Siis viisi vuotta yhdessä, avoliitossa. Nyt olen eroa mietisekellyt jo pitemmän aikaan, hän ei mitään tiedä.
Monta mutkaakin olisi matkassa. Yhteinen asunto ja ym. kivaa...huolettaa. Kaikki jakaa pitäis järkevästi, mutta tiedän ettei hänen puoleltaan sitä voi odottaa.
Mihin sitä tästä lähtisi, kun ei paikkaa ole.
Miten kaiken saisi järkevästi toimimaan.
Neuvoja siis kyselisin,tarvitsisin.
Monta mutkaakin olisi matkassa. Yhteinen asunto ja ym. kivaa...huolettaa. Kaikki jakaa pitäis järkevästi, mutta tiedän ettei hänen puoleltaan sitä voi odottaa.
Mihin sitä tästä lähtisi, kun ei paikkaa ole.
Miten kaiken saisi järkevästi toimimaan.
Neuvoja siis kyselisin,tarvitsisin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen miettinyt aivan samaa...ois kiva kuulla jotain neuvoja, kun ei ole oikeastaan varsinaista syytä jättää toista..tuntuu vaan että ei enää kiinnosta!!
No toisaalta..onhan mulla jo toinen mies pyöriny mielessä..mut sitä mä en tule ikinä saamaan..mut tuntuu todella petolliselta olla vaan sen takia et on pakko..:(
Tunnen itteni petturiksi..olen kyllä kerran sanonut joskus aikasemmin tästä asiasta, mut kuitenkin otin hänet takaisin, sitä kun ei ikinä tiedä mitä toiselle tapahtuu, jos jättää..
Kohtalotovereita ollaan..vai oletko kenties se minun mies?
vain.
Jotain yrittää ja toinen sen hajottaa, ei enää jaksaisi olla se joka koko rakennelmaa kannattaa.
ns. oma minä, toinen sen tukahduttaa. Miettinyt olen josko yrittäis puhua asumuserosta, mutta hän ei ymmärrä..vaan heti poikki.
Siksi siis neuvoja kyselemässä. Pitäis asunto saada..ja omaisuus jakaa...jne..
Samat fiilikset täällä, seurusteltu 2v, erottu siinä ajassa 4 kertaa, ei suju suhde, ihastunut toiseen, miettinyt eroa, muutanko, olen aivan sekaisin, ihana kuulla että on ns. "kohtalotovereita".
Siis tää on aivan kamalaa...oishan se hyvä jos olis syy jättää, mut ei ole sitäkää..:(
Olen miettinyt myös sitä, että rupeaisin tahalleni riitelee...ja se ei enää kestäis mua..en halua olla se "pahis" meidän suhteessa..enkö ole kamala ihminen:(?
Tuo nyt kuulostaa lähinnä siltä että olet joko liian laiska ja odotat kaiken tapahtuvan itsestään, tai liian pelkuri lähtemään. Eihän se noin toimi.
Kämpän saa kun ottaa lehden käteen ja alkaa katselemaan ilmoituksia ja soittelee niistä. Tai jättää itse hakemuksen/ilmoituksen vuokranantajille. Kaupungilta saa yleensä aika helposti kämppiä. Kamojen pakkaamiseen menee maksimissaan muutama päivä. Itse muuttorundi on päivässä ohi. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Ja jos et vielä ole siipallesi asiasta puhunut, alkaa olla korkea aika.
eihän siinä sitten ole kuin, mistäs rahat siihen kaikkeen saisi.
Mäkin haluaisin vaan lähteä. Mutta syytä ei suoranaisesti ole - ainoastaan se tunne mikä itselläni on: tämä ei olekaan se elämäni mies. Vaikka onkin todella ihana ihminen. Joskus toivon, että se vaikka löisi kerran. Olisi syy! Olen myös yrittänyt tuota riitelyä...ei se onnistu...eikä sitä jaksa.
Ihana kuulla et on kohtalotovereita tosiaan...
kaise on sitten niin, että pitää vaan tylysti sanoa suoraan se että et ole se ihminen kenen kanssa haluan olla koko loppu ikäni..tai sitten ehdottaa "taukoa" suhteessa...en keksi muutakaan..
taukoa minä ainakin haluaisin...varovasti kerran kysyinkin..vastaus oli suora... se loppuu sitten heti. Silloin mietin että kovin on hepposessa jos ei viitsi edes yrittää. Olisi jo tuolloin pitänyt tajuta lähteä.
Pohdin silti vieläkin, viisi vuotta on kuitenkin pitkä aika yhdessä elettyä aikaa. Vakava päätös, joka eikä ole peruttavissa.
Mene sitten matkoihis, jos et kykene kypsään suhteeseen.
Menkää ihmiset puhumaan vaikeuksistanne. Tällä tavalla kantaisitte vastuuta parisuhteistanne ja niiden sujumisesta. Mitä te aikuiset ihmiset ruikutatte vai ettekö ole vielä aikuisiksi kasvaneet? Puhuminen on ainoa tapa selvittää asioita. Ei sitä voi vaan yksin mietiskellä ja olla suhteessa ikäänkuin aliarvioiden ja vähätellen koko ajan toista. Jos toinen ei sitten halua keskustella, niin antakaa sitten olla ja lähtekää meneen, jos ette voi olla enää tilanteessa. Ei kannata myöskään uhrata omaa elämäänsä tuommoiseen.
Mielestäni teet väärin, jos et puhu puolisollesi eroaikeistasi. Käytät häntä hyväksesi monella tasolla, jos hän on kerran täysin tietämätön. Ota vastuu ajatuksistasi ja aikeistasi ja puhu suoraan. Ehkä saat uutta pohdittavaa ja ehkä voitte pohtia suhteenne tilaa yhdessä. Minulle kävi niin, että mies vain kylmästi ilmoitti haluavansa eron. Voit arvata, miltä se tuntui, koska en aavistanut mitään. Siksi pyydän, että välittäisit vähän toisenkin tunteista, jookos?
nyt on hiukan puhuttu, mutta se on nyt välillämme. Välillä voi jopa järkevästi puhua, toisinaan taas saan kuulla syytöksiä, syyllistämistä. Joka hänen puoleltaan asiassa kuin asiassa on "normaalia". Tietysti en mitään ymmärtämistä odottanutkaan. Mutta siihen liittyy nyt paljon kaikkea muuta. EN ole hänelle ollut koskaan uskoton tai muuta sellaista ja nyt siitäkin kuulla sitten saan. Noh, aika näyttää mihin päin käännymme :)
Olen seurustellut reilut kolme vuotta saman miehen kanssa, ja nyt on kesken eroaminen, joka on yllättävän hankala prosessi, vaikka mitään liittoja ei olekaan solmittu eikä yhteistä omaisuuttakaan käytännössä ole. Suurimpana ongelmana on se, että mies ei halua erota, ei sitten mitenkään, ja elättelee edelleen toiveita yhteisestä tulevaisuudesta (itse luovuin siitä ajatuksesta suunnilleen ensimmäisen vuoden jälkeen).
Olen puhunut ajatuksistani jo pitkään, yrittänyt jättää aikaisemminkin, antanut uusia mahdollisuuksia vielä pari ja jotenkin tuntuu, että vaikutus on ollut vain negatiivinen. Mies ei enää kunnioita eikä usko minua, ja siksi saan sanoa vaikka sata kertaa, että se on ohi, ja siitä huolimatta tuo haluaa nähdä ja halata ja saada minut takaisin.
Lisäksi tuo tyyppi on kuitenkin noin yleisesti ihan mukava, eikä ole myöskään antanut mitään kunnollista syytä eroon, vaikka niitä pienempiä syitä onkin useita. En siis voi esim. suuttua kunnolla ja kävellä ulos siksi, että mies hakkaisi tai juopottelisi tai pettäisi, koska tuo on liiankin uskollinen ja kiltti. En kuitenkaan pidä siitä, millaisen jatkunut suhde on minusta itsestäni tehnyt, sillä nykyään tuon miehen seurassa vain tukahdutan minuuteni jonnekin pois näkyvistä ja toimin vanhojen rutiinien mukaisesti, ja päässä on koko ajan kamala myrsky.
Jos minulta kysytään, emme enää seurustele, mutta mies ei tuota halua tunnustaa. Ja sitten se hajoilee pahasti, ei pysty tekemään töitä eikä syömään, ja tunnen itseni kovin syylliseksi. Kun nähdään, tuo saa edes pariksi tunniksi jonkinlaisen rauhan, vaikka tekeekin sen uskottelemalla itselleen, että saa minut takaisin.
Ehkä kaikkein rasittavinta on se, että joku yleensäkään haluaisi minut takaisin sellaisena kuin olen viime aikoina ollut. Itse varmasti pysyttelisin mahdollisimman kaukana ja olisin vain tyytyväinen päästyäni eroon itsestäni. Silti en oikein osaa vain lopullisesti hävitä hänen elämästään, vaan yritän samaan aikaan leikkiä lojaalia ystävää ja uskottavaa exää. Ei toimi. Yrittäkää te selviytyä hiukan paremmin.
...kauhistus, ihan sama tilanne minulla, ihan melkein kuin itse olisin tarinasi kirjoittanut ainut poikkeus, että minulla selvät syyt jättää, koska toinen pettää ja kun napsahtaa niin turpaankin voi tulla.
löytyihän täältä kohtalotovereita.Suora kysymys mieheltä naisille:miten saan vähiten loukattua ja satutettua puolisoa,miten jumalauta pystyn sanomaan 16 vuotta vieressäni nukkuneelle naiselle että rakastan toista, olen tuntenut toisen jo 26 vuotta, ja rakastanut viimeiset kolme vuotta - tai ehkä olen rakastanut häntä kaikki nämä vuodet,mutta silloin joskus ei ollut hänen puolesta mahdollisuuksia,nyt olisi..vaan mä oon kiinni,vaimo romahtaa täysin jos lähden,jos en, mä romahdan,en ole ollut onnellinen nykyiseen elämäämme enää moneen vuoteen...
Vaimo haluaa olla kotona,rakastaa mua,lastenlasten kanssa,ei käydä koskaan missään,sanoo että mene sä jos haluat,helvettiäkö mä yksin missään mitään teen?
Hei,pitääkö minun elää loppuelämäni näin,vai miten sanon että MÄ LÄHDEN?
Puhuttu on asiasta,sanoi ettei halua menettää mua..oon liian kiltti,en halua pahoittaa hänen mieltään, mutta sit kärsin mä, ja hän joka odottaa mua..
Miten jotkut ihmiset pystyy olemaan niin kovia että ne vaan sanoo että nyt mä lähden,vidu,en mä pysty!!!!!!!!
Antakaa helppii!!