Teinkö oikein lopettaessani suhteen

Seurustelin mieheni kanssa yhdeksän kuukautta ja alku oli ihanaa, mutta syksystä asti meillä on ollut paljon haasteita. Miehellä on lapsia, mutta minulla ei ja minun on ollut hankala sopeutua heidän perhe-elämäänsä. Miehellä on lasten yksinhuoltajuus, joten lapset ovat hänellä koko ajan eikä meillä ollut paljon kahdenkeskistä aikaa. Tämä alkoi häiritä minua enenevässä määrin loppuajasta. Lisäksi seksin kanssa oli alusta lähtien ongelmia, en saanut mieheltä sitä mitä seksiltä toivoin. Monesti hänen kanssaan otin asian esille ja esitin omia toiveita. Tästä seurasi miehelle erektio-ongelmia eikä hän halunnut/pystynyt toteuttamaan toiveitani sängyssä. Seksistä alkoi tulla loppuajasta tylsää, kun kaikki meni aina saman kaavan mukaan.

Mies on muuten kiltti, huomaavainen, otti minut huomioon mutta en saanut häneltä tarpeeksi hellyyttä. Tätäkin häneltä aina pyysin, mutta hän oli sängyssäkin mieluummin puhelin kädessä kuin olisi pitänyt minua hyvänä.
Lisäksi meillä oli haasteita keskustelujenkin suhteen. Mies olisi halunnut, että olisin puheliaampi. Yritin tsempata tässä, mutta ei hän minunkaan mielestä kovin aktiivinen aina keskustelujen suhteen ollut vaan odotti, että minä tekisin aloitteen. Ja avoimuus puuttui täysin, menneisyydestä ja menneistä ei saanut keskustella emmekä muutenkaan jakaneet mitään syvempiä tunteita. Mies ei kertaakaan sanonut minulle tykkäävänsä. Minä sanoin monestikin vielä loppuajastakin ja kun kysyin, tykkääkö hän, niin ei vastannut mitään. Kyselin myös, onko hän onnellinen minun kanssa. En saanut tähänkään vastausta. Miehen kommentti oli vaan, että hän ei riitä ja minulla on kovat vaatimukset parisuhteelle. Tässä vaiheessa kun olisi ehkä pitänyt jo niitä rakkauden tunteitakin olla kummallakin toista kohtaan.

Mietin, luovutinko liian aikaisin ja teinkö virheen. Hyviä miehiä ei kuitenkaan hirveästi ole tarjolla.