mulla on ollut aika monta seksisuhdetta ilman rakkautta ennen kuin mentiin yhteen mun poikaystävän kanssa. alussa kun hän kysyi, kerroin vain totuudesta puolet. pari kuukautta sitten tunnustin että oli ollut pari muutakin, ja sitten vähän ajan päästä tunnustin taas yhden ja eilen tunnustin sitten sen viimeisen. siitä on aina syntynyt aivan hirveetä riitaa, eikä syyttä. ei olisi pitänyt valehdella. mutta kun oli niin helvetin vaikeeta ja noloa kertoa totuus. sitäpaitsi mies ei reagoi ollenkaan hyvin vaan sanoo minua moraalittomaksi lutkaksi (sitähän minä olin) ja ne tilanteet on ollut aivan kestämättömän hirveitä. on ollut itsemurha-ajatuksia (sitä en tosin tekisi, oikeesti) ja huutamista keskellä yöllä. tämän vuoksi minua on pelottanut aivan mielettömästi kertoa totuus.
poikaystäväni on ollut vain yhden ainoan tytön kanssa ennen minua, ja siinä suhteessa oli myös rakkautta. minun menneisyyteni sen sijaan on säälittävä ja hirvittävä putki merkityksetöntä seksiä, joskus jopa yhdenillanjuttuja- ja tuttavuuksia. häpeän menneisyyttäni aivan uskomattoman paljon, ja rakastan poikaystävääni todella paljon, enkä kestä ajatella että on hyvin mahdollista että nyt menetän hänet. on ollut liian paljon valheita enkä minua enää voi ottaa tosissaan. hän ei usko, ettei minulla ole enemmän juttuja mistä en ole kertonut. pelottaa, kaduttaa ja nolottaa. ihan hirveästi. apua.
poikaystäväni on ollut vain yhden ainoan tytön kanssa ennen minua, ja siinä suhteessa oli myös rakkautta. minun menneisyyteni sen sijaan on säälittävä ja hirvittävä putki merkityksetöntä seksiä, joskus jopa yhdenillanjuttuja- ja tuttavuuksia. häpeän menneisyyttäni aivan uskomattoman paljon, ja rakastan poikaystävääni todella paljon, enkä kestä ajatella että on hyvin mahdollista että nyt menetän hänet. on ollut liian paljon valheita enkä minua enää voi ottaa tosissaan. hän ei usko, ettei minulla ole enemmän juttuja mistä en ole kertonut. pelottaa, kaduttaa ja nolottaa. ihan hirveästi. apua.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eikö teillä ole parisuhteessa muuta tekemistä kun pohtia sitä, kenen kanssa on seurusteltu enne suhdetta, tai mitä on tullut tehtyä "sinkku aikana". Se kaikkihan on mennyttä, etkä sitä saa tekemättömäksi, vaikka toivoisikin.
Käytä energiasi nykyisen suhteen ylläpitämiseen/hoitamiseen, äläkä sen hajoittamiseen.
juuri mitään puolin sun toisin. Vanhojen kaivelu ei aiheuta kuin tuskaa. Sen verran voi paljastaa, ettei ole ensimmäinen, mutta toivottavasti viimeinen. Ainakin miesten puolella on sellaisia ihmeellisiä toiveita, että löytyisi kokenut "neitsyt". Hohhoijaa sanon minä.
Itselläni on ollut vähemmän irtosuhteita kuin avovaimollani ennen suhteemme aloittamista. Hän on kertonut melkoisen tarkastikin edellisistä suhteistaan ja seksielämästään ennen minua. Eihän se mukavalta tunnu, mutta ymmärrän että hänellä on ollut elämää ennen minuakin. Ja toisaalta on hyväkin, että tietää ettei se "ruoho ole vihreämpää aidan takana" eikä siis kaipaa sinkkuelämää ja sekoilua enää.
Neuvoisin että älä puhu enää ex-miehistäsi ja heihin liittyvistä asioista ainakaan hänen kuullen sillä kokemuksesta voin kertoa että se ärsyttää kaikkein eniten.
Kyllä ei tehtyä saa tekemättömäksi.Ei se ole mikään synti nykyään nämä esiaviolliset suhteet.Et ole tehnyt mitään väärin,olet tutustunut nykyiseen mieheesi vasta sen jälkeen...hölmöä alistua mustasukkaisen miehen vaatimuksiin...tuleepi nimittäin olemaan vaikeuksia tulevaisuudessa sen kanssa, vaikka eihän se varmaa ole.Kasvaa voi vielä aikuisenakin...?
Älä stressaa...seksi on ihanaa ja elämä elettäväksi tehty. Tekopyhät painukoon v'ttuun!
Niinhän minäkin olen etsinyt sitä oikeaa aivan vääristä tyypeistä, ja tätä kun tekee niin lyhyiden juttujen saldo on yhden käden sormilla laskettava.
