KÖRTTILÄISYYDEN lopullinen, surkea ROMAHDUS

Kirkollisverolla syntyy paisuva himmeli , joka kuplan tavoin laajenee , kunnes poksahtaa .

Ikävöiden armonwilausta murhehuoneessa rähmälläni syntiviheliäisyydessäni kieriskellen minä waiwainen mato matkamies maan.🪱☠️

”Körttiläisyys meni pilalle asevelipappien ajasta lähtien.”

Ihan mielenkiinnosta tein pikakatsauksen körttien historiaan.

Liike sai alkunsa 1700 luvulla ja oli aluksi ns. hurmoksellinen liike. Alusta saakka liikkeelle on ollut tunnusomaista yksinkertaisen elämäntavan ja yhteiskunnallisen vastuunkannon korostaminen.

Vuonna 1726 oli säädetty konventikkeliplakaatti, jossa kiellettiin seurojen ja hartauskokousten pito.
Tätä liikettä kritisoivat mm. Lönnrot, joka piti pietismiin liittyvän itsesuggestiota ja joukkopsykoosia. Snellman siihen liittyvää tunteen liiallista osuutta, eristäytymistä ja kulttuurivihamielisyyttä. Eikä Runeberg se suopeampi ollut.

nivalaseura.fi sivulla artikkeli ”Kalajoen-karajista-kulunut-150-vuotta” käsitteli tuon lain rikkomista.
”Voimassa oleva Ruotsin vuoden 1686 kirkkolaki lisäyksineen kielsi maallikoilta julkisen saarnatoimen. Sen perusteella käräjänkäynti heränneitä vastaan kyettiin panemaan alulle.”
”Syytösten aiheena oli heränneiden kotiseurat ja lähetysharrastus, joka katsottiin laittomaksi.”

Tämä kertoo siitä, miten herätysliikkeiden elo kirkon suojissa ei ollut kitkatonta. Epäilykset ”harhaopeista” olivat suuria.

Sitten ennen toista maailmansotaa äärioikeistolainen ideologia teki sidoksen liikkeeseen. Körttiläisiä pidetiin ikään kuin ”isänmaallisena” ja ”suomalaisena”. Näin osa herännäispapeista ja -maallikoista osallistui näkyvästi äärioikeistolaisen oikeistolaiseen liikehdintään.

Antti Malinen ja Jouni Tilli: ”Ei me niin hirvittävän sotaisia sentään olla!” Luterilaisten pappien suhde jatkosodan muistoihin, kertoo tuosta asevelipapeista.

”Sotilaspappeina he olivat sodan keskellä tutustuneet kaikkia kansankerroksia edustaneisiin rintamamiehiin ja lottiin. He ymmärsivät, että kirkon oli otettava vakavasti sielunhoitotehtävänsä, joka koski koko kansaa ja sen hengellistä tarvetta.”

”Uuden seurakuntatoiminnan ihanne oli viedä kirkko ja sen palvelut lähelle ihmisiä..2

Näin alkoi vahva diakoni toiminta kirkossa kehittyä.

”Asevelipappien keskeisenä tavoitteena oli saada seurakuntien jäsenet eli maallikot aiempaa aktiivisemmin mukaan erilaiseen huolto- ja yhteiskuntatyöhön.
Ylipäätään kirkolla tuli heidän mielestään olla aikaisempaa näkyvämpi sosiaalinen rooli…”

”Rintamapappien kokemuksia puolestaan tuli vaalia ja jalostaa siten, että niiden pohjalta olisi mahdollista kehittää koko kirkon toimintaa.”

”Sodan jälkeen syntyikin uusia sosiaalisiin ongelmiin kohdistuvia työmuotoja, kuten esimerkiksi avioliitto ja perheneuvonta, yhteiskunnallinen työ sekä tiedotustoiminta. Toisaalta asevelipappien diakoniahenkinen ajattelu oli 1940- ja 1950-luvulla usein törmäyskurssilla perinteistä pietististä näkemystä korostaneen herätyskristillisyyden kanssa.”

Kun pohjalainen reservin upseeri Elenius liittyi Sadankomiteaan, se herätti ihmettelyä. Itse Elenius ei siinä nähnyt ristiriitaa vaan hänen mielestään Rauhantyö ja rauhantutkimus sopivat hyvin hänen teologiaansa.

Elenius perusti puheensa Raamattuun ja piti että kansankirkon jäsenet ovat saman armon piirissä riippumatta uskon syvyydestä tai kirkollisesta aktiivisuudesta. Elenius ei siis ”saarnannut lakia” vaan julisti vain evankeliumia.

Mielestäni historia kertoo sen, miten liike on kehittynyt ja pitänyt keskeisen sanoman, vaikka välillä on ollut pieniä syrjäpolkuja.

Surullistahan se on

Kelttiläistä ovat kirkon liberaaleja setalaisia.

Herätys - herätysliike - liike - muinaismuistoyhdistys ja edessä noidenkin yhteisöjen näivettyminen ja purkaminen