avoero

Inhoan miestäni syvästi. Hänen pelkkä läsnäolo saa minut vihaiseksi. Seksiä en haluaisi harrastaa hänen kanssaan koskaan. Hän ei kiinosta tippaakaan.
En vain tiedä miksi. Ei hänessä mitään kamalia vikoja ole, ei lyö, ei juo, on uskollinen jne.
Mutta minä en häntä siedä.
Minusta on tullut tämän 15 vuoden aikana lähes miesten vihaaja. Minulla ei ole ketään vierastakaan miestä.
Olen pohtinut eroa, mutta mikä olisi syy?
Oma kyllästymiseni? Itsekkyyteni?
Vai enkö ole koskaan rakastanutkaan, ihastunut vain?
Miten voisin vielä saada itseni rakastamaan häntä?
Miten voittaa katkeruus, jota tunnen häntä kohtaan?
Haluaisin olla onnellinen, ja minulla on sellainen tunne, etä tämän ihmisen kanssa elämä vain ohittuu enkä koskaan enää voi kokea onnea.
En luota siihen, että hän voisi "tehdä" minut onnelliseksi, jollen itse vaikuta asiaan.
Olen neuvoton.
3912
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

jos et pidä niin on parempi hänellekin että otat hatkat. Ei se ole kivaa kummallekaan jos ei välitetä toisista.

Äänestä
  • Älä nyt viitsi heti mennä mukaan ja hosua kun toinen vaan kertoo pahasta olosta, ei hetimiten kandee erota...

    Äänestä

Tahtoisi tietää, mistä olet katkera? Olisiko liikaa vaadittu, että itse ottaisit vastuuta pahasta olostasi ja menisit puhumaan jonnekin omista tunteistasi? Oletko vain kyllästynyt hetkellisesti vai onko elämässäsi kenties muita asioita joihin et ole tyytyväinen ja joista tavallaan syytät miestäsi alitajuisesti?? Hyvät ukot on kuitenkin aika harvassa eikä nekään vaihtamalla parane. Mä olen joutunut lähtemään kun toinen niin halusi, mutta silti olen sitä mieltä, ettei hänkään varmaan löydä itselleen onnea, koska jätti asioita puhumatta eikä ole puhunut kellekään. Selvittämättömät asiat tuppaavat seuraamaan sitten seuraaviin suhteisiin...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


avovaimo kirjoitti:

Inhoan miestäni syvästi. Hänen pelkkä läsnäolo saa minut vihaiseksi. Seksiä en haluaisi harrastaa hänen kanssaan koskaan. Hän ei kiinosta tippaakaan.
En vain tiedä miksi. Ei hänessä mitään kamalia vikoja ole, ei lyö, ei juo, on uskollinen jne.
Mutta minä en häntä siedä.
Minusta on tullut tämän 15 vuoden aikana lähes miesten vihaaja. Minulla ei ole ketään vierastakaan miestä.
Olen pohtinut eroa, mutta mikä olisi syy?
Oma kyllästymiseni? Itsekkyyteni?
Vai enkö ole koskaan rakastanutkaan, ihastunut vain?
Miten voisin vielä saada itseni rakastamaan häntä?
Miten voittaa katkeruus, jota tunnen häntä kohtaan?
Haluaisin olla onnellinen, ja minulla on sellainen tunne, etä tämän ihmisen kanssa elämä vain ohittuu enkä koskaan enää voi kokea onnea.
En luota siihen, että hän voisi "tehdä" minut onnelliseksi, jollen itse vaikuta asiaan.
Olen neuvoton.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu