Sergei Bubka, Ilmari Kianto, Gucci ja Louis Vuitton: Samoilla perusteilla parjataan?

Ilmari Kiannon parjatusta "yhteistoiminnasta vihollisen kanssa":

Via Karelia (Runon ja Rajantie ry)

Ilmari Kianto, Turjanlinna ja talvisota


Suomussalmella merkittävän osan elämästään vaikuttanut kirjailija Ilmari Kianto – joka tunnetaan mm. korpikansan kuvauksistaan Punainen viina ja Ryysyrannan Jooseppi - hankki itselleen Kianta-järven rannalta kruununtorpaksi Lepokanta nimisen tilan ja rakensi sinne Turjanlinnaksi nimittämänsä talon. Vuonna 1934 hän lunasti tilan omistukseensa.

Kianto oli talvisodan syttyessä talossaan. Kun suomalaiset polttivat 6.12. illalla Suomussalmen kirkonkylän, Kianto pakeni talostaan. Turjanlinna oli pitkän aikaa rintamalinjalla ja suomalaiset valtasivat sen 19.12. ja polttivat rakennuksen.

Kianto tuomittiin talvisodan jälkeen maanpetoksen yrityksestä puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen, koska hän oli jättänyt Turjanlinnan kuistin pöydälle tyhjän sikarilaatikon, johon hän oli kirjoittanut venäjänkielisen viestin: ”Venäläiset toverit! Kunnioittakaa köyhän kirjailijan kotia. Tuossa on saari autiona ynnä tästä itään päin rinne rakennuksineen. - Olen minäkin ollut Moskovassa 1901-03. Ilmari Kianto.”

Saaressa, johon Kianto viittaa oli hänen kalamajansa ja viereinen talo oli hänen sisarensa. Kiannon katsottiin viestillään auttaneen venäläisiä.


https://viakarelia.fi/teema/sotahistoria/talvisota/suomussalmen-taistelut-1939/ilmari-kianto-turjanlinna-ja-talvisota/


Kari Kallonen

Operaatio Turkoosin taistelija: Rauno Juholan matka Ranskan muukalaislegioonasta menestyväksi yrittäjäksi

(painopaikka Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2023)

s. 15 - 17


Muutaman asteen päiväntasaajasta etelään sijaitsevasta Ruandasta, tuhansien kukkuloiden maassa - pays de mille collines - on pitkä matka niin maantieteellisesti kuin henkisestikin Kainuuseen. Asumattomien metsien peittämät vaarat kohoavat hieman etelään pohjoisen napapiirin ja yöttömän yön rajasta. Maakunnan tunnuslaulu on osuvasti Ilmari Kiannon vuonna 1911 Kajaanin maaviljelysseuran tilauksesta kirjoittama Nälkämaan laulu, johon sävelmän laati Oskar Merikanto. Kappale on suosituin maakuntalauluista, ja luultavasti useimmille tuttu koulussa laulettuna.


" Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,

jylhien järvien loiskintaa!

Meidänpä mainetta mainivat nuot

koskien ärjyt ja surkeat suot!

Meidänpä vapautta vaarat on nää!

Meidän on laulua lahtien pää! "


Ilmari Kianto tunsi maansa, Kainuu sijaitsee lähellä Suomen maantieteellistä keskipistettä. Korpimaakunta on vallannut erämaat ja tiettömät taipaleet Oulujärven ympärillä, rajanaapurinaan idässä Vienan Karjala. Kitsaasta maasta kirjoittanut Kianto tuli tunnetuksi köyhälistöromaaneistaan Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi, toisaalta Iki-Kianto osallistui myös valkoisen Suomen heimoretkiin ja elämään on hänen jälkeensä jäänyt säe "Suomi suureksi, Viena vapaaksi".

Talvisodassa Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja taisteluja käytiin Suomusalmella, jossa Kiantajärven rannalla sijaitsi Turjanlinna, kirjailijan taiteilijakoti. Kirkonkylä oli jo tulessa, suomalaisten joukkojen sytyttämänä, sillä viholliselle ei haluttu jättää rakennuksia käyttöön. Asukkaat joutuivat pakenemaan evakkoon miehittäjän edeltä ja korpikirjailija halusi pelastaa talonsa. Tyhjän sikarilaatikon kanteen piirtyi venäjänkielinen teksti valloittajille:

"Venäläiset toverit! Kunnioittakaa sivumenolla köyhän kirjailijan kotia. Tuossa on saari autiona ynnä huvila itään päin muine rakennuksineen."

Viestin löysivät ensimmäiseksi kuitenkin suomalaiset sotilaat, Turjanlinna poltettiin ja Kianto tuomittiin talvisodan jälkeen maanpetoksen yrityksestä puoleksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Viestiä pidettiin ohjeiden antamisena viholliselle, vakoiluna. Tekstissä mainitun idässä sijaitsevan kookkaan asumuksen omisti Kiannon vanhin sisar - jonka kanssa kirjailijalla oli ajoittain huonot välit. Vastakkaiseen suuntaan länteen, pakoon, olivat puolestaan lähteneet jäätä pitkin Kiannon vaimo ja tytär.

Kainuu ei ehkä olekaan niin kovin kaukana Ruandasta, eikä yhtä selkeä se raja, mikä on maapetturin ja sodan uhrin välillä. Sodassa mitataan vakaumuksen suoraselkäisyys ja luonteen lujuus, erotuksena opportunismista, veljeilystä vihollisen kanssa, jonka avulla henkilöt uskovat pystyvänsä säilyttämään omaisuutensa sekä läheistensä hengen."

Ovatko ihmiset sitä mieltä, että Serhi Bubkan olisi pitänyt antaa kaikki omaisuutensa venäläis-hyökkääjien vohkittaviksi eikä yrittää pelastaa omistuksiaan mitenkään? Luuleeko kukaan ihan oikeasti, että itse eivät toimisi tositilanteessa samoin? Kyllä on ihmisten itse-deluusio yleisesti naurettavalla tasolla.

Kianto teki palveluksen jälkipolville kirjoittaessaan kaiken näkemänsä valkoisten lahtarien toimet muistiin. Suomessa kauhistellaan jotain Serbian joukkomurhia ja samalla unohdetaan kuinka täällä lahdattiin paljon raaemmin noin 70 vuotta aiemmin ja valkoiset oli julmia lahtareita, kirjaimellisesti.

Perusteen Kristuksen opin hylkäämiseen sodan ajaksi Kianto saa myös siitä, että myös papit, muun muassa Kiannon ystävä Arvi Järventaus, tarttuivat aseisiin: Me saimme äsken luvan – varmaankin sadaksi vuodeksi – luopua kristillisistä ihanteistamme: Suomen papit ovat siitä loistavimpina esimerkkeinä. Surmatkaa vihollisemme! he huusivat kuorossa ja vaihtoivat mustan kauhtanan harmajaan kenttäpukuun.

Kiannolta lainattu lausuma: ”Sodassa täytyy nauttia tappamisesta – muuten ei sota menestykään.

http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526209623.pdf

Punaiset eivät ansainneet Kiannon ja Wilkunan mielestä edes suomalaisen nimeä. "Onko vielä tässä maassa yleistä mielipidettä, joka pitäisi punikeita ’omina kansalaisina’? Ei ole eikä olla saa”, Kianto kysyy ja samalla vastaa artikkelissaan ”Eläköön sota!” Kiannon mukaan valkoiset tappoivat rehellisesti, punaiset kiduttaen: Mikä ihana tappelu! Kerrankin ryssiä, noita maan lutikoita rökittämään! Toista sataa vuotta olivat kynnet syyhyneet – ei oltu uskallettu, jopas viimeinkin nap-sahti. [--.] Pois ryssäläisriena Pohjolasta ja selkäsauna kaikille, jotka sen kataliin veljeilyverkkoihin ovat eksyneet! [--.] Tottakai oli korkeata kostaa, kun silmin näki, minkälaisten susien kanssa oltiin tekemisissä. Vihollinen rääkkäsi ja nautti, kurja, kidutus-kostostaan – valko-kaartilainen ainoastaan nautti rehellisestä tappamisesta. Tottakai me siitä nautimme – mitä me häntä tässä silaamaan tai salaamaan? Sodassa täytyy nauttia tappamisesta – muuten ei sota menestykään. Sehän on selvää. Ne, jotka rintaman takana maalaavat soturin eräänlaiseksi pyhimykseksi ja taivaalliseksi enkeliksi, valehtelevat vastoin oikeampaa uskoansa. Miksi kaunistella sitä, mikä jo on kaunista?

Miksi Kianto oli niin sairaan kiinnostunut punaisten kaatuneista? Hän kuvailee kirjassaan yksityiskohtaisesti jopa ammuttujen punaisten naisten veren tahrimat "veenuskiharatkin".

Kirjassa on sivulta 199 alkaen luku VIA MORTIS - TUONEN TIE ja siinä kuvataan ruumiita eri asennoissaan ja -paikossaan. Sivulla 202 on tuo kuuluisa "sysimustat, tuuheat veenuskiharat veren tahroissa..." -kuvaus.

Heti perään on sivulta 206 alkaen luku HÄVITYKSEN KAUHISTUS ja sama meno jatkuu. Kuvaukset on 1918 keväältä Raudun ja Antrean rintamalta.

Kirjassa kuvataan moneen otteeseen kuinka valkoiset ampui läjäpäin naisia, lapsia, vanhuksia ja haavoittuneita. Siis kaikkia joita pidettin punaisina.

Kiannon kirja julkaistiin vasta 10 vuotta tapahtumien jälkeen ja sittenkin sitä piti kuulema "siistiä".

Ilmari Kianto Elämän ja kuoleman kentältä.

Sotarunoilija Aarni Suursalon vaikutelmia vapaussodasta, Otava 1928

http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/kianto.htm

"Sodan vainajaröykkiöissä kiteytyi Suursalon käsitys sodasta, hyvän ja pahan välisestä taistelusta, johon kuului myös seksuaalinen elementti. "Lisää! Ja vielä vähän lisää! Verisiä ruumiita, murskattuja kalloja, ulosvuotaneita aivoja, käryäviä ruumiita, tapetuita, alastomiksi raastettuja naisia... Tuossa lepää tyttö, kaula puhki, kintut paljaina... Tuossa nuori nainen kyljellään, miehen turkishousut säärissään, sysimustat, tuuheat veenuskiharat veren tahroissa... Tuossa on ilmetty Kristus-tyyppi, mustat kähärät, musta parta - vasen kätensä painaa ikäänkuin suojellen murskattuja sukuelimiä... Monella kaatuneella uroolla ovat häpyosat näkyvissä."


Noina aikoina vallitsivat samanlaiset rotuoppi-skeidat. Vasta natsit ja Holokausti herättivät maailman tällaisen rotuideologian tuhoisuudesta. Joillakin tahoilla vain tuli hirveä kiire tomutella itseään tällaisista tajuttuaan, että nämä ideologiat eivät olleetkaan maailman parhaita.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/15226112/pihkalan-roturasistit-teloitti-harmoisissa-sankyyn