Mä olen sinkkuillut tässä muutaman kuukauden ja nyt mulle olis AIVAN IHANA mies tarjolla.
Ulkonäkö on ihan ok (ja mies on kova urheilemaan, että kroppakin alkaa olla aika timmi), mies on kyllä hieman ujo, mutta todella kiltti, huumorintajuinen, hieman herkkä, mutta kuitenkin aika paljolti sellainen suomalainen "junttura". Tämä mies olisi uskollinen ja toisi minulle varmaan kuunkin taivaalta... On sanonut, että tykkää minusta, vaikka ollaan tunnettu vasta vähän akaa. Mitään sänkyleikkejäkään ei ole vielä ollut.
Eli todellakin oikea helmi muovikuulien maailmassa.
Mutta multa puuttuu se tunne... Siis kaikki tietää mitä tarkoitan. Se ei saa mun sydäntäni läpättämään. Mutta kun tarkemmin mietin, mun "ensi rakkauskaan" ei saanut mun sydäntä pomppimaan kuin vasta muutaman kuukauden päästä.
Voinko aloittaa mitään sen miehen kanssa? En haluaisi, että kukaan muu sitä nappaa, mutta itse en ole varma voinko rakastaa häntä. Tiedän, että vakiinnuttuani olen uskollinen ja kyllähän ihmiseen tottuu ja oppii siten tykkäämään paljon -jopa rakastamaan. En kuitenkaan halua loukata ketään, kuten minua on joskus loukattu.
Voinko "tyytyä" vähempään, ilman sitä läpätystä ja saada sen "taviksen" rakkauden loppuiäkseni ehkä... Mä olen saanut pelimiehistä tarpeekseni.
Se on aivan ihana ihminen kyllä.
Ulkonäkö on ihan ok (ja mies on kova urheilemaan, että kroppakin alkaa olla aika timmi), mies on kyllä hieman ujo, mutta todella kiltti, huumorintajuinen, hieman herkkä, mutta kuitenkin aika paljolti sellainen suomalainen "junttura". Tämä mies olisi uskollinen ja toisi minulle varmaan kuunkin taivaalta... On sanonut, että tykkää minusta, vaikka ollaan tunnettu vasta vähän akaa. Mitään sänkyleikkejäkään ei ole vielä ollut.
Eli todellakin oikea helmi muovikuulien maailmassa.
Mutta multa puuttuu se tunne... Siis kaikki tietää mitä tarkoitan. Se ei saa mun sydäntäni läpättämään. Mutta kun tarkemmin mietin, mun "ensi rakkauskaan" ei saanut mun sydäntä pomppimaan kuin vasta muutaman kuukauden päästä.
Voinko aloittaa mitään sen miehen kanssa? En haluaisi, että kukaan muu sitä nappaa, mutta itse en ole varma voinko rakastaa häntä. Tiedän, että vakiinnuttuani olen uskollinen ja kyllähän ihmiseen tottuu ja oppii siten tykkäämään paljon -jopa rakastamaan. En kuitenkaan halua loukata ketään, kuten minua on joskus loukattu.
Voinko "tyytyä" vähempään, ilman sitä läpätystä ja saada sen "taviksen" rakkauden loppuiäkseni ehkä... Mä olen saanut pelimiehistä tarpeekseni.
Se on aivan ihana ihminen kyllä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moi.
Voithan sä yrittää sen kanssa, en muista sanoitko kauanko olet sen tuntenut, et kuulemma kauaakaan. Tapaile nyt sitä ja katso alkaako se sydän läpättään parin kuukauden kuluttua. Kunhan muistat pitää sen miehen tilanteen tasalla ettei sen sydän säry. Eli sano ihan rehellisesti ettet oo vielä varma tunteistas jne... Tsemppiä!
Olen tuntenut miehen reilun kuukauden, mutta ollaan nähty vasta muutaman kerran, sillä se on nettituttavuus.
Sehän mua tässä eniten estääkin, siis että en halua särkeä toisen sydäntä. Mä en tiedä olenko vielä valmis uuteen suhteeseen, mutta harvoin niitä helmiä löytää.
Mutta hiljaa hyvää tulee, kuten sille sanoinkin. =)
Tätä minäkin olen toisinaan miettinyt, onko ylipäätään mahdollista kokea jonkun kanssa yhtäaikaa molemminpuolisesti jotkut suuret kicksit?! En tiedä, kun en ole kokenut. Naiivisti minä uskon ja toivon, että näin olisi!
"...ja kyllähän ihmiseen tottuu ja oppii siten tykkäämään paljon -jopa rakastamaan..."
Mulle kävi noin entisessä pitkässä parisuhteessani. En kokenut mitään suurta ja ihmeellistä alkuun, kunnes sitten jotenkin OPIN tykkäämään ja rakastamaan. Loppujen lopuksi olisin kuitenkin koko ajan halunnut muuttaa sitä ihmistä jollain tapaa. Nyt tuo suhde on takanapäin, ja minulla on sellainen fiilis, että elämässä tästä eteenpäin en halua enää TYYTYÄ mihinkään (ehkä vähän itsekäskin ajattelutapa).
Jälkeenpäin ajateltuna se ei kyllä mielestäni ole oikein kenellekkään, että oikein erikseen opettelet pitämään josta kusta ikään kuin puoliväkisin. En minäkään haluaisi kuulla keneltäkään, että joku opetteli pitämään ja rakastamaan minua. Melko julmaa, ja siihen olen itsekkin syyllistynyt. No tällä logiikalla todennäköisyydet löytää tasapainoinen, terve ja ihana parisuhde senkun vain pienenevät....
Mutta voihan toki olla, että tässä suhteessa kaikki menisi vaan hienosti ylöspäin, mutta eipä näistä voi tietää, korkeintaan vasta jälkeenpäin... ;)
sen suhteen heti. Jos mies on helmi ja et osaa arvostaa sitä vaa ajattelet että joudut tyytymään vähempään ku joku muu nii anna sen helmen mennä! Semmonen ansaitseen naisen joka arvostaa ja tietää et ei parempaa oo olemassa.
Loppujen lopuksi satutat vain kyseistä miestä omalla leikilläsi. Parempi vaan jos pysytte ystävinä.
Tosin onhan tuo varmaan miehelle isku, mutta parempi sanoa se heti kun antaa miehen kuvitella/suunnitella asiat liian pitkälle.
Klassinen tapaus...taas ei hyvä suomimies kelpaa...
Itsellä sama tilanne. Sinkkuiltua tuli muutama kuukausi, sitten tapasin tämän miekkosen. Hänessä ei ole mitään vikaa, mutta se jokin vain puuttuu. Mies on pyytänyt, että en sano jyrkkää eitä, koska minä en ole vielä entisestä suhteesta päässyt yli jne. Mutta se tunne puuttuu.....Tiedän, että olen ollut hänelle rehellinen tunteistani (siis joita ei oikein ole), mutta silti on vaikeaa sanoa toiselle ei kun hän haluaisi antaa kuun taivaalta ja toivoo meidän katsovan mitä tästä tulee. Haluaa perheen kanssani ja naimisiin....Minun on jatkettava kuitenkin matkaa , sillä sydämeni sanoo, että sitten se tulee vastaan kun on sen aika. Nyt niin ei ole. Olen kerran kokenut suuren rakkauden, niin en voi tyytyä vähempää. Sitä en tosin tiedä, koska ja tuleeko sellaista enää koskaan vastaan, mutta se riski minun on otettava. Tästä illasta tulee vaikea...........Tsemppiä sinulle. Muista kuunnella sydämesi ääntä. Ehkä sinäkin tarvitset nyt vielä aikaa itsellesi....?
...en teidä, onko täydellisiä ihmisiä olemassa, mutta jos on, niin siinä on sitten yksilö, mistä ei puutu sitä jotainkaan.
Sanoit, että olet kyllästynyt pelimiehiin ja ilmeisesti pelimiehet ovat niitä, joissa on alkumetreillä se jokin, mutta pidemmälle mennessä niissä on se jokin suuri negatiivinen, joka kaataa yrityksen.
Eli lyhyesti, sinä olet sellainen ihminen, jota viehättää se jokin, josta sinulla on kokemusta, etkä ilmeisesti osaa nähdä asioita sillä tavalla, että se jokin puuttuu aina tai se jokin on se jokin on niin negatiivista, ettei mahdollisuuksia jatkolle ole.
Ilmeisesti etsit täydellistä ihmistä, jota et tule löytämäänkään.
Onko nyt näin, että sinulla on tavallaan alitajuisesti määritettynä tietty "kokonaisuus" että kolahtaa kunnolla?
Onnea tietty toivottelen, mutta helmien perään haikaillaan yleensä pitkään, eikä kolahtaminen ainakaan helpotu kaikkien haikailujen summana.
En nyt tiedä meneekö tämä asian vierestä, mutta kirjoitanpa kuitenkin ... Mä taidan olla - ja olenkin - toivoton romantikko, kun en halua "tyytyä" mieheen jota mun pitäisi ajan myötä OPPIA rakastamaan. Ei se silti tarkoita sitä, että etsisin ns. täydellistä miestä. Millainen yleensäkään olisi täydellinen mies, kun kaikilla on omat mieltymyksensä?
Mulle on ihan samantekevää miten "epätäydellinen" mies on, jos se vain saa mut rakastumaan itseensä. Ja toisaalta, vaikka mies olisi pitkä, tumma, komea, akateeminen, rikas, lapsirakas, luotettava ja niin edespäin, ei siitä ole mulle mitään iloa jos kipinä jää puuttumaan.
Eli mulle täydellinen mies on se, joka saa mun sydämen sykkimään oikealla tavalla. Mitään vaatimuslistoja en ole laatinut, ne on turhia.
Tiedän tunteen, mitä tarkoitat. Se on nk. ensihuuma. Se kestää parhaimmillaan n. 2kk ja sen jälkeen suhde alkaa olemaan arkea. Eli tunne on sama kuin sinulla nyt. Toinen on ihana etkä halua, että sillä on toisia.
Mikset kokeilisi hänen kanssaan? Parisuhteeseen ei - anteeksi vain - riitä pelkkä intohimo. Jos tunnet että pidät hänestä, haluat häntä fyysisesti ja että hän voisi tehdä sinut kohtuullisen onnelliseksi niin mikäs siinä. Monet sinkkunaiset antaisivat vaikka mitä saadakseen sellaisen suhteen. Ei se sydämenläpätys kestä kuin siihen saakka, että suhteesta tulee tasainen ja varma. Heti, kun voit luottaa toiseen täysin se katoaa. Minusta se on itseasiassa tiettyä epävarmuutta. Toinen saa sydämen pomppimaan kun ei tiedä vielä, mitä suhteesta tulee.
Täydellinen ihminen...
En usko siihen enkä haluakkaan täydellistä. Virheet tekee ihmisestä mielenkiintoisen. Haluan sitä paitsi rakastaa koko pakettia -en vain osia.
Vähän sama asia kuin kasvoissa. Onhan sellaiset komeat, täydelliset kasvot kivat, mutta enemmän tulee katsottua ja halu tutkia niitä kasvoja, joissa on "virheitäkin".
Mutta se sydämen läpätys... Se on ilmeisesti niin, että ns. pelimiehet saa sydämen läpättämään ja sitten kun läpätys on ohi, niin pelimies häipyy kuvioista (tiedetään, tiedetään).
Mä olen siitä vähän kummallinen, että mun ihastuminen vaatii aikaa. En välttämättä edes ihastu ihmiseen, vaan jonkun ajan kuluttua huomaan, että tykkään ihmisestä todella paljon.
Eilen teki mieli hypätä sen miehen syliin ja pussailla sitä kun se istu mun vieressä sohvalla... mutta joku ihme ujous iski. Ehkä mun pitää vähän vielä toipua viime suhteen kolauksista. Ehkä tässä voisi olla jotain kuitenkin...?
Tämä mies on niin ihana, ja sellaisen "tavallisen tallaajan" haluankin. Ehkä meidät on vaan aivopesty uskomaan, että pitäsi rakastua silmänräpäyksessä ja sinfoniaorkesteri soi taustalla...
Ehkä mä "kokeilen". Täytyy kyllä tehdä selväksi Helmelle, että mä tarvin aikaa mun tunteiden kanssa. Hiljaa hyvää tulee..?
En vain halua loukata sitä.. Siis aloitan jotain ja se rakastuu ja itse jään sitä tunnetta vaille. Mule tehtiin aikalailla noin enkä koskaan halua kenenkään kokea samaa tunnetta. Ei ainakaan minun aiheuttamana.
Mä olin taatusti aikasemmin maailman kyynisin nainen. En enää! Kun tapaa SEN OIKEAN sen vaan tietää. Mä olen todella onnellinen ja onnekas. Tuntikausia katselemme toisiamme silmiin ja puhumme kaikesta maan ja taivaan välillä. Ainoana huolena tässä suhteessa on ollut se että hirvittää se miten täydelliseltä kaikki tuntuu eikä ahista yhtään minkään sortin sitoutuminen tai se olisiko jossain jotain enemmän. Mun on hyvä olla rakkaani kainalossa. Jos sinusta tuntuu että joudut tekemään kompromissin valitessa miehesi tai joudut tyytymään johonkin LÄHDE! Ja anna toisenkin mennä. Ole sydän avoinna..
Eriasia haluaako. Itselläni hetki sitten samanmoinen tilanne, tosin nyt ei ollut kyse mistään 'todella' upean näköisestä miehestä, mutta ihan siedettävästä kuitenkin.. Aikani jahkailin saman kysymyksen parissa kunnes tein päätöksen, että en halua olla jonkun kanssa vain sen olemisen takia.. Tiedän että lopulta olisin tuskastunut mieheen, kun tämä olisi tosiaan tuonut vaikka kuun taivaalta minulle.. Minä kun en semmoista kaipaa, vaan tasavertaista kumppania, joka uskaltaa olla mies samoin kuin minä uskalla olla nainen.
En tosiaan tiedä onko se realismia vai pessimismiä, mutta en usko mihinkään prinsessa-satuihin (enää). Suosittelen tutustumista ensin ilman minkäänlaisia petihommia, siis oikeasti siihen ihmiseen. Katsot miten lähtee tunteet "kehittymään" ettei sitten kävis tosi kurjasti..
Mitähän prinssejä me naiset odotetaan, että mies tulis ja veis taivaisiin ja olis sen lisäksi kiltti, uskollinen, hyvä isä jne. Höpö, höpö! Tai kyllä kai se on itsestä kiinni, voihan se "ei varteenotettava" muuttua prinssiksi kun unohtaa ne omat satukuvitelmansa, ja ottaa ihmisen vastaan ennakkoluulottomasti. Enkä nyt tarkoita, että pitää sietää mitään skeidaa.
Mutta kyllä tavallinen, suomalainen mies on kaikkein paras!
No, nyt viikonloppuna sanoin miehelle, että haluan vain olla kaveri. En halua aloittaa suhdetta sen takia, että olisi suhde. Erosta on kuitenkin vasta 2kk aikaa ja haavat on vielä arat.
Ja toinen asia, joka esti potentiaalisen suhteen oli se, että mies ei malttanut odottaa rauhassa. Kuulostaa nyt kyllä tyhmältä, mutta ei voi tykätä ihmisestä, jos on nähnyt vasta muutaman kerran- Tai siis voi, mutta hän alkoi puhumaan suhteesta yms. ja minua alkoi ahdistamaan. Halusi liian paljon liian nopeaa. Miksi ei vain antanut rauhassa olla ja katsoa mitä kehittyy?
Sanoin, että ei ole mitään järkeä aloittaa mitään, sillä itsellä on vain kaverillisia tunteita ja sillä vahvempia. Jos jotain alotettaisiin, niin voisin loukata häntä vielä enemmän...
No, elellään sinkkuna nyt ja suhtaudutaan varauksettomasti uusiin ihmisiin.!