Kovin lokeroiva sävy tuntuu olevan tässä keskustelussa.. tai sitten kyse on nuoremmista "rockabillyista", joille kyseisen musiikin juuret ja maailma ovat etäisiä..
Tärkeimpänä tuntuvat olevan vaatteet, hihamerkit, vyönsoljet ja se legendaarinen etelävaltioiden lippu, joka näköjään on aivan MUST jokaiselle "oikeaoppiselle" rockabillylle..ja tietenkin se rasismi. Tähän esittäisin painavan vastalauseeni.
Rasismi ja rockabilly eivät kulje aina käsi kädessä. Rockabilly on musiikkina muutakin kuin "valkoisten musiikkia", joka kannattaa rasismia. Aito rockabilly on 50-luvulta, ja se ei mitenkään tuonut esiin rasistisia piirteitä, ei sanoituksissa eikä muussakaan.
Tokihan rockabilly on lähtöisin etelävaltioista, mutta se ei ole riittävä syy levitellä harhaluuloja.
Itse kuuntelen jonkin verran 50-luvun rockabillyä, 50- ja 60-luvun rock`n`rollia, enkä tunne tarvetta lokeroida itseäni mihinkään. Kaikkein vähiten tunnen tarpeelliseksi käyttää "oikeaoppisesti" vyönsolkia, hihamerkkejä ja spiittareita. En myöskään hyväksy rasismia missään muodossa; on asiatonta ja lapsellista yhdistää se johonkin tiettyyn musiikkiin, ja etenkin rock`n`rolliin.
Tokihan voin myöntää olevani ns. "fiftari", ja se on aitoa. Olen tutkinut 50-luvun musiikkia, nuorisokulttuuria, historiaa, sisustusta, vaatteita; kaikkea mitä kuuluu tuohon aikakauteen, josta olen löytänyt tien mahtavan musiikin maailmaan.
En silti lokeroi tai tuomitse ihmisiä musiikkimakunsa tähden, enkä varsinkaan kulje ympäriinsä etsien punkkareita, metallisteja tai poppareita, joiden kanssa haastaa riitaa.
Maailmaan mahtuu musiikkia, ja se on mielestäni hienoa. Eri musiikkityylien kulttuurit kiehtovat minua, ja on mahtavaa että niitä on niin monta.
Yksi pitää yhdestä, toinen toisesta.
Sen haluaisin kyllä tietää, että onko samanhenkisiä vielä olemassa? sellaisia, jotka aidosti rakastavat vanhaa kunnon rokkenrollia ilman teinimäistä trendi-innostusta ja uhoamista.
Musiikkia voi kuunnella musiikin vuoksi; hyvä musiikki on aina mahtavaa. Sen vuoksi ei tarvitse piirtää uhoavia rajoja eri tyylien välille.
Lopuksi voisin mainita muutaman ykkösartistin, joiden musiikkia suosittelen kaikille, erityisesti näille teineille, jotka vannovat rockabillyn nimeen..
Elvis Presley (joka siis soitti rock`n`rollia, ei rockabillyä. Uransa alkuvaiheessa toki parin kappaleen verran, mutta rockabillyartistiksi häntä ei voi missään nimessä kutsua.)
Eddie Cochran (aivan mahtava kitaristi ja esiintyjä. Mahtavia kappaleita!)
Ritchie Valens
Buddy Holly
Dion And The Belmonts
Curtis Lee
Gene Vincent
Marty Wilde
Billy Fury
Del Shannon
..Plus monta muuta mahtavaa rokkaria sekä doo wop-bändiä. Kannattaa tutustua! :)
Tärkeimpänä tuntuvat olevan vaatteet, hihamerkit, vyönsoljet ja se legendaarinen etelävaltioiden lippu, joka näköjään on aivan MUST jokaiselle "oikeaoppiselle" rockabillylle..ja tietenkin se rasismi. Tähän esittäisin painavan vastalauseeni.
