Onko kellään ollut vastaavaa? Vaikka koko päivän on syönyt terveellisesti niin pikkuhiljaa alkaa päätä puristaa ja tehdä mieli makeaa, sitten on pakko mennä kauppaan hakemaan karkkipussi ja kun sen on syönyt pään puristus hellittää, sen jälkeen tosin kaduttaa karkin syönti mutta pään puristus hetkellä ei tule ajateltua järkevästi. Mikään muu kuin todella sokerinen ei auta.
Yritän päästä makeansyönnistä eroon ja pudottaa painoa siis muutaman kilon vaikkakin olen normaalipainoinen mutta lihonut hieman viime aikoina, makeansyönti ei vain tämän vuoksi tunnu ikinä loppuvan, olenkohan jotenkin riippuvainen vai mistäköhän moinen voisi johtua?
Yritän päästä makeansyönnistä eroon ja pudottaa painoa siis muutaman kilon vaikkakin olen normaalipainoinen mutta lihonut hieman viime aikoina, makeansyönti ei vain tämän vuoksi tunnu ikinä loppuvan, olenkohan jotenkin riippuvainen vai mistäköhän moinen voisi johtua?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hakeudu hoitoon.
Olin kerran n. kolme kuukautta lähes täysin ilman sokeroituja välipaloja tms. ja laihduin ainakin 8 kiloa, vaikka söin oikeaa ruokaa ihan tarpeeksi, jopa leipääkin ja perunoita, paitsi ensimmäisinä viikkoina vähemmän niitä. Kerran viikossa söin kotona illalla vähän jätskiä. Töissä varoin maistelemasta mitään kokouskahvileipiä yhtään tietty, vaikka olen jatkuvasti vastuussa niiden hankkimisesta, ja aina pitää varata pari ylimääräistä viineriä, ja aina jää tähteeksi!
Jos pystyt alkuun olemaan jyrkkä etkä anna periksi, häviää makeanhimo, ja pystyn kyllä nytkin olemaan ilman makeata jos haluan. Mutta mutta... silloin taannoin aloin olla jatkuvasti vähän alakuloinen, kun ei saanut syödä hyvää yhtään. Kunpa pystyisi rajaamaan makean välipalan vain kerran viikkoon tai edes pariin kertaan viikossa, niin kylläpä taas alkaisi laihtuminen. Ymmärrän oikein hyvin kiristyksen tunteen!
Eräs työkaveri kuvaili hyvin, miten käy kun yrittää olla syömättä jotain makeaa, enkä nyt tarkoita karkkipusseja enkä muhkeita sipsipussillisia, vaan esim. vain jätskiannosta. Ensin ajattelee, että "ällömakean sijaan" otankin nyt omenan, heh, sehän on terveellisempää eikä lihota. Kun omppu on syöty, jonkun ajan päästä on taas mielessä ...jätskiannos! Ei hittolainen, ei sitä! Ja niinpä järkevänä tyttönä päätät, että onkin jo aika juoda kahvia, jonka kanssa syöt juustovoileivän, onhan se sentään paljon terveell... ja ei voi olla totta! Taas se jätski tai suklaapatukka kummittelee mielessä... sitten syöt sen lopulta!! Työkaveri sanoi, että kun tuntee itsensä, kannattaisi ehkä syödä heti se makea pala, niin ei olis tullu syötyä sitä omenaa ja voileipää lisäks.
Mulle tulee jo makeutetusta soijajogurtista makeanhimo, mutta kunpa osaisi olla arkisina päivinä ilman makeita, ja kun on "karkkipäivä", lauantai tai jokin erityinen syy juhlia, silloin olisi lupa syödä hyvällä omallatunnolla makeetakin. Kyllähän makeeta usein tulee syöneeksi jostain tunnesyistä, joita ei edes itse tiedosta. Tai tietää kyllä, mutta ei muista, että ei nyt ole ruoka-aika, eikä edes välipalan aika. Syö tunnesyystä.
Aivan kuin jokin ihme voima ohjais... ei voi ymmärtää. Pitää taistella vastaan, joskus tuntuu ettei muu siihen vain auta muuta kuin toisen ihmisen läsnäolo ja seksi, sekä tietysti et joku kahlitsis kiinni kunnes tää himo makeaan menee ohi, hee...