Kylmän kliinisellä kohtelulla ja suhtautumistavalla ei saavuteta hyviä hoitotuloksia

Melkoiset Kauniit ja Rohkeat tämä sun tarina

Anonyymi kirjoitti:

Melkoiset Kauniit ja Rohkeat tämä sun tarina

Suosittelen tutustumaan mielenterveyskuntoutujiin jos kaipaat draamaa elämääsi.

Sitä en osaa sanoa, että miten yleistä erilaiset ihastumiset ovat, mutta sieltä löytyy näitä tarinoita missä ihastutaan johonkin kaupan myyjään.

Pahimmillaan homma etenee siihen, että uhataan itsarilla jos kaupan myyjä ei eroa puolisostaan ja karkaa hänen kanssaan auringonlaskuun.

Voitte vain miettiä, että minkälainen suostuttelu siinä sitten on, kun yrität suostutella tällaista yrittäjää lahjoittamaan rahaa mielenterveydelle. Siitä vain soittamaan ja kysymään, että lahjoittaisiko hän vaikka PSSD:n tutkimukseen?

Anonyymi kirjoitti:

Melkoiset Kauniit ja Rohkeat tämä sun tarina

Tarina o totta, näitä näkyy aina silloi sun tällöin hoitoalalla . Joten eräät kuvittelevat sairautensa kanssa että on ainut ihminen jolla on vaikeaa, ja aitten kun ystävällinen lääkäri keskustelee rauhallisesti ja ystävällisesti niin, valitettavasti eräillä menee tulkinnat väärin.
Kaikki vuodet hoitoalalla sisältää paljon erilaisia muistoja tapahtumista.
Empaattinen hoitaja tosin on tärkeä osa hoitoa kieltämättä , silloin potilas tuntee olonsa turvalliseksi että joku sentään ymmärtää mitä hän läpikäy sairautensa kanssa . Kylmä hoitaja joka vaan antaa lääkkeet eikä sano mitään, antaa turvattomuuden tunteen. Kultaisen keskitie hoidossa on se paras.
Sitten on todella niitä erikoistapauksiakin olemassa ,joiden nimi ei ole kauniit ja rohkeat vaan väärin tulkitsemiset jotka johtuu sairauden laadusta

Olen törmännyt n viiteen oikeasti tällaiseen hoitohenkilöön mt järjestelmässä. Heitä on kyllä mutta vähemmistössä. Empaatteja jotka on oikealla alalla ja tekevät työtään kunnianhimoisesti

Olen samaa mieltä. Tätähän minä aloituksellani tarkoitin. Ei kukaan sinne psykiatrin eteen lähde, tai tule sillä ajatuksella, että on menossa etsimään elämäänsä ystäviä, tai rakastajaa. Sama koskee potilaan hoitosuhdetta, oli sitten kyseessä hoitaja tai kuka tahansa.

Eri asia on sitten se, että sitä välittämistä, ymmärtämistä ja empatiaa ei välttämättä hoitoalalla olevilta saa. Tämä näkyy liian kylmänä tapana suhtautua elämässään ongelmissa olevia kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Tätähän minä aloituksellani tarkoitin. Ei kukaan sinne psykiatrin eteen lähde, tai tule sillä ajatuksella, että on menossa etsimään elämäänsä ystäviä, tai rakastajaa. Sama koskee potilaan hoitosuhdetta, oli sitten kyseessä hoitaja tai kuka tahansa.

Eri asia on sitten se, että sitä välittämistä, ymmärtämistä ja empatiaa ei välttämättä hoitoalalla olevilta saa. Tämä näkyy liian kylmänä tapana suhtautua elämässään ongelmissa olevia kohtaan.

Lue lisää

Milloin olet itse jakanut välittämistä, ymmärtämistä ja empatiaa? Eikö sen jakaminen kuulu kaikille?

Anonyymi kirjoitti:

Milloin olet itse jakanut välittämistä, ymmärtämistä ja empatiaa? Eikö sen jakaminen kuulu kaikille?

Nuoruudessani itse laitoin aina kaikki muut itseni edelle, eli välitin muista enemmän kuin itsestäni.
Se liittyi minun mt-ongelmiin, oli heikko itsetunto, tuntui etten kelvannut kenellekään, tunsin tarvetta miellyttää muita, että minut hyväksyttäisiin paremmin, jne.
Onneksi vuosien myötä olen oppinut paljon itsestäni, alkanut myös välittämään itsestäni.
Se ei ole kuitenkaan poistanut empatiaani ja välittämistä muita kohtaan.

Mutta moni vaan tulkitsee senkin kaveruudeksi. Äusein lääkäreillä on salaiset puhelin numerot myös, siihen on syyt olemassa.
Ei ole kivaa kun viettää iltaa perheensä kanssa ja joku potilas ottaa oikeuden soitella kotiin , etä kun taas ahdistaa , sen sijaan että soittaisi hoitopisteisiin . Siis monenlaisia tapauksia in tullut nähtyä, ihmisten on vaa; ymmärrettävä se että lääkäri tekee työnsä tutkimalla hänet ja kirjoittamalla lähetteen jos siihen on tarvetta tai lääkkeet. Siihen kuuluu ihan tavallinen inhimillinen. Kohtelu potilasta kohtaan .ei siis mitään muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Tätähän minä aloituksellani tarkoitin. Ei kukaan sinne psykiatrin eteen lähde, tai tule sillä ajatuksella, että on menossa etsimään elämäänsä ystäviä, tai rakastajaa. Sama koskee potilaan hoitosuhdetta, oli sitten kyseessä hoitaja tai kuka tahansa.

Eri asia on sitten se, että sitä välittämistä, ymmärtämistä ja empatiaa ei välttämättä hoitoalalla olevilta saa. Tämä näkyy liian kylmänä tapana suhtautua elämässään ongelmissa olevia kohtaan.

Lue lisää

Eipä,tietenkään lähde , ei kai siitä ny5 ollut edes kysymys.
Potilas joka on ollutkaan masennuksissa ja joutuu sairaalaan ja kohtaa empaattisen lääkärin tai hoitaja.n , tulkitsee aika usein väärin potilas/ hoitaja suhteen, koska hoitaja on kiltti , ja kyselee mitä huolia potilaalla in ollut että on mennyt huonoon kuntoon.äjoten ainä nyt väänsit taas asian ettei kukaan mene saadakseen ystävän hoitajasta siitähän ei ollut kyse, jokainen menee vastaanotolle ainoastaa. Siksi että voi huonosti. Joten aika huonosti ymmärsit senkin kirjoituksen . Masentunut hakee turvaa aina, ja kun hoitaja on ystävällinenniin mieltyy häneen ilman etukäteen päätettyjä ajatuksia.
Toisen hyvyys mon usein hyväksi masentuneelle. , joka tuntee että joku välittää, vaan tapoja välittää on. Omia, lääkäri välittää diagnoosista ja haluaa selättää sairauden.

Anonyymi kirjoitti:

Nuoruudessani itse laitoin aina kaikki muut itseni edelle, eli välitin muista enemmän kuin itsestäni.
Se liittyi minun mt-ongelmiin, oli heikko itsetunto, tuntui etten kelvannut kenellekään, tunsin tarvetta miellyttää muita, että minut hyväksyttäisiin paremmin, jne.
Onneksi vuosien myötä olen oppinut paljon itsestäni, alkanut myös välittämään itsestäni.
Se ei ole kuitenkaan poistanut empatiaani ja välittämistä muita kohtaan.

Lue lisää

Usein on juuri niin. Itsekkin ollut liiankin joustava asioissa aikaisemmin , vaan iän kassa oppii ettei anna toisten ohjata

Anonyymi kirjoitti:

Usein on juuri niin. Itsekkin ollut liiankin joustava asioissa aikaisemmin , vaan iän kassa oppii ettei anna toisten ohjata

Se että on joskus nuorena ollut empaattinen, ei ole selitys sille, että miksi nykyisin ei enää ole empaattinen.

Anonyymi kirjoitti:

Se että on joskus nuorena ollut empaattinen, ei ole selitys sille, että miksi nykyisin ei enää ole empaattinen.

Melko sairasta että noista syistä ei hoitotyöntekijä voisi olla empaattinen
No olenpa sellaisiin törmännyt ketkä kohteli aina minua todella inhimillisesti, aina.

Anonyymi kirjoitti:

Milloin olet itse jakanut välittämistä, ymmärtämistä ja empatiaa? Eikö sen jakaminen kuulu kaikille?

Niin no, kun ajattelet sitä, että minkälainen on empaattinen ihminen, niin onko se ensimmäisenä vaatimassa muilta sitä empatiaa itselleen?

Omaan korkaan kuulostaa enempi empatiakyvyttömän ihmisen touhuilta.

Anonyymi kirjoitti:

Melko sairasta että noista syistä ei hoitotyöntekijä voisi olla empaattinen
No olenpa sellaisiin törmännyt ketkä kohteli aina minua todella inhimillisesti, aina.

Minä olen tavannut myös kuntoutujia jotka ovat aina empaattisia, mutta en tällä foorumilla. (Voin toki olla väärässä.)

Anonyymi kirjoitti:

Se että on joskus nuorena ollut empaattinen, ei ole selitys sille, että miksi nykyisin ei enää ole empaattinen.

Empatia yleensä pysyy ihmisessä läpi elämän, toki poikkeuksiakin voi olla.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta moni vaan tulkitsee senkin kaveruudeksi. Äusein lääkäreillä on salaiset puhelin numerot myös, siihen on syyt olemassa.
Ei ole kivaa kun viettää iltaa perheensä kanssa ja joku potilas ottaa oikeuden soitella kotiin , etä kun taas ahdistaa , sen sijaan että soittaisi hoitopisteisiin . Siis monenlaisia tapauksia in tullut nähtyä, ihmisten on vaa; ymmärrettävä se että lääkäri tekee työnsä tutkimalla hänet ja kirjoittamalla lähetteen jos siihen on tarvetta tai lääkkeet. Siihen kuuluu ihan tavallinen inhimillinen. Kohtelu potilasta kohtaan .ei siis mitään muuta.

Lue lisää

Aika harvalla ihmisellä taitaa tulla mieleen alkaa soittelemaan kenellekään lääkärille kotiin.
Sairastahan sellainen olisi.

Anonyymi kirjoitti:

Aika harvalla ihmisellä taitaa tulla mieleen alkaa soittelemaan kenellekään lääkärille kotiin.
Sairastahan sellainen olisi.

Määriä en osaa sanoa, mutta ns. sairaille ihmisille se tulee huomattavasti useammin mieleen kuin ns. terveille. Voisiko se olla yksi sairauden merkki?

Yksittäinen ihminen voi myös generoida uskomattoman määrän ajatusjätettä. Hyvänä, tai ehkä enemmän ikävänä esimerkkinä vaikkapa tämä foorumi. Täällä ei kovin montaa eri ihmistä käy, mutta tekstistä ei ole puutetta. Ellei sitten puhuta rakentavasta tekstistä.

Anonyymi kirjoitti:

Määriä en osaa sanoa, mutta ns. sairaille ihmisille se tulee huomattavasti useammin mieleen kuin ns. terveille. Voisiko se olla yksi sairauden merkki?

Yksittäinen ihminen voi myös generoida uskomattoman määrän ajatusjätettä. Hyvänä, tai ehkä enemmän ikävänä esimerkkinä vaikkapa tämä foorumi. Täällä ei kovin montaa eri ihmistä käy, mutta tekstistä ei ole puutetta. Ellei sitten puhuta rakentavasta tekstistä.

Lue lisää

Parempi se kai on, että porukka voi tänne kirjoitella, jos se vaikka estäisi lääkäreille soittelua, jos niitä harvoja sattuu täällä pyörimään.
Keskustelu voi olla rakentavaakin, eikä siltikään kaikki ajattele siitä niin. Moni on jyrkkä omissa mielipiteissään, jos joku on toista mieltä, voi herkästi mennä kiistelyn tyyliseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Parempi se kai on, että porukka voi tänne kirjoitella, jos se vaikka estäisi lääkäreille soittelua, jos niitä harvoja sattuu täällä pyörimään.
Keskustelu voi olla rakentavaakin, eikä siltikään kaikki ajattele siitä niin. Moni on jyrkkä omissa mielipiteissään, jos joku on toista mieltä, voi herkästi mennä kiistelyn tyyliseksi.

Lue lisää

Siinä mielessä tietysti se on hyvä.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä,tietenkään lähde , ei kai siitä ny5 ollut edes kysymys.
Potilas joka on ollutkaan masennuksissa ja joutuu sairaalaan ja kohtaa empaattisen lääkärin tai hoitaja.n , tulkitsee aika usein väärin potilas/ hoitaja suhteen, koska hoitaja on kiltti , ja kyselee mitä huolia potilaalla in ollut että on mennyt huonoon kuntoon.äjoten ainä nyt väänsit taas asian ettei kukaan mene saadakseen ystävän hoitajasta siitähän ei ollut kyse, jokainen menee vastaanotolle ainoastaa. Siksi että voi huonosti. Joten aika huonosti ymmärsit senkin kirjoituksen . Masentunut hakee turvaa aina, ja kun hoitaja on ystävällinenniin mieltyy häneen ilman etukäteen päätettyjä ajatuksia.
Toisen hyvyys mon usein hyväksi masentuneelle. , joka tuntee että joku välittää, vaan tapoja välittää on. Omia, lääkäri välittää diagnoosista ja haluaa selättää sairauden.

Lue lisää

Hhyvää psykiatria ei pysty olemaan, koska koko teoria perustuu sasismiin.
Sosiaali darvinismin nimellä psykiatria alun perin kulki ja freud imi sen ja alkoi luokileåtella alempi arvoiseksi eli mielisairaaksi kehon tautien kivuista ihmisiä,
Koska evoluutiossa kehitya kelpoinen ei sairastele.

Samalla alkoi LSD, opioidi ja muut myrkytykset ali ihmisille joka jatkuu tänään,
Kun ihmiset ei halua kuolla pahaksi psykiatrioistaan tulleiden valtioidemme käskystä, on myrkky miehille annetu lupa vamgita myrlytettävät.

Elämme järkyttävän barbaaristen psykiatrien aikaa,

Raakoja julmimpia ihmisiä maapallolla, tähän evoluutio ja sen jatko valhe johti.

Pelätkäämme maatamme.
Pelätkäämme julkis terveyttä
Se on evoluutio pirun pää konttori.

Pelkää julkista se on julma kuin stalin.
Kehon tauteja ei sallita, niistä saa elinkautisen sadismin niskaansa
Psykopaatiksi yliopisto tohtorit kouluttaa.
Jos he olisi sielun sivistyneitä he korjaisi joka ikisen leiman, jonka he tekee kehon taudeistasi.

Valtio ei vaadi korjaamaan ja se lisää psykiatrien psykopatiaa ja empatian puutetta, koska jos heitå vaadittaissiin korjaamaan he oppisivat että ei ihmisiä saa leimata ja estää hoitoja ja tutkimuksia ja toimia profeettana.

Nyt heidän annetaan rellestää ilman mitään vastuun tuntoa,
Eivät korjaa vaikka tappavat ihmisiä akuutti aivokalvo tulehduksissa akitoiden koko suomea, että potilaan oireet tulee psyykestä, jonka evoluutio kuvittelee ihmisellä olevan.

Kaikki joka sana psykiatrian opissa perustuu kuvitteluun.
Psyykke joka pavlovin mukaan koirilla on samanlainen ja ihmisillä.
On vale,

Ihmisellä on ikuinen ylös jumalan tuomiolle nouseva sielu, jonka yksin juamla tuntee, ei rotta kokeisiin perustuva psyykken etsiminen.

Psyykka kuolee ihmisen kuollessa, eikä mitään tuomiota synneistä ole,

Eli kyllä psykiatria on suoraa ecoluutio valetta ja psykolokia ja vie miljoonia syntiin ja helvettiin kun kerran synnistä ei tule juamalan tuomiota, rikollisuus kasvaa niin valtavaksi että kukaan ei uskalla liikkua ulos kodistaan..

Nyt vielä 200 vuotta on hajuja protestantti kasvatuksesta, ja rikollisuus lisääntyy sitä mukaa kun protestantti todelliset uskovat kuolee.

Täyteen valheeseen tää maapallo perustuu ja sen yliopistot vale teorioineen, yliviisauksineen, jotka johtaaa ihmisen raakuuteen ja barbaariksi kuten psykiatreista tulee yliopistoissa, barbaari oppeja opiskellessaan

Anonyymi kirjoitti:

Aika harvalla ihmisellä taitaa tulla mieleen alkaa soittelemaan kenellekään lääkärille kotiin.
Sairastahan sellainen olisi.

Juuri niin = sairasta , mutta potilas joka luulee olevansa kaveri lääkärin kanssa ajattelee toisella tavalla,
Meidän kadulla asuu pari lääkäripariskuntaa ja ja kaksi psykologia, moni sairaanhoitaja myös , joten työn ulkopuolella ei sairauksista edes puhuta,

Anonyymi kirjoitti:

Parempi se kai on, että porukka voi tänne kirjoitella, jos se vaikka estäisi lääkäreille soittelua, jos niitä harvoja sattuu täällä pyörimään.
Keskustelu voi olla rakentavaakin, eikä siltikään kaikki ajattele siitä niin. Moni on jyrkkä omissa mielipiteissään, jos joku on toista mieltä, voi herkästi mennä kiistelyn tyyliseksi.

Lue lisää

Ihan niin usein on niin ettei hyväksytä että joku on erimieltä.
Jos kertoo jotain , jsiis jakaa palstan osallistujien kanssa jonkun jutun , niin aina on joku joka
Nimittää sen” tarinaksi ” koska sen jokun maailmassa ei voisi sellaisia asioita tapahtua , niin kuvittelee vissiin ettei muidenkaan maailmassa tapahdu muuta kun samaa mitä ” jokun” maailmassa .
Muuten on kiva mielestäni lukea mitä muut kirjoittavat ja mitä asioita heillä on ollut elämän varrella .

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin usein on niin ettei hyväksytä että joku on erimieltä.
Jos kertoo jotain , jsiis jakaa palstan osallistujien kanssa jonkun jutun , niin aina on joku joka
Nimittää sen” tarinaksi ” koska sen jokun maailmassa ei voisi sellaisia asioita tapahtua , niin kuvittelee vissiin ettei muidenkaan maailmassa tapahdu muuta kun samaa mitä ” jokun” maailmassa .
Muuten on kiva mielestäni lukea mitä muut kirjoittavat ja mitä asioita heillä on ollut elämän varrella .

Lue lisää

Oikeastaan, tarina voi olla keksitty, tai myös totta.
Riippuu paljon kertojasta, kuin myös kuulijasta.

Anonyymi kirjoitti:

Oikeastaan, tarina voi olla keksitty, tai myös totta.
Riippuu paljon kertojasta, kuin myös kuulijasta.

Miksi joku kirjoittelisi keksittyjä juttuja. En när mitään syytä siihen edes . Mutta lukija saattaa olla sellainen ihmistyyppi että se mitä ei ole hänelle sattunut , ei voi sattua muillekaan .
Minun elämässäni on vuosien varrella tapahtunut asioita paljonkin , ämutta parempi kun puhuu vaan ilmoista se on neutraali aihe , ei tartte kenenkään vetää hernettä nenäänsä . Meilläpäin paistaa muuten aurinko tänään.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri niin = sairasta , mutta potilas joka luulee olevansa kaveri lääkärin kanssa ajattelee toisella tavalla,
Meidän kadulla asuu pari lääkäripariskuntaa ja ja kaksi psykologia, moni sairaanhoitaja myös , joten työn ulkopuolella ei sairauksista edes puhuta,

Lue lisää

Hekin ovat " vain " ihmisiä, jotka ovat valinneet ammatikseen terveysalan työt.
Ammatti ja työ ei kamalan paljoa ihmistä muuta perusluonteeltaan.
Kaipa suurin osa töitä tekevistä haluaa puhua vapaa-ajallaan kaikkea muuta kuin työjuttuja.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi joku kirjoittelisi keksittyjä juttuja. En när mitään syytä siihen edes . Mutta lukija saattaa olla sellainen ihmistyyppi että se mitä ei ole hänelle sattunut , ei voi sattua muillekaan .
Minun elämässäni on vuosien varrella tapahtunut asioita paljonkin , ämutta parempi kun puhuu vaan ilmoista se on neutraali aihe , ei tartte kenenkään vetää hernettä nenäänsä . Meilläpäin paistaa muuten aurinko tänään.

Lue lisää

Niin meilläpäinkin paistoi aurinko.
Mitä enemmän tuntee ja tietää ihmisiä, aina riittää joukosta myös heitä, jotka keksivät erilaisia tarinoita, saattavat kertoa asioita, joita ei ole oikeasti tapahtunut.
Ja vielä jos puhutaan psyykkisistä ongelmista, on riski jopa vähän isompi, ettei aina totuudet pidäkään paikkaansa.
Kenenkään ei pitäisi vetää hernettä nenään toisten ihmisten sanomisista ja asioista, sitä vain tapahtuu silloin tällöin. Ja toiset vetävät ne herkemmin kuin toiset.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi joku kirjoittelisi keksittyjä juttuja. En när mitään syytä siihen edes . Mutta lukija saattaa olla sellainen ihmistyyppi että se mitä ei ole hänelle sattunut , ei voi sattua muillekaan .
Minun elämässäni on vuosien varrella tapahtunut asioita paljonkin , ämutta parempi kun puhuu vaan ilmoista se on neutraali aihe , ei tartte kenenkään vetää hernettä nenäänsä . Meilläpäin paistaa muuten aurinko tänään.

Lue lisää

Sellaisella ns, normaalilla tasapainoisella ihmisellä ei varmaan pitäisikään olla ihmeemmin syitä valehtella. Mutta kaikki ei tietenkään ole tällaisia ihmisiä.

Valhettelun yleisimpiä syitä on se että yritetään saavuttaa jotain sellaista mitä ei muuten saavuttaisi. Sillä voidaan vaikka yrittää rakentaa todellisuutta parempaa imagoa. Onhan jopa ihmisiä joille valehtelusta on tullut tapa.

Täällä on puhdas vasta satanut lumi houkuttelevasti pihamaalla. Taidan lähteä ulkoiluttamaan moottorikelkkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sellaisella ns, normaalilla tasapainoisella ihmisellä ei varmaan pitäisikään olla ihmeemmin syitä valehtella. Mutta kaikki ei tietenkään ole tällaisia ihmisiä.

Valhettelun yleisimpiä syitä on se että yritetään saavuttaa jotain sellaista mitä ei muuten saavuttaisi. Sillä voidaan vaikka yrittää rakentaa todellisuutta parempaa imagoa. Onhan jopa ihmisiä joille valehtelusta on tullut tapa.

Täällä on puhdas vasta satanut lumi houkuttelevasti pihamaalla. Taidan lähteä ulkoiluttamaan moottorikelkkaa.

Lue lisää

Osa ihmisistä on vielä niin tyhmiä, ettei he tajua, että heidän valehtelu huomataan.

Jotkut eivät ehkä välitä, tai ovat niin tyhmiä etteivät "tajua" valehtelevansa, ihmettelevät vaan vuosi tolkulla miksi puppu puhe ei mene läpi.

Niin, eihän se sairaus ihmisessä itsessään ole erilaista siitä johtuen, missä maassa asuu.
Ihminen on sairas, jos on, ei ympäristö.
Myös ammattilaiset ovat erilaisia, on mikä tahansa maa kyseessä.

Kun "sairaudentunnottomat" eivät sinua kiinnosta, niin mikä on kiinnostuksi aste sairaudentuntoisiin?
Jos kipu on kymmenen asteen asteikolla lähellä sitä pahinta eli 10 niin kiinnostaako tällaisen potilaan tilanne, ja pistäisitkö yhtään painoarvoa tällaiseen sairaudentuntoiseen?

Anonyymi kirjoitti:

Kun "sairaudentunnottomat" eivät sinua kiinnosta, niin mikä on kiinnostuksi aste sairaudentuntoisiin?
Jos kipu on kymmenen asteen asteikolla lähellä sitä pahinta eli 10 niin kiinnostaako tällaisen potilaan tilanne, ja pistäisitkö yhtään painoarvoa tällaiseen sairaudentuntoiseen?

Lue lisää

Itse en ole ammattilainen, niin minun ei tarvitse laittaa painoarvoa yhtään keneenkään, kehen en halua, tai ketä en edes tunne.
Kaveripiirissäni on terveitä, sairaita, sairaudentuntoisia, sairaudentunnottomia, jne.
He ovat minulle kavereita, mukavia ihmisiä, en heitä arvottele millään tavalla, samanarvoisia jokainen.
En tosin tiedä, tarkoititko tuota kysymystä edes minulle, kerroin kuitenkin oman mielipiteeni.
Kuka on sairas, kuka ei, kuka on tuntoinen tai tunnoton, en pysty parantamaan koko maailmaa, se ei ole minun tehtäväni.
Kavereita en jätä, vaikka mikä olisi tai tulisi.

Anonyymi kirjoitti:

Itse en ole ammattilainen, niin minun ei tarvitse laittaa painoarvoa yhtään keneenkään, kehen en halua, tai ketä en edes tunne.
Kaveripiirissäni on terveitä, sairaita, sairaudentuntoisia, sairaudentunnottomia, jne.
He ovat minulle kavereita, mukavia ihmisiä, en heitä arvottele millään tavalla, samanarvoisia jokainen.
En tosin tiedä, tarkoititko tuota kysymystä edes minulle, kerroin kuitenkin oman mielipiteeni.
Kuka on sairas, kuka ei, kuka on tuntoinen tai tunnoton, en pysty parantamaan koko maailmaa, se ei ole minun tehtäväni.
Kavereita en jätä, vaikka mikä olisi tai tulisi.

Lue lisää

Tässä sairaudentunnottomuutta vähäsen

https://www.ts.fi/lukijoilta/6578615

Anonyymi kirjoitti:

Tässä sairaudentunnottomuutta vähäsen

https://www.ts.fi/lukijoilta/6578615

Mitä hittoa sairaudentunnottomuus edes tarkoittaa. Aivan silkkaa sanahelinää. Onko se joku pro psykiatrian edustajien pätemis- ja vallankäyttötermi jolla yrittää potkia muita heidän auktoriteettunsa eli psykiatrian nuhteeseen. Pelottaako olla ihminen kaikkine piirteineen kun pitää kokoajan kaikissa itsetulkinnoilla turvautua psykiatriaan ja toisten määrittelyihin sinusta sen sijaan että omaisit itsereflektion taitoja?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä hittoa sairaudentunnottomuus edes tarkoittaa. Aivan silkkaa sanahelinää. Onko se joku pro psykiatrian edustajien pätemis- ja vallankäyttötermi jolla yrittää potkia muita heidän auktoriteettunsa eli psykiatrian nuhteeseen. Pelottaako olla ihminen kaikkine piirteineen kun pitää kokoajan kaikissa itsetulkinnoilla turvautua psykiatriaan ja toisten määrittelyihin sinusta sen sijaan että omaisit itsereflektion taitoja?

Lue lisää

Vaikka sairaudentunnottomuutta yritetäänkin määritellä lääketieteellisin termein, niin psykiatria ei suinkaan ole mikään sairaudentunnottomuuden uhri.

Sairaudentunnottomuuden uhreja ovat ne kaikki isovanhemmat, puolisot, lapset, työkaverit jne. He tietävät konkreettisesti mitä sana sairaudentunnottomuus tarkoittaa.

Käytännön esimerkkinä sairaudentunnottomuudesta voisi tässä asiayhteydessä antaa sen, että pitää olla aika sairaudentunnoton jos kuvittelee, että omalla sairaudellaan voisi olla joku yhteiskunnan nettohyödyntäjä, generoimalla rahaa ja työpaikkoja lääketieteeseen ja hoitopalveluihin, samalla kun itse vetää eläkettä tai sairaspäivärahaa.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä hittoa sairaudentunnottomuus edes tarkoittaa. Aivan silkkaa sanahelinää. Onko se joku pro psykiatrian edustajien pätemis- ja vallankäyttötermi jolla yrittää potkia muita heidän auktoriteettunsa eli psykiatrian nuhteeseen. Pelottaako olla ihminen kaikkine piirteineen kun pitää kokoajan kaikissa itsetulkinnoilla turvautua psykiatriaan ja toisten määrittelyihin sinusta sen sijaan että omaisit itsereflektion taitoja?

Lue lisää

Mielestäni sairaudentunnottomuus on jollain tavalla väärä termi psykiatrian yhteydessä.
Pitäisikö mt-ongelmista kärsivän jotenkin jatkuvasti tiedostaa olevansa sairas ?
Psyykkiset ongelmat eivät konkreettisesti tunnu missään, ne ovat henkisiä, psyykkisiä.
Sairaudentunnottomuus sana vaikuttaa vähän alistavalta, ihmisen nujertamiselta " alempaan kastiin ", se leimaa ihmistä, vaikka ei välttämättä ulkopuolelta, mutta omassa mielessään voi aiheuttaa ihmiselle psyykkistä tuskaa, huonommuuden tunnetta, ym.
Pitäisikö näyttää ulospäin sairaalta, sen lisäksi, että on sairas henkisesti ?
Ja millä perusteella mt-ongelmaista voidaan sanoa sairaudentunnottomaksi, hän kärsii sairaudestaan jatkuvasti, eikö se itsessään ole sitä sairaudentuntoa ?
Se, että potilas ei myönnä sairauttaan, ei ole sairaidentunnottomuutta, se on vain oman sairauden kieltämistä. Johtuen siitä, toistan vielä, että hän kyllä tietää itse, että hänellä on sairautta, ongelmia psyyken kanssa.

Niin , yleensä lääkäri näkee potilaasta asioita mitä potlilas tiedoittaa tietämättään .se tavis potilas tulee valittamaan joko selkää tai vatsaa , ja sanoo että ei ymmärrä miksi hänelle on kirjoitettu SSRI lääkkeitä koska hän ei kuulemma ole mikään hullu. Siis selittele siinä sitten ettei ole hulluudesta kysymys vaan autonomisen hermosysteemiä sairaudest? Siis sana hullu ei käytä muut kun ennakkoluuloinen potilas joka ei halua hyväksyä diagnoosiaan .äsiis niin selkä kun vatsakin on usein tutkittu, verikokeet otettu ilman merkintöjä jotka viittaisivat johonkin sairauteen.
Potilas vaan ei halua mt diagnoosia siitä huolimatta että hän kärsii mt ongelmista .
Joten moni luulee että lääkärin ammatti on jotenkin mahtavaa, sitä se ei ole , erikoisesti jos potilas änkkää vastaan selvässä asiassa ja ottaa lisäaikaa käynnillään jonkun toisen potilaan kustannuksella.
Olishan se kiva jos potilaat luottaisivat lääkärinsä. Ja paraneminen aloitettaisiin ihan siitä diagnoosista mikä on se oikea .

Anonyymi kirjoitti:

Kun "sairaudentunnottomat" eivät sinua kiinnosta, niin mikä on kiinnostuksi aste sairaudentuntoisiin?
Jos kipu on kymmenen asteen asteikolla lähellä sitä pahinta eli 10 niin kiinnostaako tällaisen potilaan tilanne, ja pistäisitkö yhtään painoarvoa tällaiseen sairaudentuntoiseen?

Lue lisää

Kipukin on velitettavasti subjektiivinen kokemus, meillä ei siis ole mittaria, jolla voisimme määrittää, että onko kipu kuussatasen vai kasisatasen buranan arvoinen. En siis voi väittää kokeneeni kovempaa kipua kuin sinä, vaikka omasta mielestäni se onkin ollut ihan yllin kyllin siihen nähden mitä ihmisen on tarkoitettu kestävän.

Ja vaikka sairaudentunnottomuudesta puhutaankin yleensä mielisairauden yhteydessä, niin se on täysin mahdollinen myös somaattisella puolella.

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni sairaudentunnottomuus on jollain tavalla väärä termi psykiatrian yhteydessä.
Pitäisikö mt-ongelmista kärsivän jotenkin jatkuvasti tiedostaa olevansa sairas ?
Psyykkiset ongelmat eivät konkreettisesti tunnu missään, ne ovat henkisiä, psyykkisiä.
Sairaudentunnottomuus sana vaikuttaa vähän alistavalta, ihmisen nujertamiselta " alempaan kastiin ", se leimaa ihmistä, vaikka ei välttämättä ulkopuolelta, mutta omassa mielessään voi aiheuttaa ihmiselle psyykkistä tuskaa, huonommuuden tunnetta, ym.
Pitäisikö näyttää ulospäin sairaalta, sen lisäksi, että on sairas henkisesti ?
Ja millä perusteella mt-ongelmaista voidaan sanoa sairaudentunnottomaksi, hän kärsii sairaudestaan jatkuvasti, eikö se itsessään ole sitä sairaudentuntoa ?
Se, että potilas ei myönnä sairauttaan, ei ole sairaidentunnottomuutta, se on vain oman sairauden kieltämistä. Johtuen siitä, toistan vielä, että hän kyllä tietää itse, että hänellä on sairautta, ongelmia psyyken kanssa.

Lue lisää

Sairauden tunnottomuutta on se että potilas on läpikäynyt ihan kaikki kokeet jokaisesta kehon osastaan , ja vikaa ei ole löydetty. Samalla kun puhuu miten vaikea hänen on nukkua tai että herää jo aamuyöstä ja että ihmiset tuijottaa häntä jne äsiis mt sairaus jota potilas ei tunnista itsessään. Se on hyvin tavallista .
Joillain on herkempi hermosysteemi ja altis masennukselle , siltikin vielä saattavat väittää että on joku sairaus siis fyysinen , lääkäri vaan ei ole sitä löytänyt hänen kehostaan. Siis ei luota siihen mitä lääkäri sanoo, se taas johtaa aiihen ettei tule liioin terveeksi ..

Sen verran on tullut maailmaa kierrettyä, että en ehkä ihan yhden ”suomi mainittu” jutun takia rupeaisi hirveästi ajatusakrobatiaa käyttämään siihen että mitä yhden ihmisen mielipide suomalaisista kotisynnytyksistä kertoo mielenterveyshoidosta.

Minä en itse tykännyt koulupuvusta kun sitä jouduin käyttämään. Näissä maissa oli mielestäni myös huonompi terveydenhuolto kuin suomessa, mukaan lukien myös mielenterveydenhoito, mutta johtuuko se siitä, että siellä oli koulupuvut? Vai kuvittelenko vaan?

Täytyy siis muistaa, että maailman maissa ja kulttuureissa on eroja, ja niissä on tietysti hyviä ja huonoja puolia. Sen mitä olen suomalaisia katsellut, niin sen verran epäempaattinen kansa on kyseessä, että samalle bussipysäkille ei tahdo mahtua kolmea enempää ihmistä. Miten se empaattisuus siitä sitten muuttuu kun haetaan sitä hoitoa?

Hoitajan tehtävä on kuitenkin hoitaa ihminen omatoimiseksi ja ns terveeksi. Ei siis tarjota hyväksyntää ikuiselle sairaudelle. Ihmisen hyväksyminen on siis eri asia, kuin sairaan käytöksen hyväksyminen.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka sairaudentunnottomuutta yritetäänkin määritellä lääketieteellisin termein, niin psykiatria ei suinkaan ole mikään sairaudentunnottomuuden uhri.

Sairaudentunnottomuuden uhreja ovat ne kaikki isovanhemmat, puolisot, lapset, työkaverit jne. He tietävät konkreettisesti mitä sana sairaudentunnottomuus tarkoittaa.

Käytännön esimerkkinä sairaudentunnottomuudesta voisi tässä asiayhteydessä antaa sen, että pitää olla aika sairaudentunnoton jos kuvittelee, että omalla sairaudellaan voisi olla joku yhteiskunnan nettohyödyntäjä, generoimalla rahaa ja työpaikkoja lääketieteeseen ja hoitopalveluihin, samalla kun itse vetää eläkettä tai sairaspäivärahaa.

Lue lisää

Olen ollut erään henkilön läheinen jolla oli vakavaa oirehdintaa. En koskaan sanonut hänelle että olet sairaudentunnoton vaikka hän ei hahmottanut toivoa pahimmassa vaiheessa ja jutut oli tosi toivottomia,ehkä liiankin. Sen sijaan yritin ymmärtää ja kuunnella. Aina en jaksanut koska se oli raskasta. Ehkä ihmismieli tykkää erkaannuttaa itsensä toisen synkästä sanomasta vain kuittaamalla se sairautena. Siten ei tarvi kuin hokea, mene vaikkapa hoitoon sen sijaan että kohtaisi toisen tunne elämää.

No onpa onni että maksan verojakin niin voi tätä yhteiskuntaa kritisoida veronmaksajana. Tosin keskiluokkaisetkin vielä tässä maassa ovat nettosaajia, eivät suinkaan veronmaksajia. Esim politiikkaankaan osallistuminenhan ei ole ollenkaan kiellettyä pienempituloisilta tai etuuksia saaviltakaa.

Anonyymi kirjoitti:

Olen ollut erään henkilön läheinen jolla oli vakavaa oirehdintaa. En koskaan sanonut hänelle että olet sairaudentunnoton vaikka hän ei hahmottanut toivoa pahimmassa vaiheessa ja jutut oli tosi toivottomia,ehkä liiankin. Sen sijaan yritin ymmärtää ja kuunnella. Aina en jaksanut koska se oli raskasta. Ehkä ihmismieli tykkää erkaannuttaa itsensä toisen synkästä sanomasta vain kuittaamalla se sairautena. Siten ei tarvi kuin hokea, mene vaikkapa hoitoon sen sijaan että kohtaisi toisen tunne elämää.

No onpa onni että maksan verojakin niin voi tätä yhteiskuntaa kritisoida veronmaksajana. Tosin keskiluokkaisetkin vielä tässä maassa ovat nettosaajia, eivät suinkaan veronmaksajia. Esim politiikkaankaan osallistuminenhan ei ole ollenkaan kiellettyä pienempituloisilta tai etuuksia saaviltakaa.

Lue lisää

Nettosaajia* veroja he toki maksaa mutta silti ovat nettosaajia

Anonyymi kirjoitti:

Nettosaajia* veroja he toki maksaa mutta silti ovat nettosaajia

No, olen itse nähnyt hoitojärjestelmässä oikeasti tunteella työtänsä tekeviä jotka on kunnianhimoisia ja ajattelee kriittisestikin mt järjestelmän joistakin puolista. Niitäkin on. Tuurilla saattaa löytää
Ja sitten niitä joilla näyttää ideana olevan vaan päästä nopsaa kotia ja ei laittaa rimaa niin korkealle tai auttaa oikeasti toisen tunne-elämässä koska se on hankalaa jos erkaannutat itsesi toisesta ja kohtelet häntä lähinnä diagnoosina.Ei siinä mitään,rahat kai se on ansaittava mutta on täällä myös helmiä muiden joukossa.

Olen saanut filosofisista keskusteluista esim ystävien kanssa jopa enemmän kuin terapiasta jota kävin ssri lääkkeissä vuosia sitten. Mutta se saattanee myös johtua että löysin itseni lääkkeitä purkaessa uudelleen ja olen enemmän oma itseni kuin silloin.

Anonyymi kirjoitti:

Sairauden tunnottomuutta on se että potilas on läpikäynyt ihan kaikki kokeet jokaisesta kehon osastaan , ja vikaa ei ole löydetty. Samalla kun puhuu miten vaikea hänen on nukkua tai että herää jo aamuyöstä ja että ihmiset tuijottaa häntä jne äsiis mt sairaus jota potilas ei tunnista itsessään. Se on hyvin tavallista .
Joillain on herkempi hermosysteemi ja altis masennukselle , siltikin vielä saattavat väittää että on joku sairaus siis fyysinen , lääkäri vaan ei ole sitä löytänyt hänen kehostaan. Siis ei luota siihen mitä lääkäri sanoo, se taas johtaa aiihen ettei tule liioin terveeksi ..

Lue lisää

Autonomisen hermoston oireet on todellisia ja voi haitata ihmisen elämää. Esim burn out ja liian pitkään jatkunut kova kuormitus ja stressi, virukset, traumat, tai lääkkeet ja vieroitus niistä jne tai muu voi sotkea ihmisen hermoston toimintaa. Se voi oireilla myös fyysisinä oireina.

En tiedä miten ssri:t ja masennusdiagnoosi korjaa niitä. Ssrit usein on vain laastari ja sammuttaa kehon viestimiä signaaleita samoin kuten vievät muutakin tunneherkkyyttä seksuaalisuudesta genitaalialueen tuntoon. Ongelmat on odottamassa, siellä jossain muualla. Ei tuo ratkaise niitä, se erkaannuttaa tunne-elämästä. Sen sijaan autonomisen hermoston tasapainotusharjoittelu, kunnon ruokavalio, elämänrytmin höllentäminen ja keskusteluapu voi auttaa asiassa.

Anonyymi kirjoitti:

Autonomisen hermoston oireet on todellisia ja voi haitata ihmisen elämää. Esim burn out ja liian pitkään jatkunut kova kuormitus ja stressi, virukset, traumat, tai lääkkeet ja vieroitus niistä jne tai muu voi sotkea ihmisen hermoston toimintaa. Se voi oireilla myös fyysisinä oireina.

En tiedä miten ssri:t ja masennusdiagnoosi korjaa niitä. Ssrit usein on vain laastari ja sammuttaa kehon viestimiä signaaleita samoin kuten vievät muutakin tunneherkkyyttä seksuaalisuudesta genitaalialueen tuntoon. Ongelmat on odottamassa, siellä jossain muualla. Ei tuo ratkaise niitä, se erkaannuttaa tunne-elämästä. Sen sijaan autonomisen hermoston tasapainotusharjoittelu, kunnon ruokavalio, elämänrytmin höllentäminen ja keskusteluapu voi auttaa asiassa.

Lue lisää

Itseasiassa haluaisin nähdä tutkimuksen ja kaikki selkäkivusta kaikkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa haluaisin nähdä tutkimuksen ja kaikki selkäkivusta kaikkeen.

Viestini leikkautui vahingossa joten siksi tuo pätkäisty viesti joka ei liity mihinkään

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni sairaudentunnottomuus on jollain tavalla väärä termi psykiatrian yhteydessä.
Pitäisikö mt-ongelmista kärsivän jotenkin jatkuvasti tiedostaa olevansa sairas ?
Psyykkiset ongelmat eivät konkreettisesti tunnu missään, ne ovat henkisiä, psyykkisiä.
Sairaudentunnottomuus sana vaikuttaa vähän alistavalta, ihmisen nujertamiselta " alempaan kastiin ", se leimaa ihmistä, vaikka ei välttämättä ulkopuolelta, mutta omassa mielessään voi aiheuttaa ihmiselle psyykkistä tuskaa, huonommuuden tunnetta, ym.
Pitäisikö näyttää ulospäin sairaalta, sen lisäksi, että on sairas henkisesti ?
Ja millä perusteella mt-ongelmaista voidaan sanoa sairaudentunnottomaksi, hän kärsii sairaudestaan jatkuvasti, eikö se itsessään ole sitä sairaudentuntoa ?
Se, että potilas ei myönnä sairauttaan, ei ole sairaidentunnottomuutta, se on vain oman sairauden kieltämistä. Johtuen siitä, toistan vielä, että hän kyllä tietää itse, että hänellä on sairautta, ongelmia psyyken kanssa.

Lue lisää

Kyllä psyykkiset sairaudet ovat ihan vaan fyysisiä , esim ahditstuneen oksentelu , sillä hänellä ei ole vatsatautia .
Myös päänsä4ystä kärsivät monet MT sairaat. Niskakivut ja paljon muita fyysisiä juttuja jotka ovat oikre psyykkisestä voinnista kun se on huono.

Anonyymi kirjoitti:

Sen verran on tullut maailmaa kierrettyä, että en ehkä ihan yhden ”suomi mainittu” jutun takia rupeaisi hirveästi ajatusakrobatiaa käyttämään siihen että mitä yhden ihmisen mielipide suomalaisista kotisynnytyksistä kertoo mielenterveyshoidosta.

Minä en itse tykännyt koulupuvusta kun sitä jouduin käyttämään. Näissä maissa oli mielestäni myös huonompi terveydenhuolto kuin suomessa, mukaan lukien myös mielenterveydenhoito, mutta johtuuko se siitä, että siellä oli koulupuvut? Vai kuvittelenko vaan?

Täytyy siis muistaa, että maailman maissa ja kulttuureissa on eroja, ja niissä on tietysti hyviä ja huonoja puolia. Sen mitä olen suomalaisia katsellut, niin sen verran epäempaattinen kansa on kyseessä, että samalle bussipysäkille ei tahdo mahtua kolmea enempää ihmistä. Miten se empaattisuus siitä sitten muuttuu kun haetaan sitä hoitoa?

Hoitajan tehtävä on kuitenkin hoitaa ihminen omatoimiseksi ja ns terveeksi. Ei siis tarjota hyväksyntää ikuiselle sairaudelle. Ihmisen hyväksyminen on siis eri asia, kuin sairaan käytöksen hyväksyminen.

Lue lisää

Jotenkin lähes arvasin, että tämä "yhden kätilön esittämä arvio siitä, että hän ei synnyttäisi Suomessa" herättäisi tämän edellä mainitun argumentin. Kyseinen tanskalainen toi esille sen, että Suomen terveydenhuollossa potilaan kohtaamisessa on sellaisia piirteitä, jotka ovat aivan liian kylmiä ja epäempaattisia. Tämä lausahdus toi minulle mieleen, että tätä asennoitumista on liian paljon ylipäätään koko terveydenhuollossa, myös psykiatrian puolella. Mikä on sikäli hyvin surullista. Sitä on perusteltu tehokkuudella. Ja se sopii kyllä hyvin tietyille osastoille, esim. kirurgiseen toimenpiteeseen. Siellä siitä robottimaisesta ja kylmän rationaalisesta tyylistä toimia on hyötyä.

Mutta jos esim. on yksilö, jolla on elämässään vaikeata, ja henkistä tuskaa, niin miltä itsekenestäkin tuntuisi, jos sinua kohdeltaisiin vain diagnoosina, jätettäisiin huoneeseesi yksin, kukaan ei kysele juurikaan mitään, eteesi tuodaan vain lääkekippo, että otapa tuosta. Niin onko se ns. hyvää hoitoa? Ja saavutetaanko tuolla kylmällä, välinpitämättömällä tyylillä jotakin hyviä hoitotuloksia? Ja miltä siitä ihmisestä tuntuu, josta kukaan ei välitä mitään. Hän on kenties hoitohenkilökunnalle vain jokin diagnoosi.

Anonyymi kirjoitti:

Autonomisen hermoston oireet on todellisia ja voi haitata ihmisen elämää. Esim burn out ja liian pitkään jatkunut kova kuormitus ja stressi, virukset, traumat, tai lääkkeet ja vieroitus niistä jne tai muu voi sotkea ihmisen hermoston toimintaa. Se voi oireilla myös fyysisinä oireina.

En tiedä miten ssri:t ja masennusdiagnoosi korjaa niitä. Ssrit usein on vain laastari ja sammuttaa kehon viestimiä signaaleita samoin kuten vievät muutakin tunneherkkyyttä seksuaalisuudesta genitaalialueen tuntoon. Ongelmat on odottamassa, siellä jossain muualla. Ei tuo ratkaise niitä, se erkaannuttaa tunne-elämästä. Sen sijaan autonomisen hermoston tasapainotusharjoittelu, kunnon ruokavalio, elämänrytmin höllentäminen ja keskusteluapu voi auttaa asiassa.

Lue lisää

SSRI lääkkeistä voi lukea alan kirjallisuudesta , ja niitä syö miljoonat ihmisetmaailmassa.
Olen nähnyt hyviä,tuloksia niistä lääkkeistä monen kohdalla , joten netti ei anna oikeaa vastausta asiaan.
Joskus on tilanteita ihmisten elämässä kun tarvitsee lääkettä , sairaus on mt sairauskin kaikkine muotoineen.
Joten mielestäni näistä ei edes tarvitsisi keskustella. Ihmisten joilla ei ole koulutusta asioihin kuten psykiatria.
En minäkään koskaan ole mukana keskustelussa jossa esim keskustellaan moottoreista koska en tiedä niistä mitään,

Anonyymi kirjoitti:

Sairauden tunnottomuutta on se että potilas on läpikäynyt ihan kaikki kokeet jokaisesta kehon osastaan , ja vikaa ei ole löydetty. Samalla kun puhuu miten vaikea hänen on nukkua tai että herää jo aamuyöstä ja että ihmiset tuijottaa häntä jne äsiis mt sairaus jota potilas ei tunnista itsessään. Se on hyvin tavallista .
Joillain on herkempi hermosysteemi ja altis masennukselle , siltikin vielä saattavat väittää että on joku sairaus siis fyysinen , lääkäri vaan ei ole sitä löytänyt hänen kehostaan. Siis ei luota siihen mitä lääkäri sanoo, se taas johtaa aiihen ettei tule liioin terveeksi ..

Lue lisää

Sairaudentunnottomuutta on se, että henkikö ei myönnä sairaudestaan aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaudentunnottomuutta on se, että henkikö ei myönnä sairaudestaan aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia.

Minä kyseenalaistan monien psykiatristen ongelmien tilan sairauksina. Masennus on siellä kyseenalaisimmassa päässä. Ja sanon tämän ns. masennustakin poteneena.

Väitän että masennus ja monet muutkin mielenterveyden tilat on oikeasti niin paljon sosiaalisia ulottuvuuksia omaavia ongelmia, että niitä on hankala hahmottaa jonain yksilön sairauksena vaikka yksilö niihin mielipahalla reagoikin. Tässä suhteessa esim Avoin dialogi on oikeilla linjoilla. Esim. työttömyyden luoma alakulo, syrjintä, eron jälkeiset psyyken ongelmat, ihmisen reagointi läheisen ihmisen menetykseen, yksinäisyys, kiusaaminen ja sen seuraukset psyykeessä. Somen tuoma mielipaha kun ihmiset vertaa itseään toisiin ihmisiin. Se että esim ei kelpaa mihinkään töihin tai yhteiskunnassa voi tuhota jonkun psyyken. Sitä pitäisi sitten hoitaa et hei kyl sä kykenet.

Puhumattakaan paineiden ja stressin ja modernin luonnottoman elämänmuodon seurauksista psyyken suhteen.

Uskon että masennukset ym on mielestäni ihmiselämään paljon luonnollisempana kuuluvia asioita mitä psykiatria antaa olettaa ja pitkälti filosofisia luonteeltaan. Me kokoajan peilaamme itseämme suhteessa toisiin ja yhteisöön kuuluminen on hyvin tärkeää, tämä valitettavasti ei toteudu monenkaan kohdalla.

Toki mielikin voi aiheuttaa sen että ei esim kykene olemaan ihmisten joukossa tai kokee kroonista yksinäisyyttä vaikka olisikin ihmisiä ympärillä. Sairaudentunnottomuuskommentit eivät ole rakentavia välttämättä koska ne käytännössä vain yrittävät kiinnittää ihmistä diagnoosinsa mutta ne eivät taas sano juuri mitään voimavaroista mitä ihmisen sisällä saattaa olla. Ei monikaan ns. mt ongelmainen ole niin itsereflektiokyvytön mitä arvon kirjoittajat luulevat joita pitää kaitsea kuin jotain älyllisesti vajavaista. On hupaisaa kuinka monen mukaan vastuu itsestä on tärkeä paranemisessa mutta silti pitää turvautua lääkäriin ja hänen asiantuntemukseensa kuin johonkin ylijumalaan

Anonyymi kirjoitti:

Minä kyseenalaistan monien psykiatristen ongelmien tilan sairauksina. Masennus on siellä kyseenalaisimmassa päässä. Ja sanon tämän ns. masennustakin poteneena.

Väitän että masennus ja monet muutkin mielenterveyden tilat on oikeasti niin paljon sosiaalisia ulottuvuuksia omaavia ongelmia, että niitä on hankala hahmottaa jonain yksilön sairauksena vaikka yksilö niihin mielipahalla reagoikin. Tässä suhteessa esim Avoin dialogi on oikeilla linjoilla. Esim. työttömyyden luoma alakulo, syrjintä, eron jälkeiset psyyken ongelmat, ihmisen reagointi läheisen ihmisen menetykseen, yksinäisyys, kiusaaminen ja sen seuraukset psyykeessä. Somen tuoma mielipaha kun ihmiset vertaa itseään toisiin ihmisiin. Se että esim ei kelpaa mihinkään töihin tai yhteiskunnassa voi tuhota jonkun psyyken. Sitä pitäisi sitten hoitaa et hei kyl sä kykenet.

Puhumattakaan paineiden ja stressin ja modernin luonnottoman elämänmuodon seurauksista psyyken suhteen.

Uskon että masennukset ym on mielestäni ihmiselämään paljon luonnollisempana kuuluvia asioita mitä psykiatria antaa olettaa ja pitkälti filosofisia luonteeltaan. Me kokoajan peilaamme itseämme suhteessa toisiin ja yhteisöön kuuluminen on hyvin tärkeää, tämä valitettavasti ei toteudu monenkaan kohdalla.

Toki mielikin voi aiheuttaa sen että ei esim kykene olemaan ihmisten joukossa tai kokee kroonista yksinäisyyttä vaikka olisikin ihmisiä ympärillä. Sairaudentunnottomuuskommentit eivät ole rakentavia välttämättä koska ne käytännössä vain yrittävät kiinnittää ihmistä diagnoosinsa mutta ne eivät taas sano juuri mitään voimavaroista mitä ihmisen sisällä saattaa olla. Ei monikaan ns. mt ongelmainen ole niin itsereflektiokyvytön mitä arvon kirjoittajat luulevat joita pitää kaitsea kuin jotain älyllisesti vajavaista. On hupaisaa kuinka monen mukaan vastuu itsestä on tärkeä paranemisessa mutta silti pitää turvautua lääkäriin ja hänen asiantuntemukseensa kuin johonkin ylijumalaan

Lue lisää

Vai että ihan alan kirjallisuudesta. Viittaatko niihin lyhytkestoisiin tutkimuksiin millä usein SSRI-aineiden tehoa perustellaan jossa psykiatriassa usein on saatettu esim relapsia tutkia niin että jotkut potilaat käy käytännössä vielä vieroitusoireita läpi kun tehdään tutkimusta jossa yritetään tutkia lääkkeiden tehoa. Se on miten tutkimusnäyttöä kahlaa. On tutkimusta joka ei näytä niin myönteistä puolta SSRI-aineista ja etenkään niiden pitkäaikaisemmista tuloksista. Oman elämäni tutkimus SSRI-aineista oli kehno ja todennäköisesti vaikutti haitallsiesti kasvu- ja kehitysiässä olevien aivojeni kehitykseen ja nykyään minulla on PSSD. Vieroitus oli hirvittävä.

En kertakaikkisesti näe mitään myönteistä SSRI-aineista luovuttuani niistä etenkään pitemmällä aikavälillä ajateltuna.

Höpsis, meillä näitä käyttäneillä on täysi oikeus keskustella aineista minkä vaikutuksen alla saatoimme olla jopa koko nuoruutemme kokemuksiemme ja kriittisen tutkimuksen pohjalta.

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni sairaudentunnottomuus on jollain tavalla väärä termi psykiatrian yhteydessä.
Pitäisikö mt-ongelmista kärsivän jotenkin jatkuvasti tiedostaa olevansa sairas ?
Psyykkiset ongelmat eivät konkreettisesti tunnu missään, ne ovat henkisiä, psyykkisiä.
Sairaudentunnottomuus sana vaikuttaa vähän alistavalta, ihmisen nujertamiselta " alempaan kastiin ", se leimaa ihmistä, vaikka ei välttämättä ulkopuolelta, mutta omassa mielessään voi aiheuttaa ihmiselle psyykkistä tuskaa, huonommuuden tunnetta, ym.
Pitäisikö näyttää ulospäin sairaalta, sen lisäksi, että on sairas henkisesti ?
Ja millä perusteella mt-ongelmaista voidaan sanoa sairaudentunnottomaksi, hän kärsii sairaudestaan jatkuvasti, eikö se itsessään ole sitä sairaudentuntoa ?
Se, että potilas ei myönnä sairauttaan, ei ole sairaidentunnottomuutta, se on vain oman sairauden kieltämistä. Johtuen siitä, toistan vielä, että hän kyllä tietää itse, että hänellä on sairautta, ongelmia psyyken kanssa.

Lue lisää

Tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat, ja osittain olen jopa samaa mieltä. Terminologialtaan sairaudentunnottomuus on negatiivinen termi.

Mutta toisaalta, onhan kyseessä myös negatiivinen ilmiö.

Ihmisen pitäisi sen verran tiedostaa itseään ja ympäristöään, että mitkä ovat hänestä itsestään tai sairaudestaan johtuvia ongelmia ja mitkä taas joistain toisista tekijöistä.

Enkä varsinaisesti allekirjoita käsitystäsi alemmasta kastista, miten se että diabeetikko käsittää sairautensa, ja hoitaa sitä ruokavaliolla ja liikunnalla, tekee hänestä alempaa kastia, varsinkin jos vertailukohtana olisi se, että hän vain vetäisi pullaa, ja haukkuisi kahvilanpitäjää?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä psyykkiset sairaudet ovat ihan vaan fyysisiä , esim ahditstuneen oksentelu , sillä hänellä ei ole vatsatautia .
Myös päänsä4ystä kärsivät monet MT sairaat. Niskakivut ja paljon muita fyysisiä juttuja jotka ovat oikre psyykkisestä voinnista kun se on huono.

Lue lisää

Päänsärky ja niska/selkäkivut ovat myös flunssan oireita. Samoin niitä on kuukautisten aikaan. Fibromyalgiassa on myös selittämättömiä kipuja eri puolilla kehoa. CFS: sairaudessa tulee kipuja paljon fyysisen rasituksen jälkeen. Kaikki kivut eivät ole psyykkisperäisiä, vaikka edellinen kirjoittaja niin kovasti tätä selitystä yrittää muille vakuuttaa ja myydä sitä ainoana totuutena ja vastauksena. Jos on hoitoalalla, niin näyttää aika hyvin unohtaneen, että monessa muussakin sairaudessa ja taudissa on päänsärkyä ja kipuja kehossa.

Anonyymi kirjoitti:

Päänsärky ja niska/selkäkivut ovat myös flunssan oireita. Samoin niitä on kuukautisten aikaan. Fibromyalgiassa on myös selittämättömiä kipuja eri puolilla kehoa. CFS: sairaudessa tulee kipuja paljon fyysisen rasituksen jälkeen. Kaikki kivut eivät ole psyykkisperäisiä, vaikka edellinen kirjoittaja niin kovasti tätä selitystä yrittää muille vakuuttaa ja myydä sitä ainoana totuutena ja vastauksena. Jos on hoitoalalla, niin näyttää aika hyvin unohtaneen, että monessa muussakin sairaudessa ja taudissa on päänsärkyä ja kipuja kehossa.

Lue lisää

Siis nimenomaan. Vähän kuin ennen lääketiede ei ymmärtänyt edes epilepsiaa, ei nykylääketiede ymmärrä kaikkia tiloja. CFS on yksi väärinymmärretyimmistä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä psyykkiset sairaudet ovat ihan vaan fyysisiä , esim ahditstuneen oksentelu , sillä hänellä ei ole vatsatautia .
Myös päänsä4ystä kärsivät monet MT sairaat. Niskakivut ja paljon muita fyysisiä juttuja jotka ovat oikre psyykkisestä voinnista kun se on huono.

Lue lisää

Onko ihmisen kokema stressi esim mt sairautta jos työpaikalla vaaditaan paljon, ja hänelle alkaa iskeä päänsärkyjä. Mielestäni nuo on hyviä merkkejä keholta esim liioista stressitasoista, ja niiden tulkinta mt ongelmana ei ole läheskään aina tarkoituksenmukaista

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä psyykkiset sairaudet ovat ihan vaan fyysisiä , esim ahditstuneen oksentelu , sillä hänellä ei ole vatsatautia .
Myös päänsä4ystä kärsivät monet MT sairaat. Niskakivut ja paljon muita fyysisiä juttuja jotka ovat oikre psyykkisestä voinnista kun se on huono.

Lue lisää

Psyykkinen sairaus on psyykkinen sairaus, oireet voivat olla myös fyysisiä.

Anonyymi kirjoitti:

SSRI lääkkeistä voi lukea alan kirjallisuudesta , ja niitä syö miljoonat ihmisetmaailmassa.
Olen nähnyt hyviä,tuloksia niistä lääkkeistä monen kohdalla , joten netti ei anna oikeaa vastausta asiaan.
Joskus on tilanteita ihmisten elämässä kun tarvitsee lääkettä , sairaus on mt sairauskin kaikkine muotoineen.
Joten mielestäni näistä ei edes tarvitsisi keskustella. Ihmisten joilla ei ole koulutusta asioihin kuten psykiatria.
En minäkään koskaan ole mukana keskustelussa jossa esim keskustellaan moottoreista koska en tiedä niistä mitään,

Lue lisää

No otahan selvää myös psyykkisistä asioista ja lääkkeistä vähän enemmän, niin saat laajemman näkemyksen kaikesta.
Kaikissa kommenteissasi vain tyrmäät muut, ja ainoastaan kehut kaikkea, mikä liittyy psykiatriaan.
Ja täällä saa ihmiset kirjoitella mistä haluaa, vaikka ei ammattitaitoa olekaan, et voi siihen asettaa mitään estoja kenellekään, kun et ole ammattilainen itsekään.

Anonyymi kirjoitti:

Sairaudentunnottomuutta on se, että henkikö ei myönnä sairaudestaan aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia.

Yleensä henkilö kyllä tiedostaa sairautensa, vaikka ei sitä haluaisi myöntääkään.

Anonyymi kirjoitti:

Tavallaan ymmärrän mitä tarkoitat, ja osittain olen jopa samaa mieltä. Terminologialtaan sairaudentunnottomuus on negatiivinen termi.

Mutta toisaalta, onhan kyseessä myös negatiivinen ilmiö.

Ihmisen pitäisi sen verran tiedostaa itseään ja ympäristöään, että mitkä ovat hänestä itsestään tai sairaudestaan johtuvia ongelmia ja mitkä taas joistain toisista tekijöistä.

Enkä varsinaisesti allekirjoita käsitystäsi alemmasta kastista, miten se että diabeetikko käsittää sairautensa, ja hoitaa sitä ruokavaliolla ja liikunnalla, tekee hänestä alempaa kastia, varsinkin jos vertailukohtana olisi se, että hän vain vetäisi pullaa, ja haukkuisi kahvilanpitäjää?

Lue lisää

Se " alempi kasti " asettelu johtuu leimasta, jonka mt-ongelmainen herkästi saa.
Ei diabeetikkoa pidetä idioottina sairautensa ja diagnoosinsa takia, mitä taas tapahtuu psyykkisesti sairaiden ihmisten kohdalla.
Mikään sairaus ei saisi leimata ihmistä, mutta valitettavasti sitä tapahtuu.

Anonyymi kirjoitti:

Päänsärky ja niska/selkäkivut ovat myös flunssan oireita. Samoin niitä on kuukautisten aikaan. Fibromyalgiassa on myös selittämättömiä kipuja eri puolilla kehoa. CFS: sairaudessa tulee kipuja paljon fyysisen rasituksen jälkeen. Kaikki kivut eivät ole psyykkisperäisiä, vaikka edellinen kirjoittaja niin kovasti tätä selitystä yrittää muille vakuuttaa ja myydä sitä ainoana totuutena ja vastauksena. Jos on hoitoalalla, niin näyttää aika hyvin unohtaneen, että monessa muussakin sairaudessa ja taudissa on päänsärkyä ja kipuja kehossa.

Lue lisää

Fyysisesti oireilevaa ihmistä ei tarvitse tutkia, eikä hoitaa, kun sanotaan, että oireet johtuu psyykestä.
Se on helppo tapa välttää hoitamasta ihmistä sen kummemmin.
Terveydenhuolto toimii aika lailla valikoiden, priorisoiden.

Anonyymi kirjoitti:

Onko ihmisen kokema stressi esim mt sairautta jos työpaikalla vaaditaan paljon, ja hänelle alkaa iskeä päänsärkyjä. Mielestäni nuo on hyviä merkkejä keholta esim liioista stressitasoista, ja niiden tulkinta mt ongelmana ei ole läheskään aina tarkoituksenmukaista

Lue lisää

Ei olekaan tarkoituksenmukaista, mutta nykyään on kovasti muotia diagnosoida kaikki vaivat.

Anonyymi kirjoitti:

Vai että ihan alan kirjallisuudesta. Viittaatko niihin lyhytkestoisiin tutkimuksiin millä usein SSRI-aineiden tehoa perustellaan jossa psykiatriassa usein on saatettu esim relapsia tutkia niin että jotkut potilaat käy käytännössä vielä vieroitusoireita läpi kun tehdään tutkimusta jossa yritetään tutkia lääkkeiden tehoa. Se on miten tutkimusnäyttöä kahlaa. On tutkimusta joka ei näytä niin myönteistä puolta SSRI-aineista ja etenkään niiden pitkäaikaisemmista tuloksista. Oman elämäni tutkimus SSRI-aineista oli kehno ja todennäköisesti vaikutti haitallsiesti kasvu- ja kehitysiässä olevien aivojeni kehitykseen ja nykyään minulla on PSSD. Vieroitus oli hirvittävä.

En kertakaikkisesti näe mitään myönteistä SSRI-aineista luovuttuani niistä etenkään pitemmällä aikavälillä ajateltuna.

Höpsis, meillä näitä käyttäneillä on täysi oikeus keskustella aineista minkä vaikutuksen alla saatoimme olla jopa koko nuoruutemme kokemuksiemme ja kriittisen tutkimuksen pohjalta.

Lue lisää

Kuinkas pitkä se kokemus jostain lääkeaineista pitäisi olla, että se kelpaa sinulle?

Tai mitä näille ihmisille tehdään sillä aikaa kun sitä uutta mahdollisesti hengenpelastavaa lääkettä odotellaan?

Anonyymi kirjoitti:

Ei olekaan tarkoituksenmukaista, mutta nykyään on kovasti muotia diagnosoida kaikki vaivat.

Voisko johtua siitä, että nykykeinoilla ei voida antaa täsmällistä hoitoa, jos ei tiedetä mihin sitä hoitoa ollaan antamassa.

Ylipäätään minkälainen ihminen ei halua parasta mahdollista hoitoa, vaan arpoa hoidon itselleen? Nää teidän argumentit ei taida olla ihan fiksuja?

Anonyymi kirjoitti:

Voisko johtua siitä, että nykykeinoilla ei voida antaa täsmällistä hoitoa, jos ei tiedetä mihin sitä hoitoa ollaan antamassa.

Ylipäätään minkälainen ihminen ei halua parasta mahdollista hoitoa, vaan arpoa hoidon itselleen? Nää teidän argumentit ei taida olla ihan fiksuja?

Lue lisää

Niin...... miten sitä hoitoa osattaisiin kohdentaa oikeaan sairauteen, jos fyysisiäkin vaivoja väitetään psyykkisiksi tutkimatta edes, olisiko jotain fyysistä ?
Että täsmähoitoa, vai ?
Psykiatrille vain olisi pitänyt jutella vaivasta, joka lopulta jouduttiin kuitenkin kirurgisesti hoitamaan.
Kyllä luulisi, että nykykeinot olisivat toimivia ja potilasta ihmisenä arvostavia.

Anonyymi kirjoitti:

Niin...... miten sitä hoitoa osattaisiin kohdentaa oikeaan sairauteen, jos fyysisiäkin vaivoja väitetään psyykkisiksi tutkimatta edes, olisiko jotain fyysistä ?
Että täsmähoitoa, vai ?
Psykiatrille vain olisi pitänyt jutella vaivasta, joka lopulta jouduttiin kuitenkin kirurgisesti hoitamaan.
Kyllä luulisi, että nykykeinot olisivat toimivia ja potilasta ihmisenä arvostavia.

Lue lisää

Kuinka monelle ihmiselle on näin käynyt perusteettomasti? Tai kuinka moni parantunut ihminen on jäänyt inttämään sitä jälkikäteen?

Anonyymi kirjoitti:

Jotenkin lähes arvasin, että tämä "yhden kätilön esittämä arvio siitä, että hän ei synnyttäisi Suomessa" herättäisi tämän edellä mainitun argumentin. Kyseinen tanskalainen toi esille sen, että Suomen terveydenhuollossa potilaan kohtaamisessa on sellaisia piirteitä, jotka ovat aivan liian kylmiä ja epäempaattisia. Tämä lausahdus toi minulle mieleen, että tätä asennoitumista on liian paljon ylipäätään koko terveydenhuollossa, myös psykiatrian puolella. Mikä on sikäli hyvin surullista. Sitä on perusteltu tehokkuudella. Ja se sopii kyllä hyvin tietyille osastoille, esim. kirurgiseen toimenpiteeseen. Siellä siitä robottimaisesta ja kylmän rationaalisesta tyylistä toimia on hyötyä.

Mutta jos esim. on yksilö, jolla on elämässään vaikeata, ja henkistä tuskaa, niin miltä itsekenestäkin tuntuisi, jos sinua kohdeltaisiin vain diagnoosina, jätettäisiin huoneeseesi yksin, kukaan ei kysele juurikaan mitään, eteesi tuodaan vain lääkekippo, että otapa tuosta. Niin onko se ns. hyvää hoitoa? Ja saavutetaanko tuolla kylmällä, välinpitämättömällä tyylillä jotakin hyviä hoitotuloksia? Ja miltä siitä ihmisestä tuntuu, josta kukaan ei välitä mitään. Hän on kenties hoitohenkilökunnalle vain jokin diagnoosi.

Lue lisää

No annahan kun minäkin vähän arvailen.

Arvaan että kovinkaan moni tämän foorumin vakioasiantuntijoista ei ole työskennellyt tai asunut ulkomailla. Eli heidän tietämys ja kyky verrata muiden maiden empatioista on about jack shit.

Jatkan vielä arvaamista, että samat asiantuntijat generoivat tässä viikon sisään hyvin vastaavan viestiketjun, jonka tarkoitus on vain levittää sitä hoidonvastaista vihapuhetta, ilman että niissä on mitään aikomusta puhua mielenterveydestä ilmiönä tai hoidosta laajemmin.

Ja arvaan että osa sinne linkkailluista "todisteista" ovat juuri tällaisia, mitkä vaatii hyvinkin luovaa ajattelua, että niissä esitellyt aasinsillat olisivat jotenkin relevantteja näyttöjä todellisista faktoista.

Kerro toki jos arvaukseni menee väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka sairaudentunnottomuutta yritetäänkin määritellä lääketieteellisin termein, niin psykiatria ei suinkaan ole mikään sairaudentunnottomuuden uhri.

Sairaudentunnottomuuden uhreja ovat ne kaikki isovanhemmat, puolisot, lapset, työkaverit jne. He tietävät konkreettisesti mitä sana sairaudentunnottomuus tarkoittaa.

Käytännön esimerkkinä sairaudentunnottomuudesta voisi tässä asiayhteydessä antaa sen, että pitää olla aika sairaudentunnoton jos kuvittelee, että omalla sairaudellaan voisi olla joku yhteiskunnan nettohyödyntäjä, generoimalla rahaa ja työpaikkoja lääketieteeseen ja hoitopalveluihin, samalla kun itse vetää eläkettä tai sairaspäivärahaa.

Lue lisää

Mielestäni se, jos sairas ihminen piinaa omaisiaan, läheisiään, ym. ei ole sairaudentunnottomuutta.
Sairas ihminen tunnistaa olevansa sairas, ja se on ongelman ydin, tilanne on hänenkin mielestään hankala, aiheuttaa ahdistusta, pahaa oloa, ja läheiset sekä muut ympärillä joutuvat ottamaan sairaan ihmisen pahan olon aiheuttaman oireilun vastaan.
Sairas ymmärtää, että asiat eivät ole kunnossa. Ja sairaudesta se ehkä huono käytöskin johtuu, hän ei osaa sitä säädellä. En pidä sitä sairaudentunnottomuutena.
Ehkä se olisi enemmänkin oman sairautensa kieltämistä.

Anonyymi kirjoitti:

Kipukin on velitettavasti subjektiivinen kokemus, meillä ei siis ole mittaria, jolla voisimme määrittää, että onko kipu kuussatasen vai kasisatasen buranan arvoinen. En siis voi väittää kokeneeni kovempaa kipua kuin sinä, vaikka omasta mielestäni se onkin ollut ihan yllin kyllin siihen nähden mitä ihmisen on tarkoitettu kestävän.

Ja vaikka sairaudentunnottomuudesta puhutaankin yleensä mielisairauden yhteydessä, niin se on täysin mahdollinen myös somaattisella puolella.

Lue lisää

Kivusta puhuttaessa kukaan muu ei voi kipua tuntea toisen puolesta.
Lääkärit usein vähättelevät potilaan kiputiloja, potilas ei ole kivuliaan näköinen, potilaalla ei voi olla niin ja niin kovaa kipua, jne.
Kipupotilaasta ei voi käyttää termiä sairaudentunnoton, koska kipu kyllä tuntuu ihan oikeasti.
Myöskään kivun syytä ei kiinnosta selvittää, määrätään vain kipulääkkeitä.
Kuten psykiatriassakin enimmäkseen hoidetaan oireita, ei syitä, jotka ovat oireilun aiheuttaneet. Toki sitten jos mennään terapiaan asti, on helpompaa lähteä selvittelemään asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Sairauden tunnottomuutta on se että potilas on läpikäynyt ihan kaikki kokeet jokaisesta kehon osastaan , ja vikaa ei ole löydetty. Samalla kun puhuu miten vaikea hänen on nukkua tai että herää jo aamuyöstä ja että ihmiset tuijottaa häntä jne äsiis mt sairaus jota potilas ei tunnista itsessään. Se on hyvin tavallista .
Joillain on herkempi hermosysteemi ja altis masennukselle , siltikin vielä saattavat väittää että on joku sairaus siis fyysinen , lääkäri vaan ei ole sitä löytänyt hänen kehostaan. Siis ei luota siihen mitä lääkäri sanoo, se taas johtaa aiihen ettei tule liioin terveeksi ..

Lue lisää

Etsivä löytäisi, kyllä.
Mutta kuka, ja missä, joku lääkäri tekee " kaikki testit " muiden kuin psyykkisten syiden poissulkemiseksi ?
Monenlainen oireilu on hyvin helppo kääntää johtuvan psyykkisistä syistä, edes tutkimatta kunnolla mahdollisia muita syitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka monelle ihmiselle on näin käynyt perusteettomasti? Tai kuinka moni parantunut ihminen on jäänyt inttämään sitä jälkikäteen?

Parantunut ei jääkään sitä inttämään.
Ehkä jotkut jäävät, mutta se jääköön heidän asiakseen.
Toisaalta se, kun joku kertoo jostain tapahtumasta jälkeenpäin, se ei ole inttämistä. Eikö inttäminen ole " hieman " erilaista ?

Anonyymi kirjoitti:

No annahan kun minäkin vähän arvailen.

Arvaan että kovinkaan moni tämän foorumin vakioasiantuntijoista ei ole työskennellyt tai asunut ulkomailla. Eli heidän tietämys ja kyky verrata muiden maiden empatioista on about jack shit.

Jatkan vielä arvaamista, että samat asiantuntijat generoivat tässä viikon sisään hyvin vastaavan viestiketjun, jonka tarkoitus on vain levittää sitä hoidonvastaista vihapuhetta, ilman että niissä on mitään aikomusta puhua mielenterveydestä ilmiönä tai hoidosta laajemmin.

Ja arvaan että osa sinne linkkailluista "todisteista" ovat juuri tällaisia, mitkä vaatii hyvinkin luovaa ajattelua, että niissä esitellyt aasinsillat olisivat jotenkin relevantteja näyttöjä todellisista faktoista.

Kerro toki jos arvaukseni menee väärin.

Lue lisää

Olen kanssa aina miettinyt, miksi monet ajattelevat, että muualla olisi paremmin.
Ilman mitään kokemusta luullaan, että jossain muussa maassa saisi parempaa hoitoa, jossain muussa maassa olisi empaattisemmat ja mukavammat ammattilaiset.
Sekä se, että muuttamalla muualle kaikki hoituisi muka paremmin ?
Jos kokemusta ei ole, niin turhaahan se on luulla ja olettaa, miten asiat muka olisivat.
Eikä ihmisen psyykessä olevat ongelmat poistu ihmisen päästä, vaikka hän muuttaisi maailman ääriin. Omia ongelmia, omaa itseään ei pysty pakenemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kanssa aina miettinyt, miksi monet ajattelevat, että muualla olisi paremmin.
Ilman mitään kokemusta luullaan, että jossain muussa maassa saisi parempaa hoitoa, jossain muussa maassa olisi empaattisemmat ja mukavammat ammattilaiset.
Sekä se, että muuttamalla muualle kaikki hoituisi muka paremmin ?
Jos kokemusta ei ole, niin turhaahan se on luulla ja olettaa, miten asiat muka olisivat.
Eikä ihmisen psyykessä olevat ongelmat poistu ihmisen päästä, vaikka hän muuttaisi maailman ääriin. Omia ongelmia, omaa itseään ei pysty pakenemaan.

Lue lisää

Voisiko se olla tukeva merkki sairaudentunnottomuudesta, että kuvittelee pääsevänsä eroon oman pään ongelmista muuttamalla.

Anonyymi kirjoitti:

Niin...... miten sitä hoitoa osattaisiin kohdentaa oikeaan sairauteen, jos fyysisiäkin vaivoja väitetään psyykkisiksi tutkimatta edes, olisiko jotain fyysistä ?
Että täsmähoitoa, vai ?
Psykiatrille vain olisi pitänyt jutella vaivasta, joka lopulta jouduttiin kuitenkin kirurgisesti hoitamaan.
Kyllä luulisi, että nykykeinot olisivat toimivia ja potilasta ihmisenä arvostavia.

Lue lisää

Eihän se että jotain fyysistä ongelmaa on vaikea etsiä psyykkisten ongelmien alta poista niitä psyykkisiä ongelmia, vaikka se fyysinen ongelma löytyykin.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän se että jotain fyysistä ongelmaa on vaikea etsiä psyykkisten ongelmien alta poista niitä psyykkisiä ongelmia, vaikka se fyysinen ongelma löytyykin.

Osittain totta.
Mutta kun kaikilla ei ole pohjalla niitä psyykkisiä sairauksia, ja siltikin fyysisiä oireita voidaan väittää johtuviksi vain psyykestä.
Kyllä näitä aika paljon kuulee, mitä enemmän erilaisia ihmisiä tuntee.

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni se, jos sairas ihminen piinaa omaisiaan, läheisiään, ym. ei ole sairaudentunnottomuutta.
Sairas ihminen tunnistaa olevansa sairas, ja se on ongelman ydin, tilanne on hänenkin mielestään hankala, aiheuttaa ahdistusta, pahaa oloa, ja läheiset sekä muut ympärillä joutuvat ottamaan sairaan ihmisen pahan olon aiheuttaman oireilun vastaan.
Sairas ymmärtää, että asiat eivät ole kunnossa. Ja sairaudesta se ehkä huono käytöskin johtuu, hän ei osaa sitä säädellä. En pidä sitä sairaudentunnottomuutena.
Ehkä se olisi enemmänkin oman sairautensa kieltämistä.

Lue lisää

Se että ihminen on sairas, ei voi olla tekosyy sille että tekee toisille ihmisille "sairaita" tekoja Riippumatta sitä, että ymmärtääkö hän sitä vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Se että ihminen on sairas, ei voi olla tekosyy sille että tekee toisille ihmisille "sairaita" tekoja Riippumatta sitä, että ymmärtääkö hän sitä vai ei.

Eihän sairaus ole mikään tekosyy, sairaus on totta silloin jos sellainen on.

Anonyymi kirjoitti:

No annahan kun minäkin vähän arvailen.

Arvaan että kovinkaan moni tämän foorumin vakioasiantuntijoista ei ole työskennellyt tai asunut ulkomailla. Eli heidän tietämys ja kyky verrata muiden maiden empatioista on about jack shit.

Jatkan vielä arvaamista, että samat asiantuntijat generoivat tässä viikon sisään hyvin vastaavan viestiketjun, jonka tarkoitus on vain levittää sitä hoidonvastaista vihapuhetta, ilman että niissä on mitään aikomusta puhua mielenterveydestä ilmiönä tai hoidosta laajemmin.

Ja arvaan että osa sinne linkkailluista "todisteista" ovat juuri tällaisia, mitkä vaatii hyvinkin luovaa ajattelua, että niissä esitellyt aasinsillat olisivat jotenkin relevantteja näyttöjä todellisista faktoista.

Kerro toki jos arvaukseni menee väärin.

Lue lisää

Missä kohtaa kukaan on väittänyt tällä palstalla, että olisi asiantuntija? Se on oma tekemäsi yliampuva tulkinta. Ja jatkat sitä yliampuvaa tulkintaasi väittämällä, että pitää työskennellä, tai asua ulkomailla, jotta ei olisi tullut omakohtaistakin kokemusta Suomen terveydenhuollossa toimivien epäempaattisesta, tai kylmästä kohtelusta ja asenteesta?

Missään kohtaa en ole ainakaan minä kirjoittanut yhtäkään kommenttiani sillä ajatuksella, että levittäisin jotakin vihapuhetta. Enkä usko, että kukaan muukaan tällä palstalla käyvä on tehnyt sitä, tai tulisi tänne sillä ajatuksella. Kielenkäyttö voi olla kärkevää ja jotkut eivät vain pidä siitä, että tuodaan esille epäkohtia. Ne asenteissa, kohtelussa, tai hoitomenetelmissä olevat epäkohdat eivät muutu, ja katoa sillä, että niitä esilletuovia väitetään "asiantuntemattomiksi, sairaudentunnottomiksi, tai vihapuheen levittäjiksi". Asenteissa ja kohtelussa on paljon parantamisen ja muuttamisen aihetta ja varaa. Sitä en tiedä, että riittääkö tahtotila siihen.

Viimeiseen kysymykseesi oikea vastaus on, että arvauksesi meni ja menee väärin.

Anonyymi kirjoitti:

Minä kyseenalaistan monien psykiatristen ongelmien tilan sairauksina. Masennus on siellä kyseenalaisimmassa päässä. Ja sanon tämän ns. masennustakin poteneena.

Väitän että masennus ja monet muutkin mielenterveyden tilat on oikeasti niin paljon sosiaalisia ulottuvuuksia omaavia ongelmia, että niitä on hankala hahmottaa jonain yksilön sairauksena vaikka yksilö niihin mielipahalla reagoikin. Tässä suhteessa esim Avoin dialogi on oikeilla linjoilla. Esim. työttömyyden luoma alakulo, syrjintä, eron jälkeiset psyyken ongelmat, ihmisen reagointi läheisen ihmisen menetykseen, yksinäisyys, kiusaaminen ja sen seuraukset psyykeessä. Somen tuoma mielipaha kun ihmiset vertaa itseään toisiin ihmisiin. Se että esim ei kelpaa mihinkään töihin tai yhteiskunnassa voi tuhota jonkun psyyken. Sitä pitäisi sitten hoitaa et hei kyl sä kykenet.

Puhumattakaan paineiden ja stressin ja modernin luonnottoman elämänmuodon seurauksista psyyken suhteen.

Uskon että masennukset ym on mielestäni ihmiselämään paljon luonnollisempana kuuluvia asioita mitä psykiatria antaa olettaa ja pitkälti filosofisia luonteeltaan. Me kokoajan peilaamme itseämme suhteessa toisiin ja yhteisöön kuuluminen on hyvin tärkeää, tämä valitettavasti ei toteudu monenkaan kohdalla.

Toki mielikin voi aiheuttaa sen että ei esim kykene olemaan ihmisten joukossa tai kokee kroonista yksinäisyyttä vaikka olisikin ihmisiä ympärillä. Sairaudentunnottomuuskommentit eivät ole rakentavia välttämättä koska ne käytännössä vain yrittävät kiinnittää ihmistä diagnoosinsa mutta ne eivät taas sano juuri mitään voimavaroista mitä ihmisen sisällä saattaa olla. Ei monikaan ns. mt ongelmainen ole niin itsereflektiokyvytön mitä arvon kirjoittajat luulevat joita pitää kaitsea kuin jotain älyllisesti vajavaista. On hupaisaa kuinka monen mukaan vastuu itsestä on tärkeä paranemisessa mutta silti pitää turvautua lääkäriin ja hänen asiantuntemukseensa kuin johonkin ylijumalaan

Lue lisää

Usein voi olla hormonaalisiakin nämä masennukset . Muista kauan sitten kun sain ensimmäisen lapseni joka oli todella odotettu lapsi.
Kun lapsi oli siinä kuukauden vanha niin tunsin oloni oudoksi, pelotti nostaan lasta, esim , mitäs jos pudotan hänet , kauhukuvia siitä että jos itselleni tapahtuu jotain ja lapsi jää ilman äitiä , pelkäsin nukahtaa , ja päivät voin huonosti enkä osannut selittää miten se huono olo tuntuu sisälläni .mutta onneksi mieheni oli tukenani, ajatukset vaan pyöri päässä että miksi voin niin kummallisesti. No se meni ohitse kolmen kuukauden sisällä. Mutta jälkeenpäin olen ajatellut että se oli varmaan synnytys masennus , koska hormooni toimintakulttuuri aika tavalla kun on saanut lapsen. Muta siihen aikaan ei sellaisista asioista edes tiedetty mitään .
Kun odotin toista lasta niin pelkäsin että jos taas alan voimaan huonosti synnytyksen jälkeen ,mutta meni hyvin . Samoin kun jotkut jotka alkava syömään ehkäisy pillereitä niin masentuvat sekin on yhteydessä hormooneihin . Joten masennus saattaa tulla ilma mitään erikoisia tapahtumia , joita usein selitellään masennuksen syyksi . Usein myös kilpirauhasen alitoiminta saattaa aiheuttaa masennuksen ,siinäkin on hormoonit taas mukana

Anonyymi kirjoitti:

Vai että ihan alan kirjallisuudesta. Viittaatko niihin lyhytkestoisiin tutkimuksiin millä usein SSRI-aineiden tehoa perustellaan jossa psykiatriassa usein on saatettu esim relapsia tutkia niin että jotkut potilaat käy käytännössä vielä vieroitusoireita läpi kun tehdään tutkimusta jossa yritetään tutkia lääkkeiden tehoa. Se on miten tutkimusnäyttöä kahlaa. On tutkimusta joka ei näytä niin myönteistä puolta SSRI-aineista ja etenkään niiden pitkäaikaisemmista tuloksista. Oman elämäni tutkimus SSRI-aineista oli kehno ja todennäköisesti vaikutti haitallsiesti kasvu- ja kehitysiässä olevien aivojeni kehitykseen ja nykyään minulla on PSSD. Vieroitus oli hirvittävä.

En kertakaikkisesti näe mitään myönteistä SSRI-aineista luovuttuani niistä etenkään pitemmällä aikavälillä ajateltuna.

Höpsis, meillä näitä käyttäneillä on täysi oikeus keskustella aineista minkä vaikutuksen alla saatoimme olla jopa koko nuoruutemme kokemuksiemme ja kriittisen tutkimuksen pohjalta.

