sanokaapa hyvät ihmiset, mitä voisin tehdä? parisuhteeni on ollut jo jonkin aikaa melko riitaista, ja nyt mieheni on kokonaan menettänyt kiinnostukseni mua kohtaan. tuntuu tosi pahalle, tuntuu että sekä pääni että sydämeni on särkynyt. mix se ei rakasta mua enää? kuulemma ei ole ketään toista.. kun kysyin eilen, herääkö hänen kiinnostus mua kohtaan vielä, vastaus oli en tiedä. itse rakastan häntä, eikä hänkään halua erota, ja syy ei ole pelkästään lapset. kuulemma tuntee mua kohtain jotain. yhtä helvettiä elää ilman minkäänlaista kosketusta, huomiota. olen kuitenkin sen verran nuori (27) etten haluaisi vielä tässä iässä kaikesta siitä luopua... seksiäkään ei ole vähään aikaan ollut, paitsi "kännipano" jussina..
mun itsetunto on tasan nolla, kun vaan mietin mikä mussa on vikana. tietääkseni en oo tehny konkreettisesti mitään sellaista mikä tän on aiheuttanut. meillä ei oo olllut paljoo yhteistä aikaa, ja uskon että se on isoin syy. olemme eläneet vain äiti-isi-suhteessa. haluaisin myös tuntea olevani myös nainen. mua ahistaa kaikki, työnteosta ei tuu mitään. mulla on kohta lääkäri-aika, haen sairaslomaa. joku parannushan tähän on tultava, en jaksa enää itkee joka päivä. ja tähän on enää turha kenenkään ehdottaa seksileluja, tai pitsisiä alusvaatteita, olen 100% varma ettei niistä ole tässä vaiheessa enää mitään hyötyä...
mun itsetunto on tasan nolla, kun vaan mietin mikä mussa on vikana. tietääkseni en oo tehny konkreettisesti mitään sellaista mikä tän on aiheuttanut. meillä ei oo olllut paljoo yhteistä aikaa, ja uskon että se on isoin syy. olemme eläneet vain äiti-isi-suhteessa. haluaisin myös tuntea olevani myös nainen. mua ahistaa kaikki, työnteosta ei tuu mitään. mulla on kohta lääkäri-aika, haen sairaslomaa. joku parannushan tähän on tultava, en jaksa enää itkee joka päivä. ja tähän on enää turha kenenkään ehdottaa seksileluja, tai pitsisiä alusvaatteita, olen 100% varma ettei niistä ole tässä vaiheessa enää mitään hyötyä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lomaviikko kaksistaan jossakin ilman lapsia? Tai edes viikonloppu?
Jos isi-äiti-roolit on puristaneet mehut rakkaussuhteelta, niin eikös sillon tule järkätä aikaa sen tunnesiteen uudelleenluomiseen ja vähän äkkiä?
Ottakaa aikalisä ja etsikää tie takas toistenne luo, sitä se parisuhteen hoitaminen tarkottaa.
Välinpitämättömyys jos mikä nitistää rakkaussuhteen hengiltä!
Kaikki neuvoo sua kaiken maailman parisuhde leireillä sun muilla mut mulla on vähä toisenlaine.. Elikkäs suosittelen seuraavaa (toimimisesta ei takeita mut toimii mun kohal). Hommaat omia harrastuksia ja käyt ystävies kans ulkona ja semmosta eli puuhailet ilman miestäs. Mulla tommonen herättää saalistusvietin ku hokaa et toinen ei ookkaan itsestäänselvyys. Jos mulle kävisit itkemään ku ei rakasteta yms nii ei herätä haluja. Näytä että sulla on muutaki elämää etkä oo mieheskans siks ku tarviit sitä. Ainut neuvo multa, en tiiä onko hyvä ku en tunne miestäs mut mun kans ei toimis mikää muu. Muista että oot ainutlaatuinen ja erikoinen eli pienen jahtaamisen arvonen!
Itse huomasin jossain vaiheessa 6-vuotta kestänyttä suhdetta, että en vain enää rakastanut avopuolisoani. Tai rakstin, mutta niin kuin ihminen rakastaa hyvää ystävää ja vanhaa tuttua. Ei ollut intohimoa eikä sellaista tunneta jota tuntee kumppaniaan kohtaan. Olimme seurustelleet 15-vuotiaasta asti. Olimme alusta asti hyvin erilaisia, ja ehkä juuri se oli suurin syy siihen miksi emme enää toisiamme rakastaneet. Kaiken sai tehdä yksin kun toisella oli niin eri kiinnostuksen kohteet. Ei vain ollut mitään yhteistä.
