ihminen on eläin siinä kuin muutkin otukset. Paneminen on perustarve. Romanttinen rakkaus ja uskollisuus ovat keksittyjä juttuja, joilla yritetään rajoittaa ja hillitä luontaisia himoja ns. sivistyneessä yhteiskunnassa. Mutta siinä ei oteta huomioon vuosituhantista perimää. Siksi homma ei vielä toimi. Ehkä 1000 vuoden päästä.
Moralisteile
tiedoksi...
322373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tämä on aina tyypillinen miehen peruste pettämiselle. Ja tämä tieto on väärä.
Ihmisellä on aina kyky päättää.
sanot, että petttäminen on miesten juttu. Mutta kyllä siihen nainenkin tarvitaan !!!
en sano että pettäminen on miesten juttu. sanon että peruste on miehen käyttämä.
se toinen nainen aina ole varattu, eikä hän siis näin ollen petä muita kuin itseään.
Monestiko olet ajatellut, etta minun ei pitaisi tehda tata, mutta olet silti tehnyt sen? On aivan turha vaittaa, etta ihminen olisi rationaalinen. Niin moni paatoksista tehdaan tunteiden pohjalta. "Minun ei pitaisi XXXXXXX..." ja sitten se tehdaan. Aksat voi korvata melkein milla vain.
Pettäminen on tahdonalainen teko. Siitä voi kieltäytyä. Inhimillisyydellä on kovin vaikea puolustella rationaalisia tekoja.
välttämättä tahdonlainen teko. Se on primitiivinen parittelun tarve. Siksi lajimme hallitsee tänä päivänä maailmaa. Romantikot sotkevat tähän 1800-luvulla keksityn "uskollisuus ja romantiikka"- käsityksen. Olemme edelleen eläimiä, jotka haluavat paritella kaiken liikkuvan kanssa.
ei ole näin. nykytutkimuset kertovat ihmisten erilaisuudesta verrattuna eläimiin. kykyyn tehdä ratkaisuja. käsitteesi on harhaa ja miesten kehittämää.
väitellyt.
Taas näitä iänikuisia provoja ;)
Harvassapa ne miehet ja naiset ovat, keille pantavaksi kelpaa "kaikki liikkuva". Monilla on varaa valita, ja silloin yleensä myös valitaan itselle mieleinen kumppani. On aika epätoivoista ja itsetuhoistakin, jos parittelukumppaniksi kelpaa kuka vain.
Kun löytää ihmisen, jonka kanssa seksi ja muukin oleminen tuntuu hyvältä, miksi ihmeessä tuhlaisi aikaa tusinapanoihin ja niiden etsimiseen ja stressaisi itseään sukupuolitautien riskillä? Parisuhteessa voi senkin ajan käyttää yhdessäoloon ja vaikkapa laatuseksin harrastamiseen.
Parisuhde on todella kätevä järjestely, sillä siinä voi toteuttaa monia ihmisen primitiivisiä tarpeita: esimerkiksi läheisyyden, seksin, lisääntymisen ja turvallisuuden tarpeita, ilman että tarvitsee etsiä aina uusia kumppaneita. Jos kumppani vaihtuu koko ajan, ei voi tietää etukäteen edes sitä, saako hyvää seksiä, sukupuolitaudeista puhumattakaan. Uskollisessa parisuhteessa oppii toisen mieltymykset, tietää mitä saa ja saa sen ilman tautiriskiä.
Siksi parisuhde on edelleen voimissaan, ja siihen hakeudutaan Suomessa ihan vapaaehtoisesti. Seksiähän useimmat saisivat muutenkin.
Lajimme hallitsee maailmaa juuri siksi, että kykenemme ajattelemaan omaa ja lajimme etua pitkällä tähtäimellä, emmekä ole viettiemme orjia. Jos sinulla ei ole varaa olla valikoiva kumppaniesi suhteen tai kykyä panostaa parisuhteeseen, ei se tarkoita sitä, etteikö muilla olisi. Sinä voit ihan vapaasti elää sinkkuna ja etsiä kaltaisiasi kaikkea liikkuvaa panevia ja jättää parisuhdeonnen muille.
ihmisellä on kyky tehdä ratkaisuja, valintoja. Miksi kummassa sitten tapahtuu kaikkea tätä mistä tälläkin palstalla kirjoitetaan? Kun meillä kerran on järki, joka (muka) menee tunteiden (lue hormonien) edelle? Ei se tapahdu vain yhdelle tai kahdelle, vaan paljon useammalle, niillekin ehkä joskus, jotka nyt paasaavat etten minä koskaan. Ei ole miesten kehittämä provo, ei naisten, vain tosiasia että seksi on alkukantainen vaisto.
Uskollisuus on kulttuurisidonnainen asia, meillä sitä ei sallita, jossain muussa kulttuurissa kyllä. Muslimi voi pitää neljää vaimoa, jos kykenee heidät elättämään. Hän voi solmia "matka-avioliiton", ettei tekisi huorin. Ja niin edelleen.
ennen kuin joku ehtii, että tarkoitan tietysti uskottomuutta, ettei sitä meidän kulttuurissamme ja yhteiskunnassa sallita.
En vertaisi Suomea muslimimaihin. Niissä on yleistä, ettei puolisoa pääse vapaasti valitsemaan, eikä sitoutuminen ole välttämättä oma, vaan suvun valinta. Suomessa sitoutuminen on sen sijaan täysin oma valinta, lisäksi meillä voi erota helposti ja solmia niin monta uutta avioliittoa tai muuta suhdetta kuin haluaa.
Ja jos joillain muslimeilla onkin neljä vaimoa, monilla suomalaisilla on huomattavasti enemmän kuin neljä seksipartneria elämänsä aikana. Eli kyllähän me siinä mielessä "moniavioisempia" olemme. Meillä vain pyritään siihen, että _sitouduttaessa_ on yksi partneri kerrallaan. Kyllä meillä sallitaan vaikka kuinka monen seksikumppanin pitäminen yhtäaikaa, mutta sitä kutsutaankin sinkkuudeksi. Meillä kun sinkkuuden ei tarvitse tarkoittaa selibaattia, sillä seksin harrastaminen ei meidän kulttuurissamme edellytä avioliittoa tai muuta sitoutumista.
Totta kai parisuhteessa voi tulla tilanteita, että tekee vierasta niin paljon mieli, että tunnetta on todella vaikea järjellä vastustaa. Miksi vuodesta toiseen pitäisikään?
Jos oma suhde on lopullisesti väljähtynyt tai on vakavasti rakastunut toiseen, voi erota ja sitten vasta harrastaa muiden kanssa seksiä. Tai kumpikin voi mennä vaikka luvan kanssa vieraisiin, JOS se kummallekin sopii, eli "moniavioisuutta" voi harrastaa yhteisellä päätöksellä. Kaikki tämä on Suomessa mahdollista.
Jos uskollisessa parisuhteessa eläminen ei ylipäätään kiinnosta, kenen vuoksi ja miksi sellaisen solmii? Miksi ei pysy sinkkuna ja harrasta seksiä vapaasti kenen kanssa haluaa? Miksi pitää elää rasittavissa ja toista loukkaavissa salasuhteissa eli pettää, kun muitakin vaihtoehtoja on? Onko niin tärkeää pitää kulisseja pystyssä ja esittää onnellisesti vakiintunutta? Vai onko kyse jonkinlaisesta läheisriippuvuudesta, ettei uskalleta lähteä toimimattomasta suhteesta ja seisoa omilla jaloillaan?
Näitä asioita minä olen pohdiskellut ja ainakin tähän asti olen elänyt omien periaatteitteni mukaan. Silloin kun sitoutuminen ei minua kiinnosta tai en tapaa sellaista miestä, johon haluaisin sitoutua, pysyttelen vapaana. Sitten kun sitoudun, olen tosissani. Jos en enää pysty pitämään sitoumustani, kerron siitä kumppanilleni ja eroan, enkä ryhdy elämään kaksoiselämää.
vertaa Suomea muslimimaihin, toin vain vertailukohteena eri kulttuurit. Lisäksi, ei mielestäni pidä verrata muslimien neljää vaimoa länsimaisen kulttuurin moneen eri seksipartneriin, eli siihen kun on sinkku. Silloinhan vertaisimme yhden kulttuurin avioliittoa toisen kulttuurin vapaampaan seksielämään, eikä se ole yhdenvertaista. Eli, emme voi vertailla näitä asioita keskenään, koska ne ovat ensinnäkin yhteiskunta- ja kulttuurikeskeisiä, ja toiseksi, ei mitenkään vertailukelpoisia muutenkaan. Samasta syystä koko asettelu uskottomuudesta ja yksiavioisuudesta voi näyttäytyä toisesta kulttuurista tulleesta omituisessa valossa. Meidän kulttuurissamme asiat ovat kuitenkin niin kuin ovat, ja pääosin olen samaa mieltä asioista, joista kirjoitit.
Näissä uskottomuuskeskusteluissa unohdetaan tai halutaan unohtaa kuitenkin tiettyjä asioita, esimerkiksi tapaukset joissa mies vammautuu. Nainen ei halua jättää häntä, mutta naisen halut eivät häviä minnekään. Hän rakastaa miestään, aivan varmasti rakastaa, mutta onko nyt niin että sen rakkauden takia hänen pitää unohtaa olevansa seksuaalisessa mielessä nainen? Tällainen pointti.
ennen tekoja asioista on sovittava.
Hopo hopo. Tama on tata perushumanistien hapatusta. Humanistit romantisoivat aina asioita ja ylistavat ihmista samalla erottaen sen muusta "luomakunnasta". Varmasti sinakin olet kerran tai toisenkin vedonnut huonoon tuuleesi sen pohjalta, etta on "se aika kuukaudesta". Tama vai ei ole ollut sita biologiaa, vaan olet tehnyt ratkaisun olla huonolla tuulella? Korkeintaan keskinkertainen esimerkki, mutta esimerkki kuitenkin. Pointti on se, etta ihminen ei ole laheskaan kaikissa asioissa looginen - biologia ohjaa meita enemman kuin suurin osa kehtaa myontaa.
Pistapa pari linkkia tieteelliseen tutkimukseen, joka selittaa sinun nakokulmasi pettamisesta... Tiedathan vaitelleena, etta vaitteidesi takana pitaa olla jotakin konkreettista ja sinun pystya esittamaan tama asia vaitteesi yhteydessa. Vaan enpa usko, etta tulen sita koskaan nakemaan.
"Lajimme hallitsee maailmaa juuri siksi, että kykenemme ajattelemaan omaa ja lajimme etua pitkällä tähtäimellä, emmekä ole viettiemme orjia."
Mina kutsuisin tata provoksi! Olemmeko me nyt niin humaaneja, etta ajattelemme tekojemme vaikutusta koko lajimme edun mukaan? Onko termi "itsekkaat geenit" sinulle tuttu? Se on ainoa asia mika selittaa sen, miksi toimimme monesti oikeudentajua vastaan. Tietaakseni mitaan muita hyvia selityksia tata vastaan ei ole. Jos on, antaa tulla.
Geenien ainoa tehtava on vieda niita eteenpain. Me olemme geenien keino vieda niita eteenpain lisaantymisen kautta.
Uroksille seksin harrastamisesta ei ole mitaan haittaa. Painvastoin. Silla tavalla varmistetaan omien geenien jatkuvuus. Naaraille puolestaan seksin harrastamisesta koituu "kustannus", jonka suuruus on yhdeksasta kuukaudesta eteenpain. Taman takia naiset ovat miehia paljon nirsompia.
Parisuhde on vallan mainio tapa oman jalkikasvun menestymisen suojaamiselle, mutta tapahtuu niita syrjahyppyja suhteissakin. Ilmeisesti joissakin maissa noin joka kymmenes lapsi ei ole aviopuolison siittama, joten eivat ne naisetkaan ole viattomia (lahdetta ei valitettavasti ole tallella).
Naiselle pettamisesta ei ole mitaan kustannusta. Nainen tietaa aina, kuka on lapsen aiti. Mies ei voi tietaa koskaan, kuka on lapsen isa. Miettikaahan sitakin.
Hatunnosto Stiinalle harvinaisen selkeista ja objektiivisista kirjoituksista. Olen kuitenkin monessa asiassa eri mielta sen takia, etta mielestani puhut siita kuinka asioiden pitaisi olla, et siita miten ne ovat ;-)
Sittenhän tuollaisten "eläinten" ei pitäisi sitoutua kehenkään eikä antaa toiveita sellaisille "eläinlajeille" jotka haluavat sitoutua,vaan kulkea kuin siitos-sonnit/kiimassa olevat naaraat paikasta toiseen toteuttamassa tarpeitaan!
niinhän ne tekevätkin. nyt vain kulisseissa - pettämällä.
vaan perustarpeittesi pohjalta vaikka oksanreikiä.
Normaali ihminen pystyy perustamaan rakkauteen ja uskollisuuteen perustuvan avioliiton. Siinä suhteessa rakastellaan hellyyden ja rakkauden ilmapiirissä.
Kylmä pano viittaa enemmänkin huorien asiakkaisiin. Ehkä käytätkin niitä oksanreikien ohella.
Vaikka kommenti olikin ehkä hiukan turhan provosoiva, oli siinä myös hyvin tervetullutta näkökulmaa tälle "moralistipalstalle". Minusta on aivan uskomatonta kuinka herkästi täällä haukutaan ihmisiä huoriksi tai huorissa kävijöiksi. Ei pettäminen voi olla noin mustavalkoinen asia! Ihmisen osa on (muihin) eläimiin verrattuna aika kompleksinen, kun toimintaa ohjaavat sekä biologiset vaistot että rationaalinen päättelykyky. Vaikka ihminen on rationaalinen, ajatteleva järkiolento, elää ihmisessä edelleen myös evolutionaarisesti iäkkäämpi irrationaalinen, vaistonvarainen, biologisia perustarpeita pyrkimään toteuttava puoli. Ja esim. ihmisen tunne-elämä on paljon monimutkaisempi kuin (muiden) eläinten. Joskus tunne sanoo toista kuin järki; ja joskus tunne on niin voimakas, että järjen ääni ei onnistu sitä vaimentamaan. Ihminen voi eläimen lailla tuntea vastustamatonta himoa/kiimaa/halua "vieraaseen" urokseen/naaraaseen.
Sitä paitsi. On tieteellisesti tutkittu tosiasia, että jos naisella on sekä vakikumppani että satunnaisempi rakastaja, ja nainen tulee raskaaksi, niin hedelmöittäjä on todennäköisemmin rakastaja! Biologia toteuttaa tässäkin itseään omien lakiensa mukaisesti eli päämääränä on tietysti perimän rikastuttaminen.
Sitä paitsi muutenkin ihmettelen sitä miksi pettämistä pidetään kaikkein hirvittävimpänä tekona kumppania ja parisuhdetta kohtaan. Toiselle voi tehdä mielestäni vähintään yhtä paljon pahaa niin monella muullakin tavalla.
Minusta pettäminen on toisinaan hyvin ymmärrettävä "ratkaisu" epätyydyttävään parisuhdetilanteeseen.
huora?
Hölmö.
No, toisia haukutaan huoriksi, loppuja moralisteiksi.
Pettäminen on mustavalkoinen asia! Se loukkaa, senhän sanoo jo sana "pettäminen". Miksi sen pitäisi olla missään olosuhteissa hyväksyttävää? Voihan sitä tietenkin puolustella, jos haluaa tehdä oman uskottomuutensa oikeutetuksi - sittenpähän voi olla tyytyväinen vastatessaan omaa ihannettaan!
