Tervettä

Mä ainakin makaan kolme päivää puhelinsoitolla tilanteen mukaan. Kaks viikkoa saa sitten hakea yksityiseltä firman piikkiin, jos oikein vituttaa tai väsyttää.

toimihlö kirjoitti:

Mä ainakin makaan kolme päivää puhelinsoitolla tilanteen mukaan. Kaks viikkoa saa sitten hakea yksityiseltä firman piikkiin, jos oikein vituttaa tai väsyttää.

kaksi viikkoa on näemmä joku perus lääke masennnukseen (ketutukseen ym.) Joku paperimies (toimiihenkilö tosin) on sanonut osuvasti, ennen työnteko välillä vaan vitutti, nykyään pitää puhua ressistä ja burn outista. Kamulla on joku ihme kuvio jossa sillä on pelkona menettää duuni ja lekuri on tarjonnu 2 vkoa joka käynnillä. Mikäs kamun siinä sitten huilaillessa ajattelin. Mutta itseasiassa kamu lenkkeilee kovin ja pelaa mun kanssa sulkista. Se kun on tuota henkistä masennusta niin ei kai sitä tarvi kotona sängyssä maata.

jokuvaan kirjoitti:

kaksi viikkoa on näemmä joku perus lääke masennnukseen (ketutukseen ym.) Joku paperimies (toimiihenkilö tosin) on sanonut osuvasti, ennen työnteko välillä vaan vitutti, nykyään pitää puhua ressistä ja burn outista. Kamulla on joku ihme kuvio jossa sillä on pelkona menettää duuni ja lekuri on tarjonnu 2 vkoa joka käynnillä. Mikäs kamun siinä sitten huilaillessa ajattelin. Mutta itseasiassa kamu lenkkeilee kovin ja pelaa mun kanssa sulkista. Se kun on tuota henkistä masennusta niin ei kai sitä tarvi kotona sängyssä maata.

Pitää päästä elämään taas kiinni ja unohtaa duuniväsy. Liikunta ja jörniminen on siihen pirun hyvä lääke. Tuossa taudissa on hyvä käydä välillä ihmisten ilmoilla parilla bisselläkin välillä.

Vitutus on vitutusta ja se on ihan normaalia. Burnout vaatii jo vähän rehkimistä ja rankemmat keinot, että siitä selviää. Uus rakastajatar on hyvä lääke, niin ei burnout pääse ihan iholle...

terveintä porukkaa Suomessa. Työpaikoilla kuulee kun lasketaan, että on niin ja niin monta sairaslomapäivää käyttämättä.

ovat kirjoitti:

terveintä porukkaa Suomessa. Työpaikoilla kuulee kun lasketaan, että on niin ja niin monta sairaslomapäivää käyttämättä.

Itse en ole ollut töistäkään poissa kohta kymmeneen vuoteen, vaikka se minulta onnistuisi omalla ilmoituksella karenssitta kaiketi kolme päivää. Terveys on kaikeksi onneksi kestänyt. Lisäksi (kasvatuksen tuloksena) en jää ihan pienestä syystä kotiin sairastamaan. On vielä todettava sekin, että poissaolosta minun hommassani seuraa aina itsellekin ylimääräistä työtä etu- ja takakäteen.

Sitä tässä sietää ihmetellä, että mitä tuolla maikkarin uutisella - jota en itse nähnyt - on ajettu takaa? Sitäkö, että sairastaminen johtuu raskaasta työstä ja stressi helpottaa, kun työhön tulee tauko? Kuitenkin uutinen on tulkittu niin, että paperityöläisillä ei saisi olla edes niitä samoja oikeuksia kuin kaikilla muilla ihmisillä. Ihmisen pitäisi siis elää ja käyttäytyä miettien, että miltä näyttää ympäristön silmissä, jotta saisi elintilaa tässä yhteiskunnassa.

Lopuksi kerron olevani erittäin pettynyt, ellei työttömiltä, joita tällä foorumilla on aivan varmasti, löydy sitä vertaa empatiakykyä, että vastaisi rehellisesti esim. niin, että kyllä kotona jaksaa olla vaikka vähän sairaanakin eikä joka vaivan vuoksi kukaan yleensä lähde lääkärin juttusille, mutta on aivan eri asia lähteä töihin joka aamu, saatika epäsäännöllisiin vuorotöihin.

Työttömyyden kokenut kirjoitti:

Itse en ole ollut töistäkään poissa kohta kymmeneen vuoteen, vaikka se minulta onnistuisi omalla ilmoituksella karenssitta kaiketi kolme päivää. Terveys on kaikeksi onneksi kestänyt. Lisäksi (kasvatuksen tuloksena) en jää ihan pienestä syystä kotiin sairastamaan. On vielä todettava sekin, että poissaolosta minun hommassani seuraa aina itsellekin ylimääräistä työtä etu- ja takakäteen.

Sitä tässä sietää ihmetellä, että mitä tuolla maikkarin uutisella - jota en itse nähnyt - on ajettu takaa? Sitäkö, että sairastaminen johtuu raskaasta työstä ja stressi helpottaa, kun työhön tulee tauko? Kuitenkin uutinen on tulkittu niin, että paperityöläisillä ei saisi olla edes niitä samoja oikeuksia kuin kaikilla muilla ihmisillä. Ihmisen pitäisi siis elää ja käyttäytyä miettien, että miltä näyttää ympäristön silmissä, jotta saisi elintilaa tässä yhteiskunnassa.

Lopuksi kerron olevani erittäin pettynyt, ellei työttömiltä, joita tällä foorumilla on aivan varmasti, löydy sitä vertaa empatiakykyä, että vastaisi rehellisesti esim. niin, että kyllä kotona jaksaa olla vaikka vähän sairaanakin eikä joka vaivan vuoksi kukaan yleensä lähde lääkärin juttusille, mutta on aivan eri asia lähteä töihin joka aamu, saatika epäsäännöllisiin vuorotöihin.

Olen varsin kokenut koulumaailman pätkätyöläinen. Minun ns. hiljaisesta tiedostani ei kaikin ajoin ole mitään hyötyä kenellekään (on se sen verran työpaikkakohtaista), että jaanpa teille ihmeteltäväksi nyt sitäkin.

Koululaisten poissaolot ovat nimittäin lisääntyneet aivan hurjasti. Muistan, kuinka aikoinaan sadan tunnin poissaolo oli nyrkkisääntönä sille, että oppilas on siirrettävä sosiaalitoimiston asiakkaaksi lastensuojelun nimissä. Nykyisin se ei tulisi kuuloonkaan: tuntimäärähän vastaa vain noin kolmen viikon poissaoloa.

Tämä ilmiö on sama kaikissa koulussa, joissa olen työskennellyt. Aina on delleenkin joukossa niitä, jotka eivät ole koskaan pois, mutta myös niitä, joita ei koulussa näy juuri koskaan. Me emme juurikaan pysty syihin puuttumaan (kunhan joku nämä poissaolot kuittaa), mutta tuntuu aika ihmeelliseltä, että poissaolot lisääntyvät, vaikka aineellinen hyvinvointi on kuitenkin esim. omaan lapsuuteeni verrattuna todellakin paljon parempi.

Aavistelisitteko syitä siihen, miksi ns. normaali lapsi ei enää jaksa lähteä kouluun yhtä monena aamuna kuin aikoinaan?