Lue lisää

Minä en ymmärrä noita SSRI vieroitusongelmia kun ne jotka tiedän eivät ole edes kokeneet mitään vieroitusoireita SSRI tabetetista. Joskin ovat vähentäneet pitkällä tähtäimellä eikä millään joka toinen päivä systeemillä . Mutta yksikin sanoi että luulee ettei hänellä ollut vieroitus oireita siksi että perus sairaus oli poissa. Kun alkoi vähentämään.
Joten jos esim on nauttinut alkoholia säännöllisesti vaikka on ollut lääkitys niin ei ihme jos ei masennus ole häipynyt , koska alkoholi vaikuttaa samaan osaan aivoja kun tablettikin ja syövät tehon pois toisiltaan siis proteiinit jotka on lääkkeessä .
Mutta ei sitäkään voi mennä sanomaan onko pitkän tähtäimen vähentäminen se paras muoto mutta ovat tyytyväisiä kun ovat saaneet tabletit pois elämästään ilman vieroitusvaivoja.
Ihmiset ovat erilaisia , se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle . Mutta oikein käytettynä saa hyviä tuloksia lääkityksestä se jolle se sopii.

Anonyymi kirjoitti:

Päänsärky ja niska/selkäkivut ovat myös flunssan oireita. Samoin niitä on kuukautisten aikaan. Fibromyalgiassa on myös selittämättömiä kipuja eri puolilla kehoa. CFS: sairaudessa tulee kipuja paljon fyysisen rasituksen jälkeen. Kaikki kivut eivät ole psyykkisperäisiä, vaikka edellinen kirjoittaja niin kovasti tätä selitystä yrittää muille vakuuttaa ja myydä sitä ainoana totuutena ja vastauksena. Jos on hoitoalalla, niin näyttää aika hyvin unohtaneen, että monessa muussakin sairaudessa ja taudissa on päänsärkyä ja kipuja kehossa.

Lue lisää

Flunssan kyllä tunnistaa flunssana Mutta niskakivut psyykkisistä syistä tulee usein jännittämisestä tiedostamattomasti , usein on melkein korvissa asti, potilas kun istuu vastapäätä niin sen näkee lääkäri milloin hän jännittää . Usein fysioterapeutti auttaa asiassa

Fibromyalgia on kauan ollut kiistelty sairaus lääketieteessä, muistan lukeneeni että se on hyväksytty jo sairautena .
En ole yrittänyt mitenkään todistella totuuksina mitään, mutta kokemuksesta tiedän että monet fyysiset oireet ovat psyykkisiä , kuten alituinen päänsärky monella johon ei löydetä syytä aina.
veren status hyvä, ja röngtenkuvissa ei mitään joka todistaisi että päänsärky tulisi jostain fyysisestä viasta . Joten ahdistus näyttää monia eri muotoja .
Muista yhden pienen pojan jonka tukka alkoi lähteä , vietiin lääkäriin eikä mitään vikaa löytynyt. Lopulta lääkäri kysyi onko pojan elämässä tapahtunut jotain mullistavaa, niin sai tietää että pojan isä ja äiti olivat eronneet ja isä ei olut halunnut lastaan luokseen .

Korjasivat asian ja isä otti vastuuta myös poikansa elämässä , ja hiusten lähtö loppui. Niin että ihmisen psyyke on laaja asia , ja hyvät lääkärit osaavat myös ajatella sitä psyykkistä puolta kun oireet eivät sovi mihinkään tiedossa olevaan sairauteen joten sinulla on heti karvat pystyssä ja puhut miten minä yritän vakuuttaa muille , no se on sinun tyylisi ottaa osaa keskusteluun. Minä en ole vastuussa siitä miten ymmärrät asiat. Ainoastaan siitä mitä sanon .

Anonyymi kirjoitti:

Onko ihmisen kokema stressi esim mt sairautta jos työpaikalla vaaditaan paljon, ja hänelle alkaa iskeä päänsärkyjä. Mielestäni nuo on hyviä merkkejä keholta esim liioista stressitasoista, ja niiden tulkinta mt ongelmana ei ole läheskään aina tarkoituksenmukaista

Lue lisää

Stressi joka on normaalia on sitä mitä ihminen tarvitsee tietyssä asioissa. Vaan kun stressi ottaa ylitse ja tuottaa kortisolia liikaa kehoon niin silloin on toinen tilanne .äjatkuva stressi ei ole hyvä kellekkään

Anonyymi kirjoitti:

Stressi joka on normaalia on sitä mitä ihminen tarvitsee tietyssä asioissa. Vaan kun stressi ottaa ylitse ja tuottaa kortisolia liikaa kehoon niin silloin on toinen tilanne .äjatkuva stressi ei ole hyvä kellekkään

Lue lisää

Toisaalta taas lähes tuntematon lääkäri ei voi alkaa selittämään potilaalleen, että tällä olisi stressiä, tietämättä potilaan elämäntilanteesta yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Missä kohtaa kukaan on väittänyt tällä palstalla, että olisi asiantuntija? Se on oma tekemäsi yliampuva tulkinta. Ja jatkat sitä yliampuvaa tulkintaasi väittämällä, että pitää työskennellä, tai asua ulkomailla, jotta ei olisi tullut omakohtaistakin kokemusta Suomen terveydenhuollossa toimivien epäempaattisesta, tai kylmästä kohtelusta ja asenteesta?

Missään kohtaa en ole ainakaan minä kirjoittanut yhtäkään kommenttiani sillä ajatuksella, että levittäisin jotakin vihapuhetta. Enkä usko, että kukaan muukaan tällä palstalla käyvä on tehnyt sitä, tai tulisi tänne sillä ajatuksella. Kielenkäyttö voi olla kärkevää ja jotkut eivät vain pidä siitä, että tuodaan esille epäkohtia. Ne asenteissa, kohtelussa, tai hoitomenetelmissä olevat epäkohdat eivät muutu, ja katoa sillä, että niitä esilletuovia väitetään "asiantuntemattomiksi, sairaudentunnottomiksi, tai vihapuheen levittäjiksi". Asenteissa ja kohtelussa on paljon parantamisen ja muuttamisen aihetta ja varaa. Sitä en tiedä, että riittääkö tahtotila siihen.

Viimeiseen kysymykseesi oikea vastaus on, että arvauksesi meni ja menee väärin.

Lue lisää

Tuliko taas sellainen freudilainen lipsautus?

No ei se mitään, en usko, että täällä kukaan oikeasti uskoi, että tarkoitus olisi objektiivisesti jutella hoitotyön empatiasta, niin että sitä voitaisiin verrata yhtään mihinkään. Ja silloin se on kyllä teknisesti vihapuhetta.

Anonyymi kirjoitti:

Tuliko taas sellainen freudilainen lipsautus?

No ei se mitään, en usko, että täällä kukaan oikeasti uskoi, että tarkoitus olisi objektiivisesti jutella hoitotyön empatiasta, niin että sitä voitaisiin verrata yhtään mihinkään. Ja silloin se on kyllä teknisesti vihapuhetta.

Lue lisää

Onko se narsimsia, onko se tyhmyyttä, vai mitä se on, kun kuvitellaan, että oma subjektiivinen kokemus jotenkin kumoaa kaikki asiakstyytyväisyys kyselyt mitä terveydenhuollossa tehdään ja kuvitellaan että itse on oikeassa, ja about kaikki loppuihmiset väärässä?

Anonyymi kirjoitti:

Onko se narsimsia, onko se tyhmyyttä, vai mitä se on, kun kuvitellaan, että oma subjektiivinen kokemus jotenkin kumoaa kaikki asiakstyytyväisyys kyselyt mitä terveydenhuollossa tehdään ja kuvitellaan että itse on oikeassa, ja about kaikki loppuihmiset väärässä?

Lue lisää

Ei se ole narsismia, se on itsekkyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ole narsismia, se on itsekkyyttä.

Hmm... Jäin ihan miettimään että mitä eroa on narsismilla ja itsekkyydellä, nimenomaan tässä asiayhteydessä.

Eikö itsekkyys kuitenkin ole enemmän sellaita tilannekohtaista oman edun tavoittelua? Mitä etua ihminen saa sillä että oma subjektiivinen käsitys olisi "maailman napa?"

Eikö toinen vähintään yhtä hyvä indikaattori ole juuri se empatia? Onko nämä ihmiset yleensä empaattisia, mutta siinä vaiheessa kun ruvetaan vaikka puhumaan hoidosta niin yhtäkkiä heiltä loppuu se empatiakyky muita sairastuneita kohtaan, jotka voisivat saada hyötyä siitä?

Ylipäätään onko se empaattista vaatia muilta empatiaa, kertomatta mitä empatiaa itse on valmista muille antamaan?

En siis ole ollenkaan varma, riittääkö pelkkä itsekkyys kuvaamaan kyseistä käytöstä.

Anonyymi kirjoitti:

Hmm... Jäin ihan miettimään että mitä eroa on narsismilla ja itsekkyydellä, nimenomaan tässä asiayhteydessä.

Eikö itsekkyys kuitenkin ole enemmän sellaita tilannekohtaista oman edun tavoittelua? Mitä etua ihminen saa sillä että oma subjektiivinen käsitys olisi "maailman napa?"

Eikö toinen vähintään yhtä hyvä indikaattori ole juuri se empatia? Onko nämä ihmiset yleensä empaattisia, mutta siinä vaiheessa kun ruvetaan vaikka puhumaan hoidosta niin yhtäkkiä heiltä loppuu se empatiakyky muita sairastuneita kohtaan, jotka voisivat saada hyötyä siitä?

Ylipäätään onko se empaattista vaatia muilta empatiaa, kertomatta mitä empatiaa itse on valmista muille antamaan?

En siis ole ollenkaan varma, riittääkö pelkkä itsekkyys kuvaamaan kyseistä käytöstä.

Lue lisää

Miten " nimenomaan tämä asiayhteys " vaikuttaa siihen, mikä ero on narsismissa ja itsekkyydessä ?
Ei muilta kannata empatiaa vaatia, eikä odottaa.
Jos joku ei ole empaattinen, niin minkä sille voi. Jos odottaa kaikkien olevan empaattisia itseä kohtaan, muodostuu elämisestä ja olemisesta aika hankalaa.
Jos on itse empaattinen, se on toki hyvä.
Muilta ei saa kaikkea takaisin, mitä itse antaa. Se on vain tosiasia, joka kannattaa hyväksyä.
Narsismissa otetaan huomioon myös se, mitä narsisti aiheuttaa ympärillään oleville ihmisille, ihmissuhteissa, ym. Pelkkä omaan napaan tuijottaminen, tai se, että luulee olevansa maailman napa, ei riitä tekemään ihmisestä narsistia.

Sehän siellä terveydenhuollossa toimivien tiettynä puutteena on. Eli siellä ilmeisesti kuvitellaan, että se riittää hoidoksi, kun potilas X tulee vastaaotolle, on tarkkailujaksolla sairaalassa, että hänelle tehdään jokin "kaikki oireet selittävä diagnoosi" ja määrätään siihen lääkkeet, tai järjestetään hänelle jokin smalltalkkiavohoito, että sen pitäisi riittää. Be satisfied ja " koeta nyt pärjätä"- tyyliin.

Mutta kun sitten on tapahtunut näitä ikäviä asioita, että joku nuori on laitettu pakkohoitoon, ja hän itsetuhoisuudessaan ja siinä kyseisessä mielentilassa tekeekin itsemurhan osastolla, niin väkisin tulee mieleen, että jotakin on pielessä siinä tavassa, millä sairaalaan tulevia kohdataan ja kohdellaan. Että onko näissä tapauksissa käynyt niin, että potilas jätetään yksin, eikä hänen kanssaan keskustella, ilman otettuja tiettyjä kylmän viileää ammattilaistapaa asennoitua? Että pidetään aivan liikaan sitä etäisyyttä, eli potilasta ei nähdä ja kohdata ihmisenä? Jotakin siinä systeemissä on vialla. En vain löydä ehkä oikeita sanoja, yritän kyllä. Kyse ei ole sairaudentunnottomuudesta, vaan siitä tavasta ja asennoutumisista, millä tavalla potilas nähdään. Yritetäänkö siellä koskaan nähdä niiden potilasta vaivaavien ahdistusten perimmäisiä syitä, kyselläänkö niitä edes? Tai onko kukaan niistä taustasyistä edes kiinnostunut. Koska itselleni on tullut alalla olevista sellainen kuva, että heitä ei kiinnosta potilaan olosuhteet, tai elämäntilanne tarpeeksi.

Ihminen tulee useimmiten sairaalaan ahdistuneena, masentuneena tai sitten mitä tahansa. Ja on tavallaan heikoimmillaan, tai haavoittuvaisimmillaan silloin. Jos alalla, tai yhteisössä olevilta ei löydy halua nähdä toista yksilöä ihmisenä, vaan kaikki laitetaan joidenkin termien, kuten esim. diagnoosien sisälle, ei siitä ole yksilölle mitään hyötyä, eikä apua.

Ja sama koskee sitä kuvittelua, että joillakin määrätyillä lääkkeillä "hoidetaan" niitä oireita aiheuttavia syitä. Kun ne eivät sieltä katoa.

Itse teen ehkä liian pitkälle menevän päätelmän, että suurimmalla osalla sairaalaan joutuvilla ei ole tarpeeksi psykososiaalista, eli turvaverkon tukea. Ja tästä syystä enin osa voi henkisesti huonosti. Jos siihen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, tai sen roolia ei ymmärretä, tai järjestetä ihmiselle, silloin millään psykiatrian tarjoamilla ei-empaattisilla ja yksilöä ymmärtämättömillä hoidoilla ei ole mitään painoarvoa, tai merkitystä.

Itse suosittelen edelleen jokaista hankkimaan itselleen hyviä ja luotettavia ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella luottamukseksellisesti. Psykiatriassa ei tähän löydy riittävästi tahtotilaa, koska siellä keskitytään liikaa niihin diagnooseihin ja siihen, että "lääkkeillä kaikki hoituu ja järjestyy". Niillä metodeilla ei ratkaista niitä yksilöllä olevia pahanolon syitä.

Terveydenhuollon kuormittavuuskin vähenisi tällöin merkittävästi, jos jokaisella on elämässään tukea ja läheisiä, jotka auttavat konkreettisesti, joko keskustelemalla tai muilla tavoilla.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän siellä terveydenhuollossa toimivien tiettynä puutteena on. Eli siellä ilmeisesti kuvitellaan, että se riittää hoidoksi, kun potilas X tulee vastaaotolle, on tarkkailujaksolla sairaalassa, että hänelle tehdään jokin "kaikki oireet selittävä diagnoosi" ja määrätään siihen lääkkeet, tai järjestetään hänelle jokin smalltalkkiavohoito, että sen pitäisi riittää. Be satisfied ja " koeta nyt pärjätä"- tyyliin.

Mutta kun sitten on tapahtunut näitä ikäviä asioita, että joku nuori on laitettu pakkohoitoon, ja hän itsetuhoisuudessaan ja siinä kyseisessä mielentilassa tekeekin itsemurhan osastolla, niin väkisin tulee mieleen, että jotakin on pielessä siinä tavassa, millä sairaalaan tulevia kohdataan ja kohdellaan. Että onko näissä tapauksissa käynyt niin, että potilas jätetään yksin, eikä hänen kanssaan keskustella, ilman otettuja tiettyjä kylmän viileää ammattilaistapaa asennoitua? Että pidetään aivan liikaan sitä etäisyyttä, eli potilasta ei nähdä ja kohdata ihmisenä? Jotakin siinä systeemissä on vialla. En vain löydä ehkä oikeita sanoja, yritän kyllä. Kyse ei ole sairaudentunnottomuudesta, vaan siitä tavasta ja asennoutumisista, millä tavalla potilas nähdään. Yritetäänkö siellä koskaan nähdä niiden potilasta vaivaavien ahdistusten perimmäisiä syitä, kyselläänkö niitä edes? Tai onko kukaan niistä taustasyistä edes kiinnostunut. Koska itselleni on tullut alalla olevista sellainen kuva, että heitä ei kiinnosta potilaan olosuhteet, tai elämäntilanne tarpeeksi.

Ihminen tulee useimmiten sairaalaan ahdistuneena, masentuneena tai sitten mitä tahansa. Ja on tavallaan heikoimmillaan, tai haavoittuvaisimmillaan silloin. Jos alalla, tai yhteisössä olevilta ei löydy halua nähdä toista yksilöä ihmisenä, vaan kaikki laitetaan joidenkin termien, kuten esim. diagnoosien sisälle, ei siitä ole yksilölle mitään hyötyä, eikä apua.

Ja sama koskee sitä kuvittelua, että joillakin määrätyillä lääkkeillä "hoidetaan" niitä oireita aiheuttavia syitä. Kun ne eivät sieltä katoa.

Itse teen ehkä liian pitkälle menevän päätelmän, että suurimmalla osalla sairaalaan joutuvilla ei ole tarpeeksi psykososiaalista, eli turvaverkon tukea. Ja tästä syystä enin osa voi henkisesti huonosti. Jos siihen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, tai sen roolia ei ymmärretä, tai järjestetä ihmiselle, silloin millään psykiatrian tarjoamilla ei-empaattisilla ja yksilöä ymmärtämättömillä hoidoilla ei ole mitään painoarvoa, tai merkitystä.

Itse suosittelen edelleen jokaista hankkimaan itselleen hyviä ja luotettavia ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella luottamukseksellisesti. Psykiatriassa ei tähän löydy riittävästi tahtotilaa, koska siellä keskitytään liikaa niihin diagnooseihin ja siihen, että "lääkkeillä kaikki hoituu ja järjestyy". Niillä metodeilla ei ratkaista niitä yksilöllä olevia pahanolon syitä.

Terveydenhuollon kuormittavuuskin vähenisi tällöin merkittävästi, jos jokaisella on elämässään tukea ja läheisiä, jotka auttavat konkreettisesti, joko keskustelemalla tai muilla tavoilla.

Lue lisää

Mitä se ketään hyödyttää, vaikka koko maailma olisi kiinnostunut sinun menneisyydestä ja nykyoloista, joissa olet sairastunt? Miten se sinua auttaisi? Eikö se riitä, että sinä itse tiedät ja tunnet asiasi ja olosuhteesi ja teet tarvittavat toimenpiteet, jos korjattavaa on? Ei psykiatria voi sinun menneisyyttäsi ja olosuhteitasi muuttaa!
Tietenkään sinä itsekään et voi muuttaa menneisyyttäsi, mutta asenteesi siihen voit muuttaa vain sinä itse. Nykyiset olosuhteesi voit muuttaa itse, se on sinun oma tehtäväsi.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä se ketään hyödyttää, vaikka koko maailma olisi kiinnostunut sinun menneisyydestä ja nykyoloista, joissa olet sairastunt? Miten se sinua auttaisi? Eikö se riitä, että sinä itse tiedät ja tunnet asiasi ja olosuhteesi ja teet tarvittavat toimenpiteet, jos korjattavaa on? Ei psykiatria voi sinun menneisyyttäsi ja olosuhteitasi muuttaa!
Tietenkään sinä itsekään et voi muuttaa menneisyyttäsi, mutta asenteesi siihen voit muuttaa vain sinä itse. Nykyiset olosuhteesi voit muuttaa itse, se on sinun oma tehtäväsi.

Lue lisää

En puhunut itsestäni, vaan koko siitä määrästä, joka jollakin tavalla, syystä, tai toisesta ajautuu psykiariseen sairaalaan. Terveydenhuollon järjestelmässä aina myöskään tunnisteta niitä ihmisiä, joiden oireiden taustalla on jotakin muuta, kuin varsinaista ja virallista mt-ongelmaa. Oireet sinällään eivät kerro niiden taustalla olevaa syytä.

Suurimalla osalla oireiden taustalla on mm. yksinäisyyttä, turvattomuutta, stressiä, yhteiskunnan yksilölle asettamia paineita, väsymystä ja ennen kaikkea toimivan tukiverkoston puutetta.

Ja tällä hetkellä suuri joukko nuorisosta voi henkisesti huonosti, mutta kun ei ne syyt, ja oireiden aiheuttajat niissä sairaaloissa ketään kiinnosta. Siellä ei tehdä yhtään mitään muuta, kuin annetaan ruokaa, suojaa, diagnooseja ja lääkkeitä. Ja lääkkeillä ne eivät ne oireita aiheuttavat syyt katoa.

Mutta jos joku oikeasti kuvittelee, että sillä kylmällä, välinpitämättömällä, tai epäempaattisella asenteella ja kohtelulla kukaan voi paremmin, niin sitten on aika vähällä järjellä varustettu! Se ei lisää kenenkään paremmin voimista, eikä lisää hoidon tehokkuutta. Vaikutus on aivan päinvastainen.

Anonyymi kirjoitti:

Sehän siellä terveydenhuollossa toimivien tiettynä puutteena on. Eli siellä ilmeisesti kuvitellaan, että se riittää hoidoksi, kun potilas X tulee vastaaotolle, on tarkkailujaksolla sairaalassa, että hänelle tehdään jokin "kaikki oireet selittävä diagnoosi" ja määrätään siihen lääkkeet, tai järjestetään hänelle jokin smalltalkkiavohoito, että sen pitäisi riittää. Be satisfied ja " koeta nyt pärjätä"- tyyliin.

Mutta kun sitten on tapahtunut näitä ikäviä asioita, että joku nuori on laitettu pakkohoitoon, ja hän itsetuhoisuudessaan ja siinä kyseisessä mielentilassa tekeekin itsemurhan osastolla, niin väkisin tulee mieleen, että jotakin on pielessä siinä tavassa, millä sairaalaan tulevia kohdataan ja kohdellaan. Että onko näissä tapauksissa käynyt niin, että potilas jätetään yksin, eikä hänen kanssaan keskustella, ilman otettuja tiettyjä kylmän viileää ammattilaistapaa asennoitua? Että pidetään aivan liikaan sitä etäisyyttä, eli potilasta ei nähdä ja kohdata ihmisenä? Jotakin siinä systeemissä on vialla. En vain löydä ehkä oikeita sanoja, yritän kyllä. Kyse ei ole sairaudentunnottomuudesta, vaan siitä tavasta ja asennoutumisista, millä tavalla potilas nähdään. Yritetäänkö siellä koskaan nähdä niiden potilasta vaivaavien ahdistusten perimmäisiä syitä, kyselläänkö niitä edes? Tai onko kukaan niistä taustasyistä edes kiinnostunut. Koska itselleni on tullut alalla olevista sellainen kuva, että heitä ei kiinnosta potilaan olosuhteet, tai elämäntilanne tarpeeksi.

