Tulin uskoon kauan sitten ja aloin käydä luterilaisen seurakunnan nuortenilloissa. Ujona poikana olin siellä kuin ilmaa. Siellä oli useampia keskinäisiä kaveriporukkoja ja mihinkään en päässyt sisälle. Ei minua moikattu, saati että joku olisi halunnut tutustua tai ottaa mukaan.
Sittemmin kävin Kansanlähetyksen illoissa. Siellä oli sama juttu. Ihmiset juttelivat iloisesti keskenään eikä kukaan edes huomannut minua. Olen käynyt myös Lähetyshiippakunnassa ja helluntailaisten tapahtumissa. Missään en pääse sisälle porukkoihin.
Kun ihmisellä on sellainen vamma, että on vaikea tuppautua muiden joukkoon ja on vaikea tehdä itse aloitetta tutustumiseen niin aina saa olla yksin.
Ei siinä yhtään lohduta, että Jeesus on aina luonani. Kyllä ihminen kaipaa myös fyysisiä ihmisiä joille puhua ja jotka kuuntelevat. Ei ole kristillisistä piireistä löytynyt sisaruutta
eikä veljeyttä. Välillä sitä toivoo, että olisi syntynyt perheeseen joka on jo valmiiksi mukana jonkun tiiviin herätysliikkeen toiminnassa. Joillain lestadiolaisilla ei ole ongelmia sulautua viiteryhmään.
Sittemmin kävin Kansanlähetyksen illoissa. Siellä oli sama juttu. Ihmiset juttelivat iloisesti keskenään eikä kukaan edes huomannut minua. Olen käynyt myös Lähetyshiippakunnassa ja helluntailaisten tapahtumissa. Missään en pääse sisälle porukkoihin.
Kun ihmisellä on sellainen vamma, että on vaikea tuppautua muiden joukkoon ja on vaikea tehdä itse aloitetta tutustumiseen niin aina saa olla yksin.
Ei siinä yhtään lohduta, että Jeesus on aina luonani. Kyllä ihminen kaipaa myös fyysisiä ihmisiä joille puhua ja jotka kuuntelevat. Ei ole kristillisistä piireistä löytynyt sisaruutta
eikä veljeyttä. Välillä sitä toivoo, että olisi syntynyt perheeseen joka on jo valmiiksi mukana jonkun tiiviin herätysliikkeen toiminnassa. Joillain lestadiolaisilla ei ole ongelmia sulautua viiteryhmään.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Ei seurakuntaan pitäisi lähtökohtaisesti mennä kavereita etsimään, vaan Jumalaa. Kaverit tulee sitten, kun itse antaa myös jotain itsestään. Ei voi vain tuppautua ja toivoa parasta.
Eli uskovaisille on siis ihan hyväksyttävää ja jopa toivottavaa ujompien uskovien syrjäyttäminen porukoistaan? Tai että pitää itse mennä ryhmän keskelle takki auki ja kädet heiluen kuin pohjalaisisännällä ja leikkiä äänekästä, rehvakasta huumorimiestä?
Sinäkö sen tiedät ja olet pahin syrjijä?
Kyllä olisi hyvä huomioida uudet tulijat. Ei välttämättä alkaa heti kauheasti kuulustelemaan, mutta huomioida kohteliaasti ja vähän jutustella.
Se olisi kohteliaisuuden alkeita. Toisaalta uuteen porukkaan tulijakin voisi ihan tietoisesti miettiä, miten voisi ilmaista olevansa halukas tekemään tuttavuutta. Jos vain istuu silmän lattiaan luotuina, käsivarret ristissä rinnalla, sanomatta sanaakaan, olisi kumma, jos joku silti lähestyisi. Ehkä netistä löytyy opastusta tähän asiaan. Varmaan osaat englantia sen verran. Suomeksi ei Youtubesta löydy paljon mitään järkevää.
Ujoudesta voi oppia pois aika hyvin. Ujo odottaa, että hänen uniikki persoonallisuutensa jotenkin sieltä kuoren alta paistaa niin, että muut viehättyvät siitä ja haluavat tehdä tuttavuutta. Ujo, haluatko itse lähestyä ihmistäö, joka kehonkielellään ilmaisee, että haluaa olla yksin ja hiljaa ja omissa oloissaan?
