä ihmissuhteita. Niitä vaan tahtoo olla vaikeaa löytää, niinpä mulle on ollu helpointa jäädä ihmissuhteista aina pois silloin, kun mun stressimittari alkaa hälyyttää.
Mä liukenen silloin etäämmälle. Ja parisuhteissa suhde hiipuu, vaikkei muuten mitään masta mullistavaa oliskaan. Stressiä aiheuttavat ja ahdisravat ihmiset ei vaan sovi mun elämään, haluan pitää itsestäni huolta ja stressi ei mulle käy.
Jasu
Joo noi vanhempien parisuhdedraamat on tuttua omastakin lapsuudesta. Ite koin että siitä ois vaan hyötyä, kun oppi ottamaan vastuuta itsestä ja saihan siinä sivussa vapauttakin. Mutta voihan se olla niinkin ettei sitten ite osannu enää omissa suhteissa elää. Tai siis ei ees päässy niihin suhteisiin.
Mä taas koin, että jäin vähän yksin koulukiusaamisen yms. kanssa, kun en uskaltanu vanhemmille kertoa, ettei he kuormitu enempää ja mun opettaja käyttäydy vieläkin pelottavemmin ja ivaavammin mua kohtaan.
Niinpä selvisin 3 vuoden kiusaamisista yksin. Jotenkin silloin kaipasin turvaa, jota en uskaltanut hakea, kun vanhemmat oli ihan sekaisin jo muutenkin.
Jasu
Tää siis tapahtui kun olin 1-3 luokilla.
Jasu
Noi kiusaamiset on ikäviä. Mulla oli kans vaikee opettajasuhde 1-2 luokilla. Mutta sen jälkeen helpotti, sai hukkua massaan.
Hyvä jos helpotti. Mullakin helpotti muutamiksi vuosiksi, sitten menin yläasteelle ja jo taas kokeiltiin kiusaamista, mutta olin jo niin kypsä siihen että uhkasin lyödä turpaan, jos tulee lähelleni tai jatkaa. Ja olisin lyönytkin.
Sitten se loppui kiusaaminen kuin seinään. Kunnes työpaikalla 2000 luvun alussa olin pari vuotta esimieheni silmätikkuna. En ollut ainut.
Otin loparit ja taas loppui kiusaaminen. 😃
Nykyään en suedä kiusaajia yhtään ja oikeasti koppaan kuonoon, mikäli puhe ei mene perille ja homma lopu. Musta on tullu tietyissä asioussa kivikiva ja periksiantamaton. Vaikka olen pyrkiny säilyttää kauneutta sisimmässänikin, lempeyttä. Niille jotka sen ansaitsee.
Jasu
Kivikivat ja muut typot. 😂
Nää ne on hauskoja.
Jasu
Mä en halua suhteeseen koska se alkaa ahdistaa plus olen sairaan mustasukkainen. Se ei ole mukavaa itselle eikä toiselle. Onneksi olen tajunnut pysyä yksin. On mulla ystävinä miehiä ja naisia.
Rohkea ja rehellinen itselleen hän joka suoraan kirjoitti olevansa sairaan mustasukkainen. Kun luki linkin määritelmiä, eikö yleensä suoraan katso itse olevansa tuo parempi, vakaa ja turvallinen kumppani ja toinen, se jonka kanssa meni pieleen, se ahdistuneesti kiintynyt. Ainakin minä määrittelin niin, tietenkin se voi olla totta mutta pieni epäilys heräsi, onko tässä nyt rehellinen itselleen.
Mä olen kyllä hitaasti lämpenevä, mutta mulla on turvallinrn kiintymyssuhde. Hitaastilämpenevyyteni liittyy temperamenttiini ja persoonaan, ei kiintymyssuhteeseen. Minä en vain tykästy keneenkään hetkessä.
Mietin tällä viikolla, jos tekisin tästä aloituksen. Mutta se vähän jäi kun en kumminkaan pysty ”emännöidä” aloitusta.. Kiva, kun sinä olit löytänyt saman jutun.😊
Ihan hyvä pohdiskella missä itse menee milläkin hetkellä.. Koen että olen ollut aiemmin hyvinkin tasapainoinen. Parisuhteessa jollakin tavalla toista kannatteleva.. Rankka elämänkokemus vaikutti kyllä varmasti tuohon etten jotenkin yhtään tunnista itsessäni enää sitä tasapainoa. Eli en ole ”helppo parisuhde ihminen” Itseni kanssa on tehtävä töitä jos joskus mielin parisuhde markkinoille. Toki tiedostan omat kipukohdat nyt paremmin. Joten eiköhän tästä vielä nousta😉
Välttelevä kiintymystyyli🤔
”Pintapuolisesti vaikutat itsevarmalta ja rauhalliselta. Lämpenet hitaasti ja annat vaikutelman coolista ja tavoitellusta tyypistä. Syvällä sisimmässäsi emotionaalinen läheisyys ja riippuvaisuus toisesta ihmisestä pelottavat sinua. Olet yksinäinen sielu.
