olemme ajatelleet poikaystäväni kanssa parisuhdeterapiaa..olemme seurustelleet 2 vuotta. "ongelmana" vain on että itse olen 16 vuotta ja hän on minua 10 vuotta vanhempi..niin että pääsisimmeköhän me parisuhdeterapiaan vaikka toinen osapuoli on alaikäinen?
parisuhdeterapia
alaikäinen
112215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En ymmärrä, miksi tuossa tilanteessa pitäisi mennä parisuhdeterapiaan. Olet vielä teini-ikäinen, ja suhteenne on kestänyt vähän aikaa - puhumattakaan siitä, että se on alkanut silloin, kun sinä olit 14. Ei ole mitään järkeä jatkaa suhdetta, joka ei tuossa vaiheessa pysy pystyssä ilman terapiaa.
Lopettakaa siis tuo suhde, ja menkää omille teillenne. Sinäkin löydät varmasti itsellesi paremman miehen.
kiitos vain mutta oliko kysymykseni "jätänkö sen jätkän?" ei tainnut olla joten jos osaat vastata kysymykseeni kunnolla niin ole hyvä.
Tämä on keskustelupalsta, eikä mikään jeesjees-palsta. Sinä kysyt, mitä haluat, ja muut saavat vastata, mitä haluavat. Näin se menee. Jos et halua kommentteja, älä kysy.
vaikkei se sinusta siltä nyt tunnukaan mikäli suhteenne ei toimi voisi olla viisainta harkita eroa tai ainakin etsiä syitä miksi jatkaa/erota? ja muistaa että pelkkä rakkaus ei aina riitä.
ikävä kyllä parisuhdeterapia ei taida olla teidän paikkanne, he eivät ehkä osaisi suhtautua vakavasti suhteeseenne ja palvelu on suunnattu ehkä kuitenkin hieman pidemmille suhteille ja lapsiperheille.
vaikea sanoa kun et kerro millaisia ongelmanne ovat.
Saanko udella, miksi kaipaatte terapiaa, onko siihen joku selkeä syy? Ei tarvitse tietenkään vastata, jos et halua, mutta olen vain utelias. Vastausta kysymykseesi en tiedä, mutta luulisin, että ainakin seurakunnan parisuhdeilloissa tms. ei ole ikärajoja.
...parisuhdeterapiaa tuossa iässä ja noin lyhyessä suhteessa olisi se, että antaisit itsellesi aikaa "aikuistua" rauhassa, koska asioilla on tapana loksahdella myös henkisen kasvun kautta.
Käyt läpi edelleen voimakasta murrosta itsessäsi ja se heijastuu parisuhteeseen, eikä todellinen ongelma todennäköisesti ole parisuhteessa, vaan jossakin muualla.
voi kiitos..vaikka olenkin 16v ei se tee minusta mitään kakaraa! toisten mielestä kaksi vuotta on lyhyt aina toisten mielestä ei tietysti riippuu mihin vertaa.. mutta joka tapauksessa en tarvitse paasausta alaikäisyydestäni tai muusta..
Muttakun se nyt on vain tosiasia, että sä olet vielä teini-iässä. Sulla on vielä ruumiillisestikin kasvu kesken, saati sitten henkisesti.
Vaikka susta kuinka tuntuisi, että olet kypsä sun muuta, niin ei se tarkoita, että olet henkisesti sellaisella aikuisuuden tasolla kuin 10 vuotta vanhempi.
Ota nyt oikeasti järki käteen ja mieti, että onko tuossa pointtia tuossa iässä olla noin vakavissaan. Oletko itse saanut rauhassa ilman velvoitteta ja sitoumuksia kasvaa aikuiseksi.
Tiedätkö, että vielä suurin osa 20 vuotiaistakin on epäkypsiä VAKAVAAN parisuhteeseen. Kun tulet samaan ikään kuin minä (27) huomaat, että et elämä ja rakkaus ei sittenkään ole sitä miksi sen on teininä kuvitellut.
Niinkuin sanoit, että 16 vuoden ikä ei tee sinusta kakaraa. Niinpä niin, ei se tee sinusta myöskään aikuista.
...ikä sinusta tee.
Jos vertaat kahta vuotta parisuhteeseen, niin se on todella lyhyt aika ja oikeastaan vasta kahden kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen alkaa suhde näyttämään sen, mitä se kokonaisuudessaan on, eli ei mitään jatkuvaa pumpulia ja pilvilinnaa. Toiseksi, parisuhde näyttää parisuhteelta sitten kun asuu oikeasti yhdessä ja talostelee samaa taloutta kaikkine askareineen.
Voisitko kertoa, minkälaisia ongelmia teillä sitten on, johon tarvitsette parisuhdeterapiaa?
Täällä on kuitenkin keskustelijoiden joukossa ihmisiä, joilla on kokemusta moennlaisista elämäntilanteista ja myös hyvin pitkistäkin parisuhteista ja uskon, että saat täältäkin jotain vinkkejä/ajateltavaa, joita voisit peilata niitä omaan suhteeseesi.
Sen verran tiedän kyllä parisuhdeterapiasta, että erittäin todennäköisesti saat sieltä samansuuntaisen neuvon kuin minä kirjoitin, eli "anna itsellesi tilaa kasvaa ja elää nuoruuden murros"
...vastaukseen.
Koet paasauksena täällä esitettyjä kommentteja, mutta ehkäpä koet paasauksena myös parisuhdeterapeutin sanat, ellei ne satu olemaan mieleisiä sinulle.
Vastaus alkuperäiseen kysymykseesi, pääsetkö parisuhdeterapiaan: Ainut tapa selvittää se asia, on soittaa ja kysyä, täällä ei kukaan voi antaa siihen vastausta.
Yksi juridinen näkökanta asiaan on, että olet lain mukaan holhouksen alainen, eli parisuhdeterapeutti ei voi antaa sinun elämääsi koskevia neuvoja tai ohjeita ilman vanhempiesi suostumusta ja vanhemmillasi on vielä tässä vaiheessa oikeus sinun potilaskertomukseesi.
Aina puhutaan vaan siitä, kuinka naiset pihtaa seksiä. Ottaa todella päähän tämä ikuinen stereotypia naisten haluttomuudesta. Meidän suhde alkoi avomieheni aloitteesta. Itse en ollut alussa kovinkaan kiinnostunut, mutta lämpenin pikkuhiljaa ajatukselle. Muutimme jonkin ajan päästä yhteen ja olemme olleet avopari viitisen vuotta. Koko ajan, ihan alusta lähtien, minä olen ollut se, joka kaipaa seksiä elämäänsä. Tuntuu kuin miestä ei seksi kiinnostaisi lainkaan. Eikä ole minusta johtuvaa, koska hän kuulemma rakastaa tosi paljon ja haluaa jatkaa, mutta itse en näe kohta muuta vaihtoehtoa kuin parisuhdeterapia tai ero. Olen ehdottanut eroakin varmaan kolme kertaa, mutta ei olla saatu tehtyä sitä. Itse olen kovinkin seksuaalinen ja todella haluaisin sitä läheisyyttä enemmän. Kerran kuukaudessa ei riitä!