Nyt minulla on ollut vuoden verran uusi mies joka on täysin samanlainen kuin minä itse, rakkautta ensisilmäyksellä kuten sanotaan :)
kyllähän mä voisin lähteäkin lomalle mieheni kanssa, mutta häntäkun ei kiinnosta!!!
mitäköhän siitäkin lomasta tulisi? mies puhuisi kännykässä, tai sitten mun kanssa ihan jostain "normaalista" kuten töistä, ja miten on kiva kun aurinko paistaa... eikä vahingossakaan sanoisi mulle yhtään ainutta nättiä sanoaa, tai ottaisi kainaloon.
itsekin olen ajatellut tota vaihto-ehtoa, että menisin menoni yksin. mutta toisaalta pelottaa, että se erottaa meidät lopullisesti.
en mä voi itse yrittää hoitaa ja parantaa tätä suhdetta, siihen tarvitaan kaksi. mutta miten se onnistuu? mitä hittoo mies tekee tässä suhteessa, jos kerran ei sillä tavalla kiinnosta? velvollisuudentunteesta vai siitä että on katto päänpäällä?
tulin just lääkäristä, 2 viikkoo lomaa. ois työntänyt mulle kaikenmaailman masennuslääkkeet, kieltäydyin ottamasta, sanoin tarvitsevani mieluumminkin teraupettia. MIX SE EI SOITA MULLE, JA KYSY MITEN PÄIVÄ ON MENNY? antasin mitä vaan jos se tulis ja halais ja sanois että kaikki on nyt hyvin....
MIKSI sä hait sairaslomaa? Parisuhdeongelmien takiako vai onko taustalla jotain muutakin?
Sä kuulostat kyllä hyvin pessimistiseltä ja masentuneelta, että en ihmettele lekurinkaan reaktiota...
Oletko ollut tuossa jamassa jo pidempäänkin? Mietin vaan, että olisko sun pitkittynyt ahdinkosi yksi syy miehesi vetäytymiseen... Jos hän ei tunne osaavansa auttaa ja tukea sua, niin hänellä on siitä ehkä jo kovakin syyllisyys, mutta hän ei ehkä osaa puhua syyllisyydentunnostaan tai purkaa sitä ulos muutenkaan, joten hän yrittää lakaista koko ongelman maton alle ja keskittyä johonkin konkreettisempaan, kuten duuniinsa jne.
(Aika tyypillistä miehille silloin kun tunnepuolen jutut hyökkää liian rankasti kimppuun.)
Ja ihmekös sitten jos sinä tunnet jääväsi yksin, vaille huomiota.
Meillä ei kans miehen kanssa mitään muuta yhteistä kun lapset ja asuntolaina. Olen yrittänyt ehdottaa et elettäis vaan niinku kämppikset pari vuotta ja muutetaan sitten erilleen. Meillä myös kaksi lasta ja olemme myöntäneet toisillemme että ei oltais yhdessä jos ei lapsia ois. Musta tuntuu että olen kuin 70 vuotias, harmaa, väritön ja olematon olio jossain maan uumenissa. En enää tiedä mistä unelmoida tai mitä elämä voisi vielä antaa.
Tämäkö on kohtaloni... elää loppuelämä avomieheni kanssa, jota en rakasta pätkääkään???
Mitä sitä muutakaan tekisi?
Olen ihastunut yhteen toiseen mieheen työpaikallani. Hänkin on ihastunut minuun. Mutta se siitä... tuskin se ruoho on sen vihreämpää aidan toisella puolella.
Kuitenkin pitkästä aikaa oikein säikähdin... 8 vuoden puutuneisuuden jälkeen yhtäkkiä tajusin että hei, minussa saattaisi olla vielä pala intohimoa jäljellä... mutta ei sittenkään. Enhän voi antaa uuden ihastuksen viedä minua suin päin mennessään. Minullahan on avokkini kanssa yhteinen koti ja lapset.
Tää on vaikeeta. Oon siis kohta 26 v ja rakastellut viimeksi about 3,5 vuotta sitten.
mulla on ihan samat tunteet kuin sullakin, paitsi että rakastan miestäni paljon. sen takia tämä "kaveruus" mua loukkaakin. kerropa, miten pitäisi tämä ymmärtää: meillä meni loppuviikko ihan hyvin, siis juteltiin jne, eikä tapeltu. lauantaina halusin seksiä, ja pitkän vonkaamisen jälkeen se suostu jes! no kohta tehtiin uudestaan.. sit eilen se sano, että miksi mä heti kuvittelen liikoja, kun se on mulle ystävällinen?? mix heti piti saada seksiä?
se vertas meitä kaatuneeseen ammattijuoksijaan, joka polvensa rikkoneena ei heti pysty juoksemaan, vaan alottaa hissukseen. toisaalta ymmärrän pointin, mutta sattuu vaan niin perkeleesti.. otinpa sitten peiton ja tyynyn, painuin sohvalle, ja sanoin että aloitetaan sitten siitä konttaamisesta, ja katotaan millon on uudestaan se aika että voidaan nukkua samassa sängyssä. miltäs kuulostaa??