Niinsanottu "Syntisen rukous"

Rukouksen ongelma on, että traktaateissa tai pikaevankelioinnissa kadulla se ei käytännöllisesti katsoen avaa kristinuskon perusteita tätä hetkeä kauemmas taaksepäin. Se ei kerro, kuinka tapahtui syntiinlankeemus ja kuinka Jumala vaati synnin sovittamiseksi eläinten uhraamista ja verta. Se ei kerro, että eläinuhrit olivat päteviä Jeesuksen uhrikuolemaan asti. Vanhoissa kirkkokunnissa messuissa kerrotaan myös syntien sovituksen taustat. Siksi katuevankeliointi jättää ihmisen ikään kuin tyhjän päälle: luetaan syntisen rukous, mutta ei mitenkään kerrota sen syvemmin uhrista ja uhraamisen taustoista. Moni keskustelee kadulla hetken ja katoaa sitten pois evankeliumin vaikutuspiiristä. Ap.

Ei sillä ole väliä minkä mittainen tai millainen rukous on Jeesus kuulee ne.
Esim Herra auta.

Matti Luhter keksi.📖🇩🇪👍

Ensin kysytään kuka haluaa tulla uskoon.
Kädennosto riittää.
Sitten sanat laitetaan valmiiksi suuhun....
sitten olet tehnyt ikioman uskonratkaisun.

Jotkut tekevät näitä uskonratkaisuja useitakin kertoja elämässä.
Seurakunnissa on harvinaista että joku tulee siellä uskoon.

Ns. "Syntisen rukouksessa" laitetaan sanat suuhun.
- tuleeko siinä synnintunto ?
- uudestisyntyykö ihminen toistaessaan rukousta ?

Helluntailaiset, Jehovat, Mormonit eivät tunnusta edes ihmisen perisyntiä todeksi.

"Syntinen olin jo syntyessäni, synnin alle siinnyt äitini kohtuun."

Synti on laaja käsite. Ei vain omat tekosynnit.


Oletko koskaan kuullut, että hellarit tunnustaisivat näin syntejään?

3. Moos. 26:40

Silloin he tunnustavat syntivelkansa ja isiensä syntivelan, sen että ovat olleet minulle uskottomat ja käyneet minua vastaan.

Ja keitä vartioitset täällä sen sijaan ettet kääntyisi ja parantuisi. Ettet uskoisi.

Kaikkien Jenkkilahkojen yhteinen syntyoppi on, että Pyhä Henki poistui kun Jeesus kuoli ja tuli takaisin Amerikkaan vasta 1800-luvun lopussa. Alkukirkko palautettiin Ameriikkaan.

Suurimmat Jenkkilahkot ja niiden perustajat:

Jehovalaisuus: Charles Russell & knit
Helluntailaisuus: Charles Fox Parham
Mormonismi: Joseph Smith
Adventismi: Ellen G. White

Niiden yhteinen kohderyhmä käännyttämiselle ovat kristityt.
Eivät yritä käännyttää toisiaan.

>> Tätä rukousta tarjotaan paljon kaikkien vapaiden suuntien evankelioinnissa. Jopa niin paljon, että siitä on muodostunut eräänlainen pyhä teksti, joka vertautuu vanhempien kirkkokuntien synnintunnustuksiin, joita on monia. <<

Valheista ja vääristä väitteistä vastaat kerran Jeesukselle.

Ns. syntisen rukouksia on lukemattomia erilaisia ja sanat valitsee se, joka sen rukouksen rukoilee. Sitä ei lueta mistään lapusta. Vaikka yhtä hyvin sen voisi lukea myös lapusta, miksi ei voisi? - kirkkokin lukee kaikki tekstinsä ja rukouksensa valmiista konsepteista ja kirjoista. Jos siis haluaa juuri Grahamin laatimaa rukousta käyttää, se ei ole sen kummempi kuin jos käyttäisi jotain muuta syntisen rukousta. Jos joku nämä rukoukset julkaisee, niin sen takia, etä ne toimivat esimerkkeinä ihmisille, jotka eivät ehkä osaa valita sanojaan itse.

Myös Raamatussa on monia rukouksia, tunnetuin lienee ns. Herra rukous eli Isä meidän-rukous. Sitäkin sopii lukea ihan sanatarkasti, vaikka sitä voi myös soveltaa ja ottaa siitä vain Jeesuksen kertomat asiat ja rukoilla ne sitten omin sanoin.

Hellareilla on kaksi sakramenttia, joilla pelastus mitataan: syntisen rukous ja elämän antaminen Jeesukselle rituaali. Jos näitä ei ole tehnyt, niin ei pelastu.

Graham oli ennen kaikkea bisnesmies!

Helluntailaiset eivät tee ristinmerkkiä, eivätkä lue Herran siunausta, koska niissä joutuisivat tunnustamaan Kolmiyhteisen Jumalan.

Itse olen jakanut kymmeniä tuhansia traktaatteja. Joka ikiseen itse kirjoitit tekstin ja takakantaan rukouksen. Minulla oli muutamia mastereita, joihin itse kirjoitin sekä tekstin että rukouksen. En kopioinut rukouksia, vaan itse kirkoitit. Itse tein myös taiton.

Eivätkä helluntailaiset kasta nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, kuten Jeesus käski tekemään.

Matt.28:18-20

Jeesus ei edes enää käytä tavallista miehen nimeä "Joshua". Se kuului siihen aikaan, kun Jeesus eli maan päällä.

Ilm. 3:12

Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.

Luterilaisessa kirkossa on kolmen jumalan oppi, kolminaisuusoppi. Yksi Jumala tarkoittaa yhtä jumalan persoonaa, yhtä luonnetta ja yhtä tahtoa, kolme jumalan persoonaa tarkoittaa kolmea jumalaa!
Henkilö, jolla on kolme persoonaa, on vakavasti mieleltäsi sairas; hän sairastaa jakomielitautia, skitsofreniaa.

Sanan mukaan jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla. Yhden todistajan todistus ei ole pätevä. Matteus 28:19 "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". löytyy Raamatusta vain yhden ainoan kerran. Näin ollen Sanan pohjalta Matteus 28:19 ei ole pätevä, vaan arvoton, jota ei pidä huomioida ja jonka varaan ei pidä kirkkoaan perustaa. "Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava". Ilmaisuun "Jokainen sana" sisältyy myös Raamatun ilmoitus.
Hebrealaiskirje todistaa: jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille,
Jokainen apostoli ja Herran opetuslapsi käytti vain ja ainoastaan Jeesuksen nimeä. Isän ja pojan ja pyhän hengen nimeä ei yksikään apostoli vahvistanut eikä käyttänyt.

Ennaltavalitsemis- ja uskonratkaisuopit ovat huuhaata.
Kalastetaan uusia sieluja ja rahaa
Follow money periaate on vahva.

Syntisen rukous keksittiin tietääkseni 1800-luvulla.

However, it wasn’t until the end of Finney’s life that it became evident to everyone and himself that the Anxious Bench approach led to a high fallout rate. By the 1860s Dwight Moody (1837-1899) was the new apostle in American evangelicalism. He took Finney’s system and modified it. Instead of calling for a public decision, which tended to be a response under pressure, he asked people to join him and his trained counselors in a room called the Inquiry Room. Though Moody’s approach avoided some of the errors encountered in Finneyism, it was still a derivative or stepchild of the Anxious Bench system.

In the Inquiry Room the counselors asked the possible convert some questions, taught him from Scripture and then prayed with him. The idea that prayer was at the end of the process had been loosely associated with conversion in the 1700s. By the late 1800s it was standard technique for ‘receiving Christ’ as Moody’s influence spread across both the United States and the United Kingdom. This was where a systematic Sinner’s Prayer began, but was not called as such until the time of Billy Sunday.

R. A. Torrey succeeded Moody’s Chicago-based ministry after his death in 1899. He modified Moody’s approach to include “on the spot” street conversions. Torrey popularized the idea of instant salvation with no strings attached, even though he never intended as much. Nonetheless, “Receive Christ, now, right here” became part of the norm. From that time on it became more common to think of salvation outside of church or a life of Lordship.

https://disciplestoday.org/bible-study-teacher-s-corner-item-8589-teacher-s-corner-the-sinner-s-prayer-a-brief-history-of-a-novel-practice/

It turns out that Anglo-American Puritans and evangelicals in the seventeenth and eighteenth centuries used the phrase “receive Christ into your heart,” or something like it, with some regularity. The great Puritan devotional writer John Flavel, for example, spoke of those who had heard the gospel but who would “receive not Christ into their hearts.”

But it was just as common for pastors of that era to use the phrase to describe a Christian act of devotion. Thomas Boston, a Scottish Calvinist pastor, encouraged Christians taking communion to receive “Christ into their hearts.” Benjamin Colman, the leading evangelical pastor in Boston in the early eighteenth century, wrote explicitly that Christians should “receive Christ into their hearts, and hold him forth in their lives.”

The terminology of “receiving Christ into your heart” became more formalized as a non-Christian’s prayer of conversion during the great missionary movement of the nineteenth century. The terminology became a useful way to explain to proselytes that they needed to make a personal decision to follow Christ.

https://www.thegospelcoalition.org/blogs/evangelical-history/ask-jesus-into-your-heart-a-history-of-the-sinners-prayer/

Raamatussa ei ole kastemaljaa, eikä kummeja, eikä kummien uskoa, eikä Raamatussa ole vanhempien suostumusta kasteelle, eikä Sana ilmoita kolmen vesitilkan kastetta, eikä Raamatussa ylipäätään oli kolmen vesitipan pirskotusta. Sana ei ilmoita toisen uskolla uskoon tuloa ja toisten teoilla astumista Jumalan valtakuntaan.
Sana ei myöskään ilmoita kasteen kautta saatavaa uskoa ja kasteessa saatavaa Pyhää Henkeä. Raamatussa ei ole kehotusta muuttaa viini synnit anteeksiantavaksi ihmisen vereksi ja leipä ihmisen ruumiiksi.
Sana ei ilmoita seurakuntaa, jossa maailman ihmiset ja pyhät olisivat yhdessä ja jakaisivat keskenään Herran aterian. Sana ei ilmoita laisinkaan Katekismuksen antamia selityksiä kymmenestä käskystä. Sana ei tuo valoon kolmen jumalan oppia, kolminaisuutta. Sanassa ei ole ns. uuden liiton kymmenyksiä tai kirkollisveroa. Eikä Raamattu kutsu uskovia syntisiksi.