Juureni karjalassa, sytytti kysymään ,kuinka Suomesta käsin viette kuormia itään.
Baltian maathan ovat avanneet ovensa eurooppa yhteisöön liittyessä ja aiemminkin sinne oli melko helppoa tavaraa rahdata.
En ole itse Venäjälle kuormia viennyt, mutta tarpeet tiedän.
Tuttuja on taas lähdössä evankeliomis matkalle Siperian alapuolelle.
Olemme saaneet tukea rahallisesti sellaisia matkoja, vaan materiaalisen kuorman vienti onkin sitten jo eri asia.
Siis onko Suomen helluntai srk:lla jokin maata koskeva sopimus, vai viekö seurakunnat itsenäisesti kuormia.
Toisaalta on yksityisiä "uran-uurtajia" ,jotka sitä työtä tekevät seurakunnan siunatussa nimessä ja suunnittelevat matkansa itse.
Tämä työ muoto ei ole minun aikaan ollut täällä esillä tai en ole hoksinut.
Itse kylläkin olen avustustyön saanut sydämmelleni jo kauan sitten, siksi kyselen mielipiteitä.
Afrikaan ja kauemmas lähetämme taas konteissa ja rahan muodossa.
Joskus vain noilla matkoilla ollessa ,kun tapaa muita saman kutsun omaavia tuntuu ,että moni on hiukan "yksityis yrittäjiä" eli ei kaikilla ole edes seurakunta-asiat "kunnossa".
Tällä tarkoitan,ettei ole varmaa lähettäjä seurakuntaa,joka vastuun ottaisi.
Lahjojen saajat ja jako olis sit luku erikseen, koska se pitää niin paljon sisällään, vaan olis kiva kuulla ideoita ja toisten kokemuksia ,näin netinkin välityksellä.
Baltian maathan ovat avanneet ovensa eurooppa yhteisöön liittyessä ja aiemminkin sinne oli melko helppoa tavaraa rahdata.
En ole itse Venäjälle kuormia viennyt, mutta tarpeet tiedän.
Tuttuja on taas lähdössä evankeliomis matkalle Siperian alapuolelle.
Olemme saaneet tukea rahallisesti sellaisia matkoja, vaan materiaalisen kuorman vienti onkin sitten jo eri asia.
Siis onko Suomen helluntai srk:lla jokin maata koskeva sopimus, vai viekö seurakunnat itsenäisesti kuormia.
Toisaalta on yksityisiä "uran-uurtajia" ,jotka sitä työtä tekevät seurakunnan siunatussa nimessä ja suunnittelevat matkansa itse.
Tämä työ muoto ei ole minun aikaan ollut täällä esillä tai en ole hoksinut.
Itse kylläkin olen avustustyön saanut sydämmelleni jo kauan sitten, siksi kyselen mielipiteitä.
Afrikaan ja kauemmas lähetämme taas konteissa ja rahan muodossa.
Joskus vain noilla matkoilla ollessa ,kun tapaa muita saman kutsun omaavia tuntuu ,että moni on hiukan "yksityis yrittäjiä" eli ei kaikilla ole edes seurakunta-asiat "kunnossa".
Tällä tarkoitan,ettei ole varmaa lähettäjä seurakuntaa,joka vastuun ottaisi.
Lahjojen saajat ja jako olis sit luku erikseen, koska se pitää niin paljon sisällään, vaan olis kiva kuulla ideoita ja toisten kokemuksia ,näin netinkin välityksellä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olen käynyt seurakuntani kautta karjalan alueella evankeliomassa
ja viety on kuormia (ruoka ja vaate) jos kiinnostaa
niin ota yhteyttä. [email protected] kiinnostaisi
tietää myös teidän toiminnastanne.
kun en ole ehtinyt vastaileen.
Oma aikani menee pää-asiassa juuri näiden avustus "asioiden" parissa.
Avauksessa mainitsin "yksityis yritys" sanan ja joskus tuntuu, että tämä alue kristillistä työtä on heikoilla,kun esim. kirpputoreille ei saa vapaa ehtois työvoimaa.
Sit kun vapaehtois muodossa kuormien vientiä yrittää esittää joillekin ,niin johan "tilaa on".
Tottahan tässäkin raha näyttelee suurta osaa, kun matkat eivät ilmaisia ole, vaikka tavaroiden antajat joskus niin ajattelevat.
Toisaalta kun köyhiin kohteisiin jaamme avustuksia, niin se vaatii taas omat resursit eikä siihenkään niin helpolla vapaa ehtoisia löydy, koska mistäs se köyhyydessä elävä vois aikaa saada ylimääräiseksi avustusten jakeluun, kun perhekin pitää ruuassa jollain pitää.
Toisaalta kyllä ihmiset alku ihmetyksen jälkeen usein uskovat ,että lahjat on saatu suuren Jumalan rakkaudesta,Jumalahan se vaikuttaa,että voimme tehdä tälläistäkin "käden ojennusta" ulospäin.
Suurimmat johdatukset olen nähnyt ja kokenut juuri avustus kuormien johdosta,niitä ei voi kukaan tyhjäksi tehdä, etteikö Jumalan "käsi" ole mukana, kun nöyrin mielin teemme tätäkin Herran työ-sarkaa,etsimättä kunniaa tai mainetta..
Itse toisiaankin kerään koko läänimme alueelta eri asioita ja kokoan varastoon.
Tänäänkin täytin yli kymmenen kuutiota ja eilen toisen mokoman, siis kahteen paketti autooni.
Herra on siunannut "hulluaan ,että minulla on kaksi vanhaa avustus autoa ja yksi uudempi.
Toisaalta en tarvitsisi yhtään jos en uskossa olisi, perustelen sillä ,että mitäs minä vaimoni kanssa niillä tekisin, kun en edes palkaa saa kun tätä "harrastan " vapaa ehtoistynä.
Toivon ymmärrystä ,kun en ehdi edes miettimään mitä pikaisesti kirjoittelen ,koska nyt on kaksi autoa saatava matkaan ja tulli paperitkaan eivät ole valmiit.
Ensimmäinen lähtee lauantaina ja toinen viikon alku-puolella, vastaan ottajat kyllä oduttelevat innolla tuloani ja toivon ja uskon,että jotkut saavat mielensä iloiseksi ja osa uskon vahvistusta, että Jumala ei hylkää ihmistä.
Kirjoittelen joskus tarkemmin työstämme humanitaarisen aputyön saralla, joka on seurakunnan "ojennettu käsi" köyhille.
Myös minun äitini suku tulee Viipurin läänistä jonka venäläiset vei. Vieläkin kauempaa. Ensin ajatus käydä siellä oli vastenmielinen, mutta syyttömiähän ne asukkaat ovat Stalinin ryöväykseen. En ole vielä käynyt mutta olen laittanut jotain evankelistan matkaan uskoville.
Jokatapauksessa siunaan evankelioimis ja avustustyötä Karjalaan ja kauemmaskin Venäjälle.
Siunausta fri ja täällä sinun maassa olen nyt ja kyläpaikasta kirjotan. En malttanut pysyä pois kahta viikkoa palstalta. :D
Itse olin Albaniassa Suomesta ensimmäisessä aktiossa 1992 ja silloin piti viisumi hakea Tukholmasta. Lähetysmatka tämäkin on kun kierrän tuttuja, uskovia ja uskomattomia. Puhelin on soinut ja käyntiä on.
imtaran helluntaiseurakunnalla on pitkät perinteet karjala-työssä. tsekkaapa heidän sivujaan..
kannattaa tutustua myös "avainmedian" love for kids-russia -työhön (www.avainmedia.org).
FIDA on tietenkin yksi huomioon otettava instanssi mm. raamatunkäännöstöineen..
tarkoitin siis imatraa, en yrittänyt kirjoittaa "gruusiaksi".. :-)))!
Täällä pääkaupunkiseudulla tavasrt yleensä kootaan luterilaisen kirkon tai seurakuntatalon tiloihin, vaikka yhteistyössä helarit ja vapikset sitten toimivatkin lutterien kanssa. Aikanaan olin yhtenä koordinaattoriana työssä, mutta koska aikani ei siihen riitä jäin pois.
tunnen monia avustajia, vaikka kyllähän muultakin päin Suomea on tullut tuttuja, koska paljon sieltäkin olen hakenut tavaraa ja jopa infoakin antanut.
Tavaraa saa yhtäpaljon vähintäin uskosta osattomilta, kuin aktiivi uskovilta.
Ehkä osa syy on ,että elävässä uskossa ei ole niin paljon ihmisiä.
Tän kymmen vuotis kauteni aikana häpeäkseni sanon, että suomalainen on melko laihialaistyylinen ,kun auttamisesta on kyse.
Asiat mitä annetaan on melkein kaatopaikka tavaraa, huom olen itse suomalainen ja siksi häpeäkseni sen sanonkin.
Ruotsalainen antaa vielä pensa rahaakin ,kun avustus pussin köyhälle lahjoittaa ja ihmettelen joskus miksi ihmiset vaihtavat huonekalujaan uusista uusiin.
Silti suurin vaikeus on saada avastuksen perille ja vielä oikeille ihmisille, me olemme kylläkin saaneet tukea eri kirpputoreilta ,että saamme osan matkoista kustannettua, vaan omistaan saa kyllä melkoisesti pulittaa ,jos tätä työ- muotoa aikoo tehdä.
humanitääristä apua annetaan myös yrityselämän piiristä ja se apu on kerätään yleensä yritysten antamina lahjoituksia, eli samaa toimintaa harjoitetaan riippumatta uskonvakaumuksesta.
tai politiikasta. suomi on rikas maa ja hyvää tahtoa riittää jokaisessa kansankerroksessa.