Paskasta työpaikasta kehittää helposti itselleen jonkinlaisen "henkisen haasteen", jonka kuvittelee

Ihminen on taitava keksimään tekosyitä ja valehtelemaan itselleen. Sen takia huonoihin työpaikkoihin jää helposti jumiin. Ei vaan suostu hyväksymään sitä tosiseikkaa, että se huono työpaikka vei voiton itsestään. Kuvittelee viimeiseen asti, että jotenkin maagisesti ne kaikki huonot asiat vielä korjaantuvat ja muuttuvat paremmaksi. Vähän niin kuin lottoaminen. Syvällä sisimmässään tietää, että päävoitto ei tule koskaan osumaan omalle kohdalle, mutta se yksi miljardista teoreettinen mahdollisuus riittää stimuloimaan mielikuvitusta ja saamaan aikaan ajatuksen "mitä jos osuukin".

Itseään huonossa työpaikassa vain tuhoaa ja jos palaa kunnolla loppuun, niin toipuminen kestää helvetin pitkään. Ei ole takeita toipuuko ollenkaan. Jonkinlaiset jäljet jäävät.

Loppuun pitää vielä mainita, että en usko että yksikään työ on sellaisenaan paskaa, ihminen lapioi hymy huulilla vaikka paskaa, jos siitä maksetaan 5000 euroa kuukaudessa. Muut ihmiset pilaavat työpaikat, ehkä huono pomo tai sitten huono palkka, mutta se itse työ on hyvin harvoin pelkkä syy.