ei vois sitten olla ristiriitaisempaa...
tilanne tämä: miehelläni on "parhaana ystävänään" nainen, joka on RAKASTUNUT mieheeni; on ollut jo useamman kuukauden. en tiedä kauanko mieheni on siitä tiennyt, koska nyt se vasta tuli puheeksi. Sillä naisella menee omassa suhteessaan huonosti, ja hän haluaisi miehen joka veisi hänet mukanaan.
no, olemme kyllä keskustelleet asiasta paljonkin, ja mieheni on surullinen naisen puolesta, kun nainen meni ja rakastui, vaikka mieheni halusi vain olla ystävä ja kuunnella ja lohduttaa naista.
mä olen myös ollut rakastunut "väärään" mieheen ja tiedän tasan tarkkaan miltä siitä naisesta tuntuu.
en tiedä miten tähän kaikkeen tulee ratkaisu...
haluan luottaa mieheeni, että olen hänen ainoansa. toisaalta olen menettänyt jo melkein yöuneni, kun ajattelen että he tsättäilevät netissä ja juttelevat puhelimessa päivät pitkät.
tietenkin ainoa ja paras ratkaisu olis, ettei mieheni enää olisi niin hyvä ystävä; tai no periaatteessa KAIKKI yhteyden pito pitäisi loppua, koska muuten sillä naisella on aina hiukan toivoa.
mutta nainen on kuitenkin todella mukava ja olemme ihan hyviä ystäviä kaikki. nainen vain sattua rakastumaan mieheeni heikkona hetkenään. ymmärrän täysin.
toisaalta voisin olla vihainenkin miehelleni, että hän antoi tämän tapahtua. ei saisi olla liian "ymmärtäväinen" huonossa suhteessa elävälle.
samoin alkoi myös meidän suhteemme; mä olin huonossa avioliitossa ja erosin exästäni ja tulin tämän uuden iehen luokse. tiedän että mieheeni on helppo rakastua. huoh!
no, onko muilla vataavia kokemuksia? onko tullut katastroofeja vai onko kaikki selvinnyt OK?
kiitos.
tilanne tämä: miehelläni on "parhaana ystävänään" nainen, joka on RAKASTUNUT mieheeni; on ollut jo useamman kuukauden. en tiedä kauanko mieheni on siitä tiennyt, koska nyt se vasta tuli puheeksi. Sillä naisella menee omassa suhteessaan huonosti, ja hän haluaisi miehen joka veisi hänet mukanaan.
no, olemme kyllä keskustelleet asiasta paljonkin, ja mieheni on surullinen naisen puolesta, kun nainen meni ja rakastui, vaikka mieheni halusi vain olla ystävä ja kuunnella ja lohduttaa naista.
mä olen myös ollut rakastunut "väärään" mieheen ja tiedän tasan tarkkaan miltä siitä naisesta tuntuu.
en tiedä miten tähän kaikkeen tulee ratkaisu...
haluan luottaa mieheeni, että olen hänen ainoansa. toisaalta olen menettänyt jo melkein yöuneni, kun ajattelen että he tsättäilevät netissä ja juttelevat puhelimessa päivät pitkät.
tietenkin ainoa ja paras ratkaisu olis, ettei mieheni enää olisi niin hyvä ystävä; tai no periaatteessa KAIKKI yhteyden pito pitäisi loppua, koska muuten sillä naisella on aina hiukan toivoa.
mutta nainen on kuitenkin todella mukava ja olemme ihan hyviä ystäviä kaikki. nainen vain sattua rakastumaan mieheeni heikkona hetkenään. ymmärrän täysin.
toisaalta voisin olla vihainenkin miehelleni, että hän antoi tämän tapahtua. ei saisi olla liian "ymmärtäväinen" huonossa suhteessa elävälle.
samoin alkoi myös meidän suhteemme; mä olin huonossa avioliitossa ja erosin exästäni ja tulin tämän uuden iehen luokse. tiedän että mieheeni on helppo rakastua. huoh!
no, onko muilla vataavia kokemuksia? onko tullut katastroofeja vai onko kaikki selvinnyt OK?
kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minusta tuossa tilanteessa ei välejä tarvitse kokonaan katkaista. Ehkä jonkinlainen rauhoittuminen olisi kuitenkin paikallaan. En pitäisi tilannetta mitenkään hirveän erikoisena. Jotenkin luulen, että on aika yleistäkin, että joskus ihminen ihastuu tai rakastuu ystäväänsä.