Kun suhteesi alkavat edetä vakavampaan suuntaan, sinussa herää huoli oman tilan tai jopa minuuden menettämisestä. Siksi saatat perääntyä. Saatat myös etsiä toisesta osapuolesta syytä katkaista orastava suhde.
Lapsuudessasi olet joutunut rauhoittelemaan itseäsi omin voimin, etkä ole saanut vanhemmilta apua tunteiden säätelemiseen. Vanhempasi ovat myös saattaneet tehdä parhaansa, mutta heidän tunneilmaisunsa on voinut olla vaillinaista.
Tarvitset siis omaa aikaa kiintyäksesi, mutta sinun on hyvä opetella tunnistamaan, miksi reagoit tietyillä tavoilla tietyissä tilanteissa. Silloin opit välttämään impulsiivisia päätöksiä, etkä lähde suhteesta heti ensimmäisten haasteiden edessä.
On myös mahdollista, että välttelevästi kiintynyt on tietyissä tilanteissa ahdistuneesti kiintynyt ja toisissa välttelevä. Tällaisesta tyypistä käytetään nimitystä pelokas välttelevä (fearful avoidant). Sekamuotoinen kiintymystyyli johtaa siihen, että pelkäät nopeasti etenevää läheisyyttä ja toisinaan ahdistut siitä, että toinen ottaa etäisyyttä.”
Jotkut asiat kyllä osuu näissä…🙄
Hitaasti lämpenen kyllä kaikissa ihmissuhteissa.
Tää on mielenkiintoinen aihe. Tosin mulle aika haastava, kun ei noita suhteita oo ollut. Mutta toisaalta on hyvä joutua välillä vähän epämukavuus alueelle. Lähdin lukemaan tota ihan tieteellisessä mielessä, mutta vilahtipa siellä sana ikisinkku, niin tuli vähän itteenikin analysoitua.
Totta, hyvinkin mielenkiintoinen aihe.
Voit silti pohdiskella minkälainen olisit. Sä sentään voisit aloittaa puhtaalta pöydältä. Ei ole niitä vanhoja suhteita kuormittamassa.. nekin saattaa vaikuttaa siihen, että ennen vakaa, muuttuu kerta heitolla niin paljon, ettei ole enää se sama ihminen.
Kyllä sillä lapsuudella on myös merkitystä.🤔 Vaikka oma lapsuus oli sikäli hyvää ja sikäli koin turvattomuuden tunnetta erinäistä syistä. Silti äitini sai kasvatettua minusta ihan täysijärkisen. Et silloin kun olen parhaimmillani, niin olen kyllä toisen huomioon ottava ja luotettava kumppani.
Tuokin on toden totta mitä vanhoista suhteista kirjoitit. Ne voi muuttaa radikaalistikin. Toisaalta yksi hyvä parisuhde ja ihminen rinnalla voi myös varmasti jos ei korjata, niin ainakin palauttaa luottoa ja uskoa paremmasta.
Jasu
Just, se hyvä parisuhde ja turvallisuuden tunne voi varmasti korjata tilannetta. Tai ainakin siitä on hyötyä koska jos molemmat on kovinkin tuuliviirejä, niin ei se edesauta suhteessa onnistumiseen.
Vakaa maa jalkojen alla ja vakaa kumppani usein auttaa pitämään jalat maassa. 🙂
Jasu
Juurikin näin👍🏼🤗
Kai mä olen tavallinen turvallinen, vaikka lapsuus oli hyvin tunneköyhää ja tunteita ivattiin. Ehkä en ihan usko tuohon tutkimukseen.
Joo, tavallisii turvallisii meistä varmaan suurin osa. Mutta noi liukumat on siinä varmaan ratkaisevia. Ja tää suomalainen tunneköyhyys ois kyllä sellanen juttu mihin pitäs oikeesti kiinnittää huomiota. Tossa oli koulumaailmassakin puhetta tunteiden autiomaata. Ja vasta myöhemmin huomattiin että sehän vaikuttaa oppimiseen. Noita kasvatustieteitä kun viimeks oon lukenu. Mutta tosiaan näissä ihmistieteissä on monenlaista teoriaa.
