Toisinaan, joskin huomattavan harvoin, aloitteiden näennäinen hyväntahtoisuus saa mieleni hyppähtämään kaikilla neljällä käpälällään sivuttaissuuntaan koko vartalo kääntyneenä kohti tuntematonta uhkaa.
Tuossa asennossa saattoi mennä tovi eessuntaas, ennen kuin pystyi päättämään mahtoiko lentävien varjojen tarkoitus lentää ohi, vai hänen kätensä hyväillä ihoni vaalean puhdasta paljasta pintaa.
-Siis mikä tuntui, kissallahan on turkki?
-Siis mitä! En voi kirjoittaa tätä.
Minä nukahdan ja sitten se tapahtuu.
Palaan takaisin kerroksiin ja yritän päästä sisälle. Minulla ei ole avainta, palohälytin huutaa, asunnosta tulee sankkaa savua ja asunnon sisällä on minulle jotain rakasta.
Porraskäytävässä istuu valkoisiin turkiksiin ja kimaltaviin paljetteihin pukeutunut nainen, joka on odottanut jotakin. Hän on päättänyt painaa selkänsä taakse seinään piilotettua nappia sattumalta samaan aikaan kun saavun. Hänen vihaa jotakin asioita, ei minua, ja haluaa tuhota kaiken. Emme tunne toisiamme juuri. Olen yrittänyt auttaa häntä joisakin asioissa, mutta hän ei välitä enää avun vastaanotosta.
Syöksyn hissille ja toivon että minulla olisi aikaa ehtiä ulos. Olen jo matkalla alas, mutta ehdin tajuta miten hissikorin seinät vääntyilevät puolelta toiselle paineaallon voimasta. Sitten se tapahtuu. Tunnen miten hissikori irtoaa rakenteista ja korin seinälevyt irtoilevat vauhdissa. Voi luoja, tämä on totta, ehdin ajattella. Tämä on totta. Näen irti sinkoilevien repeytyneiden seinien aukosta alas maassa kaukana oleviin raunioihin. Sisältä sinkoutuu ulos ihmisiä, joita en aikaisemmin huomannut. Hissi on punainen ja muistuttaa englantilaista puhelinkoppia, lasken päässäni sen lentokulmia, näen naisen pyytävän oikeuden edessä anteeksi tekoa, lasken päässäni lentokulmia, näen nainen pyytävän anteeksi tekoa, lasken päässäni lentokulmia, näen nainen pyytävän anteeksi tekoa, arvioin päässäni iskeytymiskulmia. Toivon ihmettä ja tiedän ettei se voi olla totta. Radiosta soi haloo helsinki.
Herään ennenkuin hissi ehdi iskeytyä maahan.
Ja hän odottaa minua unen tuolla puolen.
En silti hymyilisi tässä.
:)
Tuossa asennossa saattoi mennä tovi eessuntaas, ennen kuin pystyi päättämään mahtoiko lentävien varjojen tarkoitus lentää ohi, vai hänen kätensä hyväillä ihoni vaalean puhdasta paljasta pintaa.
-Siis mikä tuntui, kissallahan on turkki?
-Siis mitä! En voi kirjoittaa tätä.
Minä nukahdan ja sitten se tapahtuu.
Palaan takaisin kerroksiin ja yritän päästä sisälle. Minulla ei ole avainta, palohälytin huutaa, asunnosta tulee sankkaa savua ja asunnon sisällä on minulle jotain rakasta.
Porraskäytävässä istuu valkoisiin turkiksiin ja kimaltaviin paljetteihin pukeutunut nainen, joka on odottanut jotakin. Hän on päättänyt painaa selkänsä taakse seinään piilotettua nappia sattumalta samaan aikaan kun saavun. Hänen vihaa jotakin asioita, ei minua, ja haluaa tuhota kaiken. Emme tunne toisiamme juuri. Olen yrittänyt auttaa häntä joisakin asioissa, mutta hän ei välitä enää avun vastaanotosta.
Syöksyn hissille ja toivon että minulla olisi aikaa ehtiä ulos. Olen jo matkalla alas, mutta ehdin tajuta miten hissikorin seinät vääntyilevät puolelta toiselle paineaallon voimasta. Sitten se tapahtuu. Tunnen miten hissikori irtoaa rakenteista ja korin seinälevyt irtoilevat vauhdissa. Voi luoja, tämä on totta, ehdin ajattella. Tämä on totta. Näen irti sinkoilevien repeytyneiden seinien aukosta alas maassa kaukana oleviin raunioihin. Sisältä sinkoutuu ulos ihmisiä, joita en aikaisemmin huomannut. Hissi on punainen ja muistuttaa englantilaista puhelinkoppia, lasken päässäni sen lentokulmia, näen naisen pyytävän oikeuden edessä anteeksi tekoa, lasken päässäni lentokulmia, näen nainen pyytävän anteeksi tekoa, lasken päässäni lentokulmia, näen nainen pyytävän anteeksi tekoa, arvioin päässäni iskeytymiskulmia. Toivon ihmettä ja tiedän ettei se voi olla totta. Radiosta soi haloo helsinki.
Herään ennenkuin hissi ehdi iskeytyä maahan.
Ja hän odottaa minua unen tuolla puolen.
En silti hymyilisi tässä.
:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pikkasen hurjemmat päikkärit?
Unen ja tajunnan välinen rajatila, ennen kuin kukaan ehtii huolestua.
Jonkinlainen pähkinänsärkijä.
Ihan sairas stondis jälkitilana, jos nainen voisi sellaista sanoa.
:)
Onko toi kuinka mahdollista, että toteutuu sun osalta? Eihän unet ihan tyhjästä synny? Epäilyn on sinun mielikuviin jo synnyttänyt? Minimoi riskit niin huolesi ovat vähäisempiä.
Ja sitten >simiti< tuli ja kusi tulipalon sammuksiin. Uljaana, sekä voimakkaana otti kaikki poloiset olkapäälleen.
Vei reppanat kotiinsa ja antoi niille mikropitsaa. Se on yhtä hyvää sekä kylmänä, että kuumana.
>simiti<
Millä täytteillä mikropizzat? Utelias vain?
Silu silu pehmotassu mieleltänsä hauskan hassu 😺