Voit olla varma, etten saa ruususja, pikemminkin risuja, siitä asiasta, mutta itse asiassa olen enemmän huolissani taloudestani ja raha-asioista kuin jostain "periaatteista" kuten että max. 3 vakavaa rakkaussuhdetta naisella.Nimittäin nämä ruikuttavat miehet jotka eivät ota itse vastuuta valinnoistaan (jos sun kanssa haluaa olla, lakkaisi jo valittamasta, muitakin on saatavilla)eivät varmaan ole kovin matemaattisiakaan.
Sinä ET ole lutka. Olette molemmat epävarmoja, siinä kaikki. Minun tekee oikeasti mieli auttaa sinua. olen 30 nainen, olen joskus ollut samassa tilanteessa kuin sinä. soita 045-6721624jos haluat jutella puhelimessa. tiedän tuskasi.
Et ole ainoa, jolla samat ongelmat. Itse olen aina suhtautunut seksiin sangen joviaalisti: yhdenillan jutut olleet aina ihan ok, ja muutamia pidempiäkin seurustelusuhteita minulla on ollut.
Tavatessani nykyiseni kerroin menneisyydestäni avoimesti: ISO VIKATIKKI. Mies ei heti näyttänyt kuinka paljon tämä häntä loukkasi. Mutta ensimmäinen vuosi meni riidellessä aiheen tiimoilta: jos erehdyin mainitsemaan esimerkiksi eksän nimen, seurasi parin päivän mökötys. Minusta käsittämätöntä. Yhdenillan juttujeni perusteella hän piti minua suurin piirtein huorana, mikä on mielestäni täysin väärä arvio, kun kyseessä aina oli kaksi itsenäistä ihmistä joista kumpikaan ei odottanut tai toivonut liikoja. Äijän urputtamisesta aloin itsekin välillä hävetä menneisyyttäni, mutta sitten päätin sen saavan riittää. Tämä on vain perustava ero meidän välillä – ja taatusti olisi pukilla käynyt hänkin, jos olisi sattunut saamaan, vaikkei sitä myöntäsikään.
Nyt tuo on jo rauhoittunut: ilmeisesti vuosien saatossa tajunnut etten haikaile entistä sinkkuaikaani, koska yhdessä olemme edelleen. Eksästä ei silti voi mainita sanallakaan. Ja olemme edelleen eri mieltä yhdenillanjutuista, vaikka siitä tämä meidänkin suhteemme alkoi: minä hyväksyn ne, hän ei.
No, olet jotain oppinut menneestä. Moni asia vaikuttaa nuorena rakkauden etsimiseen, huono itsetunto, muiden malli ... Itse arvostan rehellisyyttä. Ja sitä että huomaa virheensä. Ja muutosta!
Kannattaa olla rehelline. Itse olen kertonut kaikille taustastani (parantunut seksiaddiktiosta ja silloin oli todella monia seksisuhteita ja kumppaneita) ja todennut, että jos uusi kumppanini ei sitä sulata ei meidän tarvitse olla yhdessä. Minä olen mikä olen ja en pysty muuksi muuttumaan vaikka kuinka joku muu haluaisi ja varsinkaan menneisyydelle en voi mitään.
Mulla aivan sama tilanne.
Musta tuntuu että, tein elämäni pahimman virheen kertoessani aiemmista suhteista.Tyhmä ajattelin että rehellisyys kannattaa.Etten sittemmin jäisi kiinni valehtelusta...
Se johti vain siihen että olen huora...
Meillä sentää kaksi lasta ja sama jatkuu.Kaikki tuntemani ihmiset ovat pannassa, myös naiset.Koska kaverini ovat myös huoria.Ystäväni ja hänen ystävänsä ovat puhuneet, etten voi menneille mitään.Heillemies on ihan että, kyllä hän voi elää asian kanssa...mutta kotona...
Suhteemme aikana en ole tehnyt mitään, mutta olen kokoajan sairaalloisen mustasukkaisuuden alaisena.Harvoin pääsen mihinkään ilman miestäni, ja sen jälkeen tutkii puhelimeni viestit ja puhelut.Jos ei ole mitään epäilyttävää, niin olen poistanut ne.Vaatii multa joskus sellaista seksiä jota en tahdo, ja kun en suostu ilmoittaa että varmaan "muiden" kanssa olen niin tehnyt.
Yhdessä ulos lä'hteminen on pahin painajainen, jos joku mies puhuu muutaman sanankin kanssani, ja niinhän voi baarissa helposti käydä, saa mieheni raivarin."Oliko joku entinen pano vai?"
En oikeesti tiedä mitä mun pitäisi tehdä...Rakastan miestäni, ja luulin että ajanmyötä asia helpottuu, mutta päin vastoin.Mieheni on ajan kanssa vain mielesään värittänyt juttuja, ne ovat jo täysin epärealistisia.Pelkään niin että ainoa ratkaisu on eroaminen...Mutta onko se muka ainoa?Eikö meillä ole muuta vaihtoehtoa, kun erota mun menneen elämän takia?