Jumala loi koiran - vai ihminen kesytti suden?

Koirien jokakeväiset kakat opettivat ihmiset puhumaan.

Kreationistit hyväksyvät yleensä, että koira on evoluution tulosta. He tosin esittävät, että tämä jalostus oli ihmisen ohjaama tai sitten koiramaisuus oli jo valmiiksi luotu susiin.

Kreatonisteista ja evolutinisteista en tiedä, mutta Raamatusta löytyy:

Niin hän vei väen alas veden ääreen. Ja Herra sanoi Gideonille: "Aseta erikseen jokainen, joka latkii vettä kielellään, niinkuin koira latkii,
ja samoin jokainen, joka laskeutuu polvilleen juodaksensa."
Tuom. 7:5

Vai susi kesytti ihmisen?

Taistelevaa ateistia taas ahdistaa.
Tavallinen ateisti ei moisella päätään vaivaa.

Luontokappaleista ainoastaan kissat on luotu täydellisinä.

Jumala loi suden, jonka ihminen kesytti.

Susi on villikoira. Suden perimä on rikas eli susipopulaatioilla on suuri geneettinen diversiteetti: jalostamalla eli köyhdyttämällä perimää ja tuomalla resessiivisiä piirteitä esiin ihminen voi kasvattaa isoja tai pieniä, lyhyt- tai pitkäkarvaisia, verraten yksivärisiä tai laikukkaita ym. käytännössä yhä kesympiä susi- eli koirarotuja. Vaihtelut ovat aivan eri luokkaa kuin vaikkapa ihmisten välillä.

Raamatun mukaan Jumala loi kaikki eläinten suvut, ja kunkin suvun edustajat lisääntyvät vain keskenään tuottaen lisää oman sukunsa edustajia. Esimerkiksi kissaeläin ja koiraeläin eivät lisäänny keskenään. Ja kun kaksi haukkaa lisääntyvät, jälkeläiset ovat haukkoja, eikä koskaan kameleita, koska kamelit ovat eri sukua.

Lisäksi Raamattu ei opeta sattumanvaraisuutta. Jos joku uskoo sattumanvaraisuuteen, se ei ole ainakaan Raamatusta.

Raamatun mukaan on siis luotu tietyt suvut, jotka kukin voivat jatkaa sukuaan ja jotka eivät oikein voi sekoittua keskenään.

Raamatussa mikään ei viittaa makroevoluutioon tai että sattumanvaraisesti elämänmuodot kehittyisivät joksikin ihan muuksi kuin ne oli luotu. Biologien kehittämät taksonomiat eivät mene yksiin Raamatun käsitteistön kanssa. Raamatun oppi vihjaa, että tieteilijätkin voisivat yrittää tehdä sellaisen luokittelun, jossa kaikki keskenään sukua jatkavat luokiteltaisiin saman suvun tai miksikä sitä halutaankaan sanoa, edustajiksi.

Näin ollen leijona ja tiikeri ja pantteri ja ilves ja kotikissa olisivat samaa sukua tai miksikä sitä halutaankaan sanoa. Käytännössä vaan kotikissan ja leijonan välillä on sen verran suuri kokoero, että se tekee parittelusta fyysisesti aika mahdotonta.

Siis genetiikka yhdistettynä Raamatun oppiin vihjaa, että villit sudet ovat koiria, joille luotiin mahtavan rikas geeniperimä. Ja jalostuksessa (oikeastaan ihan vaan genetiikan mukaan) on kyse sen perimän ohjatusta köyhdyttämisestä valikoitujen piirteiden esiin saamiseksi. Jos jalostetun koiran sitten antaa lisääntyä villin koiran eli suden kanssa, niin jälkeläisille, kun niitä syntyy oikein useita, muodostuu heti, kun villistä vanhemmasta kopioituu aina hiukan eri geenit kullekin jälkeläiselle, muodostuu jo varsin monipuolinen geenipooli, vaikkei niistä tuskin yksikään ole yhtä elinvoimainen kuin villi vanhempansa.

Raamattu puhuu jalostamisesta. Jaakob jalosti appensa omistamia karjaeläimiä järjestämällä niiden parittelupaikalle värillisiä ja laikukkaita hahmoja.

1. Mooseksen kirjan perusteella Tooran vaalijat (lue: samarialaiset) uskovat tai ovat uskoneet, että kun eläimet tai ihmiset parittelevat, niin jälkeläisistä tulee sen kaltaisia, joista parittelijat unelmoivat paritellessaan eli sellaisia, joita parittelijat näkevät ja haluavat mielessään. Jos siis vaikkapa nainen, jota kalpea mies on siittämässä, ajattelee seksin aikana jotakuta ihan muuta tummaa miestä, niin hän saattaa synnyttää fantasiointinsa kohteen näköisen lapsen. Tämä käsitys poikkeaa siitä, mitä genetiikka opettaa. Kuitenkin genetiikka yleisesti tunnistetaan ihan oikeaksi tieteenhaaraksi, toisin kuin evoluutio-opit, jotka ovat pikemminkin filosofiaa.

Genetiikka on ihan oikea tiede. Ja Raamatun oppeja on hyvä koestaa tieteellisesti.

Jos Raamatun teksti on tulkittavissa niin, että vedenpaisumus oli globaali ja siinä selvisivät vain Nooan pojat ja heidän vaimonsa ja me kaikki olemme heidän jälkeläisiään, ja toisaalta ennen vedenpaisumusta ihmiset olivat ehtineet elää monta monta sukupolvea, niin vedenpaisumusta edeltävänä aikana oli syntynyt mutaatioita, joiden pitäisi vedenpaisumuksen aiheuttaman geneettisestä pullonkaulavaikutuksesta näkyä niin, että nykypäivän naisilla mitokondrio-DNA:t muodostavat yhtä monta pääklusteria kuin Nooan pojilla oli keskenään kaukaista sukua olevia vaimoja. :P Nathaniel Jeanson on tutkinut juuri sitä. Ja muut voisivat tutkia itsenäisesti arvioidakseen, ovatko Jeansonin tulokset uskottavia.