Lapset

Hei te kaikki avioeron kokeneet! Teillä on varmasti samanlaisia kokemuksia kuin minullakin ja miten te olette ne ratkaisseet.
Nimittäin avioeroni alkaa olla kohta selvä.
Tapasin avioeron harkinta-aikana ihanan miehen, jollaista en ole voinut kuvitellakaan olevan, tai edes tiennyt mitä on viihtyä miehen kanssa.
Minulla on lapsia exän kanssa ja nyt minua vetää kahteen suuntaan. Tunnen vain sääliä exääni kohtaan mutta meillä on yhteiset lapset. Lapset eivät siedä uutta miestäni, vaikka hän yrittää mitä. En haluaisi lapsilleni murhetta.

Oletteko olleet kahden tulen välissä?
Minulla uusi ihana unelmasuhde joka paranee päivä päivältä. Minulla oli myös vanha suhde joka huononi päivä päivältä. (huom. eron alkaessa ei ollut uutta katsottuna).
Mutta nuo lapset, joita on monen monta. Ja ne katsovat äitiään pahoillaan.

Lapseni haluavat isän takaisin, mutta minä en rakasta häntä, vaan säälin.

On monenlaisia avioliittoja, mutta lapsille haluan parasta. Voin olla rakkaudettomassa liitossa, olinhan sitä ennenkin kun en paremmasta tiennyt, eikä se tuottaisi vaivaa nytkään.

Olen aina ollut lapsille vähän liian hellä enkä nytkään haluaisi muuta.

Mitä olette tehneet tällaisessa tilanteessa?
4779
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

On ilmeisesti aika yleistä, että eron hetkellä tai heti sen jälkeen ihastuu palavasti johonkin, jonka kanssa aloitetaan uusi suhde. Sille on joku nimikin olemassa, mutten nyt saa sitä mieleeni.

Ei tietenkään sinun kannata rakkaudettomassa liitossa jatkaa. Älä kuitenkaan hylkää tai laiminlyö lapsiasi tuon uuden suhteen vuoksi. Luultavasti eroat jonkin ajan päästä uudesta miehestäsikin, kun et enää tarvitse tukea nykyiseen eroosi. Eli huolehdi lapsistasi, vaikka tuntisit itsesi kuinka rakastuneeksi.

Äänestä
  • Laastarisuhde oli se sana, jota hain. Voi tuntua, että tapaamasi mies on juuri se oikea sinulle, mutta pistäisin silti jäitä hattuun.

    Äänestä

tutustuttaa lapsille uusi mies? Lapset varmasti surevat eroa vielä ja toivovat luonnollisesti että palaisitte exäsi kanssa yhteen. Voit selittää heille, että se ei ole mahdollista, mutta älä kuitenkaan tyrkytä uutta "isäehdokasta" heti kättelyssä.

Mielestäni silloin kun lapsia on kuvioissa, pitäisi uusiosuhteissa edetä todella varovasti. Pahinta lapsille on, että ihmisiä tulee ja menee, juuri kun he ovat tottuneet uuteen heppuun, tämä häipyykin ovesta ulos. Tätä tapahtuu valitettavan paljon. Nauti uudesta suhteestasi ja vietä vaikka kaikki "vapaa-aikasi" (= aika jonka lapset ovat exällä) uuden miehen kanssa, mutta älä tutustuta häntä lapsille ennen kuin olet "varma" että suhde kestää. Ja avioeron jälkeen valitettavan usein on näitä "laastarisuhteita" joilla eronnut hoivaa omia edellisen suhteen aiheuttamia haavojaan, mutta jotka eivät pitemmän päälle kestä.

Äänestä
  • En usko että uusi suhteeni on laastari. Nimittäin olin yksin yli puoli vuotta (avioliitossa olevien yksinolovuosien lisäksi) ja nautin olostani suunnattomasti ja päätin etten ikinä huoli itselleni uutta ihmistä vaan haluan olla lasteni kanssa. Kohtalo päätti kuitenkin toisin ja tapasin iki-ihanan miehen.
    Eron alussa todella hain laastarisuhdetta, löysin sellaisia mutta ne päättyivät melkein heti kättelyssä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Mimmi kirjoitti:

Hei te kaikki avioeron kokeneet! Teillä on varmasti samanlaisia kokemuksia kuin minullakin ja miten te olette ne ratkaisseet.
Nimittäin avioeroni alkaa olla kohta selvä.
Tapasin avioeron harkinta-aikana ihanan miehen, jollaista en ole voinut kuvitellakaan olevan, tai edes tiennyt mitä on viihtyä miehen kanssa.
Minulla on lapsia exän kanssa ja nyt minua vetää kahteen suuntaan. Tunnen vain sääliä exääni kohtaan mutta meillä on yhteiset lapset. Lapset eivät siedä uutta miestäni, vaikka hän yrittää mitä. En haluaisi lapsilleni murhetta.

Oletteko olleet kahden tulen välissä?
Minulla uusi ihana unelmasuhde joka paranee päivä päivältä. Minulla oli myös vanha suhde joka huononi päivä päivältä. (huom. eron alkaessa ei ollut uutta katsottuna).
Mutta nuo lapset, joita on monen monta. Ja ne katsovat äitiään pahoillaan.

Lapseni haluavat isän takaisin, mutta minä en rakasta häntä, vaan säälin.

On monenlaisia avioliittoja, mutta lapsille haluan parasta. Voin olla rakkaudettomassa liitossa, olinhan sitä ennenkin kun en paremmasta tiennyt, eikä se tuottaisi vaivaa nytkään.

Olen aina ollut lapsille vähän liian hellä enkä nytkään haluaisi muuta.

Mitä olette tehneet tällaisessa tilanteessa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu