miten selviän huomisesta? ja loppu elämästä? pakko vaan jaksaa kun on lapset. lähes 13 vuotta yhteiseloa ja nyt se on loppu. itse en sitä halunnut vaikka olen se potkitumpi osapuoli. nyt sattuu, sattuu niin paljon etten tiennyt tällaisen olevan edes mahdollista. itkua itkun perää, mistä kyyneleet tulee?? ei ole olkapäätä mitä vasten itkeä, minulla ei ole ketään, lapset liian pieniä tueksi.
niin se vain menee eikä sille voi mitään vaikka kuinka tappelisi vastaan. mies petti, annoin anteeksi (miksi???), mies ei kestänyt enää lapsiperheen arkea, sanoi vain ettei viitsi edes yrittää, oma onni tärkeämpää. tuo mies ei lapsiaan arvosta minusta puhumattakaan. yhden kerran jo lähti aiemmin, mutta tuli jo muutaman päivän päästä takaisin anteeksiantoa anellen ja ikävää valittaen. ja minä sinisilmäinen edelleen miestä rakastava otin hänet takaisin. nyt tuska kaksinkertainen. turhat lupaukset, turhat toiveet.
sekavaa mutta pakko kertoa edes näin, tuska niin suuri.
niin se vain menee eikä sille voi mitään vaikka kuinka tappelisi vastaan. mies petti, annoin anteeksi (miksi???), mies ei kestänyt enää lapsiperheen arkea, sanoi vain ettei viitsi edes yrittää, oma onni tärkeämpää. tuo mies ei lapsiaan arvosta minusta puhumattakaan. yhden kerran jo lähti aiemmin, mutta tuli jo muutaman päivän päästä takaisin anteeksiantoa anellen ja ikävää valittaen. ja minä sinisilmäinen edelleen miestä rakastava otin hänet takaisin. nyt tuska kaksinkertainen. turhat lupaukset, turhat toiveet.
sekavaa mutta pakko kertoa edes näin, tuska niin suuri.
Vastaukset 2
Vanhimmat
en osaa sanoa muuta kuin että voimia. Anna ajan kulua, vaikka se nyt tuntuukin ihan mahdottomalta ajatukselta. Se helpottaa ajan myötä.
Voimia!!
Löydät vielä jonkun arvoisesi miehen. 13 vuotta on pitkä aika. Ei pidäkään olettaa että suru kaikkoaisi kuukaudessa tai ehkä edes vuodessa.. On tärkeää, että itket itkusi ja puit tunteitasi jollekkin tai vaikkapa purat ne paperille. Keskity asioihin/harrastuksiin joista nautit ja muista huomioida surun keksellä myös lapsesi, jotka varmasti myös käyvät raskasta vaihetta läpi.
Olisitko todella halunnut tuon kaltaisen vastuuntunnottoman miehen kasvattamaan jatkossakin rakkaita lapsiasi?
Anna ajan kulua. Nyt tulevaisuus näyttää varmasti synkältä, mutta tunnelin päässä on valoakin, se täytyy vain metsästää jostain. Muista, että sinun tilanteessasi on ollut monia muitakin, jotka ovat kuitenkin saaneet jälleen elämästä kiinni. Anna vain aikaa itsellesi ja tukeudu ystäviin!