Tunneköyhyydestä puhuttaessa tarvitsee selkeyttää mitä tarkoittaa. Moni voi kokea vaikka ja minkälaisia tunteita, suorastaan runsaasti, mutta ei ilmaise niitä jostain syystä. Eli tunneköyhyys ei ole sama asia kuin tunteiden ilmaisemattomuus tai tunneilmaisun vaikeus.
Monesti ihmiset ilmaisevat vain esimerkiksi aggressioitaan. Se karkottaa ihmiset ympäriltä ja estää luomasta terveitä ihmissuhteita.
Vanhempani elivät sota-aikaan. Siksi vanhemmilla sukupolvilla oli lähes sääntö kuin poikkeus olla ilmaisematta minkäänlaisia tunteita, etenkään useasti. Kaikki energia piti laittaa selviytymiseen.
- Sheena
Turvallinen tapaus lähinnä, vältteleväkin ehkä joskus. Ainakin löytyy taipumus painaa itsetuho nappulaa toisinaan, vähän turhankin nopeasti.
Syytän tästä taipumuksesta vuodenaikoja, pitkää talvea ja pimeyttä 🙂, pelkkä kipinä kun ei suurestikaan välttämättä valaise
Joo, talvi se on paha ja liian pitkä.
Ahaa 👀 On siis laitettava kunnolla roihu röyhyämään.
puuh PUUFH PFUUFH💥
PUM!
♥️ ✨
✨
🍃
rips 🐭
hehe
😸
Ihanko hillitön roihu samantien 😁, kunnon puhuri
Mä en yleensä kiinny muihin ihmisiin. Niissä on aina jotain vikaa mikä ärsyttää ja minulla on lyhyt pinna. En myöskään tykkää tehdä kompromisseja, joten näistä lähtökohdista on vaikea luoda pitkäaikaisia ihmissuhteita
Multa puuttuu toi kiintymyksen kokemus. En osaa kyllä ärsyyntyäkään. Mutta ehkä sitten jos pääsis vai joutuis parisuhteeseen, niin ei tiedä?
Et ole muuten ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kiinteistönhoitaja, joka sanoo ihan just tuota samaa! Mikäköhän siinä muuten on, että kiinteistönhoitajilla on usein vaikeampaa kiintyä muihin ihmisiin kuin toisilla?
Etkö ole ollut kiintynyt vanhempiisi, sisaruksiin, yhteenkään sukulaiseesi/ystävään/kaveriin?
- Sheena
Tuo lienee merkki välttelevästä kiintymyssuhteesta.
- Sheena
En tiedä. Tän kait pitäs olla yksinkertainen asia. En kai sitten osaa tuota kiintymystä määritellä. Ihmiset on jotenkin etäisiä, usein tuntuu että täällä palstoilla kirjoittajat on läheisempiä, kuin "oikeat" ihmiset.
Turvallinen etupäässä, vaikka lapsuudessa sainkin itse ottaa vastuuta aivan liikaa. Oli kaikenlaisia paineita.
Yleisesti ottaen oma kiintymyssuhde on muokattavissa haluttuun suuntaan.
- Sheena
Olen tylsä ja turvallinen, jopa siihen saakka, että aiheutan sillä vakaalla sitoutumisellani itselleni vahinkoa. Kyllä mäkin lopulta saan tarpeekseni, mutta todistetusti se vie aikaa tai sitten pitää tapahtua jotain minkä koen todella pahaksi
Sitä mä en ymmärrä, että miten tuo hitaasti lämpiäminen liittyy tähän. Mä olen kyllä hitaasti lämpiävä, mutta ei se johdu mistään itseni suojelemisesta tmv.
Kiintymys on hyvin herkkä asia eikä siitä hirveästi halua hölöttää.
Sehän on tunne, minkä tuntee vain ite. Sitä ei voi ottaa pois.
Mutta se voi päättyä. Kohde muuttuu niin paljon, että menettää merkityksensä.
Juurikin suurikin pufff.
Kiintymys voi olla suurempaa kuin rakkaus. No voi sitä pikkukiintymystäkin olla, joo.
Kiintymyksen kohde ei välttämättä pyöri jaloissa, ehkei tajuakaan, mutta sydämestään toivoo parasta tälle.
Vilma
Kyllähän sitä monelle toivoo parasta tai ainakin parempaa. Monelle palstalaisellekin toivois parempaa. Ite oon täältä paljon saanu ja haluis olla vastavuoroinen myös.