Rasismi ja rockabilly eivät kulje aina käsi kädessä. Rockabilly on musiikkina muutakin kuin "valkoisten musiikkia", joka kannattaa rasismia. Aito rockabilly on 50-luvulta, ja se ei mitenkään tuonut esiin rasistisia piirteitä, ei sanoituksissa eikä muussakaan.
Tokihan rockabilly on lähtöisin etelävaltioista, mutta se ei ole riittävä syy levitellä harhaluuloja.
Itse kuuntelen jonkin verran 50-luvun rockabillyä, 50- ja 60-luvun rock`n`rollia, enkä tunne tarvetta lokeroida itseäni mihinkään. Kaikkein vähiten tunnen tarpeelliseksi käyttää "oikeaoppisesti" vyönsolkia, hihamerkkejä ja spiittareita. En myöskään hyväksy rasismia missään muodossa; on asiatonta ja lapsellista yhdistää se johonkin tiettyyn musiikkiin, ja etenkin rock`n`rolliin.
Tokihan voin myöntää olevani ns. "fiftari", ja se on aitoa. Olen tutkinut 50-luvun musiikkia, nuorisokulttuuria, historiaa, sisustusta, vaatteita; kaikkea mitä kuuluu tuohon aikakauteen, josta olen löytänyt tien mahtavan musiikin maailmaan.
En silti lokeroi tai tuomitse ihmisiä musiikkimakunsa tähden, enkä varsinkaan kulje ympäriinsä etsien punkkareita, metallisteja tai poppareita, joiden kanssa haastaa riitaa.
Maailmaan mahtuu musiikkia, ja se on mielestäni hienoa. Eri musiikkityylien kulttuurit kiehtovat minua, ja on mahtavaa että niitä on niin monta.
Yksi pitää yhdestä, toinen toisesta.
Sen haluaisin kyllä tietää, että onko samanhenkisiä vielä olemassa? sellaisia, jotka aidosti rakastavat vanhaa kunnon rokkenrollia ilman teinimäistä trendi-innostusta ja uhoamista.
Musiikkia voi kuunnella musiikin vuoksi; hyvä musiikki on aina mahtavaa. Sen vuoksi ei tarvitse piirtää uhoavia rajoja eri tyylien välille.
Lopuksi voisin mainita muutaman ykkösartistin, joiden musiikkia suosittelen kaikille, erityisesti näille teineille, jotka vannovat rockabillyn nimeen..
Elvis Presley (joka siis soitti rock`n`rollia, ei rockabillyä. Uransa alkuvaiheessa toki parin kappaleen verran, mutta rockabillyartistiksi häntä ei voi missään nimessä kutsua.)
Eddie Cochran (aivan mahtava kitaristi ja esiintyjä. Mahtavia kappaleita!)
Ritchie Valens
Buddy Holly
Dion And The Belmonts
Curtis Lee
Gene Vincent
Marty Wilde
Billy Fury
Del Shannon
..Plus monta muuta mahtavaa rokkaria sekä doo wop-bändiä. Kannattaa tutustua! :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täyttä asiaa. Nuo lopussa listaamasi artistit oli aika kattava lista myös omasta maustani 50's rock'n'rollissa. Eddie Cochran on ihan ykkönen, Buddy Holly ja Gene Vincent myös. Elviksen musiikki on "ihan OK" mutta en ole koskaan mikään suuri fani ollut. Noita herroja ja muitakin olen kuunnellut viimeiset noin 27 vuotta.
Näiden lisäksi kuuntelen paljon muutakin musiikkia, Dire Straits, Bruce Springsteen, Led Zeppelin, Brian Setzerin eri bändit, Hellacopters jnejnejne.
Oikeastaan ainoa mitä en kuuntele enkä voi sietää, on suomi-iskelmä.
Eddie Cochran on yksinkertaisesti mahtava.:D
Suurin suosikkini, päihittää "jopa" Elviksen.;)
Let`s keep rockin`and rollin`.
Terv. Tinttu (jolta myös tuo aikaisempi nimetön kommentti.)
Kuuluu kunnon tekstiä. Justiinsa noin.Aivan nappiin osuit kannanotossasi!. Sanotaan liian asiallinen kannanotto tällaiselle idiootti kommendaattori porukalle (poikkeus Eddie nikki).