Ihminen tulee useimmiten sairaalaan ahdistuneena, masentuneena tai sitten mitä tahansa. Ja on tavallaan heikoimmillaan, tai haavoittuvaisimmillaan silloin. Jos alalla, tai yhteisössä olevilta ei löydy halua nähdä toista yksilöä ihmisenä, vaan kaikki laitetaan joidenkin termien, kuten esim. diagnoosien sisälle, ei siitä ole yksilölle mitään hyötyä, eikä apua.

Ja sama koskee sitä kuvittelua, että joillakin määrätyillä lääkkeillä "hoidetaan" niitä oireita aiheuttavia syitä. Kun ne eivät sieltä katoa.

Itse teen ehkä liian pitkälle menevän päätelmän, että suurimmalla osalla sairaalaan joutuvilla ei ole tarpeeksi psykososiaalista, eli turvaverkon tukea. Ja tästä syystä enin osa voi henkisesti huonosti. Jos siihen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, tai sen roolia ei ymmärretä, tai järjestetä ihmiselle, silloin millään psykiatrian tarjoamilla ei-empaattisilla ja yksilöä ymmärtämättömillä hoidoilla ei ole mitään painoarvoa, tai merkitystä.

Itse suosittelen edelleen jokaista hankkimaan itselleen hyviä ja luotettavia ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella luottamukseksellisesti. Psykiatriassa ei tähän löydy riittävästi tahtotilaa, koska siellä keskitytään liikaa niihin diagnooseihin ja siihen, että "lääkkeillä kaikki hoituu ja järjestyy". Niillä metodeilla ei ratkaista niitä yksilöllä olevia pahanolon syitä.

Terveydenhuollon kuormittavuuskin vähenisi tällöin merkittävästi, jos jokaisella on elämässään tukea ja läheisiä, jotka auttavat konkreettisesti, joko keskustelemalla tai muilla tavoilla.

Lue lisää

Olisiko se ekonominen tilanne se joka tekee liukuhihna systeemin mahdolliseksi. Päättäjillä ei ole tietoa asioista joista silti tekevät päätöksiä .
Nykyisin ei pääse ihmiset puheterapiaan edes vaikka psykiatria tietää miten tarpeellista se olisi.
Juuri eronneet miehet savat kyllä terapiaa , kas ku; vaimo lähti. Sekin on varmaan siksi että heidät on saatava työkuntoon äkkiä ettei tule miinusta kassaan.
Ennen oli jopa ryhmä tapaamisia terapeutin kanssa , jossa jokainen kertoi miten voi, ja saivat tukea toisistaan ja se terapia muoto oli asia jolloin. Ihmiset tulivat nopeammin terveeksi ja saivat uusia ystäviä samalla , muistan yhden tytön joka ehdotti juuri ryhmäterapiaa , mutta monet kokoukset siitäkin oli mentävä läpi , että saivat sen . Siis raha on se se joka tänään määrää kuka saa hoitoa ja kuka ei.
En tiedä miten nyky psykologeja koulutetaan vaan kun kuulee mitä ne puhuvat jotka käyvät
Psykologilla niin sanovat ettei siinä ole mitään ideaa edes käydä siellä, kuulemma luettelevat ulkomuistista miten masennus vaikuttaa ihmiseen ja miten siitä pääsee eroon jos on paniikkia ja pelkoja . Kaiken tämän on usein potilas jo lukenut asiasta . Siis tietää.ävaan psyyke toimii ihan vaan autonomisesti ei auta yhtään kun saa paniikki kohtauksen ne luennot , vaan jokainen haluaa päästä eroon sairaudestaan siksi olisi hyvä
Että terapiassa keskusteltaisiin asiosta jotka mahdollisesti ovat syy pää potilaan huonoon vointiin.
Miksi ei ryhmä terapioita ole nykyään siinä jokainen poltilas näkisi ettei ole ainut maailmassa jolla on. Mt ongelmia., ja aivot saisivat uusia virikkeitä .
Alkoholisteja autetaan ja tuetaan kaiken mailman 12 askeleen ohjelmilla , miksi ei masentuneille voitaisi järjestää. Jotain saman tyyppistä terapeutin johdolla.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä se ketään hyödyttää, vaikka koko maailma olisi kiinnostunut sinun menneisyydestä ja nykyoloista, joissa olet sairastunt? Miten se sinua auttaisi? Eikö se riitä, että sinä itse tiedät ja tunnet asiasi ja olosuhteesi ja teet tarvittavat toimenpiteet, jos korjattavaa on? Ei psykiatria voi sinun menneisyyttäsi ja olosuhteitasi muuttaa!
Tietenkään sinä itsekään et voi muuttaa menneisyyttäsi, mutta asenteesi siihen voit muuttaa vain sinä itse. Nykyiset olosuhteesi voit muuttaa itse, se on sinun oma tehtäväsi.

Lue lisää

Kyllä se vaan on ennen auttanut ihmisiä jaloilleen kun ovat saaneet puhua kaikki patoutuneet asiansa terapeutille. Joten ihmisen psyyke on monifaciteerinen
Jotkut tarvitsevat henkistä tukea. Luulen ettet ole oikea ihminen keskustelemaan näistä asioista edes.
Tottakai tekisivät kaiken sen mitä ehdotat jos jaksaisivat .
Vaan kun eivät aina jaksa .

Anonyymi kirjoitti:

En puhunut itsestäni, vaan koko siitä määrästä, joka jollakin tavalla, syystä, tai toisesta ajautuu psykiariseen sairaalaan. Terveydenhuollon järjestelmässä aina myöskään tunnisteta niitä ihmisiä, joiden oireiden taustalla on jotakin muuta, kuin varsinaista ja virallista mt-ongelmaa. Oireet sinällään eivät kerro niiden taustalla olevaa syytä.

Suurimalla osalla oireiden taustalla on mm. yksinäisyyttä, turvattomuutta, stressiä, yhteiskunnan yksilölle asettamia paineita, väsymystä ja ennen kaikkea toimivan tukiverkoston puutetta.

Ja tällä hetkellä suuri joukko nuorisosta voi henkisesti huonosti, mutta kun ei ne syyt, ja oireiden aiheuttajat niissä sairaaloissa ketään kiinnosta. Siellä ei tehdä yhtään mitään muuta, kuin annetaan ruokaa, suojaa, diagnooseja ja lääkkeitä. Ja lääkkeillä ne eivät ne oireita aiheuttavat syyt katoa.

Mutta jos joku oikeasti kuvittelee, että sillä kylmällä, välinpitämättömällä, tai epäempaattisella asenteella ja kohtelulla kukaan voi paremmin, niin sitten on aika vähällä järjellä varustettu! Se ei lisää kenenkään paremmin voimista, eikä lisää hoidon tehokkuutta. Vaikutus on aivan päinvastainen.

Lue lisää

Ihan totta , usein juuri nämä vähällä järjellä varustetut luulevat istuvansa tiedon päällä asioissa mistä eivät ymmärrä mitään eivätkä tule ymmärtämäänkään.moni masentunut kertoo että vaan se etä joku soittaa hänelle ja kysyy kuulemisia voi pelastaa koko päivän . Niin on aivokoneisto rakennettu, toisilla herkempi kun taviksilla joilla on niitä neuvoja asioihin , millä ei ole mitään arvoa.
Monella on ystävä jonka kanssa voi puhua kaikista asioista sekin on eräänlaista terapiaa .
Niin helppo sanoa toiselle että ” kokoo ittes ” kun ei tiedä edes miten sen tekee jos voi huonosti. Silloin toivoo että sellainen sanoja saisi kokea mitä masentunu5 ihminen kokee joka päivä.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan totta , usein juuri nämä vähällä järjellä varustetut luulevat istuvansa tiedon päällä asioissa mistä eivät ymmärrä mitään eivätkä tule ymmärtämäänkään.moni masentunut kertoo että vaan se etä joku soittaa hänelle ja kysyy kuulemisia voi pelastaa koko päivän . Niin on aivokoneisto rakennettu, toisilla herkempi kun taviksilla joilla on niitä neuvoja asioihin , millä ei ole mitään arvoa.
Monella on ystävä jonka kanssa voi puhua kaikista asioista sekin on eräänlaista terapiaa .
Niin helppo sanoa toiselle että ” kokoo ittes ” kun ei tiedä edes miten sen tekee jos voi huonosti. Silloin toivoo että sellainen sanoja saisi kokea mitä masentunu5 ihminen kokee joka päivä.

Lue lisää

Nyt kiinnitin huomioni yhteen kohtaan.

" ...aivokoneisto rakennettu, toisilla herkempi kun taviksilla..."
Miksi kuvittelet, että masentunut ei ole " tavis " ? Leimaatko sairaita ihmisiä, luokittelet, ym. ?
Eiköhän me jokainen aikalailla " taviksia " olla, elämät vain menevät eri tavoin ?

Anonyymi kirjoitti:

Nyt kiinnitin huomioni yhteen kohtaan.

" ...aivokoneisto rakennettu, toisilla herkempi kun taviksilla..."
Miksi kuvittelet, että masentunut ei ole " tavis " ? Leimaatko sairaita ihmisiä, luokittelet, ym. ?
Eiköhän me jokainen aikalailla " taviksia " olla, elämät vain menevät eri tavoin ?

Lue lisää

No nyt meni ulalle taas kerran. Miten kauan sait miettiä ennekun sait väännettyä rautalankaa tuostakin ilmaisusta.
Se sama miten vääntelet asioita ja käsität omalla tavallasi . Vastaus on etten leimaa koskaan sairaita ihmisiä , joten etsi joku toinen stalkkaaminen kohteeksi .

Anonyymi kirjoitti:

No nyt meni ulalle taas kerran. Miten kauan sait miettiä ennekun sait väännettyä rautalankaa tuostakin ilmaisusta.
Se sama miten vääntelet asioita ja käsität omalla tavallasi . Vastaus on etten leimaa koskaan sairaita ihmisiä , joten etsi joku toinen stalkkaaminen kohteeksi .

Lue lisää

Itse asiassa en stalkkaa yhtään ketään.
Olen pahoillani, kun kysyin tuota asiaa, miten mainitsit masentuneet ja tavikset vähän kuin eri porukkana.
Enkä syyttänyt sinua mistään, huomasitko, että esitin kysymyksiä ?
Anonyymilla palstalla ei voi ikinä tietää, loukkaako vahingossa jotain tuntematonta, kun ei voi tietää, miten kukakin asioihin suhtautuu, millaisella asenteella on varustettu.
Se toki ymmärrän, että toiset ovat enemmän herkempiä, toiset taas vähemmän.

Julkisella puolella potilas on vain kuluerä ja kohtelu on usein sen mukaista

Anonyymi kirjoitti:

Julkisella puolella potilas on vain kuluerä ja kohtelu on usein sen mukaista

Noin se valitettavasti on.
Kyllä siellä valitaan, ketkä hoidetaan, keitä ei.

Anonyymi kirjoitti:

Noin se valitettavasti on.
Kyllä siellä valitaan, ketkä hoidetaan, keitä ei.

- Taitaa olla niinkin, että myös valikoidaan, että ketä millä tavalla hoidetaan ja kohdellaan. Ja joillekin ei anneta mitään muuta, kuin kylmää kohtelua ja määrätään lisää neuroleptilääkkeitä.

Esim. jos sairaalaan päätyy joku, jo jonkin aiemman tietyn mt-diagnoosin saanut, ja vaikka hänellä olisi ns. traumataustaa, niin ei kaikille välttämättä tarjota traumaterapiaa. Sen sijaan jotakin diipadaapa, smalltalkkiavohoitoa, jossa kysellään päivänkuulumisia, ja tarkkaillaan lääkitysten käyttöä. Nämä on niitä ikäviä, ja likaisia totuuksia, joita ei muuten kovin paljon ole tuotu julkisuuteen. Mutta tätä oikeasti tapahtuu siellä, ja näin on ollut tilanne jo useamman vuosikymmenen ajan.

Anonyymi kirjoitti:

Julkisella puolella potilas on vain kuluerä ja kohtelu on usein sen mukaista

Jos pällipotilas on pelkkä kuluerä, niin miksi esimerkiksi syöpähoitoihin käytetään ennätysmäärä rahaa?

Anonyymi kirjoitti:

- Taitaa olla niinkin, että myös valikoidaan, että ketä millä tavalla hoidetaan ja kohdellaan. Ja joillekin ei anneta mitään muuta, kuin kylmää kohtelua ja määrätään lisää neuroleptilääkkeitä.

Esim. jos sairaalaan päätyy joku, jo jonkin aiemman tietyn mt-diagnoosin saanut, ja vaikka hänellä olisi ns. traumataustaa, niin ei kaikille välttämättä tarjota traumaterapiaa. Sen sijaan jotakin diipadaapa, smalltalkkiavohoitoa, jossa kysellään päivänkuulumisia, ja tarkkaillaan lääkitysten käyttöä. Nämä on niitä ikäviä, ja likaisia totuuksia, joita ei muuten kovin paljon ole tuotu julkisuuteen. Mutta tätä oikeasti tapahtuu siellä, ja näin on ollut tilanne jo useamman vuosikymmenen ajan.

Lue lisää

Haluaisitko sinä antaa kaikki rahasi jonkun päihdesairaan korvaushoitoon, joka vaan narkkaa ja myy subuteksinsä?

Miksi tämä ajatus sitten kiepsahtaa päälaelleen, jos että kaikilla sairaudentunnottomilla, ja hoidonvastaisilla ihmisillä pitäisi olla joku subjektiivinen terapiaoikeus, jossa he käyvät vain pönkittämässä omaa narsismiaan?

Anna rahasi minulle jos et niille parempaa käyttöä keksi.

Anonyymi kirjoitti:

Jos pällipotilas on pelkkä kuluerä, niin miksi esimerkiksi syöpähoitoihin käytetään ennätysmäärä rahaa?

Syöpäpotilaat ottavat ehkä täysin omasta tahdostaan hoidon vastaan, koska ymmärtävät sairauttaan.
" Pällipotilas " ( ruma nimitys muuten ) ei välttämättä halua ottaa hoitoa vastaan, koska ei välttämättä täysin ymmärrä tarvitsevansa sitä.
Psykiatrinen hoitokin vie valtavan suuria summia rahaa.

Anonyymi kirjoitti:

Haluaisitko sinä antaa kaikki rahasi jonkun päihdesairaan korvaushoitoon, joka vaan narkkaa ja myy subuteksinsä?

Miksi tämä ajatus sitten kiepsahtaa päälaelleen, jos että kaikilla sairaudentunnottomilla, ja hoidonvastaisilla ihmisillä pitäisi olla joku subjektiivinen terapiaoikeus, jossa he käyvät vain pönkittämässä omaa narsismiaan?

Anna rahasi minulle jos et niille parempaa käyttöä keksi.

Lue lisää

Miksi niin usein kuvitellaan, että sairaudentunnoton ja hoidonvastainen ihminen olisi narsisti ? Harvempi heistä narsisti on.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi niin usein kuvitellaan, että sairaudentunnoton ja hoidonvastainen ihminen olisi narsisti ? Harvempi heistä narsisti on.

Vaikka sairaudentunnottomuus, ja narsistiset piirteet eivät ole synonyymejä toisilleen, eikä siis tarkoita samaa asiaa, niin nämä piirteet yhdessä vahvistavat toisiaan, ja sellaisen ihmisen kyllä huomaa nopeasti.

Hyviä merkkejä narsistisista piirteistä on...
Jatkuva itsestä puhuminen.
Empatian puute.
Jatkuva valehtelu.
Kateus.
Kiitollisuuden puute.
Ylireagointi kritiikkiin.
Liioittelu.

Missähän foorumilla olen nähnyt about kaikkea tätä?

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka sairaudentunnottomuus, ja narsistiset piirteet eivät ole synonyymejä toisilleen, eikä siis tarkoita samaa asiaa, niin nämä piirteet yhdessä vahvistavat toisiaan, ja sellaisen ihmisen kyllä huomaa nopeasti.

Hyviä merkkejä narsistisista piirteistä on...
Jatkuva itsestä puhuminen.
Empatian puute.
Jatkuva valehtelu.
Kateus.
Kiitollisuuden puute.
Ylireagointi kritiikkiin.
Liioittelu.

Missähän foorumilla olen nähnyt about kaikkea tätä?

Lue lisää

Tähänkin voisin mainita, että ihminen usein näkee vain sen minkä haluaa nähdä.
Syitäkin olisi hyvä miettiä, mistä ne näkemäsi asiat voisivat johtua. Asioita ja ihmisiä on hyvä katsoa moniulotteisesti, ei tuijottaa vain yhtä ominaisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Syöpäpotilaat ottavat ehkä täysin omasta tahdostaan hoidon vastaan, koska ymmärtävät sairauttaan.
" Pällipotilas " ( ruma nimitys muuten ) ei välttämättä halua ottaa hoitoa vastaan, koska ei välttämättä täysin ymmärrä tarvitsevansa sitä.
Psykiatrinen hoitokin vie valtavan suuria summia rahaa.

Lue lisää

Epätoivossa tartutaan mihin tahansa oljenkorteen jota tarjotaan. Luin jutun amerikkalaiseta syöpäpotilaasta jonka hoitoihin oli käytetty yli miljoona dollaria, ennusteen silti paranematta ja tuomittiin kuolemaan kuukausien sisällä. Jostain saamallaan vinkillä kokeili eläimille tarkoitettua lääkettä joka maksoi 5 dollaria viikossa ja parani syövästä kaikkia lääkärien ennusteita vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Epätoivossa tartutaan mihin tahansa oljenkorteen jota tarjotaan. Luin jutun amerikkalaiseta syöpäpotilaasta jonka hoitoihin oli käytetty yli miljoona dollaria, ennusteen silti paranematta ja tuomittiin kuolemaan kuukausien sisällä. Jostain saamallaan vinkillä kokeili eläimille tarkoitettua lääkettä joka maksoi 5 dollaria viikossa ja parani syövästä kaikkia lääkärien ennusteita vastaan.

Lue lisää

Sepä se, miksi "pällipotilaat" (rumasti sanottuna) eivät ole epätoivoisia paranemaan, vaan haluavat jatkuvasti syytellä muita?

Jos ihminen oikeasti haluaa parantua, hän voi oikeasti hakeutua itse terapiaan, eikä se maksa miljoonaa.

Anonyymi kirjoitti:

Sepä se, miksi "pällipotilaat" (rumasti sanottuna) eivät ole epätoivoisia paranemaan, vaan haluavat jatkuvasti syytellä muita?

Jos ihminen oikeasti haluaa parantua, hän voi oikeasti hakeutua itse terapiaan, eikä se maksa miljoonaa.

Lue lisää

Itsehoitoakin voi harjoittaa.
Kukaan ei estä lähtemästä sosiaalisiin tilanteisiin. Monilta paikkakunnilta löytyy jonkinlaista yhdistystä ja järjestöä, mielenterveysyhdistyksiä myöten, vapaaehtoistyön mahdollisuuksia on olemassa, jos haluaa etsiä jotain puuhaa.
Jos on yhtään uskonnollinen, seurakunnista voi löytää kaikenlaista.
Psykiatrian poliklinikoilla on omaa toimintaa, ryhmiä, vertaistukea, ym.
Terapia ei ole ainoa, joka voi antaa toivoa omaan tilanteeseen.
Nämä ovat juurikin sitä, että kaikki oljenkorret kannattaa kokeilla, jos haluaa itselleen parempaa vointia.
Elämä on valintoja täynnä.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka sairaudentunnottomuus, ja narsistiset piirteet eivät ole synonyymejä toisilleen, eikä siis tarkoita samaa asiaa, niin nämä piirteet yhdessä vahvistavat toisiaan, ja sellaisen ihmisen kyllä huomaa nopeasti.

Hyviä merkkejä narsistisista piirteistä on...
Jatkuva itsestä puhuminen.
Empatian puute.
Jatkuva valehtelu.
Kateus.
Kiitollisuuden puute.
Ylireagointi kritiikkiin.
Liioittelu.

Missähän foorumilla olen nähnyt about kaikkea tätä?

Lue lisää

Aloituksessa ei puhuttu mitään itsestä, eikä edes omakohtaisista kokemuksista.

Suurin osa esillä tuomistasi asioista ovat omia tekemiäsi virheellisiä tulkintoja. Leimaat jatkuvasti tällä palstalla toisia kirjoittajia, koska et vain pidä ja hyväksy heidän esittämiään argumentteja.

Anonyymi kirjoitti:

Aloituksessa ei puhuttu mitään itsestä, eikä edes omakohtaisista kokemuksista.

Suurin osa esillä tuomistasi asioista ovat omia tekemiäsi virheellisiä tulkintoja. Leimaat jatkuvasti tällä palstalla toisia kirjoittajia, koska et vain pidä ja hyväksy heidän esittämiään argumentteja.

Lue lisää

Pitäisikö minunkin sitten tulla tänne vain linkkailemaan asioista joita haluan räntätä?

https://yle.fi/t/18-258116/fi

Anonyymi kirjoitti:

Tähänkin voisin mainita, että ihminen usein näkee vain sen minkä haluaa nähdä.
Syitäkin olisi hyvä miettiä, mistä ne näkemäsi asiat voisivat johtua. Asioita ja ihmisiä on hyvä katsoa moniulotteisesti, ei tuijottaa vain yhtä ominaisuutta.

Lue lisää

Näinhän se on, jos haluaa nähdä narsimsin piirteitä, niin niitä varmasti näkee, ja jos haluaa nähdä empatian puutetta, niin varmasti saa myös sitä aikaiseksi.

Menee vähän asian ohi, mutta menkööt. Kun tuntee (tai no ehkä enempi tietää) ison tukun mielenterveyskuntoutujia, niin kyllähän sieltä sitten ne tietyn tyyppiset henkilöt pistää silmään. Totuuden nimissä taas mainittakoon että suurin osa on sellaisia suht "tavallisia" kuntotujia, jotka lähinnä painiskelee omien ongelmiensa kanssa, mutta kyllä siellä on ne "asennevammaiset" ihmiset, jotka selkeästi pilaavat oman elämänsä, hoitonsa ja ihmissuhteensa.

