Auttakaa

Sähköpostipalstan välityksellä on hankala auttaa vaikka haluaisikin. Täällä voimme ehkä tarjota lohduttavia sanoja, mutta tuntuu että tarvitsisit enemmän. Ehdottaisinkin, että ensin hakisit apua masennusoireisiisi. Luottamukselliset keskustelut ammatti-ihmisen kanssa voivat auttaa saamaan mielialasi kuntoon, jonka jälkeen sinulla on realistisempi kuva ja voit miettiä mitä elämältä haluat ja voimia käydä mahdollinen eroprosessi läpi. Jaksamista!

alku saattaa olla parempikin vaihtoehto, kuin ensin kuvitteletkaan. Eihän siihen sitä uutta miestäkää kannata heti ottaa. Katselet aluksi sitä uutta elämää ihan rauhassa itseksesi.

Tietty uusi alku hankaloituu, jos teillä on lapsia. Ei tuollainen suhde kuitenkaan mikään hyvä malli lapsillekaan ole.

Muuten suosittelisin jotain terapiaa, mutta miehesi kuulostaa sellaiselta, joka ei terapiantarpeessa usko olevansa. Tietty voisit itse käydä jonkun itsetunnonkohottajan luona, joka saisi sinut pistämään ukollesi vastaan ja saisit sellaisen huutajan aisoihin.

Voi kun saisit masennuksesta huolimatta itsestäsi sen verran kiinni, että nostaisit kissan pöydälle kotona, ilman huutoa, ilman dramatiikkaa. Parisuhdeterapiaan meno saattaisi avata puolisonkin silmät, voihan olla, että hänkin nalkuttaa ja kieltäytyy seksistä vain sen takia, että voi omalla tahollaan syystä tai toisesta huonosti. Syy voi olla muukin kuin parisuhteenne. Selvittäkää keskinäiset ongelmat, puhukaa vaikka sattuisikin.
Myös yksilöterapia tekisi sinulle itsellesi hyvää.
Näitä on nähty ja paljon. Monet ovat myös selvinneet, kun tilanne on kunnolla avattu ja selvitetty. Helppoa se ei ole, mutta vaivan arvoista varsinkin jos on lapsia. Terapia kannattaa, vaikka päätyisitte eroonkin.
Tsemppiä.

Mies nalkuttaa, pitäisi olla joku kodinhengetär, seksielämä on vähän laimeeta. Tuntuu, että miehellä on ollut jo pari hairahdusta, ihan suhdetta, ensimmäisen avioliittovuoden aikana. Melkein samassa tilanteessa. Joskus voi vähän masentaakin:)

Psykologeja minä välttäisin kuin ruttoa ja toisille ihmisille kertomista, että siellä käy. Osaavat ihmiset olla pirullisia sinulle, jos tietävät, että siellä käyt. Joskus nuo puheet haittaavat jopa työnsaantia, Suomi on yks tuppukylä!

Hanki joku uusi harrastus, jossa näkee ihmisiä tai peräti ystävä jostain kirjekaveripalstalta. Minusta se on parasta terapiaa.

Ei avioero ole rasittava prosessi sinun jokapäiväiseen ahdinkoosi verrattuna. Se on vapautumisprosessi. Ei heti tarvitse mitään uutta aloittaa, pääset vain omaan rauhaasi ja saat koota itsesi ilman toisen huutoa ja nalkutusta. Voit postittaa erohakemuksen ihan itse (tulosta netistä) ilman mieheltä kysymistä ja antaa asian edetä omalla painollaan. Puolen vuoden kuluttua haet lopullisen eron uudella hakemuksella. Miehesi ei voi estää eron toteutumista. Mitään syytä sinun ei tarvitse esittää, miehellesi voit sanoa olevasi masentunut ja haluavasi elää yksin, jos on jotain selitettävä. Ero ei ole rasittava sinun tapauksessasi, vaan liittosi on sitä. Ehkä vielä heräät henkiin, kun annat itsellesi tilaisuuden.

Mitä oikeasti menetätä, jos jätät huonon suhteesi ja lähdet etsimään onnea elämääsi?

Mikä sinut saa pysymään huonossa suhteessa?

Muuta ensin pois, ja eroa myöhemmin, jos siltä tuntuu, jospa pieni välimatka saisi puolisosi ajattelemaan käytöstään...?