Parasta vointia tinttu.
Täytyy myöntää, että petyin lukiessani tätä keskustelupalstaa..olisi pitänyt arvata, että mitään aitoa ei täältä irti saa. Minulla ehkä liian korkealentoiset odotukset..;)
Mutta kiitokset kuitenkin sinulle mukavasta kommentistasi. :)
Vointeja myös sinne!
ei mitään kunnon valvontaa ja tänne päÄsee heittää rasistisia mielipiteitään kaikki elvisrebelit sun muut...Eivät ymmärrä rockabillyn suhteen mitään.Eitarvitse onneksi tänne enään tulla,kun voi valita paremman vaihtoehdon: roketsuvoorumin linjan.
Onpas asiallinen viesti - Erinomaista! Jatkakaa samaa rataa, niin saatan pistäytyä täällä useammin, kuin kerran kuussa.
Puhut vähän mutta asiaa, Tinttu! Todelliselle rockabilly-musiikin ystävälle nimenomaan se musiikki on se juttu. Hyvä että täällä on joku toinenkin ymmärtänyt asian. Legendaarisen serkkuni Make The Wolfmanin kanssa ollaan tätä asiaa monesti ihmetelty.
Tämä asia on niin merkityksellinen että totean sen vielä kerran: se musiikki on rockabillyssä se olennainen osa. Tuliko kaikille selväksi?
Onhan se "ihan kiva" jos voi rockabilly-bileisiin mennä spittarit jalassa, puku päällä ja maverick-solmio kaulassa ja torttu päässä kuten itselläni useasti; ja onhan se komeata jos voi hurauttaa sinne vielä 50-luvun letukalla, mutta se ei ole siinä se pää-asia.
Varmaan nuo nuoremmatkin itseään teddy-rebeleiksi kutsuvat kaarimerkki-erkit vielä joskus ymmärtävät asian kun ovat hampaattomia ja kaljuja papparaisia ja rockabilly-bileisiin vaan ollaan menossa rollaattorit savuten...
Eikäpä se rasismikaan mitenkään rockabillyyn tai sivistyneeseen käytökseen kuulu. Pitäisihän tämä jo tajuta.
Tulipa pitkä viesti, turha minun on enää tässä jatkaa. Kuuntelemalla ja keräilemälllä 50-luvun musiikkia maailma on kumminkin kauniimpi paikka. Se muu on siinä sitten vaan niin kuin mahdollisena bonuksena.
Tinttu jo laittoikin tuohon mahtavia artisteja ja laitetaampa vielä pari lisää:
Warren Smith
Benny Joy
Charlie Ritch
Don Wade
Johnny Carroll
Mac Curtis
Charlie Feathers
..onko kukaan kuullut näitä?
Doowopin puolelta ehdottomat kaikkien aikojen suosikkini ovat tietysti The Earls: Remember Then sekä Gene Chandlerin Duke Of Earl.
Komissariaatti kuittaa.
Mahtavaa, kiitoksia niin sinulle kuin muillekin asiallisesta ja kunnollisesta palautteestasi. :)
Olin jo melkein menettänyt toivoni lukiessani noita uusimpia viestejä..onko rockabilly/rock`n roll- aate mennyt noin pinnalliseksi ja mitäänsanomattomaksi..?
Kyse näyttää olevan jostain aivan muusta kuin musiikista; lähinnä nuorten miesten kukkoilusta ja jonkinlaisesta sosiaalisen statuksen etsimisisestä tietynlaisesta "aatesuuntauksesta". (Tarkoituksenani ei ole haukkua tai loukata ketään; kerron oman näkemykseni asiasta.)
Ja tämä uusi "aatesuuntaus", rebelit(?) elvisrebelit(?), tuntuu kovin tyhjältä minun silmiini, ja olevan vailla oikeaa päämäärää.
Mainitsit aivan loistavia artisteja! Kunpa nämä uudet "rockabillytkin" tutustuisivat tähän mahtavaan musiikkiin, sen sijaan, että tyytyisivät pelkästään tämän päivän artistien soittamiin kovereihin.
Mainitsit myös nuo rockabilly-bileet..mahtaviahan sellaiset ovat, jos kaikki todella pukeutuvat kunnolla ja hyvä musiikki raikaa. :)
Mutta valitettavasti epäilen näiden rebelien osallistumista moisiin kekkereihin; ainakaan kunollisen pukeutumisen puolesta. Palstalla olevien vaatekyselyjen perusteella voisin sanoa, että suurimmalla osalla on hieman hakusessa tuo vaatetuspuoli..
En silti suostu uskomaan, että tähän on tultu. Kyllä meitä varmasti on vielä olemassa; meitä jotka arvostamme tätä mahtavaa musiikkia sen itsensä vuoksi.
Kuten osuvasti sanoit: "Kuuntelemalla ja keräilemällä 50-luvun musiikkia maailma on kumminkin kauniimpi paikka."
- Tinttu -
Hienoja artisteja juu olen kuunnellut.Lisäisin listaan Jackie Lee Cochranin,Sid King and the Five Stringsin,Jack Earlsin ja Carl Perkinsin.
Jäljempänä joku väitti Elviksen luoneen Rockabillyn,mutta ameriikkalaisen lähteen mukaan Carl Perkinsin GONE,GONE,GONE-levytystä pidetään kaikkien aikojen ensimmäisenä Rockabilly levytyksenä.
Elvis Scotty ja Billin kanssa käytännössä loivat koko rockabilly-musiikinSun Recordsilla! Slap-basso, pickaus-kitara, akustinen komppi ja hikotteleva laulu ja rummut myöhemmässä vaiheessa! Kaikki rockabillyn elementit ovat siinä, tämä on tiedetty ja tunnustettu jo ajat sitten. Toki Elvis teki myöhemmin muunlaista.
Etelän-lippuhan ei tosiaankaan kuulu rockabillyyn, ei kuulunut 50-l eikä kuulu nytkään. Amerikan billy-fanit ovat eurooppalaisten lippu-innostuksesta ihmeissään. Tuo etelän lippu touhu taisi olla brittien aloittamaa 70-luvun lopulla!
Hei Jim!
Olet toki oikeassa. Elvis loi tuon legendaarisen tyylin, mutta se lanseerattiin julkisuuteen enemmänkin rock`n´rollina kuin rockabillyna.
Elviksen uran aivan ensimmäiset kappaleet olivatkin enemmän rockabillyä; ne olivat vanhoja countryklassikoita, joihin Elvis kehitti tuon reippaan nikottelevan tyylin.
Saatuaan julkisuutta ja mainetta,kulki tyyli yhä enemmän kohti rock`n`rollia.
Lähinnä tuota tarkoitin sanoessani, ettei Elvistä voi täydellisesti tituleerata rockabillyjen esikuvaksi. Tuotanto "puhtaan" rockabillymusiikin saralla on huomattavasti vähäisempää verrattuna levyttämiinsä rock`n`roll -kappaleisiin.
Yritin myös tehdä selväksi, että Elvis ja rasistisuuden symbolina toimiva Etelä-Valtioiden lippu eivät kuulu sitten missään määrin yhteen.
Mutta kuten pointtinani on ollut, en itse perusta lokeroinnista. Rockabillya tai rock`n`rollia; raja saa hämärtyä, mahtavaa musiikkia yhtä kaikki. :)
Hieno kirjoitus, täyttä asiaa.
Tuntuu vaan että joidenkin nuorempien musiikkitietous ja harrastus on aika pinnallista ja "rokkarius" on vain viitekehys yleiseen örveltämiseen ja porukasa sikailuun, mikä sit tietenkin pilaa muiden mainetta.
Toki ja toivottavasti tämä
on karmeaa liioittelua, eihän kukaan täyspaäine ja vielä musiikkidiggari halua että asia olisi niin, puhumattakaan että haluaisi leimautua siihen joukkoon kuuluvaksi.
Mutta niinkuin sanot, liiallinen lokeroihin tuijottaminen on pahasta, ehkä myös tässä mielessä.!?
Hyvää jatkoa.