Olemme eronneet n. vuosi sitten. Hän itse sitä halusi. Ja tosin syystäkin- rakastuin toiseen mieheen, mutta oli hänelläkin jotain virityksiä ollut koko 4vuoden suhteemme aikana.
Erottiin silti ystävinä, hänkin löysi pian uuden, mutta sitä ei sitten heidän osaltaan kauan kestänytkään.
Mutta nyt, elän parisuhteessa ja asumme yhdessä, ei toki tämän exmiehen kanssa.
Näin exääni yksi päivä, hän halusi jutella.
Tiesin että hänellä on vaikeaa, mutta en tiennyt mistä syystä.
Hän kävi muistelemaan aikaa jolloin olimme vielä yhdessä- kuinka ihanaa aikaa se hänelle oli. (eli kuulemma kanssani elämänsä parasta aikaa)
Minä tuohduin täysin kun hän yritti suudella, pitää hyvänä, kertoa kuinka ihanaa olisi olla taas yhdessä. Tuli todella paha mieli kaikesta tuosta, ja minun oli lähdettävä pois.
Tunsin oloni kurjaksi, kuin olisin pilannut hänen elämänsä,hän kun käyttää rahansa viinaan vain, kun minua ei ole. Niin hän sanoi.
Nyt saan häneltä viestejä, miten hänellä sekoaa pää yms. Minun täytyisi auttaa. Mutta en voi enkä halua. Nytkin oloni on kuin olisin pettänyt puolisoani.
Ja niinhän minä tekisinkin, jos kävisin auttamaan exääni (en tiedä edes että miten minun täytyisi auttaa, aikuista 25v miestä), pettäisin myös samalla itseäni ja exäni pettäisi itseään.
Tunnen kyllä sääliä häntä kohtaan, mutten rakkautta. En tiedä miten\mitä teen?
Toivon vain exälleni hyvää mutta auttaa häntä en voi.. Toivoisin jotain kommentteja tähän, edes jotain. Mulla on jo itsellänikin tarpeeksi huolia enkä millään jaksa enää häntä ruveta "auttamaan".
Erottiin silti ystävinä, hänkin löysi pian uuden, mutta sitä ei sitten heidän osaltaan kauan kestänytkään.
Mutta nyt, elän parisuhteessa ja asumme yhdessä, ei toki tämän exmiehen kanssa.
Näin exääni yksi päivä, hän halusi jutella.
Tiesin että hänellä on vaikeaa, mutta en tiennyt mistä syystä.
Hän kävi muistelemaan aikaa jolloin olimme vielä yhdessä- kuinka ihanaa aikaa se hänelle oli. (eli kuulemma kanssani elämänsä parasta aikaa)
Minä tuohduin täysin kun hän yritti suudella, pitää hyvänä, kertoa kuinka ihanaa olisi olla taas yhdessä. Tuli todella paha mieli kaikesta tuosta, ja minun oli lähdettävä pois.
Tunsin oloni kurjaksi, kuin olisin pilannut hänen elämänsä,hän kun käyttää rahansa viinaan vain, kun minua ei ole. Niin hän sanoi.
Nyt saan häneltä viestejä, miten hänellä sekoaa pää yms. Minun täytyisi auttaa. Mutta en voi enkä halua. Nytkin oloni on kuin olisin pettänyt puolisoani.
Ja niinhän minä tekisinkin, jos kävisin auttamaan exääni (en tiedä edes että miten minun täytyisi auttaa, aikuista 25v miestä), pettäisin myös samalla itseäni ja exäni pettäisi itseään.
Tunnen kyllä sääliä häntä kohtaan, mutten rakkautta. En tiedä miten\mitä teen?
Toivon vain exälleni hyvää mutta auttaa häntä en voi.. Toivoisin jotain kommentteja tähän, edes jotain. Mulla on jo itsellänikin tarpeeksi huolia enkä millään jaksa enää häntä ruveta "auttamaan".
Vastaukset 5
Vanhimmat
kannattaisi vain sanoa ettet pysty auttamaan exääsi. Että sinulla on oma elämä jota jatkat eteenpäin eikä entiseen ole paluuta.
Toivota hyvää jatkoa. Ja sitten toivo että yhteydenotot loppuvat! : )
Ellei auta niin pakko kai sun on sanoa ettet rakasta exääsi vaan tätä nykyistä puolisoasi ja että toivot exäsi lopettavan yhteydenpidon.
exäsi kerjää sinulta vain sääliä, tuo on niin tavallista ja säälittävää ja naurettavaa että aletaan vonkaamaan toista takaisin. Et kai sinä halua itsellesi tuollaista kännikalaa lääppimään itseäsi ja nyhvöttämään viereesi. Sano hänelle että hänen on ensin ryhdistäydyttävä ja otetava itseään niskasta kiinni ennen kuin voit edes ajatella auttavasi häntä. Viina ei auta murheisiin vaan vain pahentaa niitä, kyllähän aikuisen ihmisen pitäisi se tietää.JA jos ukkosi on kerran itsekin pitänyt kaikenlaisia viritelmiä yllä suhteenne aikana niin onko hän sitten todella sellainen mies jonka haluat? Et sinä voi eikä sinun tarvitse häntä auttaa.
mutta siitä on jo 5 vuotta. exä jätti mut ku löysi uuden. ei siinä mitään, omasta mielestäni kummallista heittää tuosta vaan 7 vuotta roskiin. yritin puhua hänelle, kertoa että ihastumiset menee ohi ja tottakai hän tuntee vahvemmin tuota naista kohtaan ...
kun vertaa 7 vuotta vanhaan suhteeseensa.
exä ei uskonut, jatkoi tämän uuden tuttavuuden kanssa. jonkin aikaa oli ovi avoinna hänelle jos olisi halunnut palata kotiin.
puolen vuoden päästä laitoin sen kiinni.
mietin että enhän odota!hän elää nyt onnellisena omaa eloaan ja minun jatkettava myös omaani.
kun hän sai tietää että olen siirtynyt eteenpäin, olikin hän nopeasti oveni takana...
en halunnut häntä enää
olin heittänyt ruusunpunaiset lasit pois ja alkanut taas näkemmän paremmin.
tuo aika oli todella ahdistavaa!!huh
hän oli jättänyt minut todella paskamaisesti ja nyt hän jätti päätöksen minulle!
voiko enää itsekkäämpää kusipäätä ollakaan...???
en halunnut häntä mutta mietin että olisin ottanut hänet takaisin jo säälinkin vuoksi.
onneksi en tehnyt sitä!
luojan kiitos pidin järjen kädessä ja kuuntelin myös tunteitani.:)
mutta edelleen olen sitä mieltä että hän teki minulle hallaa tällä.
ei kovin reilua.:(
nyt elän juuri sellaisessa suhteessa kuin olen aina haaveillut vain unissani:):)
eli miettikää pari kertaa ennen kuin annatte exänne puhua itsenne ympäri!
tiedän että tuttuus ja turvallisuus houkuttelee mutta lupaan että jotain paljon parempaakin on olemassa!:)
miettikää myös miten teitä on kohdeltu, kohtelu tuskin muuttuu..
zemiä kaikille!exienne kanssa taisteleville!
heittäkää lasit nurkkaan ja alkakaa miettimään mitä todella haluatte elämältä.:):)
No nyt hän on ruvennut alituiseen soittelemaan, eilenkin kun olin töissä enkä vastannut puhelimeen, hän oli jo niin huolestunut, että oli soittaa äidilleni että mitä mulle on tapahtunut!!!
Ja kaiken lisäksi, hän muutti taas todella lähelle meitä. Hän kun ennen asui jo tyttöystävänsä kanssa samassa kerrostalossa-onneksi eri rapussa (silloin ei mitään yhteydenpitoja yms, moikattiin vain).
Nyt hän ei asu samassa talossa, vaan n.200m päässä-eli lähellä kuitenkin ja varmasti alkaa soittelut yms muut ikävät hänellä.
Hän soitti eilen ja sanoi että on ryypännyt kaikki rahansa, miten vaikeaa on ja näin.
Sanoinkin sitten hänelle, että menisi terapiaan, vaan ei... Mun kanssa on helppo puhua ja kun kuuntelen ja ymmärrän häntä! Voi tsiisus!
Jos todella et halua häntä jonkin langanpäähän (varoiksi), tee loppu soitteluista. Ei kukaan kauan jaksa, jos ei saa pienintäkään vinkkiä.
Jos et halua vaihtaa puhelinnumeroa, pane nykyinen miehesi vastaamaan, älä itse vastaa yhteenkään soittoon, sano äidillesi, että sanoo topakasti sinun olevan onnellinen ja häntä ei saa häiritä, uhkaa lähestymiskiellolla. Kyllä asiat järjestykseen saa, kun haluaa eli sinua ei yhtään kutkuta hänen soittonsa.