Anoppi on siivousintoilija.

Samanlainen anoppi itselläni. Ei haittaa. Hän on vielä niin täynnä energiaa, että ihan mukava katsoa, kun hän luutu kourassa etsii pölyjä, ja sitten kun ei löydy, niin ihan tavan vuoksi pyyhkii..
Se on vähän niinkin, että anopilla voi peppu puutua jos viikonlopun istuu sohvan reunalla. olen kyllä ohjannut hienovaraisesti harjaamaan myös saunanlauteita, itse inhoan sitä hommaa... ja iloisena anoppia kuuraa kaakeleita ja lauteita.. Antakaa anopin puuhata, siitä se tykkää.. Ja nauttikaa itse lapsienne seurasta, voitte lähteä kerrankin iloisilla mielin vaikka koko lauantaiksi shoppailemaan, kivaa tulla raikkaaseen kotiin, eikä tarvitse anoppiakaan kestää niin pitkään!

Johan itämaiset budolajien taitajatkin sanovat, että älä taistele vastaan vaan käytä hyväksesi vastustajan voimaa :) Eli suuntaa anopin siivousenergia oikein. Pistä vaikka pesemään ikkunat tai sauna tai jotain sellaista, jonka siivoamisesta et itse pidä. Jos taas hänen siivoamisensa on jotain, jota et missään tapauksessa voi hyväksyä, pidä hänelle puhuttelu. Tai vielä parempaa, juttele asiasta puolisosi kanssa. Hänen tehtävänsä on pistää vanhempansa järjestykseen.

Minun äidilläni on myös siivousvimma. Hän siivoaa kotonaankin, silloinkin kun vieraita ei ole tulossa, lähes joka päivä. Joillakin on sellainen tapa. Lisäksi jotkut ihmiset eivät osaa olla tekemättä mitään. Isäni ja appiukkoni ovat sellaisia. Kylässä ollessaan he kysyvät remonttikohteita ja nikkaroivat paikkoja kuntoon, jos ei ole muuta tekemistä. Minusta tuo on vain mukavaa. Tietystikään he eivät luvatta lähde korjaamaan paikkoja, mutta luvan annan toki mielelläni.

Tosin rajansa kaikella. Eivät nuo minun mainitsemani henkilöt sentään parin tunnin vierailun aikana ala touhuamaan omiaan. Usein he kuitenkin viipyvät monta päivää pitkästä välimatkasta johtuen. Kun minä ja vaimoni ollaan töissä, he touhuavat kodin kuntoon, jos eivät ole muualla tutustumassa vaikka kaupunkiin.

Ensimmäinen vaimoni kiukutteli aina, kun äitini yritti auttaa kotihommissa. Pidin silloin äidilleni puhuttelun, ja sen jälkeen hän on aina kysynyt luvan ennen kuin on tarttunut moppiin. Nykyinen vaimoni on vain kiitollinen avusta ja kertoo mielellään äidilleni siivouskohteita.

Auttaminen ei kuitenkaan ole yksipuolista. Olen minäkin ollut vanhemmillani ja appivanhemmillani auttamassa kaikenlaisissa hommissa ihan viljan kylvöstä ja taimen istutuksesta lähtien. Tuskin hekään ovat mielessään kiukutelleet minulle siitä, että aliarvostaisin heidän hommiaan, vaikka olen apuani antanutkin.

Kyse ei luultavastikaan ole aliarvostamisesta. Luulen, että kyse on auttamishalusta, tekemisen puutteesta tai tarpeesta siivota. Jos on tottunut siivoamaan kotonaan joka päivä, on vaikea olla tarttumatta imuriin kylässäkään. Jotkut ovat addiktoituneita nettiin tai huumeisiin, jotkut siivoavat hullun lailla.

pahaa sillä tarkoita, koittaa vain auttaa, niin tuskin sun ainakaan kannattaa alkaa sille mitään mussuttamaan, moni olis kiitollinen noin ahkerasta ja auttavaisesta anopista. mutta ei, sinä senkun kitiset.

aina näitä anoppeja haukutaan, mutta taitaa monesti olla miniässäkin vikaa

Appivanhempani asuvat meistä usean sadan kilometrin päässä joten kun he meille tulevat, viipyvät he meillä usean yön. Ja jos he ovat meillä myös arkipäivänä niin silloin tietysti olemme pyytäneet heitä katsomaan lapsiamme meidän ollessa töissä. Mutta eipä lapsia pahemmin vahdita. Sen sijaan alkaa sellainen siivous- ja nikkarointirumba että oksat pois. Naapureiltamme olemme kuulleet, että heti töihin lähdettyämme alkaa matot lentelemään pihalle ja appi hurauttaa lähimpään kauppaan hakemaan tarvikkeita kotimme kunnostamiseksi. Olemme monesti pyytäneet ja vaatineet etteivät he tekisi mitään tällaista vaan sen sijaan olisivat ainoastaan lapsiemme kanssa. Mutta tällaiset pyynnöt/vaatimukset aina päättyvät siihen, että appivanhemmat alkavat kiukuttelemaan että mitään ei saa tehdä ja sitten lähdetään ovet paukkuen.

Onhan se tietysti kivaa kun joku siivoa ja nikkaroi puolesta ja itse voi olla reporankana töiden jälkeen mutta ongelmana vain on se, että he kun eivät tiedä miten me säilytämme tavaroita (mihin h***tissä se paistinpannu nyt taas on joutunut) ja jos jotain nikkarointia tehdään niin se todennäköisesti tehdään siten, että itse saa jälkikäteen korjata (hyvä että oli listat laitettu kiinni mutta niitä ei oltukaan tarkoitettu kiinnittää vaan hankkia uudet kolhiintuneiden tilalle).

Joskus jaksoin vielä kiitellä teeskennellen mutta nykyään olen täysin välinpitämätön heidän tekemisistään. Jossain vaiheessa alkavat kuitenkin odottelemaan kiitosta ja "vaivihkaa" alkavat osoittelemaan mitä ovat poissaollessamme tehneet. Ja juuri tätä hetkeä varten olen harjoitellut oman evvk-ilmeen jotta he vihdoinkin alkaisivat tajuamaan ettei kiitosta heru sellaisista asioista mitä tekevät meidän kodissamme keltoamme vastaan.