Hänen äänensä oli hiljainen, hän oli osa suurta massaa. Yhtä äkkiä hän päätyi työskentelemään samaan tilaan kanssani. Huomasin että voin luottaa meillähän on hauskaa ja tämä pelottava ihminen onkin juuri sitä mitä olen kaivannut. Meidän suhde etenee sille tasolle että pystytään puhumaan mistä vain. Paitsi siitä että olen ihan myyty. Nyt asia on vain muisto, joka vaivaa päivittäin. Olet siellä jossain, joku jota vain odottaa. Sanoit minulle kerran: "Millä tasolla olet?" Poistuit hetkeksi, tulit takaisin ja sanoit: "kulta?" Poistuit taas ja tulit takaisin kysymään: "Miksi hymyilet?" En ollut rehellinen olisi pitänyt vastata: "Sinun takia."
Rakastuin kerran työpaikalla
Anonyymi-ap
81588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä tästä opimme - ei se kannata.
Ei kannata hymyillä? Muuten tällainen kokema tuntuu toisesta petokselta.
Hymyilen aina, mikä olisikaan pahempaa kuin itsepetos.
Kenestä toisesta se tuntuu, siinä tilanteessa meitä oli vain kaksi, muut on muita jaelämä ei ole aina sitä miltä se näyttää. Joskus se on vain niin, voisi olla toisinkin.
Janin charmi on, usein sangen vastustamaton.
Ei ole Janille tämä.
Näin unta sinusta, olisipa se totta- aloittaja.
Toivon että toive toteutuu ° paremmin.