Eikä seurakunnan pidä olla mikään päiväkoti. Kun tulemme uskoon, olemme vähän aikaa kuin totuuden maitoa imeviä vauvoja. Meidän tulee sitten kasvaa kristittyinä, aikuisuuteen. Mitä enemmän luemme Raamattua (KJB) ja kuuntelemme hyviä opettajia (suosittelen amerikkalaisia baptisteja ja varsinkin Robert Breakeria ja Geoffrey Grideria), sitä enemmän meillä alkaa olla annettavaa muillekin.
Suomalaisilla on suomenkielinen Raamattu, ettei tarvita mitään keskiajan brittikäännöksiä (tai jenkithän ne oikeastaan enemmän KJV:tä palvovat). Hurmahenkisillä baptisteilla ei myöskään ole hengellisestä aikuisuudesta tietoakaan.
Et tainnut ymmärtää aloittajan ongelmaa.
Erittäin arvokas mielipide ja tosiasioiden esille tuominen on myös oikein tässä tapauksessa. Olisi tärkeää perustaa jo peruskouluissa kaikille ryhmiä, joissa rohkaistaan kaikkia osallistumaan ja sanomaan mielipiteensä ja olemaan aktiivinen ryhmän jäsen.
"Tonnin seteli" -ilme ei ole paras tapa hankkia ystäviä. On monia mahdollisuuksia hakeutua kuitenkin esim. kolmannen sektorin, politiikan tai harrastuspiirien mukaan sillä perusteella, että kun samat asiat kiinnostavat, syntyy luontevia keskustelu- ja vuorovaikutussuhteita. Niissä tekemisen ja yhdessä olemisen kautta kehittyy kiintymystä, joka johtaa kaverisuhteidenkin syntymiseen.
Introverttikin löytää kavereita kun päättää opetella kuuntelemalla ja tekemällä ja ystävällisesti vastaamalla toimimista. Olen nähnyt vuosien varrella sen, että jokainen oppii olemaan porukoissa ja voi löytää ujoudestaan huolimatta ystäviä. Se vaatii heittäytymistä aluksi puhetilanteisiin, vaikka jännittäisi. Suomessa ihmiset kyllä hyväksyvät joukkoonsa. Siihen jokainen voi luottaa.
Kokonaan toinen asia on se, jos kulttuurit, kielet, tavat, arvot, uskomukset yms. ovat niin erilaisia, että se alkaa spontaaneissa ihmissuhteissa vieroksuttaa. Pukeutuminenkin voi joissakin ryhmiss vaikuttaa kaverisuhteiden kehittymiseen.
Uskon yhteisöissäkin voi piillä psykososiaalisia stereotypioita ja sisäisiä opittuja ryhmäytymisen malleja, joita voi oppia seuraamalla ja kuuntelemalla ja osallistumalla vapaaehtoisiin ryhmätoimintoihin. Jokaisessa sosiaalisessa verkostossa ja ryhmittymässä on myös ns. hierarkisia opittuja ja omaksuttuja suhteita, joissa ja jotka määrittävät ryhmän hyväksyttävät tavat, puheenparret ja teot. Jos haluaa kuulua joukkoon, ne ryhmän sosialisaatiomallit on syytä opetella. Kyseenalaistaminen on varmin tapa siirtyä jonkun aatteellisen tai uskonnollisen ryhmän ulkojäseneksi ja lopulta ulos ryhmästä ja ideologiasta sekä tapakulttuurista.
Kahdeksasta miljardista ihmisestä jokaiselle riittää kavereita. Ihmisinä olemme lopulta kaikki suhteellisen elinympäristömme tuotoksia ja kun kieli opetellaan, ystäviä kaikille ja jokaiselle löytyy. Siihen voit luottaa.
Uskon yhteisö voi olla myös hengellinen koti. Tuossa kodissa, jos Jumala suo, on "Saara äiti" seurakunta ja Jumala isänä, Jeesus syntien sovittajana ja pyhien yhteys rakentuu siitä, että raamatun korkein auktoriteetti ohjaa myös keskinäisen rakkauden tielle.
Jos tuo kuulostaa ujolle estettynä liian teoreettiselta, kerron sinulle yhden asian. Vain lapsen usko kelpaa Jumalalle. Ja kun usko saa vaikuttaa ihmisessä, se antaa varmuuden siitä, että voi luottaa uskonystävien vilpittömyyteen ja haluun hyväksyä jokainen ryhmään ja nostaa joukon jäseneksi. Sosiaalisuutta ei ole kielletty harjoitella ja opetella. Se tehtävä meillä jokaisella on.
Sitten vielä yksi asia. Olen vakuuttunut ja lukuisia kertoja nähnyt ja itsekin kokenut, että ujous on joskus estänyt tutustumasta muihin ryhmän jäseniin. Jos ryhmälle rohkenet kertoa tai jollekin jäsenelle kerrot ujoudestasi ja halustasi löytää ystävän ja ystäviä ja kysyt, mitä pitäisi tehdä, ystävä löytyy, jos ryhmä tai hän, jolta kysyt ei ole välinpitämätön, itsekeskeinen tai uupunut omista huolistaan niin paljon, että hänellä ei ole voimia solmia uusia ystävyyssuhteita.
Maailmassa on myös paljon pahuutta, itsekeskeisyyttä, piilohierarkioita, ryhmädynaamisia vaikuttimia arvostuksissa, ammattiylpeydessä, paremmista piireistä ja "kaksi miljoonaa" muuta syytä eriarvoistaa ihmisiä ja nostaa toisia jalustalle ja alentaa toisia ja sulkea pois ryhästä, jopa karttamiseen alistaa. Sellaiset juonteet eivät lähde Jumalasta, uskosta, eikä hyvyyden voimista.
Tässä pätee se kehotus, joka on kirjattu Raamattuun: "Etsi ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin sen jälkeen kaikki muu annetaan. (Lue tarkemmin raamatusta.) Onnea ja johdatusta vilpittömään etsintään. Rukoile, että Jumala johdattaisi sinut "Elävien vesilähteiden" luo. Rauha ja rakkaus, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen löytyy vai Jumalan johdatuksessa.
Kannattaa ryhtyä hihhuliksi, niin voi puhua riipumatta siitä haluaako joku kuunnella vai ei.
Niin ongelma siirtyy toisten harteille.
Mitä jos menisit noihin paikkoihin iso raha tukku kädessä ja sitä heiluttelet, uskon vahvasti että kavereita löytyy.
Kristillisiin piireihin ei pääse sisälle, lahkoista ei pääse ulos.
Lahkoista pääsee ulos kun marssii ulos eikä takaisin mene. Jos painostavat niin silloin yhteys viranomaisiin. Suomessa ei pakoteta ketään kuulumaan mihinkään nurkkakuntaan. Perustuslakiimme kuuluu uskonnon vapaus.
Lahkot pitävät kiinni jäsenistään, kristilliset piirit eivät ole kiinnostuneet ottamaan vastaan uusia jäseniä (ainakaan aloittajan kokemuksista päätellen).
Kaipa se kuitenkin niin on, että se lähimmäisenrakkaus on useimmissa tapauksissa pelkkää puhetta.
Tuollaisilta porukoilta puuttuu omatunto.
Jos ovat noin sisäänlämpiäviä niin anna vaan olla on niitä suvaitsevia porukoita muitakin. Kannattaako edes pyrkiä itsekkäiden ihmisten pariin.
Hihhulointi ratkaisee monta käytännön pulmaa. Ei ole pulaa juttukavereista eikä edes väliä jos ei aina edes ole ja voi antaa kymmenen pistettä ja papukaija merkin sille, joka onnistuu hihhulin aivopesemään. Tai edes viitsii yrittää.
Jeesus lupasi Isän luota lähettää Toisen Puolustajan, Totuuden Hengen, Hänet MUTTA MAAILMA EI VOI HENKEÄ VASTAANOTTAA.
