oon kolmekymppinen nainen, työskentelen sairaalassa apulaisosastonhoitajana. Olen hieman ihastunut erääseen mieshoitajaan (samanikäinen), joka työskentelee samalla osastolla. Olemme molemmat vapaita. Viihdymme hyvin toistemme seurassa, hänen tunteistaan mua kohtaan en ole varma, ainakin hän yrittää aika avoimesti mun kanssa flirttailla.
Oon miettinyt, miten suhtautua häneen, pitääkö etäisyyttä ja tiukka ammatillinen linja vai pitäisikö mun jotenkin avoimemmin ilmaista tunteitani? tietenkin kohtelen kaikkia alaisiani tasa-arvoisesti, enkä mitenkään suosi tätä miestä.
Osastollani on paljon miehiä ja välillä huumori on aika hervotonta, itsekään en mikään tiukkapipo ole. Huomaavatko muut herkästi, jos joidenkin välillä on jotain kemiaa? Miten te ootte vastaavassa tilanteessa edenneet? Oon tosiaan aika ihastunut, kun odotan pääseväni samaan työvuoroon hänen kanssaan, tuntuu kuin olisin joku teinityttö jälleen..
Oon miettinyt, miten suhtautua häneen, pitääkö etäisyyttä ja tiukka ammatillinen linja vai pitäisikö mun jotenkin avoimemmin ilmaista tunteitani? tietenkin kohtelen kaikkia alaisiani tasa-arvoisesti, enkä mitenkään suosi tätä miestä.
Osastollani on paljon miehiä ja välillä huumori on aika hervotonta, itsekään en mikään tiukkapipo ole. Huomaavatko muut herkästi, jos joidenkin välillä on jotain kemiaa? Miten te ootte vastaavassa tilanteessa edenneet? Oon tosiaan aika ihastunut, kun odotan pääseväni samaan työvuoroon hänen kanssaan, tuntuu kuin olisin joku teinityttö jälleen..
Vastaukset 16
Vanhimmat
Huomaahan sen aika helposti jos joidenkin välillä kemiat pelaa.
Jos työpaikalla tapaa mukavan ihmisen, jonka kanssa kemiat pelaa, ei sitä tunnetta mielestäni tarvitse tappaa vain siksi että ollaan työkavereita. Saa sitä aikuisilla ihmisillä olla ihmissuhteita, ei kumppanin löytäminen työpaikalta ole kiellettyä!
VArsinkin kun muistat apulaisosastonhoitajana kohdella kaikkia tasavertaisesti, ei kenelläkään pitäisi olla ongelmaa. Juoruilu saattaa lähteä kyllä liikkeelle sellaisen naisen suusta, joka on itse ihastunut samaan mieheen.
Toivottavasti ihmiset ei ainakaan _luule_ huomaavansa mitään... Mä meinaan liikun paljon erään vastakkaista sukupuolta olevan työkaverin kanssa koska tulemme hyvin toimeen ja pelkäänkin että ihmiset ymmärtävät sen väärin. Hän on varattu joten en todellakaan halua mitään perättömiä juoruja työpaikalle!!
Olen joskus seurustellut työkaverin kanssa ja se vaikeutti kyllä töissä oloa juoruilun takia, puhumattakaan siitä kun sitten erosimme ja olimme yhä samalla työpaikalla. EN SUOSITTELE!
Olen tähän ikään nähnyt monet työpaikkaromanssit ja osa on jopa päättynyt surullisesti, eli avioliittoon...
Työpaikallahan sitä oppii tuntemaan ihmisen kun sitä joka päivä tapailee kolmanneksen vuorokaudesta!
Itse en tahtoisi mitään vipinää työ- enkä opiskelupaikoille. Niissä kun pitäisi viihtyä silloinkin kun on mennyt suhde poikki (aina mahdollista). En välttämättä haluaisi suhteen mahdollisen loppumisen jälkeen olla samalla työpaikalla sen kanssa, jonka kanssa oli suhde.
Tämä on varmaan liioiteltua hätävarjelua. Mutta minä olen niin herkkä ja tunteellinen ja omistava, että parempi niin.
En muista että olisin hirveen helposti kiinnittänyt huomiota muiden suhteisiin työpaikoilla/opiskelupaikoilla. Olen aika höntti. En välttämättä huomaa mitään teerenpelejä missään, mutta eipä ne minulle kuulukaan.
Joten jos tuntuu sille, että teillä olis kivaa yhdessä, niin siitä vaan. Mulla on oma mielipiteeni, mutta se ei sinänsä koske muita kuin itseeni.
Ihanaa, pidän peukkuja teille. Avoimuus on valttia. Keskustele ihastuskohteesi kanssa. Toivotan onnea, taidat olla rakastunut. Kokemusta liitosta 28 vuotta ja vieläki ihanaa.
hämyiseen
kaappiin
ota se lujaa
ja anna sille pilluas
hei kerran täällä eletään...jos siltä tuntuu ota kiinni vaa...eipähän jää mietittävää sit kasikymppisenä et oisko pitäny vai eikö!!!!onni yksillä kesä kaikilla!!!
Olet sä onnellinen..? Ainakin vaikutat :D tosi kivalta.Mutta(olkoon salaisuus)vielä mitä ajattelin.
No se sentään on vapaa!?
Minä olen 8 vuotta rakastanut yksipuolisesti työkaveriani, huokaus... Se sitten on aivan ihana, ikävä vaan et sillä on onnellinen suhde eikä mulla ole jakoa. Tai ei siis ikävä, hyvä se on että sillä on kaikki hyvin, mut syvä huokaus2 silti.
Omalle puolisolle en oo koskaan pukahtanut asiasta mutta vaihtaisin heti jos olis mahdollista. Huokaus3.
Jos olette ns. "vapaita" ihmisiä ja tunne on molenmminpuoleinen, niin antaa palaa vaan!
Hei hoitsu!
Oletkos varma että jaksaisit katsella samaa naamaa 24h vuorokaudessa jatkossakin.
Kokemuksesta voin sanoa ,että alkaa pikkuhiljaa
tympiin ja kaipaa ilmaa siipienalle.
Aluksi kun on oikein rakastunu ja hormoonit hyrrää niin se tuntuu ihanalta.MUTTA, mutta annas olla ,kun on se huonompipäivä on menossa mitäs sitten?
Kaikkea hyvää kuitenkin sinulle.MIETI VIELÄ !
Moi!
Taidatkin olla jotenkin sokeasti rakastunut! Mielestäni olisi parasta että näyttäisit kyseistä miestä kohtaan tunteesi avoimemmin ettet itse ala uskomaan kaikenmaailman kemioihin. Ei sellaista oikeasti ole olemassakaan. Jotain luuloisuutta se vain on. Pitemmän päälle tekee hulluksi.
Mun pomo vaihto työpaikkaa. Ja heti sen jälkeen alko laittamaan mulle tekstiviestejä. Nykyään se on mun naisystävä.
Hän ei uskaltanut lähestyä mua niin kauan kuin työskenteli esimiehenäni, mutta minun puolesta olisi voinut sen ihan hyvin tehdä, niin myös työpaikkamme muiden tyyppien.
Joten anna mennä vaan jos on rakkautta ilmassa!:)
Fiksu ex-pomo sulla :)
Parhaat mahdolliset jatkot!
kiitos kaikille kannustuksesta ja mielipiteistä :-)
oon tosiaan rakastunut ja oon ajatellut, että jos tästä "meidän jutusta" jotain tulisi, toisen varmaan täytyisi vaihtaa osastoa, ettei sentään oltais 24 tuntia/vrk yhdessä ja kun kuitenkin oon hänen lähiesimiehensä... Mutta täytyy nyt vaan jatkaa samalla linjalla (tai ehkä avoimemmalla), kun kerran yhdessä on hyvä olla. Josko tästä kehittyisi vaikka jotain vakavampaa..
Iloista kesää kaikille!
Gaylord Mayron Focker, sattumalta?!