Mulla on todellinen ongelma. En oikein tiennyt, että onko tätä fiksua laittaa tänne "pettämis" palstalle,kun kyse ei varsinaisesti ole siitä, mutta yritetään.
Olen siis ollut avoliitossa 6 vuotta. Suhde on tällä hetkellä todella vakaalla pohjalla.Riitoja on tullut ja mennyt, erossakin ollaan ehditty olla vähän aikaan jossain vaiheessa..
Noin vajaa kaksi vuotta sitten tutustuin avomieheni kaveriin ja uskokaa miten haluatte, mutta kun näin hänet ensimmäisen kerran, niin kolahti heti.
Tutustuimme pikkuhiljaa ja huomasimme, että tulemme aivan loistavasti toimeen..kemiat pelaa..
Välillä kävi hänestä mielessäni yhtä sun toista, mutta samantien ajattelin, että: "mitä ihmettä mä edes kuvittelen..sehän on vaan kaveri ja me molemmat seurustellaan..." ja työnsin jälleen ajatukseni taka-alalle.
Näimme todella harvoin, mutta silloin kun näimme, niin tuntui että kipinöi.
Pari kertaa humalassa juttelimme asioista ja totesimme, että me molemmat oltiin ajateltu ensi tapaamisestamme asti samalla tavalla. Jälleen kerran totesimme, että noh..tässä seurustellaan.
Jokin aika sitten hänellä meni poikki pitkäaikainen seurustelusuhde. Viestittelimme ja sovimme, että tapaamme. Olemme tavanneet pari kertaa..hmm..salaa...selvinpäin...
Molemmat me tiedämme mitä haluamme, mutta..minähän seurustelen!!!
Emme ole edenneet fyysisellä tasolla minnekään, koska en halua tehdä sitä virhettä! Joka päivä punnitsen vaihtoehtoja, mutta en todellakaan tiedä mitä tekisin..
Eihän tämä voi jatkua aina näin...eihän???
Olen miettinyt, että jos tämä olisi joku ohitsemenevä ihastus..se olisi jo mennyt aikoja sitten..mutta tätä on kestänyt jo liian kauan...
Pitäisikö tehdä ratkaisu vai unohtaa koko juttu!?!?
Jos jollakin on samanlaisia kokemuksia ja tehtyjä ratkaisuja niin olisi todella ihana kuulla ja ehkä niistä löytyisi jokin vinkki omaankin sekavaan elämääni...
Kiitos kun jaksoit lukea! ;)
Olen siis ollut avoliitossa 6 vuotta. Suhde on tällä hetkellä todella vakaalla pohjalla.Riitoja on tullut ja mennyt, erossakin ollaan ehditty olla vähän aikaan jossain vaiheessa..
Noin vajaa kaksi vuotta sitten tutustuin avomieheni kaveriin ja uskokaa miten haluatte, mutta kun näin hänet ensimmäisen kerran, niin kolahti heti.
Tutustuimme pikkuhiljaa ja huomasimme, että tulemme aivan loistavasti toimeen..kemiat pelaa..
Välillä kävi hänestä mielessäni yhtä sun toista, mutta samantien ajattelin, että: "mitä ihmettä mä edes kuvittelen..sehän on vaan kaveri ja me molemmat seurustellaan..." ja työnsin jälleen ajatukseni taka-alalle.
Näimme todella harvoin, mutta silloin kun näimme, niin tuntui että kipinöi.
Pari kertaa humalassa juttelimme asioista ja totesimme, että me molemmat oltiin ajateltu ensi tapaamisestamme asti samalla tavalla. Jälleen kerran totesimme, että noh..tässä seurustellaan.
Jokin aika sitten hänellä meni poikki pitkäaikainen seurustelusuhde. Viestittelimme ja sovimme, että tapaamme. Olemme tavanneet pari kertaa..hmm..salaa...selvinpäin...
Molemmat me tiedämme mitä haluamme, mutta..minähän seurustelen!!!
Emme ole edenneet fyysisellä tasolla minnekään, koska en halua tehdä sitä virhettä! Joka päivä punnitsen vaihtoehtoja, mutta en todellakaan tiedä mitä tekisin..
Eihän tämä voi jatkua aina näin...eihän???
Olen miettinyt, että jos tämä olisi joku ohitsemenevä ihastus..se olisi jo mennyt aikoja sitten..mutta tätä on kestänyt jo liian kauan...
Pitäisikö tehdä ratkaisu vai unohtaa koko juttu!?!?
Jos jollakin on samanlaisia kokemuksia ja tehtyjä ratkaisuja niin olisi todella ihana kuulla ja ehkä niistä löytyisi jokin vinkki omaankin sekavaan elämääni...
Kiitos kun jaksoit lukea! ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi!
Mul on sattunu samaa, mut siitä on aikaa. En halunnut satuttaa puolisoani, enkä ketään muutakaan. Aloin oleen vaan etäisempi miehelleni ja lopulta lähdin. Koko sen ajan olin ollut yhteydessä siihen toiseen. Sit ku lähdin, en ole katunut päätöstäni. Mies oli jonkin aikaa katkera. Onneksi hän sai vasta reilun vuoden päästä tietää suhteestamme. Toi juttunne vaan tarvii salailua puoleen jos toiseen. Voit myös mailata: [email protected]
Itse rakastuin aikoinaan kaverini avovaimoon. Katkaisin oman suhteeni ja aloin tapailemaan salaa kaverini muijaa. Kaikkien kokemusteni ja selvityksien jälkeen huomasin että menetin helkkarin hyvän ystävän, sekä tämän uuden "vanhan" tuttavuuden, muijan joka ei ollutkaan sellainen kuin siinä jännityksen huumassa luulin olevan. Yhteyttä ei ole pidetty 8 vuoteen kummankaan kanssa. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli erittäin typerä teko!
moikka
Muistahan että kerranhan tässä vaan eletään ja sen kerran kannattaa olla niin onnellinen kuin mahdollista ja elää kumppanin rinnalla kertä aidosti rakastaa mutta muista myös että vältämättä ei se mies siitä vaihtamalla paranen !
Eli iso päätös on edessä onko rakkaus aitoa ja ketä kohtaan.
onnea sun valinnalle!
kuuntele nyt sitä sisintä ääntä ;)
tee vaan senkaa jotain jos haluut, mutta oo
varma ettet jää kii...
ite en kannusta pettämiseen vaik tän jutun kerronki:mun kaverin mies pettää sitä munkaa...
ei olla jääty kiinni, pitää vaan olla varma ettei kiinny liikaa(rakastu)
Mitenpä pidät huolta ettet rakastu??? Kai siinä täytyy olla jotain kiinnostavaa kun kerta teette sitä