Pyhä Henki on uskollinen, mutta Kristus on voittaja. Ne jotka tahtoo voittaa tai ovat voittaneet pitäytyvät Kristuksessa eivätkä anna Totuuden viedä rauhaansa tai voiton iloa.
On olemassa erityinen KUUDES seurakunta eli Filadelphia sekä myös Koraani ja Islam joissa on Pyhällä Hengellä arvoa sekä totuudella. Mutta on mukava kuulla sinun löytäneen tien Kristuksen luokse ja lähestyneen häntä. Se ei koskaan ole turhaa. Mutkin on parannettu hänen kauttaan useista sairauksista.
Jeesus tuli pelastamaan maailmaa ja syntisiä. Heille hän merkitsee voittoa. Mutta Pyhä Henki omaa uskollisuuden ja omia VIRVOITUKSEN AIKOJA. Hän on eläväksi tekijä. Tulee tapahtumaan vielä suuria asioita Kristuksessa. Hänessä yhdistetään kaikki mitä on taivaassa ja maan päällä - vähitellen.
Virvoituksen aikaa ja kestävyyttä osaksenne toivoen. Pysykää erossa vakavista synneistä jos Jumala suo.
Aloittajalle varmaankin sopisi hyvin jokin raamattupiiri. Sellainen jossa luetaan Raamattua ja keskustellaan luetusta. Kaikki pääsevät osallistumaan.
Mitenkähän siellä sitä luetaan, kun on miljardeja uskovaisia, jotka kuvittelevat pahuutta - ei ainoastaan hyvyydeksi, vaan jopa Pyhyydeksi?!
Ja taas niin tyypillistä uskovaisuutra. "Paavali haluuakin, ette me olemme ja teemme kaiken niin, että se on ansainnut vain vihan, eikä mitään armoa."
Löytyy Luther, Sidottu ratkaisuvalta.
Oletteko kuulleet uskovaisten hokevan uskontoaan armon uskontona? Ja nämä ovat Lutherin omat sanat.
Haluaisimpa kuulla, että mistä luterilaiset kuvittelevat sen armon löytävänsä.
Itse olen kokenut asian niin ,että luterilaisuudessa luetaan sanaa,mutta ns. oikea henki puuttuu ja sanoisinko "näkemyskin" tietyllä lailla ?? Olen kuullu .nähnyt montaa ns,sananjulistajaa ja eroa on hieman asiain käsityksissä ?? ja toiminnassakin. No näitä musl,ym hind,ym en ole kuullut,enkä varmaan ehkä olisi samalla linjallakaan . Joku sanoi aikoinaan ,et jokainen tulkoon uskossaan onnelliseksi, mihin se johtaakaan ,sitä en tiedä.
Jumala kyllä johdattaa sinut Hänen elävään seurakuntaan!
Ei ujous ole sairaus, josta pitäisi päästä pois.
Ei siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin tulla hihhuliksi. Siinä ei vain keskustella Raamatusta että mitähän sitä tässäkin nyt sanotaan ja jahkailla että millainen se on ollut aika silloin kun tuokin juttu on tullut esille ja jaaritellaan kaikkea muuta päälle. Ja se ei liity mitenkään tässä ja nyt elämään.
Hihhuli taasen elää tässä ja nyt uskossa, kaikki on uskoa, sitä uskaltaa tuoda esille, kertoa siitä sekä sen vaikutuksesta eikä siitä ketään sorsita jos ei satu nyt aivan samalla aaltopituudella olemaan. Se on hänen ongelmansa.
Jos ei ala hihhuliksi, kunnon hihhuliksi, niin sitä saa koko elämänsä jahkailla uskonasioita eikä sen valmiimpaa siitä tule.
”Kun ihmisellä on sellainen vamma, että on vaikea tuppautua muiden joukkoon ja on vaikea tehdä itse aloitetta tutustumiseen niin aina saa olla yksin.”
”Kyllä ihminen kaipaa myös fyysisiä ihmisiä joille puhua ja jotka kuuntelevat. Ei ole kristillisistä piireistä löytynyt sisaruutta eikä veljeyttä.”
Kieltämättä introvertin on vaikeampaa tutustua mutta ei mahdotonta. Se vain vaatii vähän enemmän aikaa.
Kuten ”Anonyymi2 2025-03-23 06:25:37 jolla on hyviä ohjeita, kuten tämä :”Olen nähnyt vuosien varrella sen, että jokainen oppii olemaan porukoissa ja voi löytää ujoudestaan huolimatta ystäviä. Se vaatii heittäytymistä aluksi puhetilanteisiin, vaikka jännittäisi.”
Kyse on siitäkin, miten muut kokevat olemuksesi. Usein tehdään virhetulkintoja ja pidetään sitä ujoa jotenkin etäisenä, joka ei halua olla muiden kanssa tekemisissä.
Kun se tutustuminen on vastavuoista, niin pitää olla kiinnostunut toisista, antaa joku selkeä merkki, että kyllä saa minua lähestyä. Ensin vaikka muutamilla sanoilla.
”Olen vakuuttunut ja lukuisia kertoja nähnyt ja itsekin kokenut, että ujous on joskus estänyt tutustumasta muihin ryhmän jäseniin. Jos ryhmälle rohkenet kertoa tai jollekin jäsenelle kerrot ujoudestasi ja halustasi löytää ystävän ja ystäviä ja kysyt, mitä pitäisi tehdä…”
Tuossa on myös hyvä ohje.
Olen itse muuttanut useaan kertaan ja tunnistan tilanteen. Kun paikalla ei ole ketään jonka edes jotenkin tuntisi, sitä aluksi vain tarkkailee. En vain ole antanut periksi vaan mennyt uudelleen ja katsonut jonkun henkilön, jota voisi lähestyä. Sitten vaihtanut muutaman sanan.
Kun useamman kerran käy paikalla, pikkuhiljaa sitä alkaa tulemaan juttua muidenkin kanssa.
Tämä siis pätee kaikissa muissakin eri ryhmissä, eikä vain uskonnollisissa.
Kristillisiin piireihin pääsee jos ottaa vastaan Jeesuksen kutsun ja tulee uskoon Jeesukseen ja haluaa upotukselle samaistumaan Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Ja sitten hakeutuu johonkin kristilliseen seurakuntaan (ei kirkkoihin) ja pyytää apua eri tilanteisiin niin siitä se sitten alkaa eläminen Kristuksessa Jeesuksen tekoja tehden. Kiitos Jumalan. Amen
Ujous ei ole esteenä, pitää vain uskaltautua paikalle ja kysyä että mistähän täällä saa apua.
Totisesti, jos menee vapaan suunnan seurakuntaan uskossa ja ottaa uskovien upotuskasteen, niin muut seurakuntalaiset ottavat tulijan vastaan onnesta itkien, halaten ja siunaten, ja samalla hän jättää kertakaikkiaan kasteen hautaan jokaisen synnillisen tapansa kertaheitolla! Sinne jäävät tupakointi, kiroilu ja juopottelu hetkessä. Kaste pyhittää ihmisen ja hän saa siinä kielilläpuhumisen armolahjan, ja hän saa seurakunnasta ikuisia sydänystäviä, halleluja!
Mene sinä upotuksinesi muualle sönkkäämään, mikäli ihminen on kerran kastettu, ei mitään upotuksia kaivata.
Aloittajalle, koeta välttää tämänkaltaisia susia, jotka kehottavat tällaiseen.
Tuo upotuskastejuttu kuulosti jo trollaukselta, mutta mene ja tiedä.
Miksi Jeesus käveli Jordanvirtaan upottsutui ja nousi vedestä pois?
Ongelma on, että hengellisissä piireissä viiniä juodaan nykyisin aivan liian vähän, jotta se saisi aikaan pyhän hengen laskeutumista ja soljuvaa juttelua ventovieraiden kanssa.
Jeesuksen viimeisellä aterialla Jeesuksen muistoksi juotu malja oli jo neljäs malja. Aterian yhteydessä opetuslapset ja Jeesus nauttivat 8dl viiniä jokainen, jolloin Herran kirkkaus alkoi heille valjeta ja sanainen sutjakkuus aueta.
Kokeile itse juoda ensin 75cl viinipullon verran pohjia, sen jälkeen menet lähikapakkaan ja tilaat vielä tuopin olutta. Aiemmin ujolla pojalla ei ole enää mitään ongelmia jutella sujuvasti kaikkien ventovieraiden baarin asiakkaiden kanssa, eikä vaikeuksia saada ääntään kuuluviin, vaan siellä baarissa kaikki ovat hyviä kavereita keskenään.
Vetäjä ei ole asiansa tasolla, jos joku jää liian yksin. Vielä huonompi asia on, kun vetäjä työntää sinut jonkun ongelmaisen pariksi ja käy huonosti. Jos pystyy aluksi olemaan yksinään ja saa silti virkistystä ja opetusta niin kannattaa jäädä, vaikka ei sydänystävää löytyisi koskaan. Jos yksinäisyys ahdistaa, pois ahdistavasta ja yritettävä löytää parempi joukko.
Aina ei joku löydä koskaan seuraa (esim. minä). Netti ja messut saavat riittää. Jeesus on läsnä Sanassa ja HPY:lla kastetuille. Ihmeitä voi tapahtua ja toivoen saa elää, kun rukoilee.
Hyviä ajatuksia nuokin.
Korjaus HPY, tarkoitus oli HPE!
Nyt metsä kirkkoni olla saa,
voin siellä kuunnella oravaa.🐿️🌲🪵
Kaikki asiat ei mene kuin Strömsössä.
Millä paikkakunnalla olet?
"Kun ihmisellä on sellainen vamma, että on vaikea tuppautua muiden joukkoon ja on vaikea tehdä itse aloitetta tutustumiseen niin aina saa olla yksin. "
Sitten vaan rukousta Jeesukselle että hän avaa suusi senverran että ihmiset hoksaa läsnäolosi. Itse olen myös syrjäänvetäytyvä mutta aina joskus avaan vaan suuni ja johan aletaan huomata, tämä toimii lähinnä vapaissa suunnissa.
Tuo varmasti pitää paikkansa sillä tunnetustihan suomalaiset ovat sellaisia, että jos joku on "syrjässä" niin herkästi ajatellaan, että haluaa olla omissa oloissaan. Kannattaisi siis yrittää edes jollain tavoin tehdä tuttavuutta. Aloittaahan voi vaikka ihan tervehtimällä ja toteamalla vaikka jotain yleisluontoista tilaisuudesta esim. että onpa mukavasti väkeä täällä jne.
Itse aikoinaan helluntaiseurakunnassa vain olin ja tarkkailin ja tyydyin tilanteeseen koska olen luontaisesti syrjäänvetäytyvää tyyppiä, mutta vähitellen alkoi tulla yhteydenottoja puolin ja toisin ja tervehtiminen on hyvä tapa aloittaa. Joskaan ei tässäkään tule mennä liiallisuuksiin mutta aina tulee katsekontakteja jolloin voi vaan tervehtiä ja jopa sanoa jotain vaikka ilmoista ...
Niinpä mutta sanoisin, että turha jännitys pois. Noissa tilaisuuksissa väki on yleensä ihan joviaalia .
Hyviä ohjeita nuokin. Toimii muuten muuallakin kuin vain hellutalaisten kesken,.
Miksi pitäisi toimia esim. liberaalien kesken?
Öö, siis keiden liberaalien?
Tarkoitatko yleensä vapaamielisiä ihmisiä? Vai niitä liberaaleja jotka kannattavat demokratiaa ja elinkeinovapautta? Vai niitä, joiden mielestä yksilön oikeuden ovat tärkeitä?
Vai kenties heitä, joiden mielestä eri vapaudet, kuten sananvapaus, uskonnonvapaus, yhdistysvapaus tai yksityisomistus ovat tärkeitä?
Sisäpiirihommaa, kuten politiikassakin.