Yhteinen katsomusaine peruskouluun

Nyt opetusministeri Anders Adlercreutz esitti mielipiteen, joka on kannatettava, yksi yhteinen katsomusaine peruskouluun ja lukioon. Hän ei myöskään kannata islaminuskoisten oikeutta kirjoittaa oman uskonnollisen vakaumuksen mukaista oppiainetta ylioppilaskirjoituksissa.

Oman ja perheen vakaumuksen mukainen uskonnollinen kasvatus kuuluu pelkästään kodeille ja seurakunnille, mutta yhteinen katsomusaine palvelisi hienolla tavalla yhteiskuntaa, sen kasvua ja tasa-arvoa sekä arvopohjaa.

Tässä ratkaisussa poliitikoilta edellytetään aitoa kriittistä järjenkäyttöä. Ihmisenä olemisessa on yleensä kyse tunteista. Kun oma uskonnollinen porukka on valittu, sen tekemiselle kyllä löytyy rationaaliselta kuulostavia perusteluja. Valitettavasti hyvin pieni osa mielipeteistämme perustuu aitoon harkintaan eri vaihtoehtojen välillä.

Ranskalaiset löysivät jo aikaa sitten toimivan ratkaisun. Siellä vallitsee perustuslakiin kirjattu ja puoluerajat ylittävä yhteisymmärrys uskonto- ja katsomusneutraalin valtion periaatteesta. Koulut ja koko julkinen elämä ovat Ranskassa uskonnoilta rauhoitettua aluetta, elämänaloja, joissa ihmiset ovat yhdenvertaisia kansalaisia. Heidän uskonnolliset tai muut ryhmäidentiteettinsä ovat yksityisasioita, joita julkisessa elämässä ei oteta huomioon. Yhteiskuntia rikki repivän identitettipolitiikan aikakaudella tämä on paras keino tai ainakin vähiten huono.

Lähitulevaisuudessa Suomessa uskonnottomuus on todennäköisesti yleisin maailmankatsomus. Sen rinnalla kukkinee valtava määrä mitä erilaisimpia pienempiä ja suurempia uskontoja. Niitä myös tarvitaan.