Se oikea?

En tiennyt heti. Tiesin että olin ihastunut, mutta siinä se olikin. Olin 14-vuotias. En kuullut häämarssia taustalla kun tapasin miehen ensimmäisen kerran =) Selvää oli se, että ihastuin palavasti, mutta sen enempää en ehkä iästäni johtuen odottanutkaan ensin, en varmaan edes osannut ajatella seuraavaa viikkoa pidemmälle. Aika nopeasti se kyllä siitä rakkaudeksi kehittyi, vaikka ihastumisen ja rakastumisen raja on hyvin hämärä. Tässä sitä ollaan, viiden vuoden jälkeen, ja nyt olen jo tiennyt hyvän aikaa, vuosia.

Huumorintaju ja kunnioitus ovat ainakin vielä tallella, kasvaneet vain matkan varrella. Melkein kuin meillä olisi oma salakieli. Keskustelu ei aina ole helppoa, ei silloin kun on vakavasta asiasta kyse. Mutta sekin saadaan toimimaan edellisten, huumorin ja erityisesti toisen kunnioittamisen avulla.

En tiennyt, koska olin vielä naimisissa silloin. Aikanaan avioliittoni päättyi (ei ollut tämän nykyiseni syytä), ja tutustuin paremmin nykyiseeni. Eräistä pikkujouluista lähdimme yhdessä kotiin, ja aamulla tajusin olevani ihastunut. Tiesin hänen olevan Se oikea 1-2 kuukauden päästä.

Juu en tiennyt minäkään ensi tapaamisestani. Minäkin olin niin nuori silloin etten asiaa niin tajunnut ehkä ajatella, pidin kyllä miehestäni ensi silmäyksellä ja hieman ihastuinkin.

Siitä muuteman vuoden päästää kun tavattiin pitkän tauon jälkeen, silloin taisin rakastua.. ja aikalailla siitä asti on seurusteltu..

Aikaa on kulunut, mutta yhä muistamme miten heti, siis minuutissa tajusimme, että nyt tämä on tässä... Emme olleet enää silloinkaan kokemattomia, vaan toisella jo avioerokin takana ja toisella muita vakavia suhteita. Vaan eipä ollut mikään tuntunut siltä, kun tuntui Oikean kanssan heti ensitapaamisellla.

Mutkiakin matkassa oli. Elämä heitteli heti alussa eripaikkoihin, mutta lopulta löydettiin yhteen. Sama tunne oli yhä olemassa ja yhtä vahvana, vaikka tapaamisten välissä oli yli vuosi. :) Olimme koko ajan toisiamme ajatelleet ja kaivanneet.

Nyt on takana monta yhteistä vuotta. :)

Lähes ensimmäisestä katseesta sen tiesi. Asiaa mutkisti se että toinen oli sillä hetkellä kihloissa ja toinen avoliitossa.

Olimme eräällä mökillä ja nukuimme, siis vain nukuimme, vierekkäisissä makuupusseissa ja aamulla mies tokaisi että tästä olisi kiva herätä useamminkin. Paljon muuta ei tarvittu.

Yhdessä olemme olleet vuoden ja muutaman kuukauden ja mitään en muuttaisi. Vaikea sanoa muuttuuko tämä tästä johonkin suuntaan tulevina vuosina, toivottavasti ei ainakaan huonompaan :)

tiennyt naimisiin mennessämme, kuinka oikea hän olikaan. Tapasimme melko vanhoina 30-vuotiaina ja menimme naimisiin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Avioliiton alkuvuodet menivät siinä jotenkuten, mutta ehkä noin 10 vuoden päästä jotenkin rakastuin aviomieheeni toden teolla. Samoin hänellekin kävi. Rakensimme yhdessä omakotitalon ja silloin moni ennusti meille eroa, mutta toisin kävi. Meillä oli rakentamisessa paljon ongelmia, muttei se masentanut. Yhdessä tekeminen oli ihanaa ja rakkaus lisääntyi jotenkin itsestään. Harrastamme paljon samoja asioita ja käymme lähes kaikkialla yhdessä. Työssä tulee välillä ikävä miestäni ja on upeaa päästä pian kotiin. Olemme molemmat superrakastuneita ja juuri meillä oli 28-vuotishääpäivä. Alku oli tosiaankin sellaista räpeltämistä avioliitossa, lapsi tuli vuoden päästä ja on jo vuosia sitten lentänyt pesästä, mutta meillä on toisemme ja odotamme innolla yhteistä vanhuutta. Toivotan hyviä parisuhteita muillekin - ei sen ensitapaamisen tarvitse olla niin ratkaiseva: rakkaus voi lisääntyä!