Heippa.Kaikilla tuntuu olevan näitä ilkeitä anoppeja ja appeja.Täytyy sanoa,että onneksi kohdalleni on osunut ihana anoppi,vaikka joskus hyysääkin liikaa poikaansa.Hän on auttavainen,mutta ymmärtää antaa meille tilaa tehdä omia päätöksiä.Toki myös välillä rassaa,kun hän soittelee pojalleen ja sanoo,että laitoin vähän rahaa tilille,jotta saatte ruokaa.Itsekkin saan rahaa vanhemmiltani jos pyydän,mutta yritän olla pyytämättä ja haluan tulla omilla toimeen.Meillä on lapsia(minä 25-v ja mies 30-v),mutta silti tuntuu että anoppini pitää meitäkin vielä välillä lapsina.Mutta muuten on kyllä ihana anoppi!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ihana anoppi
mie vaan...
3769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Myös minulla ihana anoppi. Jos joskus sattuisin eroamaan anopin haluisin pitää.
Ei minullakaan ole anopistani pahemmin valittamista. Huonot puolensa on jokaisessa, mutta ainakaan anoppi ei puutu asioihimme ja antaa meidän alää oma elämäämme. Tarvittaessa häneltä voi kysyä neuvoja jos on jotain mieltä askarruttavaa ja jutella voimme muutenkin melkein mistä vain. Riitoja ei ole ollut ainakaan vielä ja toivottavasti ei tulekaan. Ei kaikki anopit ola kamalia
Kun luin kirjoituksesi niin täytyy sanoa, että minä en kestäisi sellaista ohjasuta. Mies saisi valita äitinsä ja vaimon väliltä, mutta samaan molempia ei voi saada. Totta kai yhteyttä pitää, mutta täytyy osata olla riippumaton ja itsenäinen aikuinen.
Itsekin olen kokenut sen, kun äiti poikaansa hyysäsi ja kuiskutteli hänen korvaansa, että pidähän vähän vaimoasi silmällä, ettei lapsen sielua maidolla polta ja että laittaa tarpeeksi vaatetta ulos mennessä. Lisäksi sujautteli rahaa poikansa taskuun, että osta jotain kivaa itsellesi, kun teillä on niin tiukkaa.
Inhoa sydämeni pohjasta tällasita käytöstä ja en voi ajatella, että minulla olisi ihan anoppi. Tällä hyysämisellä se anoppi toisen miniän nujerti, kun se oli herkempi ja nuorempi ja ei niin itsenäinen. Minä keskutelin hänen kanssaan, että jos tarkoituksesi on rikkoa meidän avioliitto niin jatka samaan malliin, mutta muutoin jätä meidät rauhaan ja anna elää omaa elämää. Tästä anoppi tietysti otti herneet enään ja lähti hermolomalle jollekin itukurssille. Siitä tilanne on rauhoittunut, mutta emme sydänystäviä ole, mutta keskustellaan kun kohdataaan. En käy kovin useasti heillä 4-5 kertaa / vuodessa ( joulu, äitien- ja isäinpäivänä ja synttärit,jos osuu kohdalleen)vaikka asuvat 200 m päässä meidän kodista.