Ihminen tietenkin "voi eläimen lailla tuntea vastustamatonta himoa/kiimaa/halua "vieraaseen" urokseen/naaraaseen", mutta luullakseni järki on juuri noita hetkiä varten. On tyhmää olettaa, että kenenkään suhde olisi turvassa, mutta ne jotka tiedostavat riskit, kuuluvat niihin vähäisiin prosentteihin, joiden suhteeseen ei kuulu uskottomuus.
Mitenkähän se selittyy, että miehet kokevat naisia useammin tarvetta tyydyttää noita biologisia vaistojaan? Sitoutuminen on vapaaehtoista.
Voisikohan pettämisen loukkaavuus liittyä jotenkin siihen, että petetty kokee olevansa riittämätön? Voisikohan syy sille, että pettämistä pidetään kaikkein hirvittävimpänä tekona kumppania ja parisuhdetta kohtaan olla jopa niissä lieveilmiöissä, kuten:
valehtelu, petetyn syyttely, syiden etsiminen muualta kuin omasta itsestä, kylmettyminen, kyynisyys, puhumattomuus, vihan purkaminen puolisoon, huono itsetunto, salailu, yhteisten varojen "siirtyminen" kolmannelle osapuolelle, lasten kokema tuska vanhempien epävakaisuuden takia jne.
Voisi parisuhteen ulkopuoliset suhteet olla jopa hyväksi ja hyväksyttäviä, mikäli se olisi kummankin osapuolen tahto ja etukäteen sovittu juttu, mutta niin kauan kuin muka luonnollisia tarpeita pitää salailla ja niiden puolesta valehdella, tällaiset pettämisenpuolustelupuheet voi jättää omaan arvoonsa.
Uskon, että ne innokkaimmat uskottomuuden puolustelijat löytyvät suurimmaksi osaksi ikäluokasta 20-30v.
Muutetaan liittoon muutaman viikon tuntemisen perusteella ja eletään pakkosuhteessa, kun ollaan siihen totuttu ja kun muutkin niin tekee.
Minkäänlaista kunnioitusta tai arvostusta ei tunneta toista osapuolta kohtaan! Rakkaudesta ja rakastumisesta puhumattakaan. Luin kerran näiltä palstoilta, kun nuori avovaimo itki sitä, kuinka puoliso ei ole koskaan sanonut rakastavansa häntä, vaikka suhde oli 2v. kestänyt. Huh, huh..todella säälittäviä ja toista nöyryyttäviä suhteita!
Ilmankos pettäminenkin on niin helppoa ja sitä tälläkin forumilla oikein porukalla puolustellaan. Ihmissuhteet ovat sekaisin joka toisella ja terapiaa tarvitsee itsekukin.
Kuka oikeasti toisesta välittävä ja terve ihminen haluaisi jakaa kumppaninsa vapaaehtoisesti? Kysyn vaan....
"Pettäminen on mustavalkoinen asia!"
Vaarin. Se palvelee pettajan etuja (ellei jaa kiinni).
"Mitenkähän se selittyy, että miehet kokevat naisia useammin tarvetta tyydyttää noita biologisia vaistojaan? "
Jos olet kiinnostunut, lue muut kirjoitukseni itsekkaista geeneista tassa threadissa niin selviaa.
"Voisikohan pettämisen loukkaavuus liittyä jotenkin siihen, että petetty kokee olevansa riittämätön?"
Perimmainen syy on geneettinen intressi. Jos toinen pettaa, joutuu joko:
1) Hyysaamaan vieraan miehen lasta
2) Pelkaamaan etta mies tuhlaa resurssejaan oman lapsen sijaan toiseen
Pohjimmiltaan kyseessa on siis pelko omasta edusta.
"Uskon, että ne innokkaimmat uskottomuuden puolustelijat löytyvät suurimmaksi osaksi ikäluokasta 20-30v."
Veikkaan etta syyna on se, etta nama 20-30 vuotiaat PYSTYVAT siihen. Nuoret ovat taysin hukassa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Vanhat puolestaan eivat ole enaa niin kovaa valuuttaa parisuhdemarkkinoilla. Talloin kannattaa pitaa se, minka saa.
Harvinaisen fiksu kirjoitus naiselta. Tuntuu silta, etta "jarkevasti ajattelevat" ovat todella harvassa. Hatunnosto minulta :-)
...toisaalta saattaisin valita mielummin puolisokseni sellaisen, joka olisi viimeiseen asti pettamista vastaan... toisaalta taas parempi olisi varmasti valita tiedostava yksilo... noh, katsellaan :-)
Kaikenikäiset pettää ja kaikenikäisissä on niitä jotka sen hyväksyy vaikka ei olisi osallisena uskottomuuskuviossa missään roolissa.
40-55 v miehet ja naiset ovat minusta hyvin haluttuja rakastajia/rakastajataria kaiken ikäisille vastinkappaleille kokemuksensa ja usein myös estottomuutensa vuoksi. Usien pitkäsuhde juuri päättyy neljänkymmenen paremmalla puolen kumppanin seksuaalisen aktiivisuuden vähennyttyä itseään tyydyttämättömälle tasolle. Ehkä kuitenkin miehet tyytyvät helpommin pitämään sen mikä on, mutta naiset harvoin tyytyvät keräilemään onnenrippeitä eri vuoteista vanhempana. Nuoret parikymppiset naiset ehkä helpomminkin maistelevat ruohoa aidantakaakin.
"Pohjimmiltaan kyseessa on siis pelko omasta edusta."
Just. Et siis usko, että kukaan voisi asettaa ketään muuta oman etunsa edelle? Ei esim. lapsia? Jotkut jopa ajattelevat pettävän kumppaninsa parasta, kun toivovat, että tämä tajuaisi lopettaa pettämisen, sillä jatkuva salailu ja valehtelu syö ihmistä.
"Perimmainen syy on geneettinen intressi."
Pettämisellekö? Minkä helevetin takia nykyään ihmiset sitten sitoutuvat ja lupailevat, jos kerran on hyväksyttyä ja luonnollista seurata geneettisiä intressejään? Jos siinä ei ole mitään pahaa, miksi tehdä sitä salassa?
No, jotkut eivät näe elämää seksiä eikä omaa itseä pidemmälle - joten olkoot, puolustelkaa pettämistä, naikaa ja huomatkaa lopuksi, että olette olleet niin tyhmiä.
(Voi jeesus näitä geneettisiä luolamiesteorioita, ei sitä retroilua noin pitkälle tarvitse viedä. Paitsi jos tarvitsee oikeutusta puutteilleen...)
"Perimmainen syy on geneettinen intressi."
Pettämisellekö? Minkä helevetin takia nykyään ihmiset sitten sitoutuvat ja lupailevat, jos kerran on hyväksyttyä ja luonnollista seurata geneettisiä intressejään? Jos siinä ei ole mitään pahaa, miksi tehdä sitä salassa?
-------------------------------------
Molemmissa asioissa on kyseessä sama asia - geneettinen intressi. Sitoutumisessa on omat etunsa - huoltaja omille jälkeläisille ja lisää (toivottavasti) omia jälkeläisiä. Pettämisestä ei geneettisellä puolella ole mitään haittaa, ellei jää kiinni.
Faktat ovat faktoja. Omaa arvomaailmaa on turha sotkea niihin ellei halua elää pää puskassa.
Elämäntilanteita on niin erilaisia, ja kun joitain suhteita katsoo, niin huh-huh! Nyrkki heiluu ja henkistä väkivaltaa on.
Mutta jos suhde on kuivunut kokoon ja rakkaus kuollut, siinä tuskin enää kenelläkään menee elämä pilalle jos toisen kanssa seksiä harrastaa. Siis kysehän on vain seksistä.
Suhteen täytyy perustua aivan muille asioille, ja jos suhde on hyvä ja pelisäännöt selvillä, ei se kuulu kenellekään muulle.