Hei vaan.
Tarinan tynkää: elän avoliitossa, kaksivuotias poika, yhdessä oltu kohta kahdeksan vuotta ja väliin on sattunut kaikenlaista. Suurin koettelemus oli pojan ollessa puolivuotias, kun mies jäi minulle kiinni pettämisestä. Tätä oli jatkunut selkäni takana jo muutaman kuukauden.
Annoin anteeksi. En ole unohtanut. Elämä jatkuu.
Meni toista vuotta ja minä tapasin baarissa ihanan miehen. Nuoremman kuin itse. Lähdin hänen mukaansa. Rakasteltiin (sana on oikea, sillä niin hellää ja huomaavaista saa kauan hakea). Seuraavana iltana menin miehen luokse uudelleen....taas sänkyyn pariin otteeseen. Jäin yöksi ja aamulla uudelleen! Tämän jälkeen en ole miestä enää nähnyt, paitsi......olemme sähköpostiyhtaydessä! Hän puhuu niin suloisesti ja lämpimästi että melkein itkeskelen lukiessani viestejä. Sitten on oma perhe ja mies, jota rakastan yli kaiken! Kaksoiselämää? Viestejä tulee kerran pari viikossa. En aio nähdä häntä, asumme kaukana toisistamme, mutta haluaisin kuulla hänestä. Alitajunta sanoo, että viesteily on lopetettava, mutta....elämä on hankalaa! Pieni pää on ihan sekaisin!
Tarinan tynkää: elän avoliitossa, kaksivuotias poika, yhdessä oltu kohta kahdeksan vuotta ja väliin on sattunut kaikenlaista. Suurin koettelemus oli pojan ollessa puolivuotias, kun mies jäi minulle kiinni pettämisestä. Tätä oli jatkunut selkäni takana jo muutaman kuukauden.
Annoin anteeksi. En ole unohtanut. Elämä jatkuu.
Meni toista vuotta ja minä tapasin baarissa ihanan miehen. Nuoremman kuin itse. Lähdin hänen mukaansa. Rakasteltiin (sana on oikea, sillä niin hellää ja huomaavaista saa kauan hakea). Seuraavana iltana menin miehen luokse uudelleen....taas sänkyyn pariin otteeseen. Jäin yöksi ja aamulla uudelleen! Tämän jälkeen en ole miestä enää nähnyt, paitsi......olemme sähköpostiyhtaydessä! Hän puhuu niin suloisesti ja lämpimästi että melkein itkeskelen lukiessani viestejä. Sitten on oma perhe ja mies, jota rakastan yli kaiken! Kaksoiselämää? Viestejä tulee kerran pari viikossa. En aio nähdä häntä, asumme kaukana toisistamme, mutta haluaisin kuulla hänestä. Alitajunta sanoo, että viesteily on lopetettava, mutta....elämä on hankalaa! Pieni pää on ihan sekaisin!
Vastaukset 4
Vanhimmat
tämä ei taida auttaa ollenkaan, mutta itsekin tuollaisessa samankaltaisessa tilanteessa olleena muistan, että tunne on samalla ihana ja kamala. Ajatus, että on miehiä,jotka välittää ja osoittaa kiinnostustaan, mutta sitte on se oma turvallinen syli siellä kotona. Miksi ei siis voi saada kaikkea, mitä haluaa? hrr..
Lopeta heti kun voit! Joka hetki teet pahaa miehellesi, lapsellesi ja itsellesi! Puhun nääs kokemuksesta.
Että kehtaatkin pilata miehesi tulevaisuuden kun jäät kiinni.
Kehtaatkin pilata lapsesi kyvy luottaa.
Tyhmä.
Hei, Ymmärrän hyvin tilanteesi. Tuskin kukaan haluaa pahoittaa puolisonsa mieltä. Tilanne on vaan kunpa saisin kaiken mitä tarvitsen?
Kaikki ketkä vastustaa ja nuhtelee pettämisestä, ovat mielestäni ihmisiä jotka pelkäävät hysteerisesti että oma puoliso tekee niin. (Tästä tulee varmaan tuhansia huutoja minulle..).
Itse rakastan myös miestäni. Silti kaipaan toista, joka taatusti saisi minut tuntemaan itseni naiseksi, halutuksi ja ainutlaatuiseksi. En muista aikaa jolloin rakastelu olisi ollut oman miehen kanssa "unohtumatonta ja ihanaa".
Kerran kuussa (tai kolmessa) 2min pikasessio ei juurikaan kiihota. Elämme vain kerran... Miksi pitäisi tyytyä vähempään? Missään tapauksessa en halua toista loukata, enkä sitä tule ikinä sanomaan omantunnon tuskissani. Kärsin sen minkä aiheutan. Toista sihen on turha sotkea mukaan.
Mitään tämän toisen miehen ja minun välillä ei ole toistaiseksi tapahtunut (suurempaa). Näen silti päiväunia siitä, mitä se voisi olla. Kaikki se sähkö ja lataus välillämme.. huh.
En ole vielä suostunut mihinkään, eikä hän sitä ole vaatinutkaan. Aika näyttää tulenko "järkiini" ja elän kunnes tylsää elämääni. Kukaan ei voi olla koskaan 100% varma ettei pettäisi tai tulisi petetyksi. Olen 99% varma että kun sopiva henkilö ja sopiva tilaisuus tulee jokainen on heikko. En todellakaan kuvittele omistavani miestäni. Sanoipa sitten kuka mitä tahansa. Olen nähnyt niin monen lankeavan, vaikka asenne on ollut se ettei koskaan!
Kukapa sitä ensimmäisen 5:n vuoden jälkeen vieraita katselisi, mutta kun aikaa kuluu 10-20v, siihen mahtuu jo monta tarinaa..