Mulla ja mun miehellä on poika. Meillä on mennyt jo todella pitkään huonosti, mutta ollaan oltu lapsen takia yhdessä. Nyt sitten löysin kohtalotoverin, eli miehen parhaan kaverin joka on omassa suhteessaan täysin samassa tilanteessa.
Juhannuksena sitten petin miestäni tämän toisen kanssa, ja hän petti avovaimoaan minun kanssani.
Olen ihan umpirakastunut, mutta hän ilmeisesti jää kuitenkin vanhaan huonoon suhteeseen lapsensa takia. Me taas olemme miehen kanssa eroamassa.
Mitäköhän mun nyt pitäisi tehdä? Tekisi mieli ottaa yhteyttä tuohon ihanaan mieheen, mutta en tiedä yhtään mitä hän ajattelee.
Juhannuksena sitten petin miestäni tämän toisen kanssa, ja hän petti avovaimoaan minun kanssani.
Olen ihan umpirakastunut, mutta hän ilmeisesti jää kuitenkin vanhaan huonoon suhteeseen lapsensa takia. Me taas olemme miehen kanssa eroamassa.
Mitäköhän mun nyt pitäisi tehdä? Tekisi mieli ottaa yhteyttä tuohon ihanaan mieheen, mutta en tiedä yhtään mitä hän ajattelee.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Parempi naida kuin palaa. Siispä....
Miehen parhaan kaverin kanssa! Voi Jeesus teitä idiootteja! Te tosiaan ansaitsisitte toisenne!
Ihanaa! Ansaittas vai? Jee!!
hitto että olette säälittäviä. henki pois.
"rakastua" sellaiseen, jonka kanssa ei tarvitse elää arkea, kohta olet taas samssa tilanteessa tämän uuden miehen kanssa, kun se arki iskee.
Jos olisit aikuinen ihminen, päätöksen tekemisen ei pitäisi olla lainkaan vaikeaa. Kukaan ihminen ei ole rakastunut viikko tapaamisen jälkeen; sen tietää jokainen aikuinen. Rakkaus kasvaa vasta ajan mittaan ja aika tarkoittaa vuosia. Ihastunut varmaan olet ja voimakkaasti. Jokaiselle pitkässä suhteessa elävälle tulee aikoja, jolloin oma puoliso tuntuu rasitteelta ja kuka muu tahansa paremmalta vaihtoehdolta. Ihastuminen siinä tilanteessa on todella helppoa. Jotkut saavat ihastumisesta voimaa omaan suhteeseensa ja toiset pilaavat oman, lasten ja ihastuksen kohteen elämän ryntäämällä uuteen suhteeseen ennen kuin entistä elämää on ehditty mitenkään selvittää.
Olen todella surullinen teidän molempien perheiden puolesta. Anna edes "ihanan miehen" jatkaa omaa elämäänsä, jos hänellä on enemmän älyä ja tunnetta kuin sinulla.
On se kiva, että vieraat ihmiset tuntee mut läpikotaisin yhden teon perusteella.
Mähän olen siis tuntenut tuon toisen miehen jo yli 4 vuotta. Että ei tämä mikään ihan ex tempore -homma ollut. Ja annoin hänen jatkaa omaa elämäänsä, ja hän soi saman minulle. Pitkän keskustelun päätteeksi.
Itse asiassa mulla on tunnetta, älyä ja jopa tunneälyä. Tervetuloa joskus samaan ahdinkoon missä minä olen nyt, ei täältä käsin ole helppo tehdä fiksuja ratkaisuja. Mä en ole kahteen vuoteen tuntenut edes eläväni, tulipahan siihenkin vähän vaihtelua, edes hetkeksi.
Totta helvetissä kadun tekoani syvästi. Tyhmäähän se oli. En mä nyt silti tästä kuolemantuomiota lähtisi langettamaan.