Miksi on niin vaikea lähteä?

Olen surustellut muutaman vuoden miehen kanssa, jonka persoonallisuudessa on, paitsi eritysherkkyyttä, myös kykenemättömyys keskusteluun ja agression tunteiden hallitsemiseen. Tällä hetkellä tuntuu myös, että masennus on ottanut valtaa. Kotona aika kuluu sohvalla maaten ja kännykkää räpläten. Viikonloppuisin hänet saa vielä lähtemään johonkin "liikenteeseen". Hän stressaantuu ja hermostuu helposti, mutta "hyvässä vaiheessa" osaa olla myös mitä ihanin. Muiden läsnä ollessa hän pääsääntöisesti käyttäytyy hyvinkin miellyttävästi. Itseä on kuitenkin jo jonkin aikaa ahdistanut näiden "huonojen vaiheiden" säännöllinen toistuvuus. Jokin pieni asia, josta hän loukkaantuu, voi aiheuttaa monen päivän artyneisyyden, kiukun ja ilkeät kommentit. Nyt sain jo tehtyä ratkaisun, että on aika päättää suhde ja kirjoitin hänelle siitä. Hän ei kuitenkaan ole siihen juurikaan reagoinut/kommentoinut ja tuntuu, että hän ajattelee, että kaikki taas vaan jatkuu ja asia "unohtuu". Miten saisin itsestäni irti sen, että tiukasti vaan otan asian puheeksi, vaikka tiedän, että se johtaa vaan ärsytykseen ja hermostumiseen hänen suunnastaan?