Miestäsi älä syytä. Minusta ystävälle pitää antaa tukea silloin, kun ystävä sitä kaipaa. Eihän hän ystävä muuten olisi. Se, että ystävä rakastumisesta huolimatta ei ole lähtenyt rikkomaan suhdettanne, kertoo jostakin. Jos hän on todellinen ystävä, hän kunnioittaa suhdettanne rakastumisesta huolimatta.
Kysyit kokemuksista. On minullekin ystäväni sanonut, että rakastaa minua. Hän tosin on onnellisessa avioliitossa miehensä kanssa, mutta kuulemma rakastaa minua siitä huolimatta. Rakastaa kyllä miestäänkin, eli ei toivo tilanteen muuttuvan. Minä luulenkin, että ihminen voi rakastaa muitakin kuin puolisoaan, eikä siitä tarvitse tehdä ongelmaa.
Myös omalla miehelläni on toinen rakkaussuhde, vieläpä työpaikalla. Yhteydenpito on päivittäista työpäivän aikana ja sen jälkeen. Illalla tekstiviestit viuhuvat. Tässä suhteessa he ovat molemmat mukana, ei siis yksipuolista. Suhde ilmeisesti alkoi 10 vuotisesta ystävyydestä ja syveni vähän kerrassaan. Tämä nainen on tiettävästi onnellisesti (?) naimisissa tahollaan ja hänen miehensä, joka lähes palvoo vaimoaan ei tiedä mitään jo ainakin pari vuotta jatkuneesta suhteesta. Itse sain sen vahingossa tietää. Kaikki yritetään tietenkin peitellä. Kuulemma (ja uskonkin sen) tämä ei kuitenkaan ole seksisuhde. Se hoituu kotona ja hyvin on mennyt jo 31 vuotta, myös mieheni mielestä.
Minulle tämä on raskasta. Mieheni ei kertakaikkiaan suostu puhumaan asiasta. Parisuhdeneuvottelussa kävimme talvella - ilman tuloksia. Siellä hän puhui koko ajan vain ystävästä, vaikka on tunnustanut minulle rakastuneensa. Tämä suhde ei kuulemma lopu ikinä. Miehen mukaan asiassa ei ole mitään väärää ja tuomittavaa. Kaikki pitää kuitenkin salata. Tunnen todella olevani täysin ulkopuolinen kaikessa, kuin ns. toinen nainen avioliitossani.
Voin kyllä mielessäni ymmärtää, kuinka ikääntyvän miehen itsetuntoa hivelee saada ihailua ja puhelin täyteen rakkaudentunnustuksia. Kuvittelin, että tällainen menee ohi lyhyessä ajassa ja "viisaasti" olin rähinöimättä.
Ei tässä viisaus auta ja nyt on luovuttamisen aika. Olen lomalla pohtiessani hylännyt kaikki haaveet yhteisestä vanhenemisesta. Tulostin jo mallit avioerohakemuksen tekemiseksi. Sääli näin pitkän liiton jälkeen, mutta en enää jaksa tätä salailua ja kyräilyä. Joudumme nimittäin tämän tästä tekemisiin tämän mieheni rakastetun ja hänen puolisonsa kanssa, koska asumme pienellä paikkakunnalla. En halua olla enää näissä salailuissa ja valheissa mukana.
Siis sinulle: Puhu ja keskustele miehesi kanssa avoimesti, jos vain voit. Puhu puhumasta päästyäsikin. Pidä kiinni hänestä ja osoita rakkauttasi. Älä ryhdy LIIAN ymmärtäväiseksi, vaikka sitäkin tarvitaan. Uskon, että teillä on vielä kaikki pelastettavissa. Aurinkoista kesää!!
PS. Jos jollakin on vastaavanlaisia kokemuksia avioliiton ulkopuolisista rakkaussuhteista, voisi kirjoitella kokemuksistaan. En siis tarkoita näitä perinteisiä uskottomuus-/pettämistarinoita.
Kun elin edellisessä suhteessani, eräs miespuolinen ystäväksi itseään kutsuva henkilö kertoi olevansa rakastunut minuun, muttei häirinnyt silloista suhdettani mitenkään. Olimme paljon samoissa porukoissa, mutta hän ei koskaan käyttäytynyt epäasiallisesti. Hän tiesi etten tunne häntä kohtaan muuta kuin kaveruutta. Eli asia ei minua häirinnyt.
Kunnes sitten erosin silloisesta avomiehestäni. Silloin tämä "ystävä" alkoi pommittaa "nyt kun olet vapaa". Hänestä tuli sellainen maanvaiva ettei pahemmasta väliä. Pyysin häntä lopettamaan, mutta ei uskonut. Hänen mielestään, kun "ystävyytemme" oli kestänyt minun aikaisemman suhteen, hänen tilapäiset suhteet ja olimme silti "ystäviä", hänen mielestään meidät oli tarkoitettu toisillemme. Puhelin soi jatkuvasti, hän ramppasi oven takana tämän tästä, tupautui ravintolassa kylkeen ja häiritsi muita miessuhteitani. Lopulta käsin painua helvettiin, mutta sekään ei auttanut. Minun oli pakko vaihtaa puhelinnumero. Onnekseni eräs uusi "hoitoni" ymmärsi yskän ja auttoi antamaan sen kuvan että olemme paremmassakin suhteessa. Hän asui jonkin aikaa luonani ja oli aina ovella vastassa kun "ystäväni" tuli tarkistamaan pitääkö paikkansa että minulla on uusi suhde. Ostimme rihkamasormukset ihan vain näön vuoksi. Kävimme tarkoituksella esittämässä onnellista pariskuntaa niissä ravintoloissa joissa olin ennenkin käynyt, joissa myös "ystäväni" kävi. En nauttinut alkoholia, koska annoimme ymmärtää että olin raskaana...
Sitten onneksi sain työpaikan aivan toiselta paikakkunnalta (yli 300 km) eikä tämä "ystävä" saaanut tietää. Hävisin vain kuviosta, ehkä hän luuli että tosiaan sain lapsen. En tiedä. Koko soppaa kesti lähes vuosi siitä kun erosin ex-avokistani. Sitkeä kaveri tämä "ystävä", ja aivan täysi ääliö. Sitä ei arvannut eikä huomannut päällepäin. Kerroin vain esimerkkinä siitä, että on sitä kaikenlaisia "ystäviä"...
no, kiva kuulla erilaisia ajatuksia ja kokemuksia. kyllä tää on hämmentävää. en tunne sitä naista kohtaan vihaa; enkä miestänikään - niin kauan kun "tiedän" että mulle ollaan rehellisiä.
on niin ristiriitaiset tunteet, mutta ehkä näistä selvitään.
Suoraan sanoen tukka nousi pystyyn pöyristyksestä, kun luin näitä juttuja ymmärtävistä ihmisistä jotka sallivat "ystävän" avoimesti tunnustavan rakkautensa omalle miehelleen, ja kiintymystä vaikka mitä.
Itse ,anteeksi vain, vetäisin tuollaista ystävätärtä turpaan.
Lapatossun miehen kanssa varmaan karsee olla, joka ei tajua sopivaisuuden rajoja. Kyllä oman elämänkumppanin tunteet täytyy tottakai olla etusijalla, mitään helvetin tekstiviestejä tai rakkaudentunnustuksia joltain "ystäviltä"!!! AAAAARRRGHHH!