jätin tyttöystäväni kahden vuoden suhteen jälkeen. hän jollain tavalla elättelee toiveita minusta vielä, vaikka olen tehnyt hänelle selväksi, että pysytään ystävinä. ja näin olen ainakin itse sen asian ymmärtänyt. eron jälkeen muutimme erikseen asumaan. vaikka olen edelleen tämän tytön kanssa ystävä, hän ei ymmärrä sitä, että elämän pitää mennä eteenpäin. hänellä on omia murheita ja masennuksia, jotka ovat tulleet osana minusta, sekä osana hänelle tapahtuneista tapahtumista, jotka tietenkin vaikuttavat hänen tämän hetkiseen omaan tilaansa.
erosta on mennyt jo vähän yli kuukausi ja sitten hieman humalaspäissäni löysin yöseuraa baarista... heikkona ihmisenä kerroin sitten ex tyttöystävälle tämän tapahtuneen.
jollain tasolla olen nyt tehnyt väärin kun näin pääsi käymään? en halua pilata välejäni ex tyttöystävääni ja haluan auttaa hänen masennustaan kaikin mahdollisin keinoin, silloin kun hän sitä tarvitsee, mutta hän syyttää minua tästä tapahtuneesta ja siitä että hän on menettänyt oman mielenterveytensä tämän takia? (ja yleisesti osana minun takiani) olenko tehnyt sitten pahaa? joudunko itse katumaan omia tekosiani tämän tapahtuneen johdosta? en oikein ymmärrä miten tämän selittäisi, mutta tunnen syyllisyyttä tapahtuneeseen.
elämän pitäisi mennä eteenpäin, mutta en uskalla tavata ketään uusia tuttavuuksiakaan, kun hänen mielestään se on paha asia ja joka loukkaisi häntä...
onko mikään enään oikein??
erosta on mennyt jo vähän yli kuukausi ja sitten hieman humalaspäissäni löysin yöseuraa baarista... heikkona ihmisenä kerroin sitten ex tyttöystävälle tämän tapahtuneen.
jollain tasolla olen nyt tehnyt väärin kun näin pääsi käymään? en halua pilata välejäni ex tyttöystävääni ja haluan auttaa hänen masennustaan kaikin mahdollisin keinoin, silloin kun hän sitä tarvitsee, mutta hän syyttää minua tästä tapahtuneesta ja siitä että hän on menettänyt oman mielenterveytensä tämän takia? (ja yleisesti osana minun takiani) olenko tehnyt sitten pahaa? joudunko itse katumaan omia tekosiani tämän tapahtuneen johdosta? en oikein ymmärrä miten tämän selittäisi, mutta tunnen syyllisyyttä tapahtuneeseen.
elämän pitäisi mennä eteenpäin, mutta en uskalla tavata ketään uusia tuttavuuksiakaan, kun hänen mielestään se on paha asia ja joka loukkaisi häntä...
onko mikään enään oikein??
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.