Hei vaan.
Tarinan tynkää: elän avoliitossa, kaksivuotias poika, yhdessä oltu kohta kahdeksan vuotta ja väliin on sattunut kaikenlaista. Suurin koettelemus oli pojan ollessa puolivuotias, kun mies jäi minulle kiinni pettämisestä. Tätä oli jatkunut selkäni takana jo muutaman kuukauden.
Annoin anteeksi. En ole unohtanut. Elämä jatkuu.
Meni toista vuotta ja minä tapasin baarissa ihanan miehen. Nuoremman kuin itse. Lähdin hänen mukaansa. Rakasteltiin (sana on oikea, sillä niin hellää ja huomaavaista saa kauan hakea). Seuraavana iltana menin miehen luokse uudelleen....taas sänkyyn pariin otteeseen. Jäin yöksi ja aamulla uudelleen! Tämän jälkeen en ole miestä enää nähnyt, paitsi......olemme sähköpostiyhtaydessä! Hän puhuu niin suloisesti ja lämpimästi että melkein itkeskelen lukiessani viestejä. Sitten on oma perhe ja mies, jota rakastan yli kaiken! Kaksoiselämää? Viestejä tulee kerran pari viikossa. En aio nähdä häntä, asumme kaukana toisistamme, mutta haluaisin kuulla hänestä. Alitajunta sanoo, että viesteily on lopetettava, mutta....elämä on hankalaa! Pieni pää on ihan sekaisin!
Tarinan tynkää: elän avoliitossa, kaksivuotias poika, yhdessä oltu kohta kahdeksan vuotta ja väliin on sattunut kaikenlaista. Suurin koettelemus oli pojan ollessa puolivuotias, kun mies jäi minulle kiinni pettämisestä. Tätä oli jatkunut selkäni takana jo muutaman kuukauden.
Annoin anteeksi. En ole unohtanut. Elämä jatkuu.
Meni toista vuotta ja minä tapasin baarissa ihanan miehen. Nuoremman kuin itse. Lähdin hänen mukaansa. Rakasteltiin (sana on oikea, sillä niin hellää ja huomaavaista saa kauan hakea). Seuraavana iltana menin miehen luokse uudelleen....taas sänkyyn pariin otteeseen. Jäin yöksi ja aamulla uudelleen! Tämän jälkeen en ole miestä enää nähnyt, paitsi......olemme sähköpostiyhtaydessä! Hän puhuu niin suloisesti ja lämpimästi että melkein itkeskelen lukiessani viestejä. Sitten on oma perhe ja mies, jota rakastan yli kaiken! Kaksoiselämää? Viestejä tulee kerran pari viikossa. En aio nähdä häntä, asumme kaukana toisistamme, mutta haluaisin kuulla hänestä. Alitajunta sanoo, että viesteily on lopetettava, mutta....elämä on hankalaa! Pieni pää on ihan sekaisin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jokun tarpeenhan se sinullakin täyttää. Ehkäpä liitostasi puuttuu sitä hellyyttä. Se nyt on kuitenkin niin, ettei tuo ole oman suhteesi kannalta hyväksyttävää (jollei erikseen sovittu) joten suosittelisin sinua keskittymään oman suhteen hoitoon. Nuo sivusuhteet kun ei arkipäivää kestä, niistä haetaan jotain joka tuntuu puuttuvan. Vaikka puute olisikin, se ei kuitenkaan anna oikeutusta, mutta usein se kuitenkin otetaan, ja kun ihminen on ihmevärkki, se osaa ja saa itsensä hyväksymään itseltään mitä vaan. Hyvä on pysähtyä miettimään onko se kuitenkaan sen arvoista? Kun on saanut maistaa vähän, niin siltä tuntuu, mutta lisää samaa herkkua arkipäivästää senkin. Koita hyvä ihminen vältää sitä, ettei siitä tulisi tapa hoitaa ongelmia. Väärään kun on niin helppo jäädä koukkuun.
huume joka vie mukanaan. Vannoo että ei enaa ota yhtayttä ja kuitenkin yllättää itsensä kirjoittamasta, soittamasta! Minkäs sitä ihminen luonnolleen mahtaa! Etsii etsii ja sitten jos löytää niin taas kusessa ollaan!
On kovin helppo sanoa, ettei luonnolleen mitään mahda. On ikäänkuin muka yrittänyt, mutta....
Sellaista voi kutsua itsepetokseksi, jos oikeasti haluaa, niin varmasti mahtaa. Kyse on tavasta haluta. On tehtävä itselleen selväksi, mitä haluaa, kaikkea ei voi saada. (ainakaan ilman kovaa hintaa) Kun asian sisäistää ja elää sen mukaan, voi luonnolleen paljonkin. On tietenkin ihmisiä joilla on kovin heikko oma tahto, he yleensä vetoavat juuri siihen, että olisi jotenkin luonnollista että asiat vain vievät, eikä sitten mitään sille mahdeta.
Miten voit kertoa rakastelleesi toisen miehen kanssa ja heti perään "Rakastan miestäni"? Et rakasta. Jos rakastaisit, et hakisi rakkautta muualta. Sama koskee miestäsi.
Arvaanko oikein, jos päättelen, että ette ole juurikaan puineet miehesi pettämistä? Että ette ole selvittäneet syitä sille? Jokin sinussa kuoli, kun sait tietää hänen pettäneen sinua? Ette puhu muutenkaan paljon? Miehesi ei helli sinua? Minusta tuntuu, että tämä on nyt jollain tapaa seurausta siitä, että sinua on petetty eikä sitä ole selvitetty etkä ole siitä vielä yli päässyt.
Teillä on pieni lapsi, eikä vanhempien suhde ole silloin ns. normaalitilassa. Eikä etenkään, jos siihen liittyy uskottomuutta. Menkää yhdessä parisuhdeterapiaan.
Ehkä se oli jotain alitajuntaista kostamista! Mistä sitä tietää? Puhumme paljon, seksiä on ja hellyyttä. Siitä ei johdu. Ehkä sitä koki olevansa pariin vuoteen jotain muuta kuin äiti. Jospa se olikin se juttu. Uusi ihminen näki minussa itseni! Ei velvoitteita, ei tekemättömiä tehtäviä....normaalia arkea. Ehkä sitä itsekin ajatteli, että miksi minä en voisi kokea jotain mitä mieheni koki. Mikä helvetin etuoikeus sillä on mennä ja tulla miten tykkää? (viittaus aikaan, jolloin meni huonosti...) Ehkä tämä kaikki on sitten jäänyt kalvamaan....tiedä häntä.
Terapiaan? Hmm...
Virheitä sattuu. Kaiken ei pitäisi antaa tapahtua, mutta...Jollain sairaalla tavalla olen jopa kiitollinen siitä että olemme molemmat pettäneet toinen toisiamme. Suhteemme voi jälleen hyvin! (toista kertaa toki ei saa tulla....sitten ei jatkamisella olisi enää mitään järkeä)
Tosin suhteen ei tarvitse ollakaan aina kukkeata onnen auvoa, eihän siihen kukaan pysty!
Mutta jos te kumpikaan ette tiedä, miksi petitte toisianne, olen melko varma tapahtumien toistumisesta. Joten pohtikaa menneitä, älkääkä missään nimessä kieltäkö/sivuuttako virheitänne. Asioiden liian nopea anteeksianto ja ohittaminen ei muuta yhtään mitään (tekemättömäksi). Koettakaa löytää se syy, mikä sai teidät poikkeamaan oikeiksi tietämistänne käyttäymistavoista ja unohtamaan lupaukset.
Lue lisää:
http://www.vaestoliitto.fi/yksilo-ja_pariterapia/artikkeleita/?x13200=20085