Anonyymi kirjoitti:

Aloituksessa ei puhuttu mitään itsestä, eikä edes omakohtaisista kokemuksista.

Suurin osa esillä tuomistasi asioista ovat omia tekemiäsi virheellisiä tulkintoja. Leimaat jatkuvasti tällä palstalla toisia kirjoittajia, koska et vain pidä ja hyväksy heidän esittämiään argumentteja.

Lue lisää

Eikö? Luitko edes aloituksen, vai menitkö vihapuheeseen suoraan kulkematta lähtöruudun kautta?

"Oma mielipiteeni asiasta tuli varmaankin jo selväksi otsaketta lukiessa. Itselleni on aika vieras se lähtökohta, että"

Edelliseen tekstiin korjaus viimeiseen lauseeseen: epäempaattisuus ja välinpitämättömyys ovat lisääntyneet liikaa viimeisinä vuosikymmeninä yhteiskunnassa.

Olipa kova jutun juttu."psykiatria on saatanasta"
Psykiatrit tekevät omaa työtään.Ei siihen kuulu asiakkaan asioiden suur-vatulointi.Kun pitää saman psykiatrin, niin ensimmäinen kerta on potilaan elämän kartoitus.Seuraavalla kerralla on helponpaa kun ne asiat ovat jo koneella.
Kävin lääkärissä kerran.Tuntuu hyvältä kun hän ei pidä vakavana jotain,jota itse pidin vakavana.Heillä on koulutus.Ulkoiset tekijät aiheuttavat ahdistusta.Se menee ohi.Kiitos Jumalalle,ei ole enää sisäsyntyistä ahdistusta.Lepo ja rauha Jeesuksessa on kaikki mitä haluan.Silloin häipyy kaikki oireet. Nii

Jos ulosanti on jatkuvasti negatiivista, kuvastaa se aika hyvin ihmisen mielenmaisemaa.
Ilmeisesti aika negatiivinen.
Mutta todellakin, sillä ei saa mitään rakentavaa aikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ulosanti on jatkuvasti negatiivista, kuvastaa se aika hyvin ihmisen mielenmaisemaa.
Ilmeisesti aika negatiivinen.
Mutta todellakin, sillä ei saa mitään rakentavaa aikaan.

Lue lisää

En voi kuin suositella asenteen muuttamista.

Elämässä kerkiää tehdä niin paljon enemmän, kun keskittyy siihen empatiaan mitä itse antaa muille, kuin se että yrittää vaatia muilta sitä empatiaa itselle.

Onko muuten tietoakaan, missä lääketehtaat testaavat uusia lääkkeitään ihmisillä ?
Juurikin noissa köyhissä maissa, Intia, Pakistan, ym. ym. köyhimmillä seuduilla vieläpä.
Miksikö siellä ? Siksi, jos joku kuolee, pääsevät aivan minimaalisilla korvauksilla.
Jossain tuollaisessa maassa oli kerran köyhän perheen äiti kuollut lääkekokeilun takia, perheeseen taisi jäädä ainakin viisi pientä lasta ja isä. Lääkeyhtiö maksoi korvauksia perheelle 900 dollaria.
Tuo oli joitain vuosia sitten yhdessä dokumentissa televisiossa. Ohjelma liittyi lääketeollisuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Onko muuten tietoakaan, missä lääketehtaat testaavat uusia lääkkeitään ihmisillä ?
Juurikin noissa köyhissä maissa, Intia, Pakistan, ym. ym. köyhimmillä seuduilla vieläpä.
Miksikö siellä ? Siksi, jos joku kuolee, pääsevät aivan minimaalisilla korvauksilla.
Jossain tuollaisessa maassa oli kerran köyhän perheen äiti kuollut lääkekokeilun takia, perheeseen taisi jäädä ainakin viisi pientä lasta ja isä. Lääkeyhtiö maksoi korvauksia perheelle 900 dollaria.
Tuo oli joitain vuosia sitten yhdessä dokumentissa televisiossa. Ohjelma liittyi lääketeollisuuteen.

Lue lisää

Ihan hyvä pointti. Tälläkin foorumilla on vaadittu että lääkkeitä pitäisi testata jollain ihmiskokeilla vuosikymmeniä ennen kuin niitä voidaan antaa toisille ihmisille

Samaan aikaa pitäisi kuitenkin pystyä hoitamaan ihmisiä myös lääkkeillä, koska näköjään on ihmisä jotka eivät joko vastaanota muita hoitoja, tai ne eivät vain yksinkertaisesti riitä heille.

Ongelma muistuttaa hämmentävän paljon vihreään siirtymään liittyviä ongelmia, missä hiilineutraalia sähköä ei saa tuottaa ydinvoimalla, koska töpselistä pitää tulla halpaa sähköä.

Unelmia pitää tietysti olla, että maailma kehittyy, mutta joskus vaan on tyhmyyttä sivuttaa todellisuus.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan hyvä pointti. Tälläkin foorumilla on vaadittu että lääkkeitä pitäisi testata jollain ihmiskokeilla vuosikymmeniä ennen kuin niitä voidaan antaa toisille ihmisille

Samaan aikaa pitäisi kuitenkin pystyä hoitamaan ihmisiä myös lääkkeillä, koska näköjään on ihmisä jotka eivät joko vastaanota muita hoitoja, tai ne eivät vain yksinkertaisesti riitä heille.

Ongelma muistuttaa hämmentävän paljon vihreään siirtymään liittyviä ongelmia, missä hiilineutraalia sähköä ei saa tuottaa ydinvoimalla, koska töpselistä pitää tulla halpaa sähköä.

Unelmia pitää tietysti olla, että maailma kehittyy, mutta joskus vaan on tyhmyyttä sivuttaa todellisuus.

Lue lisää

On vain tyhmää pitää tätä osaa väestöstä lääkittynä dependenceä aiheuttavilla pillereillä niillä näytöillä mitä pillereistä on vuositolkulla

Anonyymi kirjoitti:

Onko muuten tietoakaan, missä lääketehtaat testaavat uusia lääkkeitään ihmisillä ?
Juurikin noissa köyhissä maissa, Intia, Pakistan, ym. ym. köyhimmillä seuduilla vieläpä.
Miksikö siellä ? Siksi, jos joku kuolee, pääsevät aivan minimaalisilla korvauksilla.
Jossain tuollaisessa maassa oli kerran köyhän perheen äiti kuollut lääkekokeilun takia, perheeseen taisi jäädä ainakin viisi pientä lasta ja isä. Lääkeyhtiö maksoi korvauksia perheelle 900 dollaria.
Tuo oli joitain vuosia sitten yhdessä dokumentissa televisiossa. Ohjelma liittyi lääketeollisuuteen.

Lue lisää

Katsoin muutama vuosi sitten dokumenttia,jossa oli tuo lääke kokeilu.Köyhät ihmiset menevät rahan tähden koe-kaniineiksi.Surkea kierre.

"Psykiatriaan,jonka ainut tehtävä on tappaa jollain myrkyllä..........."
Uskomatonta, että tuollaista tekstiä on jossain julkisessa kirjoituksessa.
Sain psyykenlääkkeet 38vuotta sitten.Ne nostivat kuopasta.Sain voimaa työntekoon Sain voimaa aloittaa dieetin.Sain elämäniloa.
Älkää hyvät ihmiset uskoko tuollaista syvyydestä noussutta,katkeraa puhetta.Lääkärit ja lääkkeet auttavat.

Edelliseen lisäys: itse asiassa nettikyselyjen kysymykset ovat, tai ainakin vaikuttavasti huomattavasti empaattisemmilta, kuin ne kysymykset, mitä esim. psykiatrissa hoitopaikoissa, tai avopuolelle potilaalle esitetään. Jos potilasta ylipäätään erityisemmin juuri edes haastatellaankaan....

Jännä havainto sinänsä. Koska psykiatrissa sairaaloissa suhtaudutaan nk. yleensä sairaalamaailmassa suhtaudutaan potilaaseen "kylmän kliiinisesti", eikä ole olemassa mitään vakuuttavia näyttöjä sen asenteen tuomista hyvistä tuloksista esim. potilaiden paremman voimisen, hyvinvoinnin edistämisen, tai edes parantumisen osalta, niin minusta psykiatrian voisi lopettaa toiminnasta, esim. julkiselta puolelta. Eli siirtäisivät ne kaikki mt-palvelut yksintein vaan nettiin, tai yksityisille yrittäjille.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen lisäys: itse asiassa nettikyselyjen kysymykset ovat, tai ainakin vaikuttavasti huomattavasti empaattisemmilta, kuin ne kysymykset, mitä esim. psykiatrissa hoitopaikoissa, tai avopuolelle potilaalle esitetään. Jos potilasta ylipäätään erityisemmin juuri edes haastatellaankaan....

Jännä havainto sinänsä. Koska psykiatrissa sairaaloissa suhtaudutaan nk. yleensä sairaalamaailmassa suhtaudutaan potilaaseen "kylmän kliiinisesti", eikä ole olemassa mitään vakuuttavia näyttöjä sen asenteen tuomista hyvistä tuloksista esim. potilaiden paremman voimisen, hyvinvoinnin edistämisen, tai edes parantumisen osalta, niin minusta psykiatrian voisi lopettaa toiminnasta, esim. julkiselta puolelta. Eli siirtäisivät ne kaikki mt-palvelut yksintein vaan nettiin, tai yksityisille yrittäjille.

Lue lisää

Korjaus: siis nettikyselyjen kysymykset vaikuttavat huomattavasti empaattisemmilta, kuin mitä julkisessa terveydenhuollossa potilaalle koskaan esitetään.

Sitä en muuten oikeasti tiedä, että mitä sillä "kylmällä" ja välinpitämättömällä asenteella ja potilaiden kohtelulla kuvitellaan saavuttavan? Vastausta en tähän muuten ole koskaan löytänyt. Ei sillä tavalla ainakaan kenenkään hyvinvointia edistetä.

Omalla kohdallani lopetin lääkkeet pysyvästi ja kumma kyllä, myös itsetuhoisuuskin ja itsemurhayritykset, kaikkine päivystys ja tarkkailujaksorumbat loppuivat siihen.

Heidän mielestään se ( neuroletoptikääkitys )oli ilmeisesti "oikea ja hyvä hoito"? Erikoinen havainto sikäli, että itsetuhoisuuskin katosi, kun lopetin lääkkeiden käytön.

Edelleen olen sitä mieltä, että vaikka psyykepotilaiden hoito pohjataan liian paljon lääkkeiden määräämiseen ja kaikki hoito nojaa vain siihen, niin kukaan ei pysty selittämään tuota, miksi, aikoinaan tehdystä kaikesta tarkkailusta ja "älykkäästi annetusta diagnoosista" huolimatta potilas voikin paremmin, kun lopettaa lääkkeiden käytön kokonaan. Jos kyseessä on ihmeparantuminen jostakin, niin sitähän ei lääketiedessä uskottaisi. Ei kyllä uskottaisi edellä ja esille nostettua lääkkeiden lopettamisen osuuttakaan.

Onhan se tietyllä hyvä, että en enää kuormita terveydenhuoltoa, koska sehän ei ole kenenkään tarkoitus olla systeemille, tai toimiville vaivaksi.

Ensimmäinen kokemukseni suljetulta osastolta oli noin 30 vuotta sitten.
Viimeisestä hetken huilaamisesta samaisella osastolla tulee nyt vajaat kymmenen vuotta.
Tuli huomattua, että siellä ei ollut mikään muuttunut, henkilökunta oli ainoa, jossa oli tapahtunut vaihdos. Hoitokäytännöt olivat aivan samanlaisia kuin kymmeniä vuosia sitten.
Omahoitajan kanssa keskusteluhetki silloin, kun hän sattui olemaan töissä. Pari kertaa lääkärin tapaaminen.
Lääkkeitä suuhun ja ajan kulutusta potilastovereiden kanssa keskustellen, televisiota katsellen. Hoitajat kansliassa istumassa juttelemassa keskenään.
Nämä pienet psykiatriset yksiköt, osastot jotka ovat usein tavallisen sairaalan yhteydessä, on tarkoitettu lähinnä akuuttiin lyhytkestoiseen hoitoon.
Pitempää hoitoa varten potilaat yleensä siirretään psykiatriseen sairaalaan, missä nyt sellaisia enää sattuu olemaan, kun kaikesta on vähennetty.

Anonyymi kirjoitti:

Ensimmäinen kokemukseni suljetulta osastolta oli noin 30 vuotta sitten.
Viimeisestä hetken huilaamisesta samaisella osastolla tulee nyt vajaat kymmenen vuotta.
Tuli huomattua, että siellä ei ollut mikään muuttunut, henkilökunta oli ainoa, jossa oli tapahtunut vaihdos. Hoitokäytännöt olivat aivan samanlaisia kuin kymmeniä vuosia sitten.
Omahoitajan kanssa keskusteluhetki silloin, kun hän sattui olemaan töissä. Pari kertaa lääkärin tapaaminen.
Lääkkeitä suuhun ja ajan kulutusta potilastovereiden kanssa keskustellen, televisiota katsellen. Hoitajat kansliassa istumassa juttelemassa keskenään.
Nämä pienet psykiatriset yksiköt, osastot jotka ovat usein tavallisen sairaalan yhteydessä, on tarkoitettu lähinnä akuuttiin lyhytkestoiseen hoitoon.
Pitempää hoitoa varten potilaat yleensä siirretään psykiatriseen sairaalaan, missä nyt sellaisia enää sattuu olemaan, kun kaikesta on vähennetty.

Lue lisää

Edelliselle kommentoijalle: Saman asian olen minäkin huomannut. Mikään ei ole tosiaankaan muuttunut ainakaan siihen 30 vuoteen. Ja se koskee paitsi hoitokäytäntöjä, myös erittäin vähäistä keskustelua potilaiden kanssa kasvokkain, ja lääkityspainotteisuutta, ja potilaiden kohtelua. Onko noista käytännöistä mitään konkreettista hyötyä itse palveluita käyttäville, tai mitään tuloksia esim. paremmin henkisesti voimisen kannalta katsottuna? Kuinka moni on palannut takaisin työelämään ja kuinka moni heistä käyttää lääkkeitä, vai lopettivatko he niiden käytön?

Eikö tuo olisi jo aika siellä toimivien tehdä jotakin uudistuksia hoitokulttuuriinsa? Asiahan koskee itse asiassa vain heitä, mutta toki myös potilaita. Jos he eivät itse näe niitä valuvikoja, puutteita, tai miksi niitä sitten voi ikinä kutsuakaan, niin sitten kyllä ihmetyttää. Esim. ne potilaat, jotka olivat käyttäneet lääkkeitä ja heille tuli itsetuhoisuutta, aika monta kertaa se laitettiin vain sairauden piikkiin. En ole nähnyt julkisessa keskustelussa, heidän puoleltaan tulevia ulostuloja asian kohdalla. Ilmeisesti joko aihe on liian kiusallinen, tai sitten ei edes nähdä asiayhteyttä lääkityksien vaikutuksen osalta potilaiden vointiin huonontavalla tavalla.

Medikalisaatio on vaikuttanut aivan liikaa lääketieteessä ja siellä toimivien piirissä. Hoidot ovat aivan liian lääkepainotteisia. Keskusteluun pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän.

Kyse on aika paljon ja pitkälti kiinni myös siitä, millaisina potilaat nähdään ja kohdataan, ihmisinä, vai kävelevinä diagnooseina?

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle kommentoijalle: Saman asian olen minäkin huomannut. Mikään ei ole tosiaankaan muuttunut ainakaan siihen 30 vuoteen. Ja se koskee paitsi hoitokäytäntöjä, myös erittäin vähäistä keskustelua potilaiden kanssa kasvokkain, ja lääkityspainotteisuutta, ja potilaiden kohtelua. Onko noista käytännöistä mitään konkreettista hyötyä itse palveluita käyttäville, tai mitään tuloksia esim. paremmin henkisesti voimisen kannalta katsottuna? Kuinka moni on palannut takaisin työelämään ja kuinka moni heistä käyttää lääkkeitä, vai lopettivatko he niiden käytön?

Eikö tuo olisi jo aika siellä toimivien tehdä jotakin uudistuksia hoitokulttuuriinsa? Asiahan koskee itse asiassa vain heitä, mutta toki myös potilaita. Jos he eivät itse näe niitä valuvikoja, puutteita, tai miksi niitä sitten voi ikinä kutsuakaan, niin sitten kyllä ihmetyttää. Esim. ne potilaat, jotka olivat käyttäneet lääkkeitä ja heille tuli itsetuhoisuutta, aika monta kertaa se laitettiin vain sairauden piikkiin. En ole nähnyt julkisessa keskustelussa, heidän puoleltaan tulevia ulostuloja asian kohdalla. Ilmeisesti joko aihe on liian kiusallinen, tai sitten ei edes nähdä asiayhteyttä lääkityksien vaikutuksen osalta potilaiden vointiin huonontavalla tavalla.

Medikalisaatio on vaikuttanut aivan liikaa lääketieteessä ja siellä toimivien piirissä. Hoidot ovat aivan liian lääkepainotteisia. Keskusteluun pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän.

Kyse on aika paljon ja pitkälti kiinni myös siitä, millaisina potilaat nähdään ja kohdataan, ihmisinä, vai kävelevinä diagnooseina?

Lue lisää

Minulla on muutamia sellaisia kavereita, jotka ovat olleet osastohoidossa joitain kertoja, käyttävät edelleen lääkkeitä, ja käyvät silti töissä.
Vuosia sitten ollessani pitkäaikaisessa hoidossa ( nyt puhutaan vuosista ) tutustuin potilastovereihin, jotka olivat itsekin pitkäaikaispotilaita. Laitoksesta kun kotiuduttiin, niin heistäkin muutama palasi työelämään.
Pakko sanoa, että kuitenkin suurin osa lääkkeitä käyttävistä tutuistani ei ole työelämässä, mutta monilla on muitakin ongelmia, esim. päihdeongelmia, ym.
Paljon tunnen myös ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kärsineet mt-ongelmista, eivätkä käytä lääkkeitäkään.
Myös joitain on sellaisia, jotka ovat kertoneet käyttävänsä lääkkeitä, vaikka se ei ole ollut muiden tiedossa. Joskus se jopa yllättää jonkin verran.
Aika paljon ihmiset lääkkeitä käyttävät, kuka ahdistuksen takia, kuka nukkumisen tueksi, sosiaalisten tilanteiden pelkoon, masennukseen, jne.
Oikeastaan on hienoa, kun ihmiset uskaltavat alkaa näistä puhumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle kommentoijalle: Saman asian olen minäkin huomannut. Mikään ei ole tosiaankaan muuttunut ainakaan siihen 30 vuoteen. Ja se koskee paitsi hoitokäytäntöjä, myös erittäin vähäistä keskustelua potilaiden kanssa kasvokkain, ja lääkityspainotteisuutta, ja potilaiden kohtelua. Onko noista käytännöistä mitään konkreettista hyötyä itse palveluita käyttäville, tai mitään tuloksia esim. paremmin henkisesti voimisen kannalta katsottuna? Kuinka moni on palannut takaisin työelämään ja kuinka moni heistä käyttää lääkkeitä, vai lopettivatko he niiden käytön?

Eikö tuo olisi jo aika siellä toimivien tehdä jotakin uudistuksia hoitokulttuuriinsa? Asiahan koskee itse asiassa vain heitä, mutta toki myös potilaita. Jos he eivät itse näe niitä valuvikoja, puutteita, tai miksi niitä sitten voi ikinä kutsuakaan, niin sitten kyllä ihmetyttää. Esim. ne potilaat, jotka olivat käyttäneet lääkkeitä ja heille tuli itsetuhoisuutta, aika monta kertaa se laitettiin vain sairauden piikkiin. En ole nähnyt julkisessa keskustelussa, heidän puoleltaan tulevia ulostuloja asian kohdalla. Ilmeisesti joko aihe on liian kiusallinen, tai sitten ei edes nähdä asiayhteyttä lääkityksien vaikutuksen osalta potilaiden vointiin huonontavalla tavalla.

Medikalisaatio on vaikuttanut aivan liikaa lääketieteessä ja siellä toimivien piirissä. Hoidot ovat aivan liian lääkepainotteisia. Keskusteluun pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän.

Kyse on aika paljon ja pitkälti kiinni myös siitä, millaisina potilaat nähdään ja kohdataan, ihmisinä, vai kävelevinä diagnooseina?

Lue lisää

Muutamalle edelliselle kommentoijalle.

Osastolle pääsee vain sillä, että tolkun puhe ei enää tehoa. Se on ihan turha haaveilla että siinä kunnossa siellä sitten kuukausitolkulla istuttaisiin hörppimässä teetä ja puhumassa filosofiaa, tai muuta humanistipelleilyä.

Sitä tarkoitusta varten on sitten avohoito.

Ja se ero on todellakin siinä, että ennen vanhaan kun poliisi paketoi potilaan osastolle, niin siinä sai laitostua ihan rauhassa. Nykyisin ei ole niin, vaan sieltä ohjataan avohoitoon mahdollisimman nopeasti.

Ero voi olla vaikea huomata, jos on niin sekaisin osastolle mennessään, että ei ymmärrä mistään mitään, mutta kyllä se aina sen laitostumisen voittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Muutamalle edelliselle kommentoijalle.

Osastolle pääsee vain sillä, että tolkun puhe ei enää tehoa. Se on ihan turha haaveilla että siinä kunnossa siellä sitten kuukausitolkulla istuttaisiin hörppimässä teetä ja puhumassa filosofiaa, tai muuta humanistipelleilyä.

Sitä tarkoitusta varten on sitten avohoito.

Ja se ero on todellakin siinä, että ennen vanhaan kun poliisi paketoi potilaan osastolle, niin siinä sai laitostua ihan rauhassa. Nykyisin ei ole niin, vaan sieltä ohjataan avohoitoon mahdollisimman nopeasti.

Ero voi olla vaikea huomata, jos on niin sekaisin osastolle mennessään, että ei ymmärrä mistään mitään, mutta kyllä se aina sen laitostumisen voittaa.

Lue lisää

Luitko edes aloitusta ja ymmärsitkö sen sisältöä?

Keskustelunaihe oli tuoda esille kliinisen kohtelun ja asenteen vaikutuksista hoitoon tuleville ihmisille. Sana kliininen voidaan käsittää monella eri tavalla, koska se myös tarkoittaa eri asioita. Se tarkoittaa myös hoitamista lääkkeillä, mutta myös tunteetonta ja kylmää tapaa kohdella.

Jokin kuukausi sitten tv:ssa oli paikallisuutisissa juttu, jossa entisen mt-alalla olleen hoitajan oma lapsi oli sairastunut vakavasti masennukseen. Oli siis itsetuhoinen. Tämän masentuneen pojan tilanne johti siis itsemurhayritykseen. Omainen toi esille juuri sen, että siellä kohdeltiin potilasta aika tunteettomasti, tai kylmästi, mikä sitten onkaan oikea ilmaisu. Saman minäkin olen huomannut. Enkä usko olevani ainoa. Potilas jätetään aivan liian usein yksin, eikä hänen kanssaan välttämättä keskustella juuri lainkaan.

Sikäli kummallista, että alan, jossa pitäisi olla ihmisten kanssa tekemisissä, niin sitten siellä ei niin tehdäkään. Hoitajat ovat aika paljon keskenään. Ja näin on ollut tilanne tässä kyseisessä hoitokulttuurissa jo lähes sen 30 vuoden ajan. Asia on ilmeisesti hiljaa hyväksytty tapa toimia.

Ihmisten on aina vaikea asettua toisen asemaan ja tilanteeseen. Mutta itse mietin juuri sitä, että miltähän se mahtaa tuntua siitä itse potilaasta, jolla on henkisesti vaikeaa, ahdistuneisuutta ja kärsimystä ja siihen päälle vielä saa vain kylmää ja epäempaattista kohtelua? Koska eihän niissä vähäisissä vuorovaikutustilanteissa hoitohenkilökunta mitään empatiaa, eikä välittämistä potilaalle kohdista. Edistääkö se millään tavalla kenenkään hyvinvointia, tai edes paranemista?

Avopuolella on lähestulkoon sama tilanne. Sielläkin lähinnä vain jutustellaan, ja kysellään liian yhdentekeviä kysymyksiä, tarkkaillaan potilasta ja hänen vointiaan ja lääkityksen käyttöä. Pääpiirteittäin psykiatrinen hoito keskittyy edelleen liian paljon sairaus ja diagnoosikeskeisyyteen. Oireita aiheuttavat tekijät tai siis taustalla olevat asiat ovat vähäisemmässä mielenkiinnon kohteina.

Anonyymi kirjoitti:

Luitko edes aloitusta ja ymmärsitkö sen sisältöä?

Keskustelunaihe oli tuoda esille kliinisen kohtelun ja asenteen vaikutuksista hoitoon tuleville ihmisille. Sana kliininen voidaan käsittää monella eri tavalla, koska se myös tarkoittaa eri asioita. Se tarkoittaa myös hoitamista lääkkeillä, mutta myös tunteetonta ja kylmää tapaa kohdella.

Jokin kuukausi sitten tv:ssa oli paikallisuutisissa juttu, jossa entisen mt-alalla olleen hoitajan oma lapsi oli sairastunut vakavasti masennukseen. Oli siis itsetuhoinen. Tämän masentuneen pojan tilanne johti siis itsemurhayritykseen. Omainen toi esille juuri sen, että siellä kohdeltiin potilasta aika tunteettomasti, tai kylmästi, mikä sitten onkaan oikea ilmaisu. Saman minäkin olen huomannut. Enkä usko olevani ainoa. Potilas jätetään aivan liian usein yksin, eikä hänen kanssaan välttämättä keskustella juuri lainkaan.

Sikäli kummallista, että alan, jossa pitäisi olla ihmisten kanssa tekemisissä, niin sitten siellä ei niin tehdäkään. Hoitajat ovat aika paljon keskenään. Ja näin on ollut tilanne tässä kyseisessä hoitokulttuurissa jo lähes sen 30 vuoden ajan. Asia on ilmeisesti hiljaa hyväksytty tapa toimia.

Ihmisten on aina vaikea asettua toisen asemaan ja tilanteeseen. Mutta itse mietin juuri sitä, että miltähän se mahtaa tuntua siitä itse potilaasta, jolla on henkisesti vaikeaa, ahdistuneisuutta ja kärsimystä ja siihen päälle vielä saa vain kylmää ja epäempaattista kohtelua? Koska eihän niissä vähäisissä vuorovaikutustilanteissa hoitohenkilökunta mitään empatiaa, eikä välittämistä potilaalle kohdista. Edistääkö se millään tavalla kenenkään hyvinvointia, tai edes paranemista?

Avopuolella on lähestulkoon sama tilanne. Sielläkin lähinnä vain jutustellaan, ja kysellään liian yhdentekeviä kysymyksiä, tarkkaillaan potilasta ja hänen vointiaan ja lääkityksen käyttöä. Pääpiirteittäin psykiatrinen hoito keskittyy edelleen liian paljon sairaus ja diagnoosikeskeisyyteen. Oireita aiheuttavat tekijät tai siis taustalla olevat asiat ovat vähäisemmässä mielenkiinnon kohteina.

Lue lisää

Siis sairaalassa on liikaa kliinistä hoitoa, ja avohoidossa liikaa jutustelua?

Kerro ihmeessä mitä se empaattinen ihme hoito on? Syliinkö teidät pitäisi ottaa?

Ps. Tarkoitatko tätä ylen artikkelia, joka oli kirjoitettu siitä kolmannesta eli omaisen näkökulmasta? Vahva lukusuositus mutta vain ajatuksen kanssa. Vahvistusharhaa siitä on tuhra hakea.
https://yle.fi/a/74-20124084

Anonyymi kirjoitti:

Siis sairaalassa on liikaa kliinistä hoitoa, ja avohoidossa liikaa jutustelua?

Kerro ihmeessä mitä se empaattinen ihme hoito on? Syliinkö teidät pitäisi ottaa?

Ps. Tarkoitatko tätä ylen artikkelia, joka oli kirjoitettu siitä kolmannesta eli omaisen näkökulmasta? Vahva lukusuositus mutta vain ajatuksen kanssa. Vahvistusharhaa siitä on tuhra hakea.
https://yle.fi/a/74-20124084

Lue lisää

Jos ei ymmärrä pointtia, niin en tiedä, kannattaako edes yrittääkään selittää mitään? Koska heittämästi kommentit ovat aina yliampuvia, ja lukemasi tekstit lähestulkoon systemaattisesti väärinymmärrettyjä.

Sitä ( eli mitään syliinottamista, tai paijaamista) ei ole tarkoitettu aloituksessa, eikä muissakaan kommenteissa. Vaan sitä tapaa, millä tavalla hoitoon tulevia kohdataan ja kohdellaan. Se on aivan liian kliinistä. Eikä se tapa lisää kenenkään millään tavalla kenenkään hyvinvointia, eikä sillä edistetä kenenkään terveyttä. Ja tämä on fakta. Toki on niinkin, että kaikille ei ole sillä väliä, miten kohdellaan, ja jutellaanko ylipäätään ollenkaan. Mutta uskoisin, että nimenomaan niissä tapauksissa, joissa joku on kokenut elämässään vaikkapa menetyksiä omien läheisten kohdalla, tai on vakavasti itsetuhoinen, niin se liian kliininen asenne ja kohtelu vain pahentaa entisestään sellaisen potilaan vointia. Samoin yksin jättäminen, tai että kukaan ei osoita empatiaa ja välittämistä niissä tilanteissa. Jokainen meistä toivoo sitä, että kohdellaan arvostavasti ja inhimillisesti. Diagnoosien määritteleminen, lääkkeiden tarjoaminen kipossa, tai tarkkaileminen eivät kyllä oikein ole mikään näyttö mistään välittämisestä. Sitä en ole kyseisessä hoitokulttuurissa juuri koskaan havainnut.

Kliininen asenne lisää myös alttiutta tehdä itsemurha, joko sairaalassa, tai potilaan päästessä sairaalasta pois, niin sairaalan ulkopuolella. Todellisia lukua ei ole tästä olemassa. Mutta pelkään pahoin, että sillä aivan liian kliinisellä kohtelulla on seurannaisvaikutuksensa. Eikä suinkaan minään hyvänä lopputuloksena.

Anonyymi kirjoitti:

Luitko edes aloitusta ja ymmärsitkö sen sisältöä?

Keskustelunaihe oli tuoda esille kliinisen kohtelun ja asenteen vaikutuksista hoitoon tuleville ihmisille. Sana kliininen voidaan käsittää monella eri tavalla, koska se myös tarkoittaa eri asioita. Se tarkoittaa myös hoitamista lääkkeillä, mutta myös tunteetonta ja kylmää tapaa kohdella.

Jokin kuukausi sitten tv:ssa oli paikallisuutisissa juttu, jossa entisen mt-alalla olleen hoitajan oma lapsi oli sairastunut vakavasti masennukseen. Oli siis itsetuhoinen. Tämän masentuneen pojan tilanne johti siis itsemurhayritykseen. Omainen toi esille juuri sen, että siellä kohdeltiin potilasta aika tunteettomasti, tai kylmästi, mikä sitten onkaan oikea ilmaisu. Saman minäkin olen huomannut. Enkä usko olevani ainoa. Potilas jätetään aivan liian usein yksin, eikä hänen kanssaan välttämättä keskustella juuri lainkaan.

Sikäli kummallista, että alan, jossa pitäisi olla ihmisten kanssa tekemisissä, niin sitten siellä ei niin tehdäkään. Hoitajat ovat aika paljon keskenään. Ja näin on ollut tilanne tässä kyseisessä hoitokulttuurissa jo lähes sen 30 vuoden ajan. Asia on ilmeisesti hiljaa hyväksytty tapa toimia.

Ihmisten on aina vaikea asettua toisen asemaan ja tilanteeseen. Mutta itse mietin juuri sitä, että miltähän se mahtaa tuntua siitä itse potilaasta, jolla on henkisesti vaikeaa, ahdistuneisuutta ja kärsimystä ja siihen päälle vielä saa vain kylmää ja epäempaattista kohtelua? Koska eihän niissä vähäisissä vuorovaikutustilanteissa hoitohenkilökunta mitään empatiaa, eikä välittämistä potilaalle kohdista. Edistääkö se millään tavalla kenenkään hyvinvointia, tai edes paranemista?

Avopuolella on lähestulkoon sama tilanne. Sielläkin lähinnä vain jutustellaan, ja kysellään liian yhdentekeviä kysymyksiä, tarkkaillaan potilasta ja hänen vointiaan ja lääkityksen käyttöä. Pääpiirteittäin psykiatrinen hoito keskittyy edelleen liian paljon sairaus ja diagnoosikeskeisyyteen. Oireita aiheuttavat tekijät tai siis taustalla olevat asiat ovat vähäisemmässä mielenkiinnon kohteina.

Lue lisää

Sillä tuskin on mitään merkitystä ymmärtääkö yksi ihminen jotain kirjoitusta vai ei.

Itse olisin enempi huolissani siitä että ymmärtääkö suuri yleisö sen? Ja veikkaan että vastaus ei aina miellytä niitä jotka ovat vaatimassa itselleen asiota ilman konkretiaa pelkän subjektiivisen kokemuksen perusteella.

Anonyymi kirjoitti:

Sillä tuskin on mitään merkitystä ymmärtääkö yksi ihminen jotain kirjoitusta vai ei.

Itse olisin enempi huolissani siitä että ymmärtääkö suuri yleisö sen? Ja veikkaan että vastaus ei aina miellytä niitä jotka ovat vaatimassa itselleen asiota ilman konkretiaa pelkän subjektiivisen kokemuksen perusteella.

Lue lisää

Minä en ole vaatimassa itselleni yhtään mitään keneltäkään. Ainakaan hoitotaholta. Surettaa vain se uusi, nuori sukupolvi, joka ei tiedä, millaista niissä sairaaloissa se meno, potilaiden kohtelu, asenteet mt-oireisia kohtaan ja miten huonolaatuista se hoito edelleen, nykyisinkin on. Hoito pohjautuu edelleenkin pääasiassa vain diagnosointiin, kategorisointiin ja lääkityksiin. Mitään sellaista pilleriä ei ole olemassa, joka "taikoisi" ne oireiden taustalla olevia syitä. Ne syyt joutuu jokainen selvittämään, joko yksin, tai ystävien ja hankkimansa turvaverkoston avulla. Mikä on itse asiassa suositeltavampaa, kuin se, että edes käyttää mt-palveluita. Niistä paikoista ei saa sitä aitoa ja oikeanlaista välittämistä, jota jokainen meistä tarvitsee. Jokainen meistä on ihminen ja ansaitsee tulla kohdelluksi hyvin ja asiallisesti. Ja se edellyttää empatiaa ja välittämistä, sekä niiden osoittamista myös hoitotyössä olevilta. Muuten sillä sinne päin, tai olevinaan olevalla hoidolla ei tee yhtään mitään. Se kaikki hoito ja hyvinvointi vesittyy nimenomaan sillä kliinisellä tavalla hoitamisen takia.

Tuohon "subjektiiviseen kokemukseen", minkä otit esille, ja koska etenkin sinä jatkuvasti sitä vähättelet sanoisin, että juuri se on syynä siihen, miksi ala ja käytössä olevat hoitomenetelmät eivät kehity ja mene eteenpäin. Se edellyttää vain itseään peiliin katsomista ja itsekritiikin kehittämisen kautta. Hoidon kehittämiseen tarvitaan myös, paitsi hoitajien, lääkäreiden, mutta myös potilaiden mielipiteitä ja näkemyksiä. Muuten ala ei mene eteenpäin, eikä siitä ole hyötyä itse palveluiden käyttäjillekään.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en ole vaatimassa itselleni yhtään mitään keneltäkään. Ainakaan hoitotaholta. Surettaa vain se uusi, nuori sukupolvi, joka ei tiedä, millaista niissä sairaaloissa se meno, potilaiden kohtelu, asenteet mt-oireisia kohtaan ja miten huonolaatuista se hoito edelleen, nykyisinkin on. Hoito pohjautuu edelleenkin pääasiassa vain diagnosointiin, kategorisointiin ja lääkityksiin. Mitään sellaista pilleriä ei ole olemassa, joka "taikoisi" ne oireiden taustalla olevia syitä. Ne syyt joutuu jokainen selvittämään, joko yksin, tai ystävien ja hankkimansa turvaverkoston avulla. Mikä on itse asiassa suositeltavampaa, kuin se, että edes käyttää mt-palveluita. Niistä paikoista ei saa sitä aitoa ja oikeanlaista välittämistä, jota jokainen meistä tarvitsee. Jokainen meistä on ihminen ja ansaitsee tulla kohdelluksi hyvin ja asiallisesti. Ja se edellyttää empatiaa ja välittämistä, sekä niiden osoittamista myös hoitotyössä olevilta. Muuten sillä sinne päin, tai olevinaan olevalla hoidolla ei tee yhtään mitään. Se kaikki hoito ja hyvinvointi vesittyy nimenomaan sillä kliinisellä tavalla hoitamisen takia.

Tuohon "subjektiiviseen kokemukseen", minkä otit esille, ja koska etenkin sinä jatkuvasti sitä vähättelet sanoisin, että juuri se on syynä siihen, miksi ala ja käytössä olevat hoitomenetelmät eivät kehity ja mene eteenpäin. Se edellyttää vain itseään peiliin katsomista ja itsekritiikin kehittämisen kautta. Hoidon kehittämiseen tarvitaan myös, paitsi hoitajien, lääkäreiden, mutta myös potilaiden mielipiteitä ja näkemyksiä. Muuten ala ei mene eteenpäin, eikä siitä ole hyötyä itse palveluiden käyttäjillekään.

Lue lisää

Edelliseen kirjoitukseen korjaus: sellaista pilleriä ei ole todellakaan olemassa, joka "taikoisi" ne oireiden taustalla olevat, tai aiheuttavat syyt pois. Oireita aiheuttavat syyt on joka tapauksessa selvitettävä joko yksin, tai turvaverkoston avulla.

Anonyymi kirjoitti:

Luitko edes aloitusta ja ymmärsitkö sen sisältöä?

Keskustelunaihe oli tuoda esille kliinisen kohtelun ja asenteen vaikutuksista hoitoon tuleville ihmisille. Sana kliininen voidaan käsittää monella eri tavalla, koska se myös tarkoittaa eri asioita. Se tarkoittaa myös hoitamista lääkkeillä, mutta myös tunteetonta ja kylmää tapaa kohdella.

Jokin kuukausi sitten tv:ssa oli paikallisuutisissa juttu, jossa entisen mt-alalla olleen hoitajan oma lapsi oli sairastunut vakavasti masennukseen. Oli siis itsetuhoinen. Tämän masentuneen pojan tilanne johti siis itsemurhayritykseen. Omainen toi esille juuri sen, että siellä kohdeltiin potilasta aika tunteettomasti, tai kylmästi, mikä sitten onkaan oikea ilmaisu. Saman minäkin olen huomannut. Enkä usko olevani ainoa. Potilas jätetään aivan liian usein yksin, eikä hänen kanssaan välttämättä keskustella juuri lainkaan.

Sikäli kummallista, että alan, jossa pitäisi olla ihmisten kanssa tekemisissä, niin sitten siellä ei niin tehdäkään. Hoitajat ovat aika paljon keskenään. Ja näin on ollut tilanne tässä kyseisessä hoitokulttuurissa jo lähes sen 30 vuoden ajan. Asia on ilmeisesti hiljaa hyväksytty tapa toimia.

Ihmisten on aina vaikea asettua toisen asemaan ja tilanteeseen. Mutta itse mietin juuri sitä, että miltähän se mahtaa tuntua siitä itse potilaasta, jolla on henkisesti vaikeaa, ahdistuneisuutta ja kärsimystä ja siihen päälle vielä saa vain kylmää ja epäempaattista kohtelua? Koska eihän niissä vähäisissä vuorovaikutustilanteissa hoitohenkilökunta mitään empatiaa, eikä välittämistä potilaalle kohdista. Edistääkö se millään tavalla kenenkään hyvinvointia, tai edes paranemista?

Avopuolella on lähestulkoon sama tilanne. Sielläkin lähinnä vain jutustellaan, ja kysellään liian yhdentekeviä kysymyksiä, tarkkaillaan potilasta ja hänen vointiaan ja lääkityksen käyttöä. Pääpiirteittäin psykiatrinen hoito keskittyy edelleen liian paljon sairaus ja diagnoosikeskeisyyteen. Oireita aiheuttavat tekijät tai siis taustalla olevat asiat ovat vähäisemmässä mielenkiinnon kohteina.

Lue lisää

Avopuolella voidaan kysellä, kyllä.
Mutta siellä asiakas/potilas saa myös itse puhua, saa kertoa ongelmistaan ja asioistaan ihan kysymättä. Se ei ole mikään kuulustelutilanne, missä ammattilainen kysyy, ja toinen vastaa.
Jos keskustelua haluaa, silloin täytyy keskustella, osallistua keskusteluun.

Mutta mistä me edes tiedetään että ongelma on hoitajissa, tai hoitoprosesseissa, jos meillä ei ole mitään muuta empatiamittaria, kuin se että näennäisesti empatiakyvyttömät ihmiset väittää niin?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta mistä me edes tiedetään että ongelma on hoitajissa, tai hoitoprosesseissa, jos meillä ei ole mitään muuta empatiamittaria, kuin se että näennäisesti empatiakyvyttömät ihmiset väittää niin?

Lue lisää

Hoitotaho mittaa "empatiaa" jatkuvasti.

Kaikki asiakaspalautteet käsitellään.
Ammattilaisten työskentelyä havainnoidaan jatkuvasti.
Ammattilaisia koulutetaan jatkuvasti
Hoitoala vertaisarvioi itseään jatkuvasti
Ja allalla tehdään jatkuvasti erilaisia kyselyitä ja mittareita.

Ystävällisyyden pitäisi tulla, ja olla ihmisessä, ihan ilman koulutustakin.
Ystävällisyys olisi hyvä omata ihan luonnostaan.
Ystävällisiä ihmisiä on edelleen paljon, mutta enemmänkin saisi olla.

Anonyymi kirjoitti:

Ystävällisyyden pitäisi tulla, ja olla ihmisessä, ihan ilman koulutustakin.
Ystävällisyys olisi hyvä omata ihan luonnostaan.
Ystävällisiä ihmisiä on edelleen paljon, mutta enemmänkin saisi olla.

Lue lisää

Olen ollut panevinani merkille, että kun itse olen ystävällinen tai empaattinen muille, niin he yleensä vastaavat samalla mitalla.

Anonyymi kirjoitti:

Olen ollut panevinani merkille, että kun itse olen ystävällinen tai empaattinen muille, niin he yleensä vastaavat samalla mitalla.

Tämä on täysin totta. Kun jaksaa itse olla ystävällinen, niin kohtaa myös ystävällisyyttä.
Se ei toki ihan aina pidä paikkaansa.
Ystävällisyydellä voi myös saada toisen ihmisen rentoutumaan, rauhoittumaan, jos hänellä on vaikka jotenkin huono päivä, on huonolla tuulella.

Anonyymi kirjoitti:

Olen ollut panevinani merkille, että kun itse olen ystävällinen tai empaattinen muille, niin he yleensä vastaavat samalla mitalla.

Eli mitä se kertoo ketjun alottajasta, ja muista mankujista?

Anonyymi kirjoitti:

Eli mitä se kertoo ketjun alottajasta, ja muista mankujista?

Missä tässäkään ketjussa on missään kohtaan mitään manguttu?

Oletko itse kenties alalla, vai mistä ärsyynnyit? Yleensä, jos on ollut potilasasemassa, ei ole mitään syytä ärsyyntyä. Eikä siihen päätelmään tarvita sitä, että olisi mikään psykologi.

Toki suomalaisessa yhteiskunnassa on sellainen ajattelu, että ei saisi koskaan mitään kritisoida, eikä tuoda esille epäkohtia. Se ei vaan poista